tag:blogger.com,1999:blog-53336974198676948702024-03-05T14:51:53.893+02:00Pancreaticoduodenalis - eli opiskelijaelämää eläinlääkiksessäToisen vuoden opiskelija kertoo eläinlääkiksen arjesta ja opiskelijaelämästä.Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.comBlogger147125tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-31413880089872217832016-06-08T11:45:00.000+03:002016-06-09T15:29:12.063+03:00Matkan päätösEpätodellinen fiilis, ristiriitaiset tunteet, haikeutta rinnassa. Nämä olivat päällimmäisenä mielessä, kun maanantai-aamuna istuin kampaajan tuolilla kärsivällisenä opiskelijan taikoessa hiuksiini upean kampauksen. Kotimatkalla käväisin vielä hakemassa ylioppilasjuhlia varten ostamani mekon. En ole sitä juurikaan sen jälkeen käyttänyt ja olen ylpeä, että vielä mahdun siihen. Mitäs nyt vähän vetoketju oli hankala laittaa kiinni ja rinnuksista vähän otti kiinni... :D<br />
<br />
Olin jo edellisviikolla palauttanut koulun avaimet ja muuttanut pois opiskelija-asunnosta, joka kolmen vuoden aikana on käynyt kovin rakkaaksi. Hauskaa on, että muutin ihan lähelle mun ensimmäistä asuntoa, jossa aloitin nämä opiskelut. Ympyrä on nyt sulkeutunut. Kolmen vuoden yhdessäelo ystäväni kanssa päättyi ja uusi taival alkaa poikaystävän kanssa, jota kai nyt avomieheksikin pitäisi kutsua...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY3j-yR4pyU5sy-JyN7dPZ867_ELWbWTX5QUwCpTs2jyz_mJLAIejuUkNI4vnSHbCU4zFlWT6undgE-SeS9BCywz9NY_C_v1_m_p0EpEGlMWY2kNrrRRp4Qe2qrLE0OzhC7P1265CUH-DO/s1600/DSCN1249.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY3j-yR4pyU5sy-JyN7dPZ867_ELWbWTX5QUwCpTs2jyz_mJLAIejuUkNI4vnSHbCU4zFlWT6undgE-SeS9BCywz9NY_C_v1_m_p0EpEGlMWY2kNrrRRp4Qe2qrLE0OzhC7P1265CUH-DO/s640/DSCN1249.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Valmistujaistilaisuus oli yliopiston päärakennuksessa komeassa juhlasalissa. Juhlasaliin jouduttiin kävelemään luentosalien ohi, jossa juuri lukiosta päässeet nuoret odottivat pääsykokeiden alkamista. Se oli jotenkin tunteellinen hetki, kun muistelin omia pääsykokeita vasta kuusi vuotta sitten. Miten pieniä ja viattomia me oltiin silloin ja miten hurjasti tässä ollaan vuosien aikana kasvettu. Kun katselin jännittyneitä naamoja ja hermostuneita katseita, tajusin jälleen kerran, miten onnekas mä olenkaan, kun olen nyt tässä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL19XCtdrhXTo2tRbA7tYONoSsdQauVKmrg6WU65qzE4RoCqHc-gZnZRfqqYrWI7BWp-uep7xS8dDhfO6mJ3FewObuDXG8-q0_2JVf5PgLu9ZXftFuDDvJKT4R1vibHrpUX-8Uas3Gx_Cj/s1600/publiikki_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL19XCtdrhXTo2tRbA7tYONoSsdQauVKmrg6WU65qzE4RoCqHc-gZnZRfqqYrWI7BWp-uep7xS8dDhfO6mJ3FewObuDXG8-q0_2JVf5PgLu9ZXftFuDDvJKT4R1vibHrpUX-8Uas3Gx_Cj/s1600/publiikki_500.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://www.vetmed.helsinki.fi/tiedekunta/uutiset/2016/160601_publiikki.html">täältä</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Itse tilaisuus nyt oli vähän kuivahko, mutta kieltämättä tuntui hienolta seistä salin edessä tutkintotodistuksen ja ruusun kanssa juhlallisena muiden valmistuvien kanssa. Koko tilaisuus meni ehkä vähän pienessä sumussa, huolimatta siitä, että skumpat juotiin vasta jälkeenpäin ;)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ8enBLatRIBYOtx3vSauKwF5BoEk9d5oENrCgW6lRiAjKkY-A_WZK9iotICkZzv8-Sizukgj_pZ27iSakkVHhfSt3NPQO-WmGlcnLivirEnKMkicxsUCzofu2Ed4he-q3nuk3avOBHIaq/s1600/publiikki_evira_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ8enBLatRIBYOtx3vSauKwF5BoEk9d5oENrCgW6lRiAjKkY-A_WZK9iotICkZzv8-Sizukgj_pZ27iSakkVHhfSt3NPQO-WmGlcnLivirEnKMkicxsUCzofu2Ed4he-q3nuk3avOBHIaq/s1600/publiikki_evira_500.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva <a href="http://www.vetmed.helsinki.fi/tiedekunta/uutiset/2016/160601_publiikki.html">täältä</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Juhlan jälkeen odotti hieno ravintola tärkeiden ihmisten kanssa, jonka jälkeen matka jatkui Helsingin yöhön vuosikurssin kanssa. Kavereiden kanssa olimme juhlineet valmistujaisia jo edellispäivänä, tilaisuus oli oikein mukava, vaikka silloinkaan ei jotenkin vielä meinannut uskoa sitä todeksi. Ihmiset onnittelivat ja mä olin et öö, kiitos, nii, valmistuinks mä. Perheenkin kesken juhlittiin oikein sydämellisesti seuraavana viikonloppuna, joten juhlallisuuksia on ainakin riittänyt.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxLyROSWNVeG3HvSLkiLJEnAJyIkBR5RKB0xPHbRyfb7wAnaHUWAqShMCsOoKIXKSHfO_A7COGIL_unF93T9mih8UlCMMmB8SwSTwstpUCUaEHLIFw2tAHWAdHIOIzOHHaaqzPnWsnVeQr/s1600/IMG_0072.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxLyROSWNVeG3HvSLkiLJEnAJyIkBR5RKB0xPHbRyfb7wAnaHUWAqShMCsOoKIXKSHfO_A7COGIL_unF93T9mih8UlCMMmB8SwSTwstpUCUaEHLIFw2tAHWAdHIOIzOHHaaqzPnWsnVeQr/s640/IMG_0072.JPG" width="480" /></a></div>
<br />
<br />
Mun tie eläinlääkäriksi ei todellakaan ole ollut helppo. Vastoinkäymisiä on riittänyt, vaikken niistä täällä ole kauheasti avautunutkaan - olen halunnut pitää blogin sävyn iloisena ja positiivisena. Ehkä jonain päivänä, samat asiat varmasti koskee monia muitakin eläinlääkisläisiä ja musta ainakin välillä tuntui, että olin ongelmieni kanssa melko yksin... Luulen, että monet kaveritkaan ei tajua, kuinka vaikeeta tää on ollut ja kuinka monta kertaa oon oikeasti ollut luovuttamispisteessä. Olen ylpeä itsestäni, etten luovuttanut ja että sinnittelin eteenpäin. Olen myös ylpeä, että mulla on niin mahtavat ystävät ja ihana perhe, joita ilman en missään nimessä olisi nyt tässä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHPUwT-YcyeFoOW6p8L_W01xfme8bBlu6BVlWxSnzf_JBqcLlNUkCChttPwf4tHV4FmbFx_V0izd7hR8q9S1GB1FOl3EIyaraK3mVvOWpvnxjy0xeASXsIkQFMQfbS_4fFosrfMSRKbqm7/s1600/DSCN1245.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="302" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHPUwT-YcyeFoOW6p8L_W01xfme8bBlu6BVlWxSnzf_JBqcLlNUkCChttPwf4tHV4FmbFx_V0izd7hR8q9S1GB1FOl3EIyaraK3mVvOWpvnxjy0xeASXsIkQFMQfbS_4fFosrfMSRKbqm7/s640/DSCN1245.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Mä en vieläkään usko sitä täysin todeksi, mutta hieno perheeltä saatu kaiverrettu puinen kynä muistuttaa mua siitä, että mun nimen perään tulee nyt titteli ELL <3 Totuttelin uuteen titteliin jo heti valmistujaisten jälkeen yövuoron merkeissä ja oikein juhlallisesti sain nyt allekirjoittaa reseptit uudella tittelillä.<br />
<br />
Saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uusi aikuinen epäopiskelijaelämä, täältä tullaan!Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-41674967934028583012016-02-27T17:36:00.002+02:002016-02-27T17:36:24.210+02:00All good in vetlandiaVapaa-aika, ah, miten olenkaan kaivannut sitä viime vuosina! Vapaa-aika, tiedättehän, se aika, kun ette ole töissä, koulussa, opiskelemassa jne. Olin ihan unohtanut, miltä se tuntuu ja saatan illalla kävellä levottomana ympäri asuntoa, että mitäs ne normaalit ihmiset tässä tilanteessa tekisivät.<br />
<br />
Syksy on ollut harvinaisen rento, vaikka käsiteltävä asia onkin hyvin kaukana mielenkiintoisesta. Pakolliset kurssit alkavat käydä vähiin ja tällä hetkellä odotetaan viimeisen pakollisen tentin tuloksia, miettikää, viimeinen pakollinen tentti ehkä ikinä! Aiheena oli ympäristölainsäädäntö, joka on juuri niin tylsää, kun miltä se kuulostaakin. Siihen on totisesti syynsä, miksi hain eläinlääkikseen, enkä oikikseen. Totta totisesti. Eteenpäin jaksoin kuitenkin sen ajatuksen voimalla, että tämän kurssin jälkeen ei enää ikinä mitään tylsiä tenttejä, ellei sitten hakeudu johonkin jatkokoulutukseen. Ja silloinkin kyseessä on itseä kiinnostava aihe, ei tuollaisia turhuuksia, mitä ollaan nyt syksyllä opiskeltu :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhahN3OwFCfA8Ac0_5p7aCgAcLZWo_vHD53EscNW1rq3roxrdd866Lx_31txTGcXTHeWbQhe89Knuo1pl4H2kV0QsE1czFkC0eFILqMf9ux2QlIJvdgcZS1IYdhtUGK4Y_CFVXLwILjUYZc/s1600/DSC09802.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhahN3OwFCfA8Ac0_5p7aCgAcLZWo_vHD53EscNW1rq3roxrdd866Lx_31txTGcXTHeWbQhe89Knuo1pl4H2kV0QsE1czFkC0eFILqMf9ux2QlIJvdgcZS1IYdhtUGK4Y_CFVXLwILjUYZc/s640/DSC09802.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tammikuussa pakkasimme kavereiden kanssa laukut ja reissasimme etelään lomalle. Siitä on todella kauan, kun viimeksi olen ollut ihan vaan lomareissulla. Kaiken maailman vaihtoja, kongressejä ja symposiumeja on kyllä ollut, mutta ihan vaan lomaa en muista milloin olen viimeks pitänyt. Joululomakin oli ihanan pitkä, enkä ottanut edes töitä siihen. Ah, juuri tätä akkujen lataamista olen kaivannut niin monen stressaavan vuoden jälkeen!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjutrGQt0dOAR4uss8h8a6AIb7XLBG9rjMnxKbZKCbsdeAdU82bZwo6AS7txIUc_OzotEwvRN_GhDR2VrkLZZ9U_pVoW1MgX8s22zRsl-OfURcAJrLeXGDC6rFAy2iua7DKY1IM23ryGcJs/s1600/DSC09789.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjutrGQt0dOAR4uss8h8a6AIb7XLBG9rjMnxKbZKCbsdeAdU82bZwo6AS7txIUc_OzotEwvRN_GhDR2VrkLZZ9U_pVoW1MgX8s22zRsl-OfURcAJrLeXGDC6rFAy2iua7DKY1IM23ryGcJs/s640/DSC09789.jpg" width="640" /></a><br />
<br />
Valmistumisinfo pisti ajatukset sekaisin. Tajusin taas entistä selkeämmin, että tässä ollaan ihan oikeasti kohta valmistumassa. Kohta oikeasti olen ihan valmis eläinlääkäri, ilman koulun tarjoamaa tukea, kelan tarjoamaa opintorahaa, puoli-ilmaista unisportia, unicafen halpoja lounaita... Täytyy itse selvitä ja keksiä, mitä sitä ylipäätään haluaa elämältä. Koko maailma on auki, kaikki on mahdollista. Toistaalta hirveän mukava ajatus, toisaalta hirmu pelottavaa.<br />
<br />
Työpaikan eteen en ole tehnyt vielä ihan kauheasti. Muutamaksi viikoksi sain töitä kotipaikkakunnalta, mikä on kyllä ollut unelmana jo ykkösvuodesta asti. Joskus asiat vaan natsaa :) Muutamalla viikolla ei kuitenkaan vielä eletä ja alkukesä ja loppuelämä onkin sit viel auki. Todennäköisesti yli-innokkaat viitoset on muutenki jo vieneet kaikki kivat paikat, joten turha tässä on edes aloittaa murehtimista :D Viime vuonna aloitin kesätyöhaun jo syyskuussa, laitoin yli 50 sähköpostia, soittelin ja stressasin. Tänä vuonna olin sit päättänyt ottaa rennommin, stressataan sitten toukokuussa :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9eWqHfpc9gmdaO8lYi30KOmUrve0PgvCHU8aPw_7jwfIZXgnUehhlvk9zJvL4iz-szjTqQ2ZxqbDT1XPTNmk0iTbFWg66r49nhoobsInFMFZqgHuAq45HoINFdns9pwV1PpSCYHi7CiZf/s1600/DSC09791.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9eWqHfpc9gmdaO8lYi30KOmUrve0PgvCHU8aPw_7jwfIZXgnUehhlvk9zJvL4iz-szjTqQ2ZxqbDT1XPTNmk0iTbFWg66r49nhoobsInFMFZqgHuAq45HoINFdns9pwV1PpSCYHi7CiZf/s640/DSC09791.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pakollista koulunkäyntiä on jäljellä vielä yksi (!!) viikko ja sen jälkeen ympäristöterveydenhuollon opetukseen kuuluva kaksiviikkoinen harjoittelu. Sitten se olisi vähän niinku taputeltu. Toki nyt keväällä on vielä valinnaisviikkoja, joita odotankin innolla. Ohjelmassa on mm. Suureläinpelastuskurssi, jossa opetetaan, miten toimitaan jos esimerkiksi hevostraileri joutuu onnettomuuteen. Lisäksi pääsin ortopedian, ihotauti- ja ruokintakurssille. Siistiä päästä pitkästä aikaa opiskelmaan jotain mikä aidosti kiinnostaa.<br />
<br />
Myös lisuri - meidän versio gradusta, alkaa ottaa tuulta purjeisiin ja kovasti näyttää siltä, että sekin saattaa valmistua ajallaan. Siispä Viikissä kaikki hyvin, elämä mallillaan ja onni hymyilee :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMJ3jc_hNftJTqoEEhY_KYGlSz8-4_WVdguoobpVHuB8U_Kk-NZzC6pKM5QkL7JQVR32q7yLwIu0m498bppFqymiahvgB4OF9-7TfMI-xfFP-yijbFOmN33MzqReFpcxHlHy1Is1WCgDgX/s1600/DSC09746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMJ3jc_hNftJTqoEEhY_KYGlSz8-4_WVdguoobpVHuB8U_Kk-NZzC6pKM5QkL7JQVR32q7yLwIu0m498bppFqymiahvgB4OF9-7TfMI-xfFP-yijbFOmN33MzqReFpcxHlHy1Is1WCgDgX/s640/DSC09746.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Etelänlomalla mä rakastuin erilaisiin mehuihin ja smoothieihin <3</td></tr>
</tbody></table>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-29220143187629129852015-12-12T17:14:00.000+02:002015-12-12T17:14:00.140+02:00Kun taivaalle syttyi uusi tähtiOn lauantai-ilta, kello on puoli yksitoista. Ajan vaiteliaana kohti tuntematonta. Ulkona on pilkkopimeää ja tiet ovat tyhjät. Olen ollut yhtä soittoa töissä aamuseitsemästä asti. Syönyt olen viimeksi joskus aamulla. Väsyttää. Jännittää. En ole ikinä lopettanut hevosta, olen kerran vain etäältä nähnyt, miten se tehdään. Jatkan ajamista. Silloin tällöin hörpin kulauksen Red Bullia ja yritän olla välttämättä vatsassa tuntuvasta närästyksen tunteesta. Lääkäri on kieltänyt kaikki kofeiinijuomat. Hankin mieluummin mahahaavan kuin kuolen hirvikolariin, sanoin. Älä aja väsyneenä, mulle sanottiin. Kertokaa se hätääntyneelle omistajalle keskellä yötä, mä vastasin. Kerran olin niin väsynyt, että näin harhoja. Jatkoin matkaa kuolevan lehmän luokse ja pelastin sen hengen. Kotimatkalla pelkäsin jo oman henkeni puolesta. Puhelimen päässä oli jo seuraava hätätapaus.<br />
<br />
Käännyn omakotitalon pihalle. Täällä ei mitään talleja näy. Väärä osoite. Näprään navigaattoria ja tutkin postilaatikkoja. Seuraava talo on oikea osoite. Voimakkaat ajovalot valaisevat pienen, valkoisen, vanhanaikaisen omakotitalon. Sen vieressä on punatiilinen, matala tallirakennus. Valkoiset ikkunankarmit loistavat ajovalojen osuessa niihin. Tallin luona nainen odottaakin jo, viittoo autolleni paikan. Nousen autosta ja ojennan hänelle käden. Esittelyjen jälkeen otan autosta lääkkeet, stetoskoopin ja hanskat ja pyydän naista näyttämään tien.<br />
<br />
Kaikkialla on hiljaista. Kuuluu vain askelten kahinaa. Kävelemme perätysten isolle laitumelle. Monta kiiluvaa silmäparia tuijottaa uteliaasti pimeydestä, kun sanaakaan sanomatta kävelemme laitumen toiselle laidalle. Vihdoin pimeydestä kuuluu matalaa puhetta. Otsalamput paljastavat pienehkön, valkoisen tamman ja sen vieressä kaksi nuorta naista. Tamma näyttää kivuliaalta ja pysyy vain vaivoin pystyssä. Vaihdamme pari sanaa ja selitän lyhyesti, mitä tulee tapahtumaan.<br />
<br />
Otan laukusta puudutteen ja pitkän hevoskanyylin sekä teipin. Olen kerran elämässäni kanyloinut hevosen, melkein vuosi sitten, joten minun on pakko vain luottaa itseeni. Puudutan ja pesen pistokohdan, otan lujan otteen kanyylistä. Hevonen ei reagoi, kun pistän sen sujuvasti kaulasuoneen. Kiinnitän kanyylin ja sen enempää empimättä laitan sille rauhoitteen. Poistun hetkeksi hieman kauemmaksi antaakseni omistajille vielä hetken aikaa. Hengitän viileää ilmaa ja katson taivaalla vilkkuvia miljoonia tähtiä. Kuu tuijottaa tuimana takaisin valaisten kostean nurmikon.<br />
<br />
Palaan takaisin. Hevonen on rauhoittunut ja roikottaa päätään. Vaikein vaihe on vielä edessä. Hevosen kokoisen eläimen kaataminen nätisti on joskus haastava operaatio. Laitan sille suoneen nukutusainetta. Meille on opetettu että 1-2 pulloa. Laitan kaksi. Ihan varmuuden vuoksi. Ja vielä toista nukutusainetta myös. Toivon sen antavan tasaisemman nukutuksen. Melkein saman tien hevonen alkaa hoippua. Pidän sitä riimusta ja työnnän sen istumaan. Se valahtaa siitä maahan ja onnistun juuri oikealla hetkellä kääntämään sen pään, niin että se ei kaadu suonikanyylinsä päälle. Onnittelen itseäni äänettömästi.<br />
<br />
Odotan, kunnes hevonen on täydessä unessa. En halua laittaa lopetusainetta vain puoliksi nukkuvalle. Laitan hanskat käteen ja otan suurimman ruiskun, joka laukusta löytyy. Olen ekstravarovainen, kun vedän lääkettä ruiskuun. Milli tätä pistettynä itseeni riittäsi tappamaan minut. Rauhallisesti ruiskutan lääkkeen hevosen suoneen. Riisun hanskat ja laitan stetoskoopin korviini.<br />
<br />
Hevosen syke kiihtyy ensin. Sitten se muuttuu epäsäännölliseksi. Se vetää vielä viimeisen kerran syvään henkeä. Sen jälkeen kaikki liikkeet loppuvat. Viimeisillä voimilla sykkivä sydän näkyy ihan paljain silmin. Sitten se hiljenee. Ja hiljenee. Ja lopulta kaikki hiljenee. Kuolema on kauniin raadollinen. Se makaa kuin nukkuisi. Kaunis karva kiiltää heikosti kuun valossa. Melkein kuvittelen näkeväni kevyttä hengitystä. Kuuluu vaimeaa nyyhkytystä. Tapoin juuri jonkun rakkaan lemmikin. Muistan oman pappakoirani, jonka jouduin lopettamaan muutama kuukausi sitten.<br />
<br />
En sano mitään, pidän edelleen stetoskooppia sydämen kohdalla. Syvä hiljaisuus. Nielaisen ja hengitän syvään. Ole coolisti, käsken itseäni. Kuuntelen vielä hetken, pidätän hengitystäni. Pinnistän korviani, painan stetoskoopin tiukemmin korviin. Jos milli riittää tappamaan 50 kiloa ihmistä, niin 50 millin pullo riittää vallan mainiosti 500kg hevoselle, sanon itselleni.<br />
