Noni, mä nyt virallisesti julistan talven päättyneeksi ja kevään alkaneeksi!
Me ollaan ahkerasti lenkkeilty koiran kanssa, kyllä on ihanaa pitkän ja synkän talven jälkeen!
Ollaan myös treenattu koiran kanssa tosi paljon tokoa, koska tavoitteena olisi päästä ensi kesän SM-kisoihin korkeimpaan luokkaan. Sen eteen on tosin tehtävä vielä paljon töitä...
Myös koulustressi on hetkellisesti hieman helpottanut, koska perjantaina oli vihdoinkin se bakteriologian tentti. Huh, kylläpä tuntuu hyvältä! En ole varmaan pääsykokeen jälkeen lukenut mihinkään tenttiin yhtä paljon, laskin, että olin päntännyt jotain 25 tuntia :P Mutta nyt on oikeasti sellainen olo, että olen parhaani yrittänyt.
Perjantai-iltapäivällä oli kyllä hymy korvilla ja vapauden tunne sanoinkuvaamaton. Tiiättekö sen tunteen, kun on stressannut hulluna ja päntännyt viikkoja putkeen, sitten yhtäkkiä se on ohi ja koittaa vapaus...
 |
| Siis huh, mikä tiedon määrä! :P |
Viime viikolla oli vielä käytännön koe, josta mainitsinkin jo aiemmin. Viimeksi valitin, että meidän bakut ei yhtään käyttäytynyt niin kuin olisi pitänyt, niin ne vaihtoi yön aikana mieltään ja kaikki testit meni ihan nappiin. Lopulta osoittautui, että meidän alkuperäinen aavistuksemme piti paikkansa, kyseessä oli kuin olikin Listeria-bakteeri :) Eli kyllä meikästä vielä hyvä laborantti tulisi :D
Ja ihan noin btw, ei kannata yrittää gram-värjätä sormiaan, väri pysyy kovin hanakasti. Kuva on siis otettu sen jälkeen, kun oon hinkannu käsiä noin kymmenen kertaa vuorotellen saippualla ja viinalla :) Mutta sainpahan tietää, että sormeni ovat gram-positiiviset ja että niissä ilmeisesti on paksu proteoglykaanikerros....
Mutta kylläpä opiskelu on kivaa! Tiistain täydellisen opiskelumasennuspäivän päätteeksi kävin hakemassa uutta intoa täältä:
Ompeluilta! Harjoittelin taas erilaisia tikkejä ja on kauhean kiva huomata, että vähitellen neulankuljettimet ja atulat alkaa pysyä käsissä ja tikitkin alkaa näyttää suht siistelitä. Nää kuvat on otettu joskus viime vuonna, tikit on hieman kaunistuneet siitä :D Pystyin jo vähän neuvomaan muitakin opiskelijoita, kylläpä oli pähee olo ;-)
Katottiin myös hieman kirurgian videoita. Tällaista kun pääsis joskus kattoo livenä <3
En osaa tuosta tekniikasta ym. kauheesti sanoo, paitsi että keisarinleikkauksessa on kaksi tekniikkaa. Toiset elänlääkärit tykkää ottaa kohdun ensin pois ja sitten pullauttaa siitä pennut ulos, kuten videon eläinlääkäri tekee. Toiset taas tekee koko toimituksen suoraan vatsaontelossa. Sivussa on vauvatiimi, joka ottaa eläinlääkäriltä vastaan pennut ja hoitaa niitä, kuten videon lopullakin näkee.
Youtubessa on muuten ihan pilvin pimein kaikkii kirurgisia videoita. On myös kauhee kasa opetusvideoita esimerkiksi erilaisista tikkaus-tekniikoista.
No mutta nyt taidan nauttia vapaapäivästä oikein olan takaa, mennä pitkälle lenkille ja ladata akkuja parasiittitenttiä varten. Ensi kertaan!
Heissan, ja kiitokset ensiksi mukavasta blogistasi! :)Olen pitemmän aikaa seuraillut blogiasi uteliaisuuttani, koska aion hakea keväällä 2013 sinne Viikkiin (kirjoitan kolmeen ja puoleen vuoteen ylioppilaaksi) - yllätys, yllätys - eltdk:lle.
VastaaPoistaKuten tuossa edellä pohdiskelit keisarileikkaustekniikoita, haluaisin lisätä siihen että nartun koko (toisin sanoen rotu)ja kunto vaikuttaa aika paljon siihen, että millä tavalla leikataan. Isoilla koirilla on helppoa nostaa kohtu vatsaontelosta pois, toisin kuin pienillä koirilla (esim. chihut)joilla kohtua ei voi nostaa vatsaontelosta pois kovinkaan turvallisesti(kohdunseinämän repeämisriski, jos pentu / pentue on iso).
Ainakin tämmöinen mutu-tuntuma itsellni on tullut klinikkaeläinhoitajana / vastaanottoavustajana tuttava-eläinlääkärin vastaanotolla, jossa työskentelen osa-aikaisesti lukion ohessa. Jokainen keisarileikkaus on erilainen, joten aina ei välttämättä samaa leikkaustekniikka suosia. Ja mikäs onkaan palkitsevampaa kuin onnistunut koiran keisarileikkaus, jossa kaikki pennut syntyvät elävinä? Ei mikään. (:
Mutta joo-ops, en tarinoi tämän enempää tällä kertaa. Tsemppiä hurjasti siihen parasiittitenttiin! :)
t. Matte (http://elamanfilosofiaa.blogspot.com)
Kiitos, mukava kun viihdyt blogissani :)
VastaaPoistaOoo, sä teet jo lukion ohella töitä pieneläinpraktiikassa? Tuo on ihan loistava mahdollisuus, pääsee näkemään paljon jo tässä vaiheessa. Se auttaa tosi paljon myöhemmin omaksumaan asioita, ja musta on myös helpompi nähdä, mikä on oikeesti käytännön kannalta tärkeetä ja mikä ei... Varmasti se antaa myös paljon motivaatiota pääsykoeurakkaan! ;)
Joo, niin mäkin aattelin, et ainakin koko ja rotu vaikuttaa siihen myös.
Sun blogi vaikutti mielenkiintoiselta, taitaa mennä seurattavien listalle :) Kiitos sitä tarvitaan, tsemppiä vaan itellesi lukioon ja pääsykoeurakkaan!
Työnantajani on sekapraktikkoeläinlääkäri (= ammatinharjoittaja ell), joten lehmät ja hevoset ovat yhtenä osana potilaskuntaa kissojen, koirien ja muutaman ekson lisäksi. Ja onhan se sinänsä mukavan motivoivaa pääsykoetta varten kun pääse vapaa-ajalla mm. tekemään ompeleita (hampaat irvessä ja sormet solmulla) lehmän juoksutusmahaleikkauksessa. :)
PoistaTsemppauksista kiitän, toivottvasti itse pääsen kuluttamaan EE-talon penkkejä sinne Viikkiin syksyllä 2013. ;)
Kuulostaa tosi kivalta! Harvalla on noin oiva tilaisuus tutustua eläinlääkärin ammattiin jo noin varhaisessa vaiheessa :) Ja noista taidoista on ihan oikeasti hyötyä tulevaisuudessa, esim. jos hallitsee ompeleet, siitä on tosi paljon hyötyä sitten klinikalla, koska meidän opetus nyt on mitä on ja esim. tikkejäkin harjoitellaan tasan kerran. Klinikalla pääsee tekemään sitä enemmän, mitä enemmän osaa...
VastaaPoistaMut syksyllä nähdään! :D