Moi

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kandi, jolla oli sininen kaapu ja vihreä myssy

Vitivalkoinen huone. Vihreisiin lakanoihin puettu koira. Täysin steriili ympäristö. Isot, kirkkaat valokeilat valaisevat koiran vaaleanpunaista mahaa. Piipittäviä anestesialaitteita lukuunottamatta huoneessa vallitsee täysi hiljaisuus. Koira hengittää syvään ja rauhallisesti. Hengityskoneesta lähtee rauhoittavaa suhinaa hengityksen tahtiin. Sydänmonitori piipittää hiljaa sydämen lyönnin tahtiin. Rauhoittava ääni lyö rauhallisesti tasaiseen tahtiin. 

Siniseen kaapuun puettu kandi ottaa sivupöydältä uutuuttaan kiiltävän skalpellin. Hän asettaa skalpellin mahan keskilinjalle ja vetää syvään henkeä. Samalla hetkellä, kun skalpelli koskettaa eläintä, piipitys ja suhina eivät enää kuulu kandin korviin. Vapisevin käsin hän viiltää hitaasti ihon läpi venyttäen samalla kudosta toisella kädellä. Seuraavaksi leikataan ihonalaiskudosten ja rasvojen läpi. Viimeinen kerros on kaikkein haastavin avata. Kandi tietää, että alla on elintärkeitä kudoksia, joita ei saa rikkoa. 

Eläinlääkäri seisoo kandia vastapäätä ja valvoo tarkasti kandin käsiä. Eläinlääkärikin on puettu siniseen kaapuun ja steriileihin, valkoisiin kirurgin hanskoihin. Hän neuvoo, opastaa ja auttaa tarvittaessa. 


Kun vatsaontelo on auki, kandi hengähtää ja hymyilee vihreän maskinsa alla. Tähän asti on päästy leikkaamaan ainoastaan raatoja. Ensimmäinen elävä potilas säväyttää. Suoliliepeen verisuonet sykkivät sydämen tahdissa, pallea liikkuu rauhallisesti hengityksen tahtiin, kaikki näyttää niin elävältä

Kandi ja eläinlääkäri suorittavat leikkauksen sujuvassa yhteistyössä. Eläinlääkäri kyselee jatkuvasti, miten tästä kuuluu edetä ja selittää, jos kandi ei muista. Kandi on kuitenkin opiskellut asiansa huolella edellisenä päivänä, päntäten vielä myöhään iltaan. Aamulla herätyskello oli soinut hieman tavallista aiemmin, jotta ei varmasti olisi myöhässä. 

Ommellessaan haavan ensimmäisen kerroksen kiinni tutuilla over-and-over ompeleilla kandi muistelee hymyillen aiempina vuosina järjestettyjä ompeluiltoja. Kyllä niistä lukuisista kasaan kursituista appelsiineista ja hiiristä oli hyötyä! 


"Minusta tulee isona loistava kirurgi", kandi ajattelee itsekseen. Ihon sulkemiseen käytetyt ihonsisäiset tikit tuottavat enemmän päänvaivaa. Pitää olla tarkka mihin pistää neulan ja mistä se tulee ulos. Tikkien pitää osua oikeaan kohtaan, jotta haavasta tulee siisti. Kandi ei halua esitellä omistajalle rumaa haavaa. Sehän olisi hirveän noloa.

Riisuessaan sinisen kaapunsa, valkoiset hanskat sekä vihreän myssyn ja maskin, kandi hymyilee leveästi. Koiraa kärrätään heräämöön, jossa opiskelijakaveri valvoo sen heräämistä. Ensimmäinen leikkaus ikinä, done