<br />
Kerron lopulta omistajalle, että sydän on nyt pysähtynyt. Muutaman lohduttavan sanan ja viimeisten hyvästien jälkeen peitämme hellästi hevosen pressulla ja lähdemme hitaasti kävelemään takaisin talolle päin. Täydellinen hiljaisuus vallitsee, kun astumme talosta tulevaan valonkeilaan. Täysin arvaamatta yksi omistajista tarttuu lujasti käteeni ja kyyneleet silmissä kiittää minua kauniista eutanasiasta. Mutisen vastauksen hiljaa ja toivon, että pimeys peittää kostuneet silmäni.<br />
<br />
Hiljaisuus vallitsee, kun ajan kotiin. Kuu valaisee tietä ja taivaalla tuikkii miljoona tähteä. Mietin, syttyikö hevoselle juuri uusi tähti taivaalle.<br />
<br />
<i>PS. Tapauksen henkilöt, hevoset ja ympäristö ovat täysin fiktiiviset. Kirjoittajan kokemukset ja tuntemukset perustuvat tositapahtumiin. </i><br />
<br />Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-4884451534619079602015-12-05T17:13:00.003+02:002015-12-05T17:13:56.204+02:00Kiiltäviä bakteereja ja päivystysjuttujaHiphei taas, <div>
<br /></div>
<div>
syksy on edennyt vauhdilla, enkä vieläkään tajua, missä vaiheessa kalenterista olisi muka pitänyt kääntää joulukuulle. Mun joulukalenterista on vieläkin eka luukku avaamatta, kun olen kieltäytynyt uskomasta, että syksy on jo niin pitkällä :D</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Syksy on ollut aika rentoa, mulla ei ole ikinä tainnut olla näin rentoa aikaa sinä aikana kun olen täällä opiskellut. Koulua on melko vähän ja pakollista vielä vähemmän. Ensimmäisen kerran ikinä olen antanut itselleni luvan ottaa kunnolla rennosti, enkä ole juurikaan ollut luennoilla. Kyseiset tentit onkin mennyt harvinaisen hyvin, ehkä mun kannattaisi enemmän lintsata koulusta ja opiskella asiat kotona sohvalla omaan tahtiin ;) </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJle8VbMQ30urmiirXoCub4YEInmbi_kKtKiJGYHis2Wq0KL46RPJlvgFqj96sGW1R3gdWN-OOaVu_PY9knOSM5M7HwKiwpJ0pUb7Dj82zcqqRlNnXfT4-GE7oFBw4XMY4NiidWfejg7UX/s1600/IMG_0423.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJle8VbMQ30urmiirXoCub4YEInmbi_kKtKiJGYHis2Wq0KL46RPJlvgFqj96sGW1R3gdWN-OOaVu_PY9knOSM5M7HwKiwpJ0pUb7Dj82zcqqRlNnXfT4-GE7oFBw4XMY4NiidWfejg7UX/s640/IMG_0423.jpg" width="478" /></a></div>
<br />
<div>
Alkusyksystä opiskeltiin elintarvikehygieniaa, eli mitä kaikkia riskejä ruokaan voi liittyä, miten sitä pitää säilyttää, mitä pitää ottaa huomioon elintarvikkeiden pakkauksissa, miksi lisäaineita lisätään jne. Laboratoriossa viljeltiin kauniita pöpöjä viikkokausia kyllästymiseen saakka. Tenttialue oli erittäin laaja ja puutteellinen motivaatio teki sen omaksumisen vieläkin vaikeammaksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Seuraavaksi ohjelmassa oli ilma- ja vesihygienia. Vierailimme mm. jätevesipuhdistamolla ja vedenkäsittelylaitoksella. Molemmat olivat ihan avartavia kokemuksia sinänsä, vaikken ihan käsitäkään, miten tuo auttaa minua hoitamaan lehmät ja kissat paremmin... Jännittävintä kurssilla oli omat vesi- ja ilmanäytteet, joita tutkittiin labrassa. Otimme omista kaivoista vettä ja kotoa homenäytteitä viljeltäväksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXAdlkdYhwKAgU61FblTdptxavjploymn6fBzxU5hRHi-bFYaAzytygyB7OsE1tK6dlU12pQdWaSI3FQhs6rsPzl1C0XwE1VGBVCj0nU59w-AVC4mQE2pLzd1sS5r-2-JalMk4Hw4XFKU2/s1600/IMG_0428.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXAdlkdYhwKAgU61FblTdptxavjploymn6fBzxU5hRHi-bFYaAzytygyB7OsE1tK6dlU12pQdWaSI3FQhs6rsPzl1C0XwE1VGBVCj0nU59w-AVC4mQE2pLzd1sS5r-2-JalMk4Hw4XFKU2/s640/IMG_0428.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällä hetkellä meneillään on toksikologian kurssi, josta en ole vielä oikein päässyt jyvälle, mitä kurssi käsittelee. Tämä ehkä kertoo kaiken mun motivaation tasosta :D Lisensiaatin työ sen sijaan on saanut tuulta siipiensä alla ja koneella on jo monta sivua tekstiä. Saattaa siis olla, että mä valmistun sittenkin vielä joskus. Tähän asti on tuntunut, että lisurista tää valmistuminen tulee jäämään kiinni. Lisurihan siis vastaa muiden alojen gradua, tosin se taitaa meillä olla hieman suppeampi työ, 30-50 sivua tieteellistä tekstiä, johon voi liittyä tutkimusosa. Harmillista kyllä meille ei ole varattu ollenkaan aikaa sen tekemiseen ja sen pitää olla jo valmis muutaman kuukauden päästä, joten hieman kiirepaniikki tulee tän suhteen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koulun ohella olen tehnyt töitä eläinlääkärinä ja kivaa on ollut vieläkin. Yhä enemmän tulee niitä onnistumisen tunteita, että oikeasti osaan jo hoitaa potilaita ja auttaa niitä hädässä. Päivystäminen on varsin avartavaa, vastaan voi tulla ihan mitä vaan ihan mihin kellonaikaan tahansa. Pitkät työvuorot vaativat toki myös veronsa - viikonlopun 64-tunnin vuoroa seuraa yleensä kahden päivän krapulainen olo, jolloin tekisi mieli kaivutua luolaan nukkumaan kahdeksi vuorokaudeksi. Mutta kaipa tämä vaan kuuluu asiaan ja ehkä tähän tottuu vielä joskus :) </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5Ri0cEJi-Ldu7RifhSy28PFMoZjdSV2QTScRoL3AF7Uwbvn1S8-5OV7B8rX6s9snTdZkq1EHt9eN9qz0jjTocalbOPNJ9E_Kz8F8AgmG6wnkFSy1rjYO61Xi-P5BMipHHUuuboKE1cLdk/s1600/IMG_0426+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5Ri0cEJi-Ldu7RifhSy28PFMoZjdSV2QTScRoL3AF7Uwbvn1S8-5OV7B8rX6s9snTdZkq1EHt9eN9qz0jjTocalbOPNJ9E_Kz8F8AgmG6wnkFSy1rjYO61Xi-P5BMipHHUuuboKE1cLdk/s640/IMG_0426+%25281%2529.jpg" width="478" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-91907634454189685542015-09-18T14:30:00.002+03:002015-09-18T14:30:36.814+03:00Odotettu kandikesä, joko se meni? Ihan mahtava kandikesä on takana, ensimmäinen kesä oikeana eläinlääkärinä, hoitamassa ihan itsekseni eläimiä, ihan parhautta! Varsinkin nyt, kun kesä on ohi, fiilis on ihan mahtava. Se tunne, että on selvinnyt hengissä ja oikeasti alkaa jo osata jotain, se on ihan korvaamaton. Pitihän sen kunniaksi heti perjantaina korkata shamppanjapullo rakkaimman kanssa :)<br />
<br />
Alkukesästä olin kaupungineläinlääkärin sijaisena, eli hoidin vain pieneläimiä. Klinikalla oli vain hyvin perusvarustelut, esimerkiksi röntgeniä tai ultraäänikonetta ei ollut. Tämä asetti paljon haasteita aluksi, koska sairaalalta olin tottunut, että aina potilaasta voi napata kuvan tai kaksi, skannata sen vatsaontelo ultraäänellä tai tutkia perusteellisesti verinäytteet. Se asetti mun tiedot ja taidot ihan uuteen valoon, kun ensimmäistä kertaa olin aivan yksin potilaan kanssa ja jouduin todellakin miettimään, mitä tätä eläintä voisi vaivata ja millä sen hoidan kuntoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixYcv_9P1gvhPSioNgPwx_DcL0k0nBXRR8o0DMhkMUpjE6xLFlNNHJLLjtHkX049zv6va_Kgr9AslUuANyZGLZ932awtJYA6B7Fy2RRZ1FZeIPUrKWWuy22sUwtDzJ6hwn092gxUZEIgyR/s1600/DSC09537.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixYcv_9P1gvhPSioNgPwx_DcL0k0nBXRR8o0DMhkMUpjE6xLFlNNHJLLjtHkX049zv6va_Kgr9AslUuANyZGLZ932awtJYA6B7Fy2RRZ1FZeIPUrKWWuy22sUwtDzJ6hwn092gxUZEIgyR/s640/DSC09537.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Lyhyen pätkän jälkeen siirryin muualle Suomeen kunnaneläinlääkärin sijaiseksi. Alueeni oli erittäin sekalaista praktiikkaa, niinpä hoidin koirien ja kissojen ohella nautoja, sikoja, lampaita, hevosia, kanoja, lemmikkipossuja jne. Uusia haasteita siis riitti koko kesän ajan, kun jatkuvasti sai olla selvittämässä uusia asioita. Myös viranomaistehtäviä jouduin hoitamaan jonkin verran, esimerkiksi siipikarjatiloilta otetaan säännöllisesti salmonellanäytteet tilanteen seurantaa varten.<br />
<br />
Kesän aikana pääsin leikkaamaan melko paljon, mistä olin iloinen - koulussa kun ei päässyt kauheasti tätä tekemään. Ensimmäinen potilaani oli uroskoiran kastraatioleikkaus, hieman taisi kädet täristä, kun tein ensimmäistä viiltoa ja taisin myös tehdä sen vähän hassuun kohtaan, onneksi eivät olleet koulun professorit näkemässä :D Onnekseni omistaja oli melko kovahermoinen ja halusi olla leikkauksessa mukana. Niinpä opetin pikaisesti omistajasta anestesiavalvojani (eli henkilö joka tarkistaa nukutuksen syvyyden ja annostelee lääkettä tarvittaessa, huolehtii elintoiminnoista...)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuxQOLO1AbEkIfWrOVBPB2hXfskVY7ZPCuEb52BHx3UdKxUxAc48t-pUgt5wdVq2EmvqU075NS0tH9nr-RYL7dwrf6fqMkvADeNCe3pSOFGGbX8Z7DsAxfY2JUMB54lHjS_qOnjtu8nMGv/s1600/DSC09545.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuxQOLO1AbEkIfWrOVBPB2hXfskVY7ZPCuEb52BHx3UdKxUxAc48t-pUgt5wdVq2EmvqU075NS0tH9nr-RYL7dwrf6fqMkvADeNCe3pSOFGGbX8Z7DsAxfY2JUMB54lHjS_qOnjtu8nMGv/s640/DSC09545.JPG" width="428" /></a></div>
<br />
Kissoja leikkasin kunnalla tosi paljon myös, on hienoa saada leikkausrutiinia. Myös anestesia, eli potilaan nukuttaminen oli aluksi vaikeata, jännitin hieman, miten osaan annostella lääkettä juuri oikean määrän, ettei potilas nukahda liian syvään uneen eikä toisaalta herää kesken operaation. Hieman kokeiltuani erilaisia lääkeyhdistelmiä alkoi oikeat annoksetkin löytyä.<br />
<br />
Koko kesän mulla on soinut päässä leijonakuninkaan biisi The circle of life - siltä se nimittäin tuntuu, kun aamulla rokottaa 12-viikkoisen koiranpennun, seuraavaksi tulee vanhan koiran lopetus, sen jälkeen tulee kireellisenä synnytysvaikeuksista kärsivä kissa ja se synnyttää klinikalle pienen kissanpoikasen ja illalla päivystyksessä joudun vielä lopettamaan hevosen laitumelle. Toisaalla elämä sammuu, toisaalla syntyy uusi elämän alku ja minä eläinlääkärinä olen kaikessa mukana... <br />
<br />
Nyt on jo kuutosvuosi kovasti käynnissä ja ensimmäinen tenttikin oli tänään. Tänä vuonna opetellaan elintarvikehygieniaa yms. Labrat eivät ole hetkauttaneet ja luennoilla on kuollettavan tylsää, mutta on toisaalta on ihanaa istua aamulla luennoilla, juoda teetä ja kutoa poikaystävälle sukkia. Elämä on tällä hetkellä ihanan stressitöntä - koulusta ei tarvitse stressata, vapaa-aika on oikeasti sitä että saa tehdä omia juttuja, ehdin puuhailla koiran kanssa juttuja ja jopa käydä unisportilla jumpassa. Kaikki hyvin Viikkilässä siis!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/GibiNy4d4gc/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/GibiNy4d4gc?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<br />
Pahoittelen taas koirakuvaspämmiä, tää on aina vähän vaikeeta, kun ei potilaistakaan saisi ottaa kuvia... Jospa sitä ensi kerralle yrittäis keksiä jotain muuta välillä :)Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-77895793017338034112015-08-05T14:53:00.000+03:002015-08-05T14:53:42.174+03:00Pyörremyrskyn silmässäPaljon on tapahtunut ja elämä on ollut sellaista pyörremyrskyä, jotta hyvä kun blogin olemassaolonkin muistaa... :) <br />
<br />
Viimeiset viikot koulussa menivät vauhdilla ja mä en missään vaiheessa edes tajunnut, että koulu loppuu oikeasti. Kun viimeinen koulupäivä oli ohi, kävelin kotiin kuin mikä tahansa perjantai, varmana siitä, että maanantaina palaisin takaisin. Tuntui tosi oudolta palauttaa nimilappu ja pukukopin avaimet perjantai-iltapäivällä ja sulkea viimeisen kerran sairaalan ovi perässäni...<br />
<br />
Viimeiset viikot menivät leikkaussalilla pyöriessä, harmikseni sielläkin oli taas superhiljaista, mutta pääsinpä jotain leikkaamaan. Hammasklinikalla olin ihan viimeisen viikon, siellä sai puuhastella hammaskiven kanssa, se oli ihan rentouttavaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdXcWoaIVyFjKcx67D2zzYfIyxWR45pjj-ncyROpkK4AwWJdYdBNtimnRJ0k6vVt7cOekTK6YGXubCskDYMXQ8GH25rLFfeaxDcFppBvwuP3wqocToacFDFYHqdeGoidZ26x4_ymel9ZSK/s1600/DSC09444.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdXcWoaIVyFjKcx67D2zzYfIyxWR45pjj-ncyROpkK4AwWJdYdBNtimnRJ0k6vVt7cOekTK6YGXubCskDYMXQ8GH25rLFfeaxDcFppBvwuP3wqocToacFDFYHqdeGoidZ26x4_ymel9ZSK/s640/DSC09444.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Kevät huipentui käytännön tentteihin, joista olen tainnut ennenkin mainita. Ensin oli Viikissä hevos- ja pieneläintentti, jossa oli muistaakseni 10 rastia. Niissä kysyttiin esimerkiksi hevosen haavanhoitoa, sairaan varsan yleistutkimuksen tekemistä, piti löytää jalan röntgenkuvasta murtuma, piti ommella kuvitteellisen koiran tassuhaavaa, piti tulkita kissan verinäytteitä, rokottaa kuvitteellinen pentukoira jne. Jos ei olisi jännittänyt niin paljon, niin tentti olisi ollut oikeastaan aika hauska, rasteja oli aika mukavaa ratkoa ja tehtävätkin aika helppoja. Jännitys hieman haittasi suoritusta, mua stressasi eniten se tieto, että tämä on kevään viimeinen tentti ja siitä olisi pakko päästä läpi. Noh, hyvin se meni, saatiin jo seuraavana päivänä tulokset. Hevososuudesta sain peräti viitosen, minä, joka en ymmärrä hevosista hölkäsen pöläystäkään :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKdgLq4Xgii65NuuksxlxluEA32nq5NRn8jMDSJnwlcwVg889ID5mAdlybpTRq3MUDMUk70-UPMETiRqabv9-0S1tDLWFFWd6WVNJx4qvAwfj-N3NfBQ5yDnfOAj4wZk5mYNxn3sFta8rn/s1600/DSC09453.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKdgLq4Xgii65NuuksxlxluEA32nq5NRn8jMDSJnwlcwVg889ID5mAdlybpTRq3MUDMUk70-UPMETiRqabv9-0S1tDLWFFWd6WVNJx4qvAwfj-N3NfBQ5yDnfOAj4wZk5mYNxn3sFta8rn/s640/DSC09453.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Muutamaa päivää myöhemmin oli vielä Mäntsälässä tuotantoeläintentti, siellä oli 12 rastia. Kysymyksissä oli esimerkiksi lehmän utaretulehdusta, vasikan virheasennon korjausta synnytyksessä, lampaan verinäytteenottoa, ripulivasikoiden hoitoa, hevosten kiiman toteaminen jne. Juuri edellisenä iltana sairastuin flunssaan ja tentissä olin hieman kuumeessa ja pää täynnä räkää. Sanomattakin selvää, että tentissä ei ihan ajatukset kulkenut ja jäi kamala fiilis tentistä. Seuraavana päivänä, kun tulokset tulivat, nimeäni ei ollut listalla....<br />
<br />
Olin ihan valmis viiltämään ranteet auki tms, kyseessä oli kuitenkin viimeinen viikko ja työt alkaisivat muutaman viikon päästä ja pitäisi saada oikeudet mahdollisimman nopeasti. Pommitin kaikkia Saaren opettaija puhelimitse, jotka eivät tietenkään vastanneet.... Kunnes... Maailman helpottavin viesti tuli sähköpostiini: Nimeni oli vaan unohtunut listalta ja tentti oli mennyt läpi jopa ihan helposti... <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgru0lBATas6KgWHdqK3Y0EaRCLPw2jpF73cKGJfBenLTxQQzk9rh_Or3n-eFgFOWmQJ6aVzqNxPXZUowSY0W2Yk9sTjXT7RmAFFhfSBUjjxiE7FqFmbdQAGSgsVHz12416V0fNKLVV-HFT/s1600/DSC09449.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgru0lBATas6KgWHdqK3Y0EaRCLPw2jpF73cKGJfBenLTxQQzk9rh_Or3n-eFgFOWmQJ6aVzqNxPXZUowSY0W2Yk9sTjXT7RmAFFhfSBUjjxiE7FqFmbdQAGSgsVHz12416V0fNKLVV-HFT/s640/DSC09449.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Jotta ongelmat eivät olisi liian helposti ohi, minulla oli jäänyt pari raporttia vielä palauttamatta ja lisäksi olin sopinut vielä viikon (pakollisen) kunnaneläinlääkäriharjoittelun kesäkuun ensimmäiselle viikolle. Harjoittelussa oli kivaa, olin tulevalla työpaikallani tutustumassa tulevaan työnkuvaani. Eläinlääkäri oli supermukava ja antoi mun tehdä ihan kaikkea. Sain paljon myös viime hetken vinkkejä ja neuvoja. Vihdoin viikon harjoittelun jälkeen pääsin palauttamaan raportin, toteakseni, että opettaja on kesälomalla eikä ehdi tarkistaa sitä ennen kuin vasta viikon päästä... Nice, kahden viikon päästä pitäisi olla jo töissä, kiire tulee... <br />
<br />
Pieneltä stressiltä ei siis vältytty vielä koulun loputtuakaan, mutta kaikki järjestyi lopulta, sain oikeudet, pääsin tilaamaan lääkkeet ja tarvikkeet ja aloittamaan työtkin ajoissa.<br />
<br />
Joten, meikä on nyt ihan oikea eläinlääkäri! :')<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSFHps3m3k_dtp_34p4m-oUiTxHl0owDV1fh26bzay0JNZ73oiCIdnVf2wFaDG1V5hOGGkIxqlR7nk6Vxnn0JvLMfzA-tOsmdfGYbgaBqoeBgGCWYBPS7SD9pn-Rg-dVYaKJyATIeweieq/s1600/DSC09469.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSFHps3m3k_dtp_34p4m-oUiTxHl0owDV1fh26bzay0JNZ73oiCIdnVf2wFaDG1V5hOGGkIxqlR7nk6Vxnn0JvLMfzA-tOsmdfGYbgaBqoeBgGCWYBPS7SD9pn-Rg-dVYaKJyATIeweieq/s640/DSC09469.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Miten paljon työtä, stressiä, kyyneleitä, tuskaa tähän onkaan sisältynyt, mutta nyt olen vihdoinkin tässä pisteessä, valmiina eläinlääkärinä, oikeissa töissä! Monta kertaa ajattelin, etten tule ikinä pääsemään tähän asti, mutta nyt se on siinä! Kandikesä on vihdoinkin todellisuutta, ei enää harmaata utopiaa joskus hamaassa tulevaisuudessa! <br />
<br />
Taidan jatkaa postausta seuraavan kerran, lupaan etten pidä taas 2kk taukoa. Koiran jälki on nyt vanhentunut sen verran, että pakko mennä kokeilemaan sitä ;) Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-45513658978503454792015-05-11T16:01:00.000+03:002015-05-11T16:01:00.313+03:00Aikaa ennen eläinlääkistä - lukio, ylppärit ja pääsykokeetMinua on joskus pyydetty kirjoittamaan yo-kirjoituksista ja pääsykoeurakasta. Keskityn tässä nyt lukioon ja ylppäreihin.<br />
<br />
Siitä ajasta tuntuu olevan hirveän kauan ja tunnenkin itseni kamalan vanhaksi kun mietin, että valmistuin ylioppilaaksi seitsemän vuotta sitten. Päästyäni peruskoulusta en vielä 16-vuotiaana osannut tarkaan sanoa, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. Minua kuitenkin kiinnosti kovasti luonnontieteet ja halusin tehdä jotain siihen liittyvää myöhemmin. Niinpä otinkin pitkän matematiikan ja fysiikan, kaikki biologian ja kemian kurssit sekä terveystiedon.<br />
<br />
Toinen jossa olin hyvä, olivat kielet. Opiskelinkin lukiossa kahta pitkää kieltä ja kaksi lyhyempää lisäksi. Sen sijaan historia, yhteiskuntaoppi ja uskonto olivat niitä aloja, joista ainakin tiesin, etten näitä tulisi ikinä opiskelemaan. Muuten mua oikeastaan kiinnosti kaikki ja mahdollisuudet olivat rajattomat.<br />
<br />
Aika pitkään mua kiinnosti fysioterapia, tämä kiinnostus alkoi jo joskus kahdeksannella luokalla ja sitä kesti ainakin lukion kakkoselle asti. Jossain kohtaa aloin kuitenkin vähän epäillä, olisiko se sittenkään sitä, mitä haluan tehdä. Kaverini oli fysioterapeutti, eikä hänen kertomaansa vastannut ihan mun mielikuvaa. Ammatinvalintaa en kuitenkaan stressannut kauheasti, keskityin sitäkin enemmän kouluun ja ylppäreihin.<br />
<br />
Lukion tein neljässä vuodessa, osittain sen takia, että kursseja oli yksinkertaisesti niin paljon, etten olisi järkevästi saanut niitä suoritettua kolmessa vuodessa. Välillä se oli kauheaa säätöä saada kurssit järkevästi sijoitettua lukujärjestykseen ja jouduinkin lopettamaan mm. ranskan opiskelun, koska kurssit olivat jatkuvasti päällekäin muiden aineiden kanssa. Samalla jäi tarpeeksi aikaa opiskella, kun ei ollut joka päivä koulua 8-16.<br />
<br />
Kirjoitukset hajotin kolmeen kirjoituskertaan. Tämän olin oikeastaan päättänyt jo aika alussa, ihan senkin takia, että aineita oli niin paljon kirjoitettavana. Jokaisella kerralla kirjoitin kolme ainetta, mikä oli aika sopiva määrä. Kolmosen keväällä taisin kirjoittaa äidinkielen, englannin ja terveystiedon - ne vähän vähemmän mielenkiintoiset aineet pois alta.<br />
<br />
Kolmosen keväällä alkoivat tulevaisuuden suunnitelmat hieman jo selventyä. Halusin mennä opiskelemaan joko biologiaa tai kemiaa yliopistoon. Nelosen syksyllä kirjoitin sitten ne, joihin halusin panostaa kaikkein eniten, eli juurikin biologian, kemian ja toisen kielen. Luin koko kesän ja menestyinkin kirjoituksissa sen mukaisesti. Meidän lukiossa oli muutenkin tosi hyvät valmistelukurssit kaikkiin aineisiin, niistä sai kyllä hyvät eväät kirjoituksia varten.<br />
<br />
Nelosvuosi oli ehkä kaikkein rennoin, kun opiskeltavana oli enää fysiikka, matematiikka ja yksi kieli. Koska näitä ei tarvitse opiskella samalla tavalla kuin lukuaineita, mä vaan laskin pää sauhuten. Kirjoitukset menivät ihan hyvin tälläkin kertaa ja kokonaisuudessa olin varsin tyytyväinen suoritukseeni.<br />
<br />
Kolme päivää viimeisen kokeen jälkeen aloitin työt kaupassa. Kolmen puolen vuoden urakan jälkeen oli olo kuin tyhjäksi puristettu appelsiini, ja työ kaupassa olikin mukavaa lepuutusta aivoille. En yksinkertaisesti jaksanut edes miettiä mitään pääsykokeita ja olinkin jo päättänyt pitää välivuoden.<br />
<br />
Kauniina aurinkoisena toukokuisena päivänä vietin ylioppilasjuhlia perheeni ja ystävien seurassa. Vietimme kauniit juhlat ihan pienessä seurassa. En oikein osannut tuntea itseni mitenkään erityisen sivistyneeksi ylioppilaana. Kuitenkin sinnikästä uurastusta sopii kyllä juhlistaa lasillisella shamppaniaa. Onhan se melkoinen saavutus kirjoittaa pitkän matematiikan, kolmen pitkän (!) kielen ja äidinkielen lisäksi neljä reaaliainetta.<br />
<br />
Multa on aika paljon kysytty koulumenestystä ja kirjoitusten arvosanoja. Mä en kauhean tarkkaan muista, mutta oon peruskoulussa ja lukiossa ollut tasainen ysin oppilas. En ollut mitään luokan parhaimmistoa, mutta pärjäsin ihan kohtalaisesti. Kirjoituksissa taisin saada kolme L:ää, pari E:tä ja pari M:ää. Koulussamme oli kova taso, joten en ollut lähelläkään parhaimmistoa. Totuushan kuitenkin on, että kukaan ei tule ikinä töissä kysymään mitään arvosanoja missään, siksi olenkin onnellisesti jättänyt koulumenestyksen omaan arvoonsa... <br />
<br />
Olisin päässyt yliopistoon ilman pääsykokeita ainakin kolmeen paikkaan, lisäksi pääsykokeen perusteella biologiaan. Olin käynyt tekemässä sen huvin vuoksi lukematta sivuakaan. Kieltäydyin kuitenkin kaikista paikoista, koska en yksinkertaisesti ollut vielä valmis uuteen urakkaan.<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px;">
Samalla kuitenkin alkoi kyteä idea tulevaisuudensuunnitelmista. Mä en oikein tiedä miksi, mutta jo silloin ekana vuonna pistin paperit eläinlääkikseen huvin vuoksi jostain hetken mielijohteesta. En kuitenkin yhtään ottanut selvää mistään hakukriteereistä enkä missään vaiheessa edes ajatellut meneväni pääsykokeeseen. En oikeastaan edes laske tuota hakukerraksi. <br />
<br />
Vuoden päästä laitoin taas paperit biologiaan ja kemiaan, sekä - jälleen jostain hetken mielijohteesta eläinlääkikseen. Vuoden verran asiaa mietittyäni aloin vähän kiinnostua siitäkin vaihtoehdosta ja tällä kertaa otin jopa selvää pääsykokeesta. Tai otin selvää lähinnä sen verran, että milloin koe on ja mitä sitä varten pitää lukea. Aloitin lukemisen joskus kuukautta ennen koetta, en laskenut ainuttakaan laskua enkä ehtinyt kirjaakaan lukea kuin puoliväliin. Taisin käyttää enemmän aikaa yliopiston sivuilla surffaamiseen kuin itse opiskeluun.<br />
<br />
Surffaaminen tuotti kuitenkin tulosta - jos ei pääsykoetulosten muodossa, niin ainakin idean muodossa. Mitä enemmän luin kokemuksia eläinlääkiksessä opiskelusta, sitä enemmän aloin tajuamaan, että tämä on juuri sitä, mitä olen aina halunnu tehdä. Monipuolinen ammatti, jossa yhdistyy ihmisten kanssa toimiminen, eläimet ja luonnontieteet. Rajattomat mahdollisuudet, monimuotoinen työnkuva, hyvä työllisyys, mukavat opiskelut tuntuivat houkuttelevilta.<br />
<br />
Nämä ajatukset mielessä aloitin elokuussa 2009 ison urakan. Opiskelin pääsykokeisiin 10 pitkää kuukautta, kirjoitin satoja sivuja, laskin hirmu määrän laskuja, pänttäsin kaikki mahdolliset pääsykoemateriaalit, olin kirjaston vakioasiakas ja kaiken tämän ohella tein vielä osa-aikatyötäkin.<br />
<br />
Onkin aika hurjaa ajatella, että nyt, toukokuussa 2015 sama nuori, intoa täynnä oleva tuore ylioppilas on jo viittä vaille eläinlääkäri, jolla on työpaikka jo valmiina kesäksi ja laatii paraikaa lääketilauslistoja ensimmäistä oikeaa työpaikkaa varten. On se uskomatonta. <br />
<br />
Siispä, kaikki eläinlääkiksestä haaveilevat tai pääsykokeisiin opiskelevat: pitäkää lippu korkealla, tehkää kovasti töitä, älkääkä antako unelmillenne periksi ikinä! </div>
<div>
<br /></div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-29772151354254763622015-05-08T15:52:00.000+03:002015-05-08T15:52:50.916+03:00Vähiin käy viikot... Heipähei,<br />
<br />
matka kohti uusia seikkailuja jatkuu vaan! Tällä kertaa matka käy kohti Seinäjokea, jossa odottaa viikko sikaeläinlääkärin matkassa. Odotan viikkoa innolla, koska meillä etelässä ei kauheasti sikatiloja ole, eikä näinollen opetusta niistä kauheasti saada. Sitä paitsi tykkään possuista :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7hIs1y2PfjsuV6oV4ExWbwguSK5e9QUckskNV_-b-Pb8Dwp08dWt3xxOAM6qYw7y8oU637hTzfG_VlQOuJFw0wAfbFBDv6tu4X9AAtsCmD8E5PuMyjq8o3IQyOs8yDXwg0J6ghaJP5IaF/s1600/P5070118.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7hIs1y2PfjsuV6oV4ExWbwguSK5e9QUckskNV_-b-Pb8Dwp08dWt3xxOAM6qYw7y8oU637hTzfG_VlQOuJFw0wAfbFBDv6tu4X9AAtsCmD8E5PuMyjq8o3IQyOs8yDXwg0J6ghaJP5IaF/s640/P5070118.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Englannista kotiuduin tosiaan pääsiäisen jälkeen hirveän tavarakuorman kanssa monella, monella eri kulkuneuvolla. Lisäjännitystä toi rautatietyöt, jotka hidastivat raideliikennettä ja sen takia meinasin myöhästyä lentokentälle menevästä jatkojunasta, joka kulki vain kerran tunnissa - tämänkin tajusin vasta paikanpäällä. Täällä junat eivät olleet ikinä muuten myöhässä, joten en osannut aavistaa, että pyhäpäivänä korjattaisiin raiteita ja sen takia ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen olisi juna myöhässä...<br />
<br />
Suomessa oli vajaa viikko hengähdysaikaa, se tosin meni nopeasti erinäisiä asioita hoidettaessa ja edestakaisin juostessa. Lisäksi piti lukea tulevaan farmakologian lopputenttiin. Pari viikkoa sen jälkeen meni pieneläinten sisätautien parissa. Mielenkiintoista, mutta aivan liian lyhyt aika, tuntuu edelleen, että en tiedä tarpeksi sisätaudeista. Outoa on päästä koulusta jo neljältä, päivät tuntuvat kovin lyhyiltä :) Tosin illat ovat olleet täynnä ohjelmaa, joten aika on mennyt vaudilla ja vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Koiralle on onneksi kiinteä tukiverkosto, joka hoitaa sitä ilomielin, kun itse olen 14 tuntia vuorokaudessa menossa. Ihan näin vinkkinä tuleville vitosille: hankkikaa muutama vakiohoitaja eläimillenne, ne tulevat erittäin tarpeeseen! ;)<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj33nowx9Nmyhvwf1TuFn2-6j5cM20i-e4bJSDew-jbP2SkMoH1UdoeD8Q_hIXC12Afjt73xwo9qIjg8yt6kaNTiO6PU42XnJHVYFOK9X4vdO2TubIuzeLCzCE8YcUmBVoHwDN9NWQWql07/s1600/DSC06085.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj33nowx9Nmyhvwf1TuFn2-6j5cM20i-e4bJSDew-jbP2SkMoH1UdoeD8Q_hIXC12Afjt73xwo9qIjg8yt6kaNTiO6PU42XnJHVYFOK9X4vdO2TubIuzeLCzCE8YcUmBVoHwDN9NWQWql07/s640/DSC06085.JPG" width="640" /></a><br />
Meitä vitosia lahjotaan nyt kaikista suunnista, kun eri lääkefirmat järjestävät meille kutsuja, tarjoavat meille ruokaa, antavat lahjoja ja keksivät ties mitä mainospuheita, että heidän tuotteet ovat ehdottomasti markkinoiden parhaat. En valita, ruoka on ollut hyvää ja osa lahjoista erittäinkin hyödyllisiä. Saimme esimerkiksi kätevän hakuteoksen kaikista eri taudeista ja niiden hoidosta, eläinlääkäriohjelmiston ilmaiseksi käyttöön vuodeksi, paljon eri tuotenäytteitä, erinomaisen hyvää ruokaa ja paljon rahanarvoisia etuuksia kesää varten.<br />
<br />
Hieman alkaa jo tuleva kandikesä aiheuttaa perhosia vatsassa, onhan koula jäljellä enää vaivaiset neljä viikkoa! Hieman olen jo selannut lääkeluetteloita ja tarvikelistoja miettien, mitä kaikkea joudun ostamaan kesäksi töitä varten. Oman toiminimen perustamista varten on jo lähetetty paperit vetämään. Kunnaneläinlääkärithän ostavat itse tarvikkeensa ja lääkkeensä toimien osittain omana yrittäjänä. Samalla saamme kuitenkin palkkaa kunnalta, joten kunta tarjoaa esimerkiksi toimitilat, päivystysasunnon ja määrittelee toimialueen ja päivystykset.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw-JSbWmBlD25QLpy82x0QYQj6IJl3Qlh1Bg_t5R5cpIGPc6jH7o3B5RXMT-qWjMEo0nptAOudUz-w5q6-T2RaJwFUAdtChMf1QlWwMtxuopdbC9KK0KJXAIkw97Vr6809DslLOD69aVSa/s1600/DSC06066.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw-JSbWmBlD25QLpy82x0QYQj6IJl3Qlh1Bg_t5R5cpIGPc6jH7o3B5RXMT-qWjMEo0nptAOudUz-w5q6-T2RaJwFUAdtChMf1QlWwMtxuopdbC9KK0KJXAIkw97Vr6809DslLOD69aVSa/s640/DSC06066.JPG" width="640" /></a><br />
Silläaikaa, kun edelleen yritän sisäistää, että se kuuluisa ja pelätty klinikkavuosi on lähestymässä loppuaan, lähestyvät lopputentit uhkaavaa vauhtia. Meillä on siis vitosen lopussa kaksi käytännön tenttiä, joissa mitataan praktiikassa tarvittavia perustaitoja. Toinen tentti koskee tuotantoeläimiä ja toinen hevosia&pieneläimiä. Tentissä on eri rasteja, joissa on töissä vastaantulevia tapauksia. Pitää esimerkiksi tehdä yleistutkimus lampaalle, koota anestesiakone käyttövalmiiksi, kytkeä koira leikkauspöydällä monitoreihin ja selostaa tärkeimmät elinarvot, hoitaa ripulista kärsiviä possuja jne. Yleensä ihmisillä on tentit noin kuukauden välein, mutta mulla on vaihdon takia vain neljä päivää väliä. Parasta siis alkaa lukea jo ajoissa, sillä tenteistä on pakko päästä läpi, jotta saa väliaikaiset oikeudet. <br />
<br />
No mutta oikein hyvää kevään alkua kaikille! Toivottavasti oli mukava vappu, joitte paljon simaa ja mussutitte munkkeja! ;)<br />
<br />Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-26403627048117697202015-03-29T19:07:00.000+03:002015-03-29T19:07:09.290+03:00A hundred shades of greySata erilaista harmaasävyä tuijottaa minua tuimasti valotaululta. Ota noista sitten selvää. Huoneessa on täysin pimeää, ainoastaan valotaulu valaisee aavemaisesti opiskelijoiden kasvoja. On täysin hiljaista, kuuluu vain vaimea, tasainen hengitys. Kaikki odottavat, että joku sanoisi jotain. <div>
<br /></div>
<div>
Pikkuhiljaa harmaansävyt alkavat erottua toisistaan ja muuttuvat erilaisiksi rakenteiksi. Kaksi viikkoa kuluu äkkiä ja toisen viikon päätteeksl voin sanoa lukevani jo melko sujuvasti röntgenkuvia. Olin siis diagnostisen kuvantamisen osastolla, jossa tehdään röntgen-, ultraääni, tietokonetomografia- sekä magneettitutkimuksia. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTg4wH5fAat6MYgiAGPXnml9GALB3Rjdlb5SweT6CU5sgAdqvD_rEnav4KtEc9Ar7uABgheJao2UriFfHUvFy2Ng7tOsn5RQ6OA7V7a_WNzgZaWHAKiru-ryq2qhm0K4PS46u4zMD_ILQs/s1600/Foto+1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTg4wH5fAat6MYgiAGPXnml9GALB3Rjdlb5SweT6CU5sgAdqvD_rEnav4KtEc9Ar7uABgheJao2UriFfHUvFy2Ng7tOsn5RQ6OA7V7a_WNzgZaWHAKiru-ryq2qhm0K4PS46u4zMD_ILQs/s1600/Foto+1.JPG" height="640" width="478" /></a></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Joka päivä ryhmämme sai tulkittavaksi kuusi röntgenkuvaa, joista piti laatia raportti seuraavalle päivälle. Seuraavana aamuna tapauksista keskusteltiin ryhmässä radiologin eli kuvantamiseen erikoistuneen eläinlääkärin kanssa. Joka päivälle oli eri teema, joten kävimme kaikki osa-alueet läpi viikon aikana. Huomasin selkeästi, miten huimasti silmä kehittyi kahden viikon aikana. Hyvä, koska Suomessa opetetaan kuvien tulkitsemista selkeästi vähemmän kuin täällä, joten se on hieman ollut hukassa vielä. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRpL8egXLfN6Jxw-ygmwzvYViYhksadM6X-YMUsdG65MTU7HuN72XRsB40YoacoXFTGE79KzivBy0o1zpUPV9Z52ND22DUhVwf3RclfzeYJuUadbhsFZXUUAh58dYNvC-xmUFOeKwTW6iO/s1600/Foto+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRpL8egXLfN6Jxw-ygmwzvYViYhksadM6X-YMUsdG65MTU7HuN72XRsB40YoacoXFTGE79KzivBy0o1zpUPV9Z52ND22DUhVwf3RclfzeYJuUadbhsFZXUUAh58dYNvC-xmUFOeKwTW6iO/s1600/Foto+2.JPG" height="478" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Osallistuimme tietysti myös itse potilastyöhön, jossa meidät opetettiin ottamaan niitä kuvia ihan itse. Potilaan asettaminen oikeaan asentoon eri kuvia varten on yllättävän vaikeaa. Eläimen pitää olla täsmälleen oikeassa asennossa, jotta kuvasta tulee laadukas. Kun pääsen kesällä oikeisiin töihin, niin voisi hieman harjoitella oman koiran kanssa tuota läpivalaisua, se kun täytyisi joka tapauksessa kuvauttaa uudestaan :) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Harmillista kyllä emme päässeet seuraamaan ultraäänitutkimuksia kovin montaa. Olen siinä nimittäin vielä huomattavasti huonompi kuin röntgenkuvien tulkinnassa. Onneksi ultraamista voi kuitenkin kesällä töissä harjoitella mielin määrin, koska siitähän ei aiheudu röntgenin tavoin säteilyvaaraa. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkA4TVbhF39BGerCGEG8wW6shVYVy_xe2MmIHqzCc0oYd8zBXDXGx4MMPbc5eVVogAWUgDhwinJgl3pz41sEgt7f-SToXxkf0isylWdhscdpGWRl-fKqRBjqURQ7mWeN4EopZwha_m2Jx0/s1600/DSC09100.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkA4TVbhF39BGerCGEG8wW6shVYVy_xe2MmIHqzCc0oYd8zBXDXGx4MMPbc5eVVogAWUgDhwinJgl3pz41sEgt7f-SToXxkf0isylWdhscdpGWRl-fKqRBjqURQ7mWeN4EopZwha_m2Jx0/s1600/DSC09100.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<br />
<div>
Tuntuu hienolta puhua ensi kesästä. Tähän asti olen aina ajatellut, että sitten joskus tulevaisuudessa, kun saan oikeudet niin sitä ja tätä. Nyt tämä tulevaisuus onkin jo ihan käsillä ja kesällä pääsen oikeasti töihin. Työpaikka on jo valmiina, joten kyse on enää parista kuukaudesta ja muutamasta lopputentistä. Aika hullua. Toistaiseksi suhtaudun asiaan lähinnä lapsenomaisella innolla, saas nähdä muuttuuko innostus vielä kauhunsekaiseksi paniikiksi, mitä lähemmäs ensimmäistä työpäivää päästään :) </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta ennen sitä täytyy keskittyä tähän hetkeen. Vielä viikko vaihtoa jäljellä, täytyy nauttia vielä tästä loppuajasta. Tuliaiset on jo shoppailtu, valitettavasti matkalaukkuun ei mahdu kovin paljon tavaraa. Ensi viikonloppuna on tiedossa retki Walesiin toisen vaihtarin kanssa. Lontoossakin tuli piipahdettua viikonlopun verran, kun poikaystävä tuli käymään. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg55LsSKpU7fFnQ1PpMboYmqwpuU8nMDRz1IpYsYeReBCY4zHX62_dtbvFMFcwvx8ePvq3Sna7LV6h20BRxTAILebCjveuxSSUqS18ZDp4cesD-qlykoqwTtb5pZI5a1AJcqEPCUZTzwicJ/s1600/DSC09127.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg55LsSKpU7fFnQ1PpMboYmqwpuU8nMDRz1IpYsYeReBCY4zHX62_dtbvFMFcwvx8ePvq3Sna7LV6h20BRxTAILebCjveuxSSUqS18ZDp4cesD-qlykoqwTtb5pZI5a1AJcqEPCUZTzwicJ/s1600/DSC09127.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ensi viikolla on tiedossa ihotaudit, sitä odotankin mielenkiinnolla. See ya! </div>
<div>
<br /></div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-46699099928450060672015-02-15T22:06:00.001+02:002015-02-15T22:06:38.698+02:00Pieneläinklinikalla turistinaHiya,<br />
<br />
tosi kiireiset kaksi viikkoa takana - ai mitä, olenko todennut saman ennenkin?! Viimeiset kaksi viikkoa olen hoitanut koiria, kissoja, pupuja, marsuja ja rottia pieneläinklinikalla Liverpoolissa. Tämä on ns. 1st opinion clinic, en oikein tiedä, miten tämän suomentaisi. Käytännössä tämä on ihan perus pieneläinklinikka, jossa ei ole mitään hienoa erityisvarustelua, kuten yliopistollisella opetussairaalalla. Tarvittaessa tältä klinikalta lähetetään potilaita sitten eteenpäin sairaalalle tutkittavaksi, jos tulee kinkkinen tapaus vastaan. Klinikka on kuitenkin osa yliopistoa, joten kaikki opiskelijat viettävät täällä viikon kerrallaan. Matkoihin kuitenkin on kulunut kiitettäväsiti aikaa, koska klinikka sijaitsee 22 kilometrin päässä.<br />
<br />
En ole itse ikinä ollut pieneläinklinikalla töissä, joten tämä pariviikkoinen jakso tarjosi hieman näkemystä siihen, millaista on työ ihan perus pieneläinpraktiikassa. Eläinsairaalalla saa helposti väärän käsityksen, koska siellä hoidetaan niin paljon monimutkaisempia tapauksia ja mahdollisuuksia on paljon enemmän. Tosi suuri osa on ihan rokotuskäyntejä, joissa täällä on yleensä tapana tehdä perusteellinen terveystarkastus samalla sekä jutella omistajan kanssa madotuksista, kirppuhoidoista sekä mahdollisesti kastraatiosta/sterilaatiosta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrHnc9WGuMqJQW7Yszpigo207nWBL1fiWCFqt8WXH3TpIYw2zDEN7iHWdW7yNGO6LGXMzCuEC5o2UeahqfM_G1eLMZBhArCXD9ITmb3EB_vU3liizUkjsTdlWlEmMdr8rrBO9_4bHLyQv0/s1600/Vaihdossa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrHnc9WGuMqJQW7Yszpigo207nWBL1fiWCFqt8WXH3TpIYw2zDEN7iHWdW7yNGO6LGXMzCuEC5o2UeahqfM_G1eLMZBhArCXD9ITmb3EB_vU3liizUkjsTdlWlEmMdr8rrBO9_4bHLyQv0/s1600/Vaihdossa.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liverpool by night</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kirput ovat täällä iso ongelma, joten eläimet hoidetaan täällä säännöllisesti paikallisvaleluliuoksella tai kirppupannalla. Rokotuskäytännöt eroavat myös hieman Suomesta, täällä pennut rokotetaan paljon aikaisemmin. Ihmettelin tätä hieman, koska kovin pieni pentu ei välttämättä pysty muodostamaan vastustuskykyä normaalisti rokotettavia tauteja vastaan, joten voi olla, että rokotuksen teho jää vajaaksi. Sain Suomestakin turhankin tutun vastauksen: näin nyt on tapana tehdä täällä...<br />
<br />
Edelliseen on pakko tosin kommentoida, että täällä eläinlääkärit todella paljon painottavat sitä, <i>miksi</i> asioita tehdään. Suomessa saa yleensä kaikkeen vastauksen, että no näin nyt on ollut tapana tehdä tai että no mä nyt oon todennut tämän toimivaksi. Täällä mulle on monta kertaa sanottu, että mikään tollainen ei kelpaa selitykseksi. Opiskelijoiden pitää ajatella itse ja osata soveltaa tietoa, eikä vaan opetella valmiita protokollia ulkoa. Tämä ajattelutapa on ollut kyllä todella hyödyllinen, olen oppinut hurjasti ja myös oppinut kyseenalaistamaan asioita, joita ennen en tullut edes ajatelleeksikaan.<br />
<br />
Klinikalla oli joka päivä leikkauksia, joihin opiskelijat pääsivät itse osallistumaan. Suurin osa on ns. elektiivisiä leikkauksia, eli sterilaatioita ja kastraatioita. Lisäksi on ollut hammashoitoa, patinpoistoa jne. Pääsin itse tekemään kaksi kissan kastraatiota, ne tehtiin jännästi ilman mitään lankoja tms. Kätevää oppia tuollainen menettelmä kuntapraktiikka varten. Muuten lähinnä katselin. Brittiopiskelijat olisivat mieluiten tehneet kaikki leikkaukset itse, koska sitten taas sairaalalla kirurgian viikoilla he eivät kuulemma pääse tekemään kovin paljon. No ei sillä, että mä olisin yhtään etulyöntiasemassa. Me kyllä periaatteessa Suomessa päästäis tekemään, jos olisi potilaita :P<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwNlRLahtK4rSp_OKNk7wtMoT3wrE_EvjJV1nX6WbkqN9ClE8SueD1She9fOcG6p0bWEnyDcF34uj83KxfDiKPYfl1OtrRySLkCjf9GbnqwuBF-DYs8RiQjzY76xXytcVgweRg2KJALvxm/s1600/Vaihdossa1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwNlRLahtK4rSp_OKNk7wtMoT3wrE_EvjJV1nX6WbkqN9ClE8SueD1She9fOcG6p0bWEnyDcF34uj83KxfDiKPYfl1OtrRySLkCjf9GbnqwuBF-DYs8RiQjzY76xXytcVgweRg2KJALvxm/s1600/Vaihdossa1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwNlRLahtK4rSp_OKNk7wtMoT3wrE_EvjJV1nX6WbkqN9ClE8SueD1She9fOcG6p0bWEnyDcF34uj83KxfDiKPYfl1OtrRySLkCjf9GbnqwuBF-DYs8RiQjzY76xXytcVgweRg2KJALvxm/s1600/Vaihdossa1.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turistikierroksella</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jos me opiskelijat emme olleet leikkauksessa, olimme seuraamassa vastaanottoja. Pienessä huoneessa oli siis eläinlääkäri ja vaihdellen 2-5 opiskelijaa rivissä. Yksi opiskelija kyseli omistajalta esitiedot ja teki eläimelle yleistutkimuksen, sen jälkeen eläinlääkäri hoiti loput. Opiskelija osallistui hoitoon sen verran, että saattoi tähystää korvia, tutkia silmiä ja antaa rokotuksia eläimelle. Vastaanotto kesti aina 15 minuuttia, joten siinä ei juurikaan ehtinyt itse miettiä ja keskustella eläinlääkärin kanssa tapauksesta.<br />
<br />
Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä erilaisia tapauksia ja saada kuva siitä, millaisia tapauksia tulee vastaan todennäköisimmin ensimmäisenä kesänä. Esimerkiksi ihotaudit ja korvavaivat olivat rokotusten ohella ehkä eniten edustettuina. Hah, yhtä marsupotilasta hoidettaessa tajusin myös vihdoin ja viimein, mitä mun ensimmäistä marsua aikoinaan vaivasi. Sain ensimmäisen marsuni synttärilahjaksi, kun täytin 7 vuotta. Melkein samantien marsun ihoon ilmestyi vaaleita, karvattomia laikkuja ensin päähän ja sitten muuhun kroppaan. Marsu kutisi, vinkui ja pomppi häkissään hassusti. Veimme sen sitten takaisin eläinkauppaan, ne teki sille jotain ja tadaa, marsuni oli taas kunnossa. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin tajusin siis vihdoin, että marsun vaivana oli ringworm (sienisairaus, suomeksi ilmeisesti dermatofytoosi) ja hoidoksi ivermektiinipistos tai paikallisvaleluliuos/shampoopesu.<br />
<br />
Nyt viikonloppuna on ollut melko vetämätön olo, onhan tässä ollut aika pitkiä päiviä. Auto lähti joka aamu puoli kahdeksan aikaan (pari kertaa menin junalla, jolloin piti lähteä jo aikaisemmin) ja kotiin tultiin noin seitsemän aikaan illalla. Lauantaina oli onneksi lyhyempi päivä, klinikka oli silloin auki vain nelisen tuntia. Viime viikonloppu tuli taas leikittyä turistia urakalla, kun koulun jälkeen seikkailtiin taas vaihtarikavereiden kanssa Liverpoolin satamalla, kävimme maailmanpyörässä, syötiin hyvin ja käytiin leffassa. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7RQ1oiw8WO9mnM2X396DPyH0GSpxnuC8OHDQ_PmDU3E1lZ8sGm6lzjh_8eaJNwD6wqRmtNXAWLdOUB0_u1FDdts5aoBrO_49nWzsHE_Zi9IBeZEyiDPESoYQeDD7ul91L5HSBLfsPt79/s1600/Ku%CC%88rzlich+aktualisiert.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7RQ1oiw8WO9mnM2X396DPyH0GSpxnuC8OHDQ_PmDU3E1lZ8sGm6lzjh_8eaJNwD6wqRmtNXAWLdOUB0_u1FDdts5aoBrO_49nWzsHE_Zi9IBeZEyiDPESoYQeDD7ul91L5HSBLfsPt79/s1600/Ku%CC%88rzlich+aktualisiert.jpg" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Parkgate - pieni satamakylä pari mailia mun asuinpaikasta</td></tr>
</tbody></table>
Just nyt toivoisin, että mun riisipuuro suostuisi valmistumaan, jotta pääsen taittelemaan karjalanpiirakoita. Opin tässä keittiössä puuhaillessani, että rice pudding vastaa käytännössä meidän riisipuuroa, mutta täällä sitä syödään <i>muskottipähkinän</i> kanssa! Kerrassaan järkyttävää :O Eilen taas puuhastellessani emäntä ihmetteli silmät pyöreinä, kun selitin tekeväni makaroneja, että mihin sä oikein sokeria ja valkuaista tarvitset. Vasta ihan lopussa pääsimme yhteisymmärrykseen, että kyseessä on macron, en osannut lausua sitä englanniksi oikein :D<br />
<br />
Seuraavaksi heppasairaalaan, o'ouu! Vaihto on jo lähes puolivälissä, aika hurjaa! Pahoittelen surkeaakin surkeampia kuvia. Kamera unohtui kotiin! Kuvien laaduntarkkailu on myöskin kovin vaikeaa, koska tietokoneen rikkinäiseltä näytöltä ei oikein näe, onko kuva terävä vai ei :PDaniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-24918362908089076042015-02-01T21:47:00.000+02:002015-02-01T22:16:44.426+02:00Sweet dreams, my little friends! Johan nyt aika on taas rientänyt. Multa kysyttiin jo, onko blogi rikki, kun ei uusia päivityksiä ilmesty :)<br />
Takana on kiireinen viikko anestesialla, nyt mä osaan siis suunnitella koirille, kissoille ja pupuille nukutuksen leikkausta varten ja valvomaan sitä. Meille opetettiin myös, miten sairaat eläimet nukutetaan ja miten erikoistilanteessa pitää menetellä. Jos lemmikin tila yhtäkkiä kesken leikkauksen romahtaa, osaan nyt siis toivon mukaan pitää sen hengissä ja tarvittaessa myös elvyttää sen ;)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZCvN8f6fMORNMjRctcYJsDCxP9a_0TzMRFK5cYHkbC-97JE4YZ3XXtJlIc_1LitSkbOPVdcmAmCv40YigdmTp_oa77Cy7TKPQi_Q6Kh-Xcx63_QTilCGT0cIj-PNKQF_RQUDbPu-b1-Bf/s1600/DSCN1076.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZCvN8f6fMORNMjRctcYJsDCxP9a_0TzMRFK5cYHkbC-97JE4YZ3XXtJlIc_1LitSkbOPVdcmAmCv40YigdmTp_oa77Cy7TKPQi_Q6Kh-Xcx63_QTilCGT0cIj-PNKQF_RQUDbPu-b1-Bf/s1600/DSCN1076.JPG" height="640" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nestonin puisto</td></tr>
</tbody></table>
Joka päivänä oli seurattavana 2-3 leikkausta tai magneettikuvaa (eläimet nukutetaan sitäkin varten, koska on tärkeää, että eläin on ehdottomasti paikallaan koko kuvauksen aikana, joka kestää puolesta tunnista tuntiin). Päivät ovat paljon pidempiä kuin mihin ollaan Suomessa totuttu. Koulu loppuu vasta viiden-kuuden aikaan ja illalla täytyi vielä suunitella seuraavan päivän anestesiat. Minulta siihen meni 2-3 tuntia vielä koulun jälkeen. Suunnitelmat piti tehdä hyvin tarkasti ja perustella kaikki käyttämänsä lääkkeet. Tämä oli hyvin opettavaista, tulipa samalla oikein huolella kerrattua kolmosvuoden farmakologian opitkin.<br />
<br />
Viikolla ei siis ole oikein energia ja aika ole riittänyt muuhun kuin kouluun, sen sijaan viikonloput olen käyttänyt tehokkaasti hyödykseni ja leikkinyt turistia. Viime viikonloppuna kävin Liverpoolissa, sinne täytyy kyllä eksyä toisenkin kerran. Menetin mm. sydämeni sisustusliikkeisiin, täällä on paljon enemmän mun tyylisiä sisustusjuttuja kuin Suomessa. Aika inconvenient, sanoisin. Kukapa nyt haluis raahata täältä Suomeen esimerkiksi, kröhöm, isoa, puista pöllökelloa johon rakastui silmänräpäyksessä. En missään nimessä tunnusta, että minulle olisi käynyt niin! :D Illalla kävimme muiden vaihtareiden kanssa vielä leffassa katsomassa "The theory of everyhing" - voin suositella!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd2X0qPBG6nC1hWtWtZWSOrXd9i4lOQw5-_CDz0J_WrdoodTXU3blasPhlYxgxW4RN_ra5bz7p5vqHXNp9KHpjNGDZ-mK4aUYNcuczDaKUd2gCAJwAPW5Hbk_xhShktsBuS0OB-dGLaJzH/s1600/DSCN1080.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgd2X0qPBG6nC1hWtWtZWSOrXd9i4lOQw5-_CDz0J_WrdoodTXU3blasPhlYxgxW4RN_ra5bz7p5vqHXNp9KHpjNGDZ-mK4aUYNcuczDaKUd2gCAJwAPW5Hbk_xhShktsBuS0OB-dGLaJzH/s1600/DSCN1080.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Täältä näkee Walesiin asti! </td></tr>
</tbody></table>
Eilispäivä meni kokonaan muutossa, muutin lähemmäs koulua, koska edellisessä en voinut olla kuin tammikuun loppuun asti. Nykyisessä asunnossa mulla on paljon isompi huone ja jopa oma vessa ja suihku! Ystävällinen eläkeläispariskunta on jo luvannut viedä mut pikkuautollansa joka paikkaan tutustumaan, lupasivat jopa hoitaa minut takaisin lentokentälle pääsiäisenä!<br />
<br />
Tänään kävin siis pariskunnan kanssa Chesterissä, ja oi, millaista arkkitehtuuria siellä olikaan! Aivan ihana paikka. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että kaupat eivät olleet vielä auki, joten säästyin uusilta hetken mielijohteesta -shoppailuilta... Sen sijaan löysin vihdoin ja viimein niin hartaasti etsimäni <i>ruisjauhon</i>! Laitoin samantien ruisleivän juuren tekeytymään :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUKRidwV9rU4aAAFmBGzPQQfvCXRXFmFiAQJdz-x8Nh-sOQeYe1jXIp1jtHbNYW2la9wYWRkrP1M6yN2PbKlJEwC7tWdZuzFPnsMe5bb4fuXFdQdunZgoE5RkC_IuOSLVw_xKVsift44mh/s1600/DSCN1128.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUKRidwV9rU4aAAFmBGzPQQfvCXRXFmFiAQJdz-x8Nh-sOQeYe1jXIp1jtHbNYW2la9wYWRkrP1M6yN2PbKlJEwC7tWdZuzFPnsMe5bb4fuXFdQdunZgoE5RkC_IuOSLVw_xKVsift44mh/s1600/DSCN1128.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Chesterin arkkitehtuuria</td></tr>
</tbody></table>
<br />Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-70273846129128732352015-01-17T23:17:00.002+02:002015-01-17T23:17:40.123+02:00Saunan keksijälle Nobelin palkinto! Sauna. Mikä loistava keksintö. Mä en ymmärrä, miksi se ei ole täällä suosittu. En ole eläissäni ikävöinyt saunaa niin paljon kuin tällä viikolla. Hieman liioitellusti voi sanoa, että elämä on ollut ihan nonstop jäätymistä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYb4iqnze_cIgHugCjs7DLePnnMY-rZ-k_VcbLxFYifFmJVhKgUtriZzpQNWJPaQDznxnwXYKvanREovCMWHdjbthgcJQdf4UGDMlFTRLv-4VKpHT7dnYovJOQEAqmXhiDj19a-dDGhEDU/s1600/DSCN1054.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYb4iqnze_cIgHugCjs7DLePnnMY-rZ-k_VcbLxFYifFmJVhKgUtriZzpQNWJPaQDznxnwXYKvanREovCMWHdjbthgcJQdf4UGDMlFTRLv-4VKpHT7dnYovJOQEAqmXhiDj19a-dDGhEDU/s1600/DSCN1054.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nestonin keskusta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Paikalliset ovat hieman naureskellen ihmetelleet, miten brittiläinen sää voi nujertaa suomalaisen, jossa sentään on talvisin <i>miinusta</i>! Ongelma täällä ei olekaan lämpötila vaan se tuuli. Paukkupakkasella voi sentään pukea monta kerrosta vaatetta päälle, täällä kerrospukeutumisesta ei ole mitään hyötyä, koska tuuli tulee läpi mistä tahansa, myös mun muka-tuulenkestävästä takista. Myöskään talot eivät ole lämmöneristävyydeltään arkkitehtuurin huippua, mm. ikkunoista suorastaan tuulee sisään. Olen pari kertaa herännytkin säpsähtäen siihen, että verho heiluu aavemaisesti edestakaisin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinC_ecceOA5EHlP1JrgcFe-pItFk7uyz8zhlN7_xjSADT1DQ4ty0I_ICpr6VbLlX4dwmPFKqcl65JPeniT2csD8ZEvVJo13VWLO2TBdeQSLd41e5KCNE7trUXatYnZAgg9JR_ayT5ykAv0/s1600/DSCN1040.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinC_ecceOA5EHlP1JrgcFe-pItFk7uyz8zhlN7_xjSADT1DQ4ty0I_ICpr6VbLlX4dwmPFKqcl65JPeniT2csD8ZEvVJo13VWLO2TBdeQSLd41e5KCNE7trUXatYnZAgg9JR_ayT5ykAv0/s1600/DSCN1040.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jäätymiskuolemasta huolimatta löysin pihalta tällaisia! </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Siispä viikonlopun teemana on ollut löytää oikein ruma vanha villapaita, jonka voisin pukea navettakäynneille tähän takin alle. Yllätyksekseni pikkuruisessa Nestonissa on peräti kolme kirpputoria, joita sitten tänään kiertelin. Löytyi parit mustat farkut, kiva paita, suklaata, ystävänpäiväkortti... ja se ruma, vanha villapaitakin lopulta :) Hämmentää kyllä näiden kokomerkinnät, piti useampaa vaatetta kokeilla, ennen kuin selvisi mun vaatekoko.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghdWoew6bKswLkP1wjdhchKj5BdE0kzg2ysHplVuZisbcW2hJ3wh6cNJonMr6t_Gob6_s45B8zVofGTbnAcyKLawUEet1Jdh4sM0wzrqQZtvOktRThMyY4elY7qj7NFwSMFr0zdhkwZBjU/s1600/DSCN1046.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghdWoew6bKswLkP1wjdhchKj5BdE0kzg2ysHplVuZisbcW2hJ3wh6cNJonMr6t_Gob6_s45B8zVofGTbnAcyKLawUEet1Jdh4sM0wzrqQZtvOktRThMyY4elY7qj7NFwSMFr0zdhkwZBjU/s1600/DSCN1046.JPG" height="640" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Toinen viikonlopun projekti on ollut löytää ruisjauhoja. Täällä myydään pelkää vaaleaa höttöleipää ja paljon erilaisia pullantyyppisiä leivonnaisia. Eilen sitä paitsi rupesi tekemään ihan älyttömästi mieli karjalanpiirakoita. Niinpä kolusin tänään kaikki ruokakaupat, jotka täällä löytyy - todetakseni, että Englannissa ei syödä ruista. Niinpä päädyin ostamaan jauhosekoituksen, jossa on homeopaattinen osa ruista. Puuroriisikin tuotti ongelmia, pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan risotto-riisiä.<br />
<br />
Korvike-feikkikarjalanpiirakat osoittautuivat oikein hyviksi, näitä voisi kyllä tehdä useamminkin. Vaikka kyllä se ruis vähän kuuluu siihen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Myöskin ajatus oman ruisleivän leipomisesta on jäänyt kummittelemaan, pitänee tilata jauhoja Suomesta asti :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT9UjqEe7hgsHJJvFDMo0bmTzwf2PaqAjnAF6LMT3UtKY_TtOOYGZYBp83Y9zvJ6_6oFO5-XdW-IGh9MlH_gZjRjGegpvTkl3eAFtYeQ376g76xhZ6NIPzHyobhT4LRG0-OXhyphenhyphenWRFJbO6q/s1600/DSCN1059.JPG" imageanchor="1"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT9UjqEe7hgsHJJvFDMo0bmTzwf2PaqAjnAF6LMT3UtKY_TtOOYGZYBp83Y9zvJ6_6oFO5-XdW-IGh9MlH_gZjRjGegpvTkl3eAFtYeQ376g76xhZ6NIPzHyobhT4LRG0-OXhyphenhyphenWRFJbO6q/s1600/DSCN1059.JPG" height="480" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Koulussa ollaan käyty ahkerasti tilakäynneillä hoitamassa sairaita lehmiä, lisäksi sairaalassa on ollut pari ripulivasikkaa tehohoidossa sekä jalkansa telonut karju.<br />
<br />
Tilat ovat täällä hyvin lähellä toisiaan, joten matka sinne on paljon lyhyempi kuin meillä Suomessa. Niinpä päivän aikana ehtii tehdä paljon enemmän tilakäyntejä. Lisäksi näiden systeemi on sikäli erilainen, että tilalliset voivat soittaa eläinlääkärille pitkin päivää, kun taas Suomessa soittoaika on aamulla 8-9 välillä. Meidän systeemi mahdollistaa päivän paremman suunnittelun, toisaalta tämä Englannin systeemi on varmasti tilallisille mukavempi, kun ei tarvitse vielä heti aamukahdeksalta tietää, tarvitseeko lehmä hoitoa vai ei.<br />
<br />
Paria vasikkaa ollaan hoidettu ihan yötämyöten täällä eläinsairaalalla. Molemmat olivat tiputuksessa ja vaativat tarkkailua neljän tunnin välein. Oli kyllä ihme, miten nopeasti ne toipuivat! Nuorempi niistä oli vasta kahden päivän ikäinen, se oli mennyt tosi lyhyessä ajassa tosi huonoon kuntoon. Kun se tuli, niin mä olin ihan varma, että tuo ei tule selviämään. Sen silmät olivat aivan kuopalla, pikkuinen oli aivan jalaton, sen veriarvot eivät olisi huonommat voineet olla, eikä reagoinut millään tavalla ympäristöön. Niin se vaan parin päivän päästä nousi seisomaan ja muuasi meille, kun tulimme tekemään aamutarkastusta <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoIllhkk-Fui1nWFlf6xL50_jAHxMo1VQMIyyUx5NA3-V6RJGHwWLXEh2VzWR10iXb_BzI6Krura75M-DCC7dDyzeqlq0FnFYHA_c5l4MTbcgjQb3_duMLl0ux0Zjjj4U0Oy6WQLt-embk/s1600/DSCN1048.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoIllhkk-Fui1nWFlf6xL50_jAHxMo1VQMIyyUx5NA3-V6RJGHwWLXEh2VzWR10iXb_BzI6Krura75M-DCC7dDyzeqlq0FnFYHA_c5l4MTbcgjQb3_duMLl0ux0Zjjj4U0Oy6WQLt-embk/s1600/DSCN1048.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Täältä siirrytään Nestonista viereiseen kylään, Little-Nestoniin</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nämä on niitä hetkiä, kun tuntuu, että työllä on oikeasti jotain merkitystä. Samalla tulee taas uskoa siihen, että vaikka tilanne näyttää aluksi kuinka huonolta tahansa, niin toivoa ei kannata heti menettää.<br />
<br />
Karju oli myös hauska potilas. Sillä oli yhtäkkiä alkanut ontua takajalkaansa, epäiltiin mm. murtumaa. Siispä lastasimme possun traileriin - voin muuten sanoa, että jos hevosen lastaamisen sanotaan olevan vaikeaa, niin karjun lastaaminen se vasta vaikeaa onkin :D Veimme sian hevossairaalan puolelle ja röntgenkuvasimme sen jalan siellä. Taisi olla röntgenhoitajalle ihan hauskaa vaihtelua ilmeestä päätellen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9kwZiKTwQhe56zTwIF3dlaU-hXszfY_ZRD3VviXmKFi_3Ltrzb43M4yuheDXpLsuyruPOKugZHdlBJVUr-h_Kc-EyKidI_A3z_8UFchI6Z9evWFqBulpqmoSW__cZP2cm3zhnXpZVDlvS/s1600/DSCN1044.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9kwZiKTwQhe56zTwIF3dlaU-hXszfY_ZRD3VviXmKFi_3Ltrzb43M4yuheDXpLsuyruPOKugZHdlBJVUr-h_Kc-EyKidI_A3z_8UFchI6Z9evWFqBulpqmoSW__cZP2cm3zhnXpZVDlvS/s1600/DSCN1044.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juna-aseman alikulkusilta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mielenkiintoisinta taisi kuitenkin olla nautojen kastraatio. Se tehtiin hyvin nopeasti ja näppärästi, eikä tarvittu mitään lankoja tms, pelkkä paikallispuudutus. Hieman kyllä säälitti poikaparat, sillä menetelmä ei ollut kyllä ihan kivuton. Pieneläinpuolella on monen monta kertaa painotettu verisuonten sitomisen tärkeyttä, joten itseäni kyllä eläinlääkärinä hirvittäisi jättää ne auki. Ilmeisesti menetelmä kuitenkin toimii, koska se on laajasti käytössä.<br />
<br />
Noh, sellaista tänään. Ruisjauhojen metsästys jatkuu, paleleminen toivottavasti ei jatku.<br />
Cheers ja ensi kertaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWJChwgZRtE6UMim7JM9K-YUF9MGwNIVPpTu1PLdWXAmdFq4UHpmPxNK6ETTw6xFnlRvUBRvBFGKRu0T_mz3N_alZLLc2szUhyphenhyphen_BOHMDPOJ8iwD6RxAW9Gv5t-YDe8cWOBIvDSmj4qJcpV/s1600/DSCN1042.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWJChwgZRtE6UMim7JM9K-YUF9MGwNIVPpTu1PLdWXAmdFq4UHpmPxNK6ETTw6xFnlRvUBRvBFGKRu0T_mz3N_alZLLc2szUhyphenhyphen_BOHMDPOJ8iwD6RxAW9Gv5t-YDe8cWOBIvDSmj4qJcpV/s1600/DSCN1042.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkymä koti-ovelta</td></tr>
</tbody></table>
<br />Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-79828675114065889502015-01-11T22:45:00.001+02:002015-01-12T22:02:46.622+02:00Vaihdon tuuliaEnsimmäinen viikko koulua selvitty ja hengissä edelleen!<br />
<br />
Päällimmäisenä tuntona juuri nyt on valtava väsymys kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Kaiken lisäksi Brittiläiset pöpöt ovat päättäneet kokeilla kasvamista suomalaisessa kurkussa, joten hieman yskähdellen ja kuumeillen on tämä viikonloppu mennyt. Mutta eiköhän se siitä, kaappi on täynnä teetä, c-vitamiinia ja flunssalääkettä :)<br />
<br />
Päivät ovat huomattavasti pidempiä kuin mihin olen Suomessa tottunut. Suomessa tuotantoeläinjaksolla päivät alkavat puoli yhdeksältä ja kotiin päästään kahden ja neljän välillä yleensä. Täällä päivä alkaa tosin vasta yhdeksältä, mutta kotiin päästäänkin sitten aikaisintaan viideltä, päästiinpä parina päivänä peräti kahdeksalta. Ymmärrettävästi ei ole jäänyt kauheasti aikaa ja energiaa seurusteluun tai turisteeraamiseen. Arjet menevät pitkälti kaupassa käymiseen, ruuanlaittoon ja sen sellaiseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRmH9mJ0O1jI13_yKxBkJUpnCg3xTzZWKT0I69yE4OL3tsdkbRl2m3dzcKRwtLb4qelXWtuGX2cscAr9BYgJL1zcyMp2KQYgI8Nltqzne1tWdgXuqWqHU88U3p0DEyyNCHo1TtSt_YrCbV/s1600/SAM_1023.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRmH9mJ0O1jI13_yKxBkJUpnCg3xTzZWKT0I69yE4OL3tsdkbRl2m3dzcKRwtLb4qelXWtuGX2cscAr9BYgJL1zcyMp2KQYgI8Nltqzne1tWdgXuqWqHU88U3p0DEyyNCHo1TtSt_YrCbV/s1600/SAM_1023.JPG" height="480" width="640" /></a></div>
<br />
Tämän viikon vietin tosiaan lehmien parissa opiskellen lisääntymistiedettä. Täällä on joka viikolle oma teema, mikä on ihan hauska järjestely - näin pystyy aika hyvin perehtymään tiettyyn aihepiiriin ja saa paljon rutiinia esimerkiksi tiineystarkastuksista. Tuntuukin, että olen tehnyt tiineystarkastuksia ja sen sellaisia tällä viikolla enemmän kuin Suomessa kolmen viikon aikana...<br />
<br />
Klinikkaryhmät täällä ovat paljon pienempiä, täällä on joka ryhmässä neljä (nyt viisi kun mä olen mukana), kun esim. mun Suomi-ryhmässä on seitsemän. Neljä on aika hyvä määrä, tekemistä riittää sopivasti kaikille. Seitemän on kyllä ihan ehdottomasti liikaa mun mielestä ja opettajatkin ovat jatkuvasti tyrmistyneitä kuinka paljon meitä onkaan...<br />
<br />
Aamuisin ollaan menty tilakäynnille kahdessa ryhmässä, eli kaksi tai kolme ihmistä yhteen paikkaan. Tilalla sitten pyydystetään lehmät pakkopilttuisiin ja kokeillaan perän kautta ovatko ne esimerkiksi tiineenä, ovatko ne palautuneet tiineyden jälkeen tai miksi kiimaa ei ole näkynyt. Olen saanut hirveästi itsevarmuutta rektalisointiin ja tuntuu että löydän jo varsin sujuvasti eri rakenteet ja määritellä eri tiineyden vaiheet.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsvUXzhFqpBfd7rIq8AosVdsMthB6au9cvFWM-PFy7hRh3YuzSeuncGdnrc4HmSOHMqNA9mGGe-C1h73vPyjjHzU8Z8MRdKYzE5w_s-2YjRXGmYWEYvcvE5eFtju6rEHToxcdCG8FDguxo/s1600/SAM_1018_2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsvUXzhFqpBfd7rIq8AosVdsMthB6au9cvFWM-PFy7hRh3YuzSeuncGdnrc4HmSOHMqNA9mGGe-C1h73vPyjjHzU8Z8MRdKYzE5w_s-2YjRXGmYWEYvcvE5eFtju6rEHToxcdCG8FDguxo/s1600/SAM_1018_2.JPG" height="343" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Brittien systeemi on huomattavasti hankalampi kuin Suomessa - näillä saattaa olla pahimmillaan yksi tai kaksi pakkopilttuuta ja neljäkymmentä lehmää. Siinä menee hetki kun niitä kaikkia tutkitaan. Suomessa on useimmissa paikoissa ruokintapöydässä sellaiset kalterit, jotka saa lukkoon. Niiden avulla lehmät saadaan sievään riviin parikymmentä kappaletta kerrallaan ja tutkiminen sujuu kuin liukuhihnalla. Myöskään hygienian kanssa täällä ei olla kovin tarkkoja. Saappaat pestään vähän sinnepäin ja vaatteissa voi hyvin olla kuraa vielä edellisen käynnin jälkeen, ei se ole kovin vakavaa. Suomessa ollaan tosi tarkkoja tässä ja monella tilalla on omat saappaat ja haalaritkin tarjolla, etteivät pöpöt tarttuisi paikasta toiseen. Täällä on ihan ennenkuulumatonta, että joku tarjoaisi vaatteet.<br />
<br />
Sen sijaan eläinten hyvinvointiin täällä on kiinnitetty huomiota. Koulukaverini olivat suorastaan järkyttyneitä, että meillä pidetään parsinavetoissa lehmät kytkettyinä, täällä Englannissa kuulemma ihmiset nousisivat vastarintaan, jos kuulisivat tällaisesta toiminnasta. Suurin osa navetoista on isoja, tilavia kylmäpihattoja. Niissä on siis katto ja seinät, mutta ei lämmitystä. Yleensä niissä on myös isot kävelytarhat.<br />
<br />
No, sellaista täällä tänään. Terveisiä hyisen tuulisesta Englannista!<br />
<br />
<i>Edit. Oli osa facebook-keskustelusta päätynyt tänne tekstin sekaan. ÄLKÄÄ kysykö miten se on mahdollista. Olen joo kovasti haaveilemassa uudesta tietokoneesta :) </i>Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-76540959815700230122015-01-06T23:03:00.000+02:002015-01-06T23:03:25.228+02:00Muutoksia ja hämmennystä ilmassaIhan ensimmäiseksi, myöhästyneet mutta sitäki sydämellisemmät uudenvuodentoivotukset kaikille lukijoille! Itselläni oli paras uusivuosi ikinä, mennyt vuosi on ollut paras ikinä, enkä usko, että ensi vuosikaan tulee olemaan pettymys :) <span class="Apple-style-span" style="font-size: xx-small;">Kun sydän on rakkautta täynnä, on helppo sanoa näin ;) </span><br />
<br />
En ole aikaisemmin täällä blogissa maininnut eräästä suuresta projektista, asia, josta olen haaveillut jo lukioajoista lähtien... Mä nimittäin vietän seuraavat kolme kuukautta hieman erilaisissa maisemissa:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrvD4lq-fXgNYqnJ3XijfScEaOjtdQk4W7ih7m1V-Uoaqdgsrmo0HSZyLWjRH8mAK6VjnRehTPARBZIityRUfL26UT32_Mf54YNJ7VBTmw9CgnAM4Twwzzg_78Ditd4vGZr2txom3qPVxz/s1600/DSCN1027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrvD4lq-fXgNYqnJ3XijfScEaOjtdQk4W7ih7m1V-Uoaqdgsrmo0HSZyLWjRH8mAK6VjnRehTPARBZIityRUfL26UT32_Mf54YNJ7VBTmw9CgnAM4Twwzzg_78Ditd4vGZr2txom3qPVxz/s1600/DSCN1027.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Manchesterissa turisteeraamassa - paikallinen pubi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Teen kolmen kuukauden erasmus-vaihtoa Liverpoolissa, tai oikeastaan Leahurstin kampuksella, joka sijaitsee noin 22 kilometriä kaupungista. Kampuksella sijaitsevat kaikki kolme sairaalaa sekä isohko opetusnavetta. Kampus on keskellä maaseutua, ympärillä on vain muutama pikkukylä. Itse asun Nestonissa noin 3 km päässä koulusta. Mitään isoja ostoskeskuksia täällä ei ole, joten vaateshoppailut taitaa kyllä jäädä toiseen kertaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZS2NmpYVbZhlsL7dZa9Tw74dS1Tr6WjDxxqTveLCo3W5sMck4yh_Huw9MBMKt6vbuF41sq8nyI6jprmChPP4diT8pQ4qtkBLxzV1LvHYdHZcWxA6auZcinKjxzkD19uzu103HHe55NXog/s1600/DSCN1030.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZS2NmpYVbZhlsL7dZa9Tw74dS1Tr6WjDxxqTveLCo3W5sMck4yh_Huw9MBMKt6vbuF41sq8nyI6jprmChPP4diT8pQ4qtkBLxzV1LvHYdHZcWxA6auZcinKjxzkD19uzu103HHe55NXog/s1600/DSCN1030.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nähtävyys - paitsi et oikeesti tää on kyl ihan pystysuora, en osaa kääntää :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Täällä, vääränpuoleisen liikenteen ja höttöleivän valtakunnassa siis asustelen pääsiäiseen asti ja yritän imeä itseeni mahdollisimman paljon tietoa ja taitoa. Jo nyt huomasin, että käytännöissä on suuriakin eroja, on kyllä jännittävää nähdä, miten muualla maailmalla hoidetaan eläimiä! Lehmillä esimerkiksi käytetään enemmän ja huolettomammin antibioottia, kuin mitä kotimaassa ollaan totuttu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisrxVI80f913caAwxbg0tbXkeOnTapfnyuhyphenhyphen_xrn952oEHsGn6mk3w1c8i18n6rCst-GgsHq-fOO4L-OtMv3s58-SNWUvS_h_HgnjtS_wk-NelpHcyjBMEiN6ERQibke4kw_SoJwcX_RL4/s1600/DSCN1033.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisrxVI80f913caAwxbg0tbXkeOnTapfnyuhyphenhyphen_xrn952oEHsGn6mk3w1c8i18n6rCst-GgsHq-fOO4L-OtMv3s58-SNWUvS_h_HgnjtS_wk-NelpHcyjBMEiN6ERQibke4kw_SoJwcX_RL4/s1600/DSCN1033.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Junamatka Manchesterista Nestoniin meni leppoisasti :) </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Toistaiseksi mun oleilua täällä voi kuvailla sanalla hämmentävä.<br />
<br />
<i>Autot</i>. Ne ajaa väärällä puolella, eivät käytä ajovaloja, eikä vilkkua kääntyessä. <i>Ruoka</i>. Kaupat ovat täynnä sokeroituja muroja, vaaleaa höttöleipää, muffinsia, suklaata, sokerijogurtteja ja ranskalaisia. Ruisleipää, kunnon mysliä, pakastemarjoja tai terveysjogurttia täällä ei ole nähtykään. <i>Vesihanat</i>. Näillä on lavuaarissa kaksi hanaa, toisesta tulee kuuma vesi, toisesta kylmä. En vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa.<br />
<br />
<i>Kotiovet</i>. Ulos ei pääse ilman avainta, yritän vaan kauhulla ajatella, miten vaikka tulipalossa käy. Ovet ei lukkiudu itsestään, vaan avainta täytyy pyöritellä mielivaltaisesti edestakaisin, ennen kuin se menee lukkoon. <i>Leivinuunit</i>. Näillä on kaksi uunia päällekäin: Ylempi on grilli, joka lämpenee vain hyvin vähän. Luulin aluksi alinta tarvikelaatikoksi, kuten on kaikissa suomalaisissa uuneissa ja kirosin, miksei ruoka valmistu grillissä :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7mfaeU76FO5WRLo3o9Nu0XGcNWqoIhw-9so6fbwapOWqoIfOf3y0T4pHC_4mtVWlWNHm4pqB1Q-5sQf2iD3ou50PWhpVnJvdbEGAxYdhGlQ8UmLk0A_jpwuh_3M4qnTKzVrzChnNbqPQM/s1600/DSCN1038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7mfaeU76FO5WRLo3o9Nu0XGcNWqoIhw-9so6fbwapOWqoIfOf3y0T4pHC_4mtVWlWNHm4pqB1Q-5sQf2iD3ou50PWhpVnJvdbEGAxYdhGlQ8UmLk0A_jpwuh_3M4qnTKzVrzChnNbqPQM/s1600/DSCN1038.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sushi on ollut mun suuri suosikki viime keväästä asti, kun sitä ekan kerran maistoin </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pääkampus sijaitsee Liverpoolin keskustassa, täällä maaseudulla suoritetaan vain neljännen ja viidennen vuoden kliiniset opinnot. Sen takia täällä ei juuri olekaan mitään opiskelijatapahtumia, asuntoloita tai yliopistoliikuntaa tms. Toisaalta koulupäivät ovat toistaiseksi olleet sen verran pitkiä ja uuvuttavia, ettei kauheasti olisi kyennytkään osallistumaan tapahtumiin. Asun ihan liikuntahallin vieressä, mutta en vieläkään ole ehtinyt käymään siellä. Koulu alkaa normaalisti 7.30-8 (paitsi tuotantoeläinjaksolla vasta yhdeksältä, luksusta) ja loppuvat joskus viiden-kuuden aikaan. Sen jälkeen päivä meneeki lähinnä arkisiin juttuihin, kuten ruokaostoksiin, ruuanlaittoon ja tietysti skypettelyyn... :)<br />
<br />
No mutta, yritän pysyä kanavalla, uskoisin, että kerrottavaa ainakin riittää!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6m3Yqsb23pQP27324JATu0NmBiMbDhSSOCsWEIBAys1dRzcUtCi43ppJ2jn1aMfHmLPGeps6IzchDBWpIV10a7lEX4LNDhTn2aZGY4x0iqjtlXPggPpd4XsMiNB3uWvcVYrXs946ZMOVo/s1600/DSCN1039.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6m3Yqsb23pQP27324JATu0NmBiMbDhSSOCsWEIBAys1dRzcUtCi43ppJ2jn1aMfHmLPGeps6IzchDBWpIV10a7lEX4LNDhTn2aZGY4x0iqjtlXPggPpd4XsMiNB3uWvcVYrXs946ZMOVo/s1600/DSCN1039.JPG" height="480" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lisää ruokakuvia, jee</td></tr>
</tbody></table>
<br />Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-44866219353321280032014-12-05T20:54:00.000+02:002014-12-05T20:54:38.220+02:00Kandi, jolla oli sininen kaapu ja vihreä myssyVitivalkoinen huone. Vihreisiin lakanoihin puettu koira. Täysin steriili ympäristö. Isot, kirkkaat valokeilat valaisevat koiran vaaleanpunaista mahaa. Piipittäviä anestesialaitteita lukuunottamatta huoneessa vallitsee täysi hiljaisuus. Koira hengittää syvään ja rauhallisesti. Hengityskoneesta lähtee rauhoittavaa suhinaa hengityksen tahtiin. Sydänmonitori piipittää hiljaa sydämen lyönnin tahtiin. Rauhoittava ääni lyö rauhallisesti tasaiseen tahtiin. <div>
<br /></div>
<div>
Siniseen kaapuun puettu kandi ottaa sivupöydältä uutuuttaan kiiltävän skalpellin. Hän asettaa skalpellin mahan keskilinjalle ja vetää syvään henkeä. Samalla hetkellä, kun skalpelli koskettaa eläintä, piipitys ja suhina eivät enää kuulu kandin korviin. Vapisevin käsin hän viiltää hitaasti ihon läpi venyttäen samalla kudosta toisella kädellä. Seuraavaksi leikataan ihonalaiskudosten ja rasvojen läpi. Viimeinen kerros on kaikkein haastavin avata. Kandi tietää, että alla on elintärkeitä kudoksia, joita ei saa rikkoa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Eläinlääkäri seisoo kandia vastapäätä ja valvoo tarkasti kandin käsiä. Eläinlääkärikin on puettu siniseen kaapuun ja steriileihin, valkoisiin kirurgin hanskoihin. Hän neuvoo, opastaa ja auttaa tarvittaessa. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgruW9wogMXeTpPBgj2ZsJeFZtF4SZGQgdFTL3ngL7YFYF0Fi4ud7PlWmfedj9bzccViNbiPjlVNdkt6w8q5gXnUfKHrDChRsxzwidPYqAvG7YXsyE6KjezFnY4Yt-BjkKluBH4QUj7p55V/s1600/DSC08590.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgruW9wogMXeTpPBgj2ZsJeFZtF4SZGQgdFTL3ngL7YFYF0Fi4ud7PlWmfedj9bzccViNbiPjlVNdkt6w8q5gXnUfKHrDChRsxzwidPYqAvG7YXsyE6KjezFnY4Yt-BjkKluBH4QUj7p55V/s1600/DSC08590.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun vatsaontelo on auki, kandi hengähtää ja hymyilee vihreän maskinsa alla. Tähän asti on päästy leikkaamaan ainoastaan raatoja. Ensimmäinen elävä potilas säväyttää. Suoliliepeen verisuonet sykkivät sydämen tahdissa, pallea liikkuu rauhallisesti hengityksen tahtiin, kaikki näyttää niin <i>elävältä</i>. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kandi ja eläinlääkäri suorittavat leikkauksen sujuvassa yhteistyössä. Eläinlääkäri kyselee jatkuvasti, miten tästä kuuluu edetä ja selittää, jos kandi ei muista. Kandi on kuitenkin opiskellut asiansa huolella edellisenä päivänä, päntäten vielä myöhään iltaan. Aamulla herätyskello oli soinut hieman tavallista aiemmin, jotta ei varmasti olisi myöhässä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ommellessaan haavan ensimmäisen kerroksen kiinni tutuilla over-and-over ompeleilla kandi muistelee hymyillen aiempina vuosina järjestettyjä ompeluiltoja. Kyllä niistä lukuisista kasaan kursituista appelsiineista ja hiiristä oli hyötyä! </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj_8oYS1343hXZ62FY5nlRPM1Ci5OVFW-cVmzgt6cX9g9jcdkEB3rjtWJbwLQ5le7WjVpsBhzYVCXl5DP-qJyRkcUseyArVF0VyeMkuv7pqmmDo0VhOrSW6rNB89IgUjVmMn3lQPWC9258/s1600/18.10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj_8oYS1343hXZ62FY5nlRPM1Ci5OVFW-cVmzgt6cX9g9jcdkEB3rjtWJbwLQ5le7WjVpsBhzYVCXl5DP-qJyRkcUseyArVF0VyeMkuv7pqmmDo0VhOrSW6rNB89IgUjVmMn3lQPWC9258/s1600/18.10.jpg" height="480" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
"Minusta tulee isona loistava kirurgi", kandi ajattelee itsekseen. Ihon sulkemiseen käytetyt ihonsisäiset tikit tuottavat enemmän päänvaivaa. Pitää olla tarkka mihin pistää neulan ja mistä se tulee ulos. Tikkien pitää osua oikeaan kohtaan, jotta haavasta tulee siisti. Kandi ei halua esitellä omistajalle rumaa haavaa. Sehän olisi hirveän noloa.<br /><div>
<br /></div>
<div>
Riisuessaan sinisen kaapunsa, valkoiset hanskat sekä vihreän myssyn ja maskin, kandi hymyilee leveästi. Koiraa kärrätään heräämöön, jossa opiskelijakaveri valvoo sen heräämistä. Ensimmäinen leikkaus ikinä, <i>done</i>! </div>
<div>
<br /></div>
</div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-75542394134727695092014-11-11T20:10:00.000+02:002014-11-11T20:10:09.459+02:00"Eläinsairaalan hätäpäivystyksessä, päivää!" "Yliopistollisen pieneläinsairaalan hätäpäivystys, opiskelija <i>Danielle</i>" - aamuviideltä valvotun yön jälkeen on kerran jos toinenkin mennyt kieli solmuun puhelimeen vastatessa. 16 tunnin päivystysvuoron jälkeen nuppi on myös välillä sen verran sekaisin, että meinasin kerran vastata omaankin puhelimeen tällä tavalla. Olisi poikaystävällä ollut ihmettelemisen aihetta :D<br />
<br />
Pieneläinpäivystys toimii eritavalla kuin hevos- ja tuotantoleäinsairaaloissa. Näissähän päivystysvuorot ovat normaalien koulupäivien ohella, sen sijaan pieneläinsairaalassa meillä on ihan erikseen päivystysviikot. Vuoden aikana päivystämme yhteensä kolme viikkoa, aina viikko kerrallaan. Vuorot alkavat arkisin iltapäivällä klo 16 ja loppuvat aamulla klo 8, viikonloppuna osa vuoroista on hieman lyhyemmät. Meitä on päivystämässä yleensä 2-3 opiskelijaa ja 1-2 eläinlääkäriä, sekä teho-osaston hoitajat.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggEuWd0IDCwWq15biyvyH6XD9_EBZYDkowwNXl-NGq51IBiOTdynJ4tBsNLTkasUuZWTkEmELEXK8g99PCdz9rBO4r9VqN7qiFCd4LzIk7PQXIc4MYwwFS2BKDkIppET3WG7hN5sO3gNEE/s1600/DSC03587.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggEuWd0IDCwWq15biyvyH6XD9_EBZYDkowwNXl-NGq51IBiOTdynJ4tBsNLTkasUuZWTkEmELEXK8g99PCdz9rBO4r9VqN7qiFCd4LzIk7PQXIc4MYwwFS2BKDkIppET3WG7hN5sO3gNEE/s640/DSC03587.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Jos yöllä on hiljaista, saamme mennä nukkumaan, tosin yhden täytyy aina olla päivystyshuoneessa hereillä. Käytännössä olen päässyt muutaman kerran nukkumaan pariksi tunniksi kerrallaan, monet vuoroista taas ovat olleet niin kiireisiä, ettei ole ehtinyt harkitakaan nukkumista. Kerrankin ehdimme juuri sopia kaverin kanssa, kumpi menee nukkumaan, kun meille soitettiinkin hätäleikkauksesta, joka saapuisi tunnin sisällä. Se siitä nukkumisesta :)<br />
<br />
Päivystys on siitä haasteellista, että vastaan voi tulla käytännössä ihan mitä vaan - tämä tekeekin siitä niin älyttömän mielenkiintoisen. Tyypillisimmät potilaat ovat ehkä oksentavat ja ripuloivat koirat, pissavaivaiset kissat sekä erilaiset haavat. Olen päässyt tekemään vaikka mitä jännittävää kahden viikon päivystysjakson jälkeen. Röntgenkuvaaminenkin sujuu jo ihan rutiinilla, vaikka vielä alkusyksystä koko laite muistutti mielestäni lähinnä avaruusaseman ohjaamoa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiCH2r5uAgg1CR1wl-i5vGeZzEKJnR9qAuYTptjqfmAgi87u0hqiCzfjz69ky3VIpP0214OnxZ1WwJqUMoiP16_eXwU8SGTKNxRVV5B3H3ebhLn5XadTWcjv8Wn-37hFmV_1-jQoHXt9YT/s1600/SAM_0538.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiCH2r5uAgg1CR1wl-i5vGeZzEKJnR9qAuYTptjqfmAgi87u0hqiCzfjz69ky3VIpP0214OnxZ1WwJqUMoiP16_eXwU8SGTKNxRVV5B3H3ebhLn5XadTWcjv8Wn-37hFmV_1-jQoHXt9YT/s640/SAM_0538.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Hereillä olen pysynyt yllättävän hyvin, varsinkin silloin kun tapahtuu, ei ehdi miettiä väsymystä. On myös äärimmäisen tärkeää, että muistaa ja maltaa syödä. Mun parhaaksi ystäväksi osoittautui rypälerasia, josta voi napsia aina ohimennen pari rypälettä suuhun. Näin verensokeri pysyy tasaisena eikä pääse väsy yllättämään :) Myös erilaiset proteiinijuomat ja -patukat ovat käteviä, koska ne pitävät nälän pois kauemmin kuin esimerkiksi normaalit myslipatukat.<br />
<br />
On kyllä siisti tunne seistä leikkaussalissa puoli neljältä aamulla ja herättää henkiin vastaansynytynyt pieni koiranpoikanen, tai saada suonikanyyli ensimmäisellä yrittämällä koiran jalkaan koiralle, joka on eläintenhoitajan mukaan todella haastava, tai saattaa onnellinen omistaja ulko-ovelle onnistuneen synnytyksen jälkeen. Hieman kiusallinen tilanne voi tulla eteen, kun aamuseitsemältä yrittää kysellä iloisen pirteältä omistajalta esitietoja, tajuaksesi, ettet saa väsymykseltä mitään selvää omistajan puheesta. Onneksi omistajat yleensä suhtautuvat ymmärtävästi tilanteeseen, jos selittää, miksi kysyy jo kolmannen kerran samaa asiaa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnj_ZPoCFE78p9GXQ34w-Q_FJZwodiqdFuIqGCJWHPGrsTfajhpopNJJmo66_Vu1cLZQKzxkh4iWQ-xftQ_YwqX8aDxbl-VWBS76h563Lhfbo-72A-MZaCCuAg3nuJmYKBLN0VScK9K9sa/s1600/DSC05956.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnj_ZPoCFE78p9GXQ34w-Q_FJZwodiqdFuIqGCJWHPGrsTfajhpopNJJmo66_Vu1cLZQKzxkh4iWQ-xftQ_YwqX8aDxbl-VWBS76h563Lhfbo-72A-MZaCCuAg3nuJmYKBLN0VScK9K9sa/s640/DSC05956.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Päivystyksiä ei toki ole joka yö, vaan mulla oli ekalla viikolla neljä päivystystä ja toisella kaksi. Kahden päivystyksen viikko tuntui ihan lomalta, kun päivystykset vielä keskittyivät viikonloppuun, joten koko alkuviikko oli vapaata. Sen sijaan neljän vuoron viikko oli kyllä raskas, käytännössä päivystys on joka toinen yö, mikä on kyllä tosi rankkaa. Voin lämpimästi suositella teetä, kahvia ja energiajuomaa :) Myös päänsärkylääkkeet voivat olla kultaakin kalliimpia, koska mikään ei ole niin ärsyttävä kuin jäätävä migreeni, lääkkeet kotona ja tieto siitä, että käsien ulottuvilla olisi koko kaapillinen lääkkeitä, joihin et saa kuitenkaan koskea, heh... Sekin on muuten hassua, että kun väsyttää oikein paljon, niin lämmönsäätely ei toimi enää ollenkaan!<br />
<br />
Tähän asti tuntuu, että mä olen oppinut juuri päivystyksissä kaikkein eniten, joten mä olen ollut vaan tyytyväinen kiireisen, valvotun yön jälkeen. Valmistumisen jälkeen mä haluan kyllä tehdä päivystyksiä ainakin jonkun aikaa, koska ne ovat niin kovin antoisia :) Melkein harmittaa, että mun päivystykset täällä koulussa ovat nyt ohi!<br />
<br />
Pahoittelen huonolaatuisia, kertaalleen käytettyjä kuvia! En ole ehtinyt kuvailla yhtään :(Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-86612823397985077882014-10-01T21:37:00.000+03:002014-10-01T21:37:13.300+03:00Rakkaudesta ne hevosetkin potkii - vai miten se menikään... Se, joka sanoi, että viitosvuonna saa unohtaa kaiken sosiaalisen elämän - kyllä siinä jotain perää on. Sinänsä mulla olisi kyllä aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ei yksinkertaisesti <i>jaksa</i>. Bileisiin ei väsymykseltään jaksa raahautua ja tieto aamulla häämöttävästä kuuden herätyksestä ei sekään edesauta asiaa. Koiran kanssa treenaamisesta ei tule mitään, kun aivot käyvät tyhjäkäyntiä, eikä opiskeluunkaan oikein enää jaksaisi keskittyä iltaisin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Toisaalta nyt on ollut taas rentoa, kun on oikein luvalla voinut istua sohvalla tekemättä mitään, eikä ole pakko opiskella mitään mikä ei kiinnosta. On kivaa, kun kerrankin voi lukea sitä, mitä itse haluaa - kerrata päivän aikana esiintulleita asioita, pohtia askarruttamaan jääneitä potilastapauksia tai ihan vaikka kurkistaa ykkösvuoden anatomiankirjoihin. Huolestuttavasti ovat päässeet unohtumaan lihakset, jänteet ja luunystyt...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg04lvT4CWpAvauOVAxqehoQNW1D0cH9JsqVMuai4c_t_t7h5VZYCZm2EdWcJZ93gdUv94jV1iIXJyD3IAQxocTB0CFKQaDUzLqD4ORixZ5cuLjWY6GgKvOiw9TwHSJa7qJzg2m-5bH5TF9/s1600/DSC08975.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg04lvT4CWpAvauOVAxqehoQNW1D0cH9JsqVMuai4c_t_t7h5VZYCZm2EdWcJZ93gdUv94jV1iIXJyD3IAQxocTB0CFKQaDUzLqD4ORixZ5cuLjWY6GgKvOiw9TwHSJa7qJzg2m-5bH5TF9/s1600/DSC08975.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<br />
Viimeiset kolme viikkoa tallusteltiin tosiaan hevossairaalan käytäviä. Itseä eivät hevoset niin paljon kiinnosta, joten luin aika vähän hevosjuttuja. Lähinnä pientä kertailua esimerkiksi siihen anatomiaan liittyen. Nelosvuoden opit konkretisoituivat monella tavalla ja tajusin monet asiat vasta nyt. Hoitoihin tuli myös paljon selvyyttä, kun sai itse nähdä miten jokin sairaus diagnosoidaan ja hoidetaan. Pieni muistivihko täyttyi mukavasti kolmen viikon aikana :)<br />
<br />
Päivä hevossairaalassa alkaa 7.30-7.45 <i>statusten otolla</i>. Kaikki sairaalassa olevat hevoset tutkitaan ja tulokset kirjataan koneelle. Niiltä otetaan syke, lämpö, kuunnellaan suolistoäänet, tunnustellaan kaviot jne. Meitä on hevossairaalassa kaksi ryhmää, eli noin 13 opiskelijaa, joten tässä ei kauaa nokka tuhise. Kauemmin menee jonottaessa muutamalle tietokoneelle, kun kaikki yhtaikaa haluavat kirjata potilaansa tiedot ohjelmaan :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1TYe7gmuDZLhymjzFSJ-Wxj_zTFwuWmXJahFlOmpccFYIdMLuzcBLSU78-zdcCR5bcONxOGZ4lnzXEoTNZUP41m_60PGe3Hfmevva6NEynembrbujTPfkTl29KT7yBLd-AS3EJmWprHgU/s1600/DSC08969.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1TYe7gmuDZLhymjzFSJ-Wxj_zTFwuWmXJahFlOmpccFYIdMLuzcBLSU78-zdcCR5bcONxOGZ4lnzXEoTNZUP41m_60PGe3Hfmevva6NEynembrbujTPfkTl29KT7yBLd-AS3EJmWprHgU/s1600/DSC08969.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Sen jälkeen laadimme listan <i>polipotilaista</i> eli päivän aikana sairaalaan tulevista päiväpotilaista. Jokaiselle potilaalle nimetään kaksi vastuuopiskelijaa. Polipotilaat on jaettu kirurgiaan ja sisätauteihin. Esimerkiksi ontumat, hampaat ja silmät kuuluvat kirurgialle, sen sijaan ähkyt, hengitystieongelmat sekä neurologiset tapaukset kuuluvat sitätaudeille. Olemme jo etukäteen päättäneet, mikä ryhmä on milläkin osastolla ja vaihdamme aina viikon jälkeen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: -webkit-auto;">
<br /></div>
8.30 alkaa aamukierros. Meidän mukana tulee yleensä pari eläinlääkäriä, jotka vetävät kierroksen. Kierrämme läpi kaikki sairaalassa majoittuvat hevoset - tai niin monta kuin ehditään, ja jokaisen hevosen vastuuopiskelija kertoo lyhyesti hevosen tarinan - miksi se on sairaalassa, mitä sille on tehty, miten se on lähtenyt parantumaan ja mitä sille on suunniteltu tehtävän. Aamukierrolla usein puhutaan tarkemmin jostain tietystä aihepiiristä ja siitä oppii aika paljon. Muistivihko tuli kovaan tarpeeseen täällä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo4lJWyICeJS21UmGmBFTPHv-do6ajSheovpB8uupD7uZ3fvRohDlxoYPgNZDxLbPOjnCYs6g8sQ1KVtKvlT38zofq6IiSg7mWvHCSekz1cDiupPpF3f2SUwKJHuKEeokxtPCfwUWuR_Uq/s1600/DSC08983.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo4lJWyICeJS21UmGmBFTPHv-do6ajSheovpB8uupD7uZ3fvRohDlxoYPgNZDxLbPOjnCYs6g8sQ1KVtKvlT38zofq6IiSg7mWvHCSekz1cDiupPpF3f2SUwKJHuKEeokxtPCfwUWuR_Uq/s1600/DSC08983.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<br />
Yhdeksältä tulevat ensimmäiset potilaat ja sen jälkeen riittääkin hulinaa ainakin puoleen päivään asti. Sisään tulevien potilaiden vastuuopiskelijat selvittävät jo etukäteen hevosen tulosyyn ja mahdolliset edellisten käyntien tiedot, kyselevät omistajalta esitietoja ja sairauden kulkua sekä tutkivat hevosen ym. Sen jälkeen eläinlääkäri tulee tarkistamaan hevosen ja tarvittaessa tekee tarkentavia kysymyksiä. Hevossairaalassa opiskelijat eivät pääse osallistumaan ihan niin paljon kuin esimerkiksi tuotantoeläinsairaalassa, vaan olemme enemmän apuna ja katselemme vierestä, mutta toki saamme tarvittaessa ottaa verinäytteitä, viedä hevoset röntgeniin, lääkitä niitä ja muuta sellaista.<br />
<br />
Aamulla on usein monta potilasta yhtaikaa ja usein olisi useita mielenkiintoisia tapauksia päällekkäin. Silloin täytyy hoitaa omat hevoset ensin ja kysellä sen jälkeen muilta opiskelijoilta, mitä toiselle hevoselle oli tehty. Tietokoneelta lisäksi lukee tarkasti jokaisen hevosen kohdalla tehdyt toimenpiteet, joten sieltä voi aina lukaista kiinnostavista tapauksista. Syömään pääsee usein hyvin myöhään, joten omat eväät tulevat todella tarpeeseen, jos on yhtä herkkä verensokerin vaihteluille kuin minä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsPIYjzp1Xwyp2ELMd50_O8Z10yyvWI8lrNP6c_qO5L-mr1hbI66zDJ1Vrq2IsjiI9Kk6SlYpo0PRLVLKeR43X24janYUxhAqaMFTRFoUrHPQretjPJDDaVVV_Rg9S-_dfaQLz0vdTuIFp/s1600/Syyskuvia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsPIYjzp1Xwyp2ELMd50_O8Z10yyvWI8lrNP6c_qO5L-mr1hbI66zDJ1Vrq2IsjiI9Kk6SlYpo0PRLVLKeR43X24janYUxhAqaMFTRFoUrHPQretjPJDDaVVV_Rg9S-_dfaQLz0vdTuIFp/s1600/Syyskuvia.jpg" height="400" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Iltapäivällä on usein hiljaista, silloin on aikaa opiskella, kirjoittaa omia potilastapauksia ja on meillä ollut joitakin ohjattujakin harjoituksia. Kahdelta otetaan taas kaikilta hevosilta status, samalla tavalla kuin aamulla. Kotiin päästään yleensä 15.30-16.00.<br />
<br />
Päivystykset suoritetaan normaalien koulupäivien ohella, tosin sinä päivänä kun päivystää, ei tarvitse aamulla tulla kouluun. Viitosella päivystykset kestävät 16.30-23.30, koko yötä ei siis tarvitse sairaalalla kukkua :) Päivystyskin tosin saattaa iloisesti venyä, kuten allekirjoittaneella, jonka ensimmäinen potilas koko iltana saapui 23.20... Olin kotona kahdelta yöllä, joten voitte kuvitella että aamukuuden herätys tuntui melko ikävältä :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOnBHgk9mFCIIbetMrj8duCA-DNQZVKsM57L7NwMimBo8-b_nxQeA2yETz6U0aG2HzrOS4s9cEaZ8GbfyaREEfVqAD090IeLDbpnNdzO2OHhsPl6qGZpMdA3x8KX4Inw2r3cYCin2PKOJT/s1600/DSC08958.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOnBHgk9mFCIIbetMrj8duCA-DNQZVKsM57L7NwMimBo8-b_nxQeA2yETz6U0aG2HzrOS4s9cEaZ8GbfyaREEfVqAD090IeLDbpnNdzO2OHhsPl6qGZpMdA3x8KX4Inw2r3cYCin2PKOJT/s1600/DSC08958.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Vaikka opiskelu viekin paljon voimia, niin onneksi on niin paljon muuta, joka pitää pienen kandin järjissään. Koiran kanssa tulee liikuttua pakostakin joka päivä, eikä mikään ole niin hyvää terapiaa kuin pitkä metsälenkki aurinkoisessa syysmetsässä. Kavereiden seurassa on kiva viettää iltaa, märehtiä viikon asioista ja vertailla kokemuksia sairaalalta. Ja onnea on se oma ihminen, jonka kainaloon voi käpertyä pimeänä iltana <3<br />
<br />
Nyt sitten jätin jo hevoset taakse ja siirryin pieneläinsairaalan puolelle - tätä onkin odotettu! Nyt minulla on päivystysviikko, josta lisää ensi kerralla.<br />
Aurinkoista syksyä!Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-74236842162497055422014-09-18T18:17:00.000+03:002014-09-18T18:17:34.780+03:00Herran pieksut, se on hengissä! Aurinkoisen syyspäivän kunniaksi, ja koska tänään oli kiva päivä koulussa, päätin herättää blogin jälleen henkiin. <div>
<br /></div>
<div>
Nelosen keväällä tuntui, että koulussa ei tapahtunut yhtään mitään, paitsi luentoja, luentoja ja tenttiin lukemista. Yksityiselämä taas on mennyt mullinmallin, kevät on mennyt hyvin iloisissa ja ehkä jopa jonkun verran romanttisissa merkeissä ;) </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipxNOHxtcCdAAzFvYiueqT8_oFjZZOxKPc5FDyQvqmP02G4zncpRgzCpkXx5ij31qdWlbMurG3WTI7W-CTdiQfWMj9H-wp-By2we8XzfXDGcp4b6kbt6ZUij0rFR7BBx6UezC8sHzkxwLm/s1600/DSC08821.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipxNOHxtcCdAAzFvYiueqT8_oFjZZOxKPc5FDyQvqmP02G4zncpRgzCpkXx5ij31qdWlbMurG3WTI7W-CTdiQfWMj9H-wp-By2we8XzfXDGcp4b6kbt6ZUij0rFR7BBx6UezC8sHzkxwLm/s1600/DSC08821.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Kesä meni turhan nopeasti, samassa tutussa työpaikassa kuten viime vuonnakin. Vietin siis koko kesän Pohjanmaalla, tosin tällä kertaa kaverini ei ollut mukana. Aika paljon matkustelin viikonloppuisin eri puolille Suomea, tämä kesä on ollut kyllä kunnon kotimaamatkailukesä. Tuli käytyä Mikkelissä, Porissa, Tampereella, Vaasassa, Seinäjoella, Turussa ja ties missä. Seuraavaksi ollaan suunniteltu retki Porvooseen - pyörällä! </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYIiQ2XJp7PPqzRIhQc9F3TEoJw_mZ5wfkpU4reOq06LT3MJ1SaaUsFqXZ5l4NAS9sDpRxo5vw3Qe3x_aLAlqeZ1YIGiaS9DZZkPuevMIe_QnXdMCinj_OW6tfO3FFIlIx1dYE8APbeRvL/s1600/DSC08539.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYIiQ2XJp7PPqzRIhQc9F3TEoJw_mZ5wfkpU4reOq06LT3MJ1SaaUsFqXZ5l4NAS9sDpRxo5vw3Qe3x_aLAlqeZ1YIGiaS9DZZkPuevMIe_QnXdMCinj_OW6tfO3FFIlIx1dYE8APbeRvL/s1600/DSC08539.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Täytyy kyllä sanoa, että Suomessakin on ihan kivoja paikkoja! Porissa käytiin Yyterin koirarannalla, joka on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Itä-Suomessa en ole juurikaan matkustellut, siellä on kyllä upeita järvimaisemia. Juhannus meni mukavasti mökillä, jossa pääsin ekaa kertaa kalastamaan. Saalis oli huikea - pieni ahven ja pari särkeä, jotka saivat jatkaa matkaansa. Kerrassaan ihanan rentouttava viikonloppu! </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBpf9L2_8NgFjY8azZcbG9_HLbetsaXRcyNA4hWKBUP4WUiNVVZGfQSdZsIWezEoMUFc16HjLd3utvQseTxlIC4_9m_30sc2NJ-eEL7FVFtuLToQU3sXIQpfHJxO8Rs7PrE74JHxfNOSuW/s1600/DSC08093.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBpf9L2_8NgFjY8azZcbG9_HLbetsaXRcyNA4hWKBUP4WUiNVVZGfQSdZsIWezEoMUFc16HjLd3utvQseTxlIC4_9m_30sc2NJ-eEL7FVFtuLToQU3sXIQpfHJxO8Rs7PrE74JHxfNOSuW/s1600/DSC08093.JPG" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mun eka kala! Näkyykö se sieltä kämmenen seasta ollenkaan? :D</td></tr>
</tbody></table>
Koiran kanssa treenailtiin ahkerasti ja vähemmän ahkerasti, helteillä se on yhtä aktiivinen kuin märkä tiskirätti, joten silloin treenit jäivät vähemmälle tai vaihtoehtoisesti kohdistuivat myöhään yöhön. Kisamenestystä ei kesällä kuitenkaan kauheasti tullut, joskaan en kauheasti kisoissa käynytkään. Pohjanmaalla niitä tuntuu järjestettävän aika vähän... Ennen koulun alkua toteutettiin kaverin kanssa pitkäaikainen haave, pakkasimme koirat autoon ja lähdimme Ruotsiin kilpailemaan tokossa. Mahtava viikko, joskin tämä loma olisi kyllä voinut olla pidempi ;)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5w9lkGuttfGEZ8-M1HWlpVMh35062NETh53XfWg2s9pRmH9cpC6QWz1V1S3a5UwUs1XhneHnfww9S8tBj-M4aWDA_xHubNaTTitXLbsz7ELDgO6FusO8Gqc1u7pNAAuMuTL4fDI-negZf/s1600/DSC08109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5w9lkGuttfGEZ8-M1HWlpVMh35062NETh53XfWg2s9pRmH9cpC6QWz1V1S3a5UwUs1XhneHnfww9S8tBj-M4aWDA_xHubNaTTitXLbsz7ELDgO6FusO8Gqc1u7pNAAuMuTL4fDI-negZf/s1600/DSC08109.JPG" height="426" width="640" /></a></div>
<br />
Koulu alkoi tänä syksynä aikaisin - jo elokuun puolivälissä. Nyt viides vuosi on sikäli erilainen, että koko vuosi menee sairaalalla harjoitellessa. Tänä vuonna ei siis kuluteta turhan paljon luentosalia :) Vihdoin päästiin opiskeluissa siihen, mistä olen viimeiset neljä vuotta haaveillut! Käytännössä meidät on jaettu 6-7 hengen ryhmiin, joissa sitten koko vuoden vietämme. Olemme aina kolme viikkoa kerrallaan yhdessä paikassa, esimerkiksi hevossairaalassa, tuotantoeläinsairaalassa, pieneläinten kirurgialla jne.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMa0A975gh3yVQszpBwhH93MVKkphLGtXnKuEf3Lbov5UWBUKz70dXjH4m31pExxUoz19Wp-8D_eWAn9Cx280c_J-w98j7BytTH6zRJdHg2Jwq5BEQ10sMTd5go2vBzGF80igWsFtQbmum/s1600/DSC08132.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMa0A975gh3yVQszpBwhH93MVKkphLGtXnKuEf3Lbov5UWBUKz70dXjH4m31pExxUoz19Wp-8D_eWAn9Cx280c_J-w98j7BytTH6zRJdHg2Jwq5BEQ10sMTd5go2vBzGF80igWsFtQbmum/s1600/DSC08132.JPG" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mä en tiennyt, että melontaa voi harrastaa myös seisten! </td></tr>
</tbody></table>
Näitä kolmen viikon jaksoja on yhteensä kaksitoista. Toistaiseksi olen ollut tuotantoeläinsairaalassa ja hevossairaalassa. Tuotantoeläinsairaalahan sijaitsee Mäntsälässä, tutummin Saarella, keskellä maaseutua. Monet ajelivat edestakaisin, kimppakyydeillä se oli ihan mukavaa eikä tullut kovin kalliiksi. Siellä on myös asuntola, jossa osa voi majoittua. Itse asuin siellä pari viikkoa. Sinänsä ihan kivaa, kun voi keskittyä vain ja ainoastaan opiskeluun, eikä tarvitse käyttää turhaa aikaa matkoihin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPzyEJvSDYu45Xav4EgwiE_nze07pL_tgascVCgr8kx1u6874aVrOpdp0_48KcVBMhsMflGVhnLayhyphenhyphenMAVxzJMVwlANu7IrTOsMO-3kgj5q0GDoyRe6KS5iAyg5nGQM5P8VeOxMlMYbFeN/s1600/DSC08158.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPzyEJvSDYu45Xav4EgwiE_nze07pL_tgascVCgr8kx1u6874aVrOpdp0_48KcVBMhsMflGVhnLayhyphenhyphenMAVxzJMVwlANu7IrTOsMO-3kgj5q0GDoyRe6KS5iAyg5nGQM5P8VeOxMlMYbFeN/s1600/DSC08158.JPG" height="428" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koira sai kesätukan. Eka reaktio ajelun jälkeen oli huutonauru, joka ei meinannut ottaa loppuakseen...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tuotantoeläimistä opin kyllä kolmen viikon aikana enemmän kuin koko nelosen syksyllä. Opettajat ovat todella mukavia, jaksavat selittää asiat juurta jaksaen ja me opiskelijat saamme itse tehdä hyvin paljon. Tykkäsin Saaren jaksosta todella paljon! Olen mm. päässyt osallistumaan leikkauksiin, tekemään lehmille tiineystarkastuksia, pistelemään vasikoita, nähnyt lehmien pedikyyriä, ottanut verinäytteitä sioista, uittanut kättä lehmien pyllyissä ja kaiken päätteeksi kirjaimellisesti saanut paskaa niskaan :D<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGZENZGSpxeaRPTvB8HmSDJQJWaO1cAFGEu87mISoTnCKVrEU9XuGxwTFjwJk7S1HtHCTORjabNRlLceJWOr_5eLrOV0Oo9zWrMNwYTTMFtgACL13UOVtsk53yS8AwvYXXUreKjteJ01_O/s1600/DSC08652.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGZENZGSpxeaRPTvB8HmSDJQJWaO1cAFGEu87mISoTnCKVrEU9XuGxwTFjwJk7S1HtHCTORjabNRlLceJWOr_5eLrOV0Oo9zWrMNwYTTMFtgACL13UOVtsk53yS8AwvYXXUreKjteJ01_O/s1600/DSC08652.jpg" height="640" width="428" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulihan siellä rannallakin käytyä... </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nyt viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet Viikissä hevossairaalassa. Koska en ymmärrä hevosista mitään, olen ajoittain tuntenut itseni aikamoiseksi pölkkypääksi. "Miten tän hevosen jalat saa nostettua kavioiden putsausta varten??" "Siis hä, pitääkö hevonen aina taluttaa vasemmalta puolelta?!" Kerran meinasin alkaa selittää hevosen pötsiäänistä, kunnes tajusin, että hevonen ei ole sama asia kuin lehmä... Kaikkea jännää olen kyllä päässyt todistamaan ja on kiva myös huomata, että itsevarmuus hevosten parissa kasvaa koko ajan. Vielä muutama viikko sitten en olisi uskaltanut ottaa verinäytettä hulluna riehuvasta varsasta tai mitata kuumetta villisti potkivalta tammalta...<br />
<br />
Yritän muistaa pitää teidät ajan tasalla, ainakin kerrottavaa klinikkavuoden aikana varmasti riittää :)Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-70905828830726348872014-04-05T15:48:00.000+03:002014-04-05T15:48:14.218+03:00Reipas kandi se päivystääKello on 15.45 ja aloitan kohta päivystysvuoroni. Otan sinisen smurffiasun kaapista ja puen sen päälle. Kynät, kynälamppu, kuumemittari ja muistilaput taskuihin, stetoskooppi kaulaan ja uusi, valkoinen hoitajankello rinnuksiin. Sitten ei kun menoksi.<br />
<br />
Päivystyshuoneessa on rauhallista. Meitä on yleensä kaksi nelosen kandia ja kaksi viitosta, lisäksi muutama eläinlääkäri ja eläintenhoitaja. Alkuilta on rauhallista, kuten aika usein alkuviikosta on. Autan ottamaan verinäytteitä, pitelen pientä koiraa ja katson kissan yleistutkimusta.<br />
<br />
Osaan jo ihan itse analysoida verinäytteet. Menen pieneen laboratorioon, laitan hematokriittiputket sentrifuugiin pyörimään, tutkin näytteestä valkosolut ja pistän verikaasulaitteen surisemaan. Kun tulokset ovat valmiit, kone tulostaa ne liuskalle, josta kopioin ne tietokonejärjestelmään. Eläinlääkäri näkee ne saman tien toisessa huoneessa. Tällä eläimellä oli kaikki kunnossa, mutta joskus näen jo tuloksia naputellessa, että jokin arvo on pielessä. Tällöin saatan luntata pikkuruisesta muistivihkostani, mihin sairauteen tämä voisi viitata.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://img.yle.fi/uutiset/helsinki/article6403124.ece/ALTERNATES/w580/koira+verenluovutus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://img.yle.fi/uutiset/helsinki/article6403124.ece/ALTERNATES/w580/koira+verenluovutus.jpg" height="358" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Verinäytteen otto koiralta - <a href="http://img.yle.fi/uutiset/helsinki/article6403124.ece/ALTERNATES/w580/koira+verenluovutus.jpg">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
Pieni koira ontuu jalkaansa. Huolestuneet omistajat pelkäävät, että koiralla on jalka murtuneena. Pikkuinen pomppii reippaana tutkimushuoneessa edestakaisin ja saan juoksennella sen perässä kun teen sille yleistutkimuksen. Kirjoitan sille anamneesin eli sairaskertomuksen tietokoneelle ja kirjaan sen perustiedot. Kyselen tarkasti, miten ja milloin onnettomuus on tapahtunut, miten tämä on ilmennyt jne.<br />
<br />
Eläinlääkäri tarkastelee kirjoittamaani sairaskertomusta ja kyselee tarkentavia kysymyksiä. Kun hän on saanut kuvan tapauksesta, hän menee itse vielä tutkimaan pikkukoiran ja juttelee omistaijen kanssa mahdollisesta ongelmasta ja jatko-hoidosta. Koiralta päätetään ottaa röngenkuvat, jotta voidaan varmistaa, onko jalassa murtuma.<br />
<br />
Koska en osaa vielä yksin käyttää röngenlaitteita, pyydän mukaani viitosen kandin. Eläinlääkäri jää sillä aikaa tutkimaan toista potilasta. Käynnistämme röngenlaitteet, puemme omistajille lyijyesiliinat ja laitamme koiran pöydälle. Asettelussa menee hetki, koska raukka on kipeä, lopulta saamme kuitenkin omistaijen yhteistyöllä koiran oikeaan asentoon ja juoksemme sermin taakse painamaan nappia. Kuvasta tuli tarkka, niinpä lähetämme sen tietokonejärjestelmään, josta eläinlääkäri jälleen voi tarkastella sitä toisesta huoneesta käsin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrlvA7-u_JHqV2f2U4-VrS8X2ara86IrwERj70tr7lS1591vy4ga1V7jSwCkYXZlsFpAvO9XF2EkduKwBYi7VNbbSpRRKKxP1-wVQgwVXm68327OtDD58NVUFjoSIp6fEQsUY7wwbT2dWj/s1600/Ro%CC%88ntgen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrlvA7-u_JHqV2f2U4-VrS8X2ara86IrwERj70tr7lS1591vy4ga1V7jSwCkYXZlsFpAvO9XF2EkduKwBYi7VNbbSpRRKKxP1-wVQgwVXm68327OtDD58NVUFjoSIp6fEQsUY7wwbT2dWj/s1600/Ro%CC%88ntgen.jpg" height="400" width="286" /></a></div>
<br />
Eläinlääkärin kanssa tutkimme tarkasti kuvan ja eläinlääkäri pyytää meitä kertomaan, missä luussa murtuma sijaitsee. Pienet aivosolut jouvat koetukselle, kun kaivan muistini syövereistä etujalan luiden nimiä. Tällä kertaa murtuma on onneksi niin helppo, että se hoituu kipsillä, eikä jalkaa tarvitse leikata. Katson tarkasti, miten kipsi ja lasta tehdään. Juu, juuri näin se opetettiin ortopedian luennoillakin!<br />
<br />
Lopulta se on valmis. Saan itse kirjoittaa koiralle kotiutumispaperit, joihin kirjoitetaan omistajalle ylös tärkeimmät tiedot, mitä koiralle on tehty, mitä sille suunnitellaan jatko-hoidoksi ja mitä lääkkeitä sen pitää syödä. Omistajat ovat helpottuneita, kun saavat murusensa takaisin ja osaavat jo hymyilläkin sen isolle, vaaleanpunaiselle kipsille. Kerron heille, miten koira kannattaa kotona hoitaa ja mitä lääkkeitä se tarvitsee. Lopulta saatan heidät ovelle.<br />
<br />
Loppuiltaa kohti potilaita tulee enemmän, yhdeksän aikoihin käy suorastaan hulina päivystyshuoneessa. Hoidan syömätöntä koiraa, ripuloivaa pentua ja tutkin kissan saamaa haavaa. Eräs koira on syönyt ksylitolipurukumia, pistän sille lääkettä, jotta se oksentaisi. Siltä otetaan varmuuden vuoksi myös verinäytteet, jotta voidaan tutkia, onko sillä verensokeri alhaalla. Se saa suonensisäisesti nestettä ja hieman glukoosia. Vanha kissa päädytään lopettamaan.<br />
<br />
Päivän viimeinen potilas on niin mukaansatempaava, etten edes tajua kellon kulumista. Kun viitosen kandi ja eläinlääkäri ovat jo pariin kertaan vihjanneet, että saan kyllä mennä, jos haluan, maltan lopulta lähetä. Heti kun olen kotiuttanut koirani! En tykkää jättää asioita kesken ja haluan tietää, mitä sille koiralle tehdään.<br />
<br />
Lopultakin tulee sopiva hetki livistää. Desinfioin stetoskoopin ja muut tavarat alkoholilla ja pakkaan ne laukkuun. Huikkaisen iloisena heiheit ja menen vaihtamaan vaatteet. Vuoroni olisi päättynyt jo yli tunti sitten, mutta en välitä. Viimeinen potilas hymyilyttää vieläkin. Kunpa noin mukavia eläimiä ja fiksuja omistaija olisi enemmänkin!<br />
<br />
Kävelen kotiin pirteässä pakkasilmassa. Taivaalla tuikkivat pikkuiset tähdet, bussi ajaa ohitseni, pari koiranulkoiluttajaa kävelee vastaan. Nyt, kun pääsin sairaalalta pois, huomaan, kuinka väsynyt olenkaan. Kotona syön iltapalaa ja kaadun suoraan sänkyyn.<br />
<br />
<i>Tapaukset perustuvat osittain tositapahtumiin, mutta kaikki potilaat ovat fiktiivisiä salassapitovelvollisuuden vuoksi. </i>Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-38437793885987948772014-02-13T21:06:00.002+02:002014-02-13T21:06:42.525+02:00Alkuvuoden fiiliksiäHeipparallaa sateen ja loskan keskeltä! <div>
<br /></div>
<div>
Voitteko kuvitella sen tunteen, kun pää on niin täynnä tietoa, että täytyy laittaa korvat kiinni, ettei ylimääräinen pursua sieltä ulos? Juuri siltä musta on tuntunut koko nelosvuoden. Tämä on ollut uskomattoman tiivis vuosi, mutta samalla niin mielenkiintoinen ja antoisa. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNjFLTdyIueuni6bbr_2F-APTl1cFF91JGw6CzGKQSoNjJ-HSmuEKlmi96avFh8R9NiUjdHnSAM7-cRXwrlV2RDyx9MJsRGVeCDDqim0sSk6LeSfkI1jv9RGxIeqluJSN9mXCx9WXm0DA-/s1600/DSC09418.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNjFLTdyIueuni6bbr_2F-APTl1cFF91JGw6CzGKQSoNjJ-HSmuEKlmi96avFh8R9NiUjdHnSAM7-cRXwrlV2RDyx9MJsRGVeCDDqim0sSk6LeSfkI1jv9RGxIeqluJSN9mXCx9WXm0DA-/s1600/DSC09418.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ennen joululomaa opiskelimme hevostauteja, -kirurgiaa ja -ortopediaa. Saimme suorittaa koulun opetushevosille silmätutkimuksen ja tutkia niiden jänteet, nivelet ja luut. Tentti meni hieman tahmeasti, koska en ymmärrä hevosista mitään. On jännä, miten tieto ei jää päähän ollenkaan, kun ei ole minkäänlaista ennakkotietoa asiasta. Onneksi pystyn päivystyksien perusteella hieman päättelemään, mihin tapauksiin todennäköisimmin törmää kunnaneläinlääkärinä. Sen ainakin tiedän, että hevossairaalan pitäjää minusta ei tule! :) </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtjF2vLnf6_s8OSmUp0JR3BBUUfqlTlfMynhkKHp2lmTs9fARUD8iw8cZ0dCda23JtiTiizmC2CjtfQQU1Ps03Q8iwnuWFn5zMePAZGWfszLOi2JUXrP8OKSgO1pVdwhJsCwslX15XP4bo/s1600/DSC08148.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtjF2vLnf6_s8OSmUp0JR3BBUUfqlTlfMynhkKHp2lmTs9fARUD8iw8cZ0dCda23JtiTiizmC2CjtfQQU1Ps03Q8iwnuWFn5zMePAZGWfszLOi2JUXrP8OKSgO1pVdwhJsCwslX15XP4bo/s1600/DSC08148.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<br />
<div>
Nyt alkuvuosi on mennyt täysin lisääntymistieteen parissa. Kaksi ensimmäistä viikkoa opiskelimme lisääntymisfysiologiaa, johon kuului mm. hormonit, kiimakierrot ja muut jännittävyydet. Opin myös paljon hyödyllisiä asioita, kuten esimerkiksi sen, että rukoilijasirkkojen parittelu on hieman, hmm, rajunpuoleista. Koiraan aivoissa on mekanismi, joka estää sitä saamasta ejakulaatiota. Niinpä naaras puree siltä pään irti, jolloin se voi hedelmöittää naaraan. Erään punkkilajin koiraat puolestaan ruiskuttavat siemenensä naaraan vatsaonteloon, koska eivät yllä <i>sinne</i>. Jos naaras parittelee liian monen koiraan kanssa, se menehtyy saamiinsa pistovammoihin. <i>Ja nyt ihmettelette vielä, miksi mulla on joskus vaikeuksia keskittyä luennolla olennaiseen?! :D </i></div>
<div>
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBiRbKd-AkWvxpvEP2EqWpAMBCbcdqfji6e9uRr_ew7HVdSxYZEdrYBRPbZ-hnuPFlMlgOxCxMx__9jDKO_vXHmHc9AF8Mezo4xc19wtpbBQofE7_NQfShmuhvedMFFoRiqfhT9ljRfVww/s1600/DSC09482.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBiRbKd-AkWvxpvEP2EqWpAMBCbcdqfji6e9uRr_ew7HVdSxYZEdrYBRPbZ-hnuPFlMlgOxCxMx__9jDKO_vXHmHc9AF8Mezo4xc19wtpbBQofE7_NQfShmuhvedMFFoRiqfhT9ljRfVww/s1600/DSC09482.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muutama päivystysvuorokin on ollut. Hevossairaalassa on usein ollut aika hiljaista, mutta statuksia olen saanut ottaa paljonkin. Statuksen otto tarkoittaa siis sitä, että sairaalassa oleville hevosille tehdään yleistutkimus aina muutaman tunnin välein. Siihen kuuluu esimerkiksi sydämen, keuhkojen ja suolistoäänien kuuntelu, sykkeen tunnustelu raajoista, limakalvojen tarkastelu ja lämmön mittaus. Yhteistyö hevosten kanssa on alkanut sujua yhä paremmin, mitä enemmän näiden otusten kanssa olen ollut tekemisissä, vaikka hauskoja tilanteita onkin tullut eteen aina välillä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Hevosten loimi aiheutti mulle päänvaivaa yksi päivä. Siinä tuntui olevan miljoona solkea, olin ihan pyörällä päästäni. Muutenkin meni hetki, ennen kuin keksin, miten se kannattaa helpoiten ottaa pois. Kavioiden putsauksen unohdan ihan joka kerta, kun otan hevosen karsinasta. Sen seurauksena saankin olla luuttuamassa lattioita seuraavaksi... Lämmönmittaus tuntuu olevan kauhistus monelle hevoselle. Olenkin saanut välillä leikkiä hippaa ja piiripienipyörii -leikkiä aikani, ennen kuin lämpö on saatu asiallisesti mitattua. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNdWYkagckCPpxmdkaxnQQ2zU0xN94HCeB32KE9yG1O5CIIKJZ3fW9X_DQsma68cv42t-e0Ik1wp9Z-x33Z-2lJQjjxN6DdYZRjeW6xSbslpAbrJjHGd4PEm8zGFeEvGpg28Np9YY1DYWl/s1600/DSC08195.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNdWYkagckCPpxmdkaxnQQ2zU0xN94HCeB32KE9yG1O5CIIKJZ3fW9X_DQsma68cv42t-e0Ik1wp9Z-x33Z-2lJQjjxN6DdYZRjeW6xSbslpAbrJjHGd4PEm8zGFeEvGpg28Np9YY1DYWl/s1600/DSC08195.JPG" height="428" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pieneläinsairaala se vaan tuntuu vetävän minua puoleensa kuin magneetti, kai se on jo aika myöntää. Viihdyn pieneläinten parissa ja ymmärrän niitä hyvin. Pikkuhiljaa tuntuu, että oikeasti osaan jo neuvoa asiakkaita ja auttaa heidän ongelmissaan. Aika monta kertaa eläinlääkäri on ollut kanssani samaa mieltä potilaan ongelmasta ja jatko-hoidosta, se lämmittää mieltä aina yhtä paljon. On älyttömän kivaa huomata, että olen oppinut jotain vuoden kuluessa, vaikka se ei aina siltä tunnukaan, kun opiskelen päivät pitkät (välillä yöt myös). </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlQqjj_CJNjU8vSFnV-gxEVuZaoBEglQ6cXR61-xEUXW0WRmq0cWDDJZx1sWa91n9JUXE_mmVYjcnFbuSBSpRxXvd1C2VnOc4hBBDUvtvz9_QkVXcR_uIyiE30B4qqrRN46QASy_IlXO75/s1600/SAM_0420_2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlQqjj_CJNjU8vSFnV-gxEVuZaoBEglQ6cXR61-xEUXW0WRmq0cWDDJZx1sWa91n9JUXE_mmVYjcnFbuSBSpRxXvd1C2VnOc4hBBDUvtvz9_QkVXcR_uIyiE30B4qqrRN46QASy_IlXO75/s1600/SAM_0420_2.JPG" height="320" width="317" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kun saan huolestuneen asiakkaan hymyilemään kiitollisena, tulee vaan niin hyvä mieli. Kun kuoleman partaalla ollut kissa lopulta avaa silmänsä ja nostaa päätään, tuntuu juuri siltä, että olen oikeassa paikassa. Kun tutkimushuoneesta ryntää häntää vispaten koira ja hyvästelen onnellisen omistajan, silloin tiedän, että kaikki työ on vaivansa arvoista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tsemppiä kaikille lukijoille ja erityisesti pääsykokeisiin lukijoille! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
ps. Vastailin parhaani mukaan vanhoihin kommentteihin. Pahoittelen, että vastaaminen kesti näin kauan! </div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-43409855178604558422013-11-07T20:46:00.000+02:002013-11-07T20:46:08.787+02:00Eläinlääkis - se vähän isompien lapsien leikkipaikka Kun on pimeää ja sateista, kannattaa laittaa tuoksukynttilöitä lepattamaan, kaivautua sohvalle viltin alle, ottaa teemuki käteen ja koira kainaloon, niin johan elämä taas hymyilee! <div>
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlMzxK7cESZRbjceT6xyRYUt-x-nJADXMIsbAkAEj11Rul1R-gY4Jkxth154H8p-hkHXZwLBwMtLWUBAxHDHGXDvPdcn1RbXIJz5CZAkAmODNas-RC3vgYyqsM1Utn1Sqt7YK9L-X0laZj/s1600/DSC07090.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlMzxK7cESZRbjceT6xyRYUt-x-nJADXMIsbAkAEj11Rul1R-gY4Jkxth154H8p-hkHXZwLBwMtLWUBAxHDHGXDvPdcn1RbXIJz5CZAkAmODNas-RC3vgYyqsM1Utn1Sqt7YK9L-X0laZj/s640/DSC07090.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kämppis jatkuvasti huomauttaa mulle mun teenshoppailuhimosta. En ymmärrä miksi, eihän tossa oo edes kaikki! </td></tr>
</tbody></table>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Illat ovat viime aikoina olleet aika rennot, kun en nyt käy missään töissäkään, niin on aikaa vaan pötkötellä kotona ja rentoutua.<span class="Apple-style-span" style="font-size: xx-small;"> Lue: päntätä koulujuttuja päivät pitkät ja lipittää teetä :D </span>Unisportissakin olen taas innostunut käymään, on ihan mahtavaa, kun sinne on noin puoli kilometriä. Liikunnasta tulee vaan niin hyvä fiilis ja opiskelukin sujuu paremmin. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZhfL5NS2mqwY8CMibm__fsRybVbmF_wF50oAIJzYFJUNIuN3qcNOC1mkK-pRmEVPzUxkZjGCsD8cBwbRpUe0Jreo-hgjDMT88inWWUyWQ13IdkT2UMdDathMz7TvzyojZEyNCDwxlvT_w/s1600/DSC07095.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZhfL5NS2mqwY8CMibm__fsRybVbmF_wF50oAIJzYFJUNIuN3qcNOC1mkK-pRmEVPzUxkZjGCsD8cBwbRpUe0Jreo-hgjDMT88inWWUyWQ13IdkT2UMdDathMz7TvzyojZEyNCDwxlvT_w/s640/DSC07095.JPG" width="428" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tähän jouluaiheiseen lyhtyyn mä oon aivan rakastunut! </td></tr>
</tbody></table>
<div>
Koulussa on ollut superkivaa. Vihdoinkin ollaan päästy asiaan ja opiskellaan juuri sitä, mikä mua kiinnostaa. Sisätautiopin tentti meni hyväksytysti läpi, sen jälkeen oli lyhyt pikakurssi neurologiasta ja oftalmologiasta. Hiukan huimaa tää tahti, neurologiaan oli varattu aikaa viikko ja silmäsairaudet kahlattiin läpi neljässä päivässä, jonka jälkeen oli tentti aiheesta. Kurssi oli tosi mielenkiintoinen, erityisesti neurologia oli esitetty tosi loogisesti ja selkeästi. Tenttikin oli yllättävän helppo ja pääsin kevyesti läpi. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJzLbNd4ki2zqG2VAHSG_FHiFVgu3jeUbylB6Qu6BRCZN1dvCaDXD7T3hoW55lUZaEs3UFKjYIe8Tn7YC2DCcVafgY2a9EK9lgte_HlF3D4C8mzYRMfEuNFs060tDyPsgntwk8c269siwW/s1600/DSC07073.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJzLbNd4ki2zqG2VAHSG_FHiFVgu3jeUbylB6Qu6BRCZN1dvCaDXD7T3hoW55lUZaEs3UFKjYIe8Tn7YC2DCcVafgY2a9EK9lgte_HlF3D4C8mzYRMfEuNFs060tDyPsgntwk8c269siwW/s640/DSC07073.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pääsimme tekemään omille koirille sekä neurologisen tutkimuksen että katselemaan niiden silmiin. Löysin omasta koirastani jännittävän, mutta vaarattoman muutoksen vasemmassa silmässä, kun sitä tutkin kynälampun valossa. Myös hevoset ovat tulleet taas aavistuksen tutummaksi, kun pääsimme tutkimaan koulun oman hepon simmuja. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgNu7fEVgIW2y44eVcU6yj2VqYqu7DIDUoDgQDkK977FSYkqB_gcCyQAU-uf7Q-LSEO4CestVtP5UDzgvRfdumLmtev7Ythpg-VMHoULN6a1iFGOUDTgxSsuYs8XEigqOw5dylXif012Id/s1600/DSC07071.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgNu7fEVgIW2y44eVcU6yj2VqYqu7DIDUoDgQDkK977FSYkqB_gcCyQAU-uf7Q-LSEO4CestVtP5UDzgvRfdumLmtev7Ythpg-VMHoULN6a1iFGOUDTgxSsuYs8XEigqOw5dylXif012Id/s640/DSC07071.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällä hetkellä käynnissä on ehkä paras kurssi tähän asti, nimittäin kirurgia. Aihe on mielestäni hyvin kiinnostava ja kerrankin niin looginen, että minäkin pysyn perässä. Hurjasti on kyllä opiskeltavaa, ja mua hieman harmittaa, että ainoa opiskelutapa, jolla mä opin tehokkaasti, on se kaikista aikaavievin tapa. Niinpä siihen vierähtääkin helposti useampi tunti vielä koulupäivän jälkeen. Mutta on se niin mielenkiintoista! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Harjoituksissa olemme päässeet suorittamaan leikkauksia meille luovutetuilla eläimillä. Niinpä olen päässyt ompelemaan haavoja, poistamaan kuvitteellisia patteja, amputoimaan häntää ja varvasta sekä suorittamaan elämäni ensimmäisen kastraation. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrVfrf3_6xSqOTltihCQ93-iUE8Pmeqy4O1MpAYiMtYladczSwNx2VfIajSGgud_ZECDh5xBlfLyHsya-dKr3MD3o6gl5Pz9tFW8fp9A-1qLzAxGjPtzcl-IdIueBDdJE2H3QLGvsrbVjh/s1600/DSC07079.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrVfrf3_6xSqOTltihCQ93-iUE8Pmeqy4O1MpAYiMtYladczSwNx2VfIajSGgud_ZECDh5xBlfLyHsya-dKr3MD3o6gl5Pz9tFW8fp9A-1qLzAxGjPtzcl-IdIueBDdJE2H3QLGvsrbVjh/s640/DSC07079.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muutamana iltana olemme sitten pistäneet kämppikseni kanssa kotiteatterin pystyyn, ladoimme lautaset täyteen herkkuja ja telkkarin ääressä mussuttaen katselimme koirien sterilaatiovideoita :D Myös ompeleita olemme harjoitelleet, uhrina on ollut mm. autokolariin joutunut banaani, pedon suuhun joutunut tiikeripehmolelu sekä raadeltu haipehmo. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNGLbMZ1PE13iv2hExPNiBEgbpkyutlROSORFct4pJSw-r2U065zGwlfVJuo3Fs5HHPliuAc344AA5fiqXT1KuZoXQjKPv05D8xKYQCRae8vunpRc81KFZ7hkUVe0m2p_m5NnpB40y0hdT/s1600/DSC07086.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNGLbMZ1PE13iv2hExPNiBEgbpkyutlROSORFct4pJSw-r2U065zGwlfVJuo3Fs5HHPliuAc344AA5fiqXT1KuZoXQjKPv05D8xKYQCRae8vunpRc81KFZ7hkUVe0m2p_m5NnpB40y0hdT/s640/DSC07086.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toki luettavaa on enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja ja onhan kaikki melkoista pintaraapaisua, mutta sisätautiopin tentin jälkeen oli pakko todeta, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi oppia näin lyhyessä ajassa. Muutenkin mä opin pääasiassa tekemällä, joten toivon, että ensi vuonna selkiintyy moni asia, joka nyt vielä jää pimentoon. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Huomenna olisi vielä viimeiseset kirurgian harjoitukset ja sen jälkeen menen käymään kotona viikonlopuksi. Siispä ensi kertaan! Syökää paljon suklaata ja juokaa teetä! </div>
</div>
</div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-76609749502103467602013-10-03T22:30:00.000+03:002013-10-03T22:30:02.136+03:00SAIMia kerrakseenHuomenna on syksyn ensimmäinen tentti, joten hirveää paniikkipänttäämistäkertaamista on luvassa. Viimeiset viikot ovat olleet hirvittävän tiiviit ja itse olen ainakin ihan poikki. <div>
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUFryRze71DwXw6dax-jFtez2qlOXJsgFnymxW6Wx-xfBrN33dBJYCAQa-cb8qT0c8bd3E1lv0bOqcUfsibnI3uws5GAfD-HjTOYGQY-Jut_LyEBrtGfDHfrFwFFf1nafq0HOxj6oJNqvF/s1600/DSC06840.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUFryRze71DwXw6dax-jFtez2qlOXJsgFnymxW6Wx-xfBrN33dBJYCAQa-cb8qT0c8bd3E1lv0bOqcUfsibnI3uws5GAfD-HjTOYGQY-Jut_LyEBrtGfDHfrFwFFf1nafq0HOxj6oJNqvF/s640/DSC06840.JPG" width="638" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maa oli jo roudassa aamulenkillä :(</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div>
SAIM eli Small animal internal medicine on siis pikakurssi pieneläinten sisätaudeista. Tuntuu jokseenkin turhauttavalta, että näin äärimmäisen tärkeään asiaan käytetään niin älyttömän vähän aikaa. Esimerkiksi ruuansulatuskanavan sairaudet 3 päivää, ihotaudit 2 päivää, hengityselimistön sairaudet 2 päivää ja niin edelleen... </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl0F6Xfeed6qfJSI7zfm9OGtYRa_W7j26-dfJ5Wdw5oxc_Fd004H24yIRHVpidwyE5o8a66F0CXwxTgb1mqjXCvAUvLMBMF66CRbGE91mwonGjBZ8HgVAJSZlRzR5f506jM_O87xwhDYWR/s1600/DSC06844.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhl0F6Xfeed6qfJSI7zfm9OGtYRa_W7j26-dfJ5Wdw5oxc_Fd004H24yIRHVpidwyE5o8a66F0CXwxTgb1mqjXCvAUvLMBMF66CRbGE91mwonGjBZ8HgVAJSZlRzR5f506jM_O87xwhDYWR/s640/DSC06844.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Samalla sitten viime vuonna käytettiin hirveästi aikaa käytännön kannalta aika turhiin asioihin ja kakkosellakin kerrattiin pitkään ja hartaasti kaikkea. Olisin ehkä mieluummin käyttänyt vähän vähemmän aikaa sitruunahappokierron ja entsyymien opetteluun, jos sen sijaan pystyisin sisäistämään nämä asiat paremmin... </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijQJIv6jzSinyurxFUN0kYmnpFbP7RT8edgRIDyFvOD9-sMcKR2y0lQVCKjpxXyuvVEfXyi_i6PCWYfyiWwiuONcMJ39oYSQ9KBPjdJY_l4578zlHskTegAIeieTzU0fEDmMoo8zbiACNq/s1600/DSC06841.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijQJIv6jzSinyurxFUN0kYmnpFbP7RT8edgRIDyFvOD9-sMcKR2y0lQVCKjpxXyuvVEfXyi_i6PCWYfyiWwiuONcMJ39oYSQ9KBPjdJY_l4578zlHskTegAIeieTzU0fEDmMoo8zbiACNq/s640/DSC06841.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Enimmäkseen koulua on ollut 8-16, aamupäivällä kulutetaan luentosalin penkkejä ja iltapäivällä on joko lisää luentoja, potilastapauksia tai lisää luentoja. Koko kurssi on mennyt jotenkin pikakelauksella. Samalla kun opin uuden asian, vanha tieto tuntuu valuvan toisesta korvasta ulos. Luettavaa riittäisi vaikka vuorokauden ympäri, kyse on lähinnä siitä, onko valmis uhraaman koko muun elämänsä koulun eteen. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc30GBOhNo7RTM1sIm_nteE2o1LxCx5Ns0lNM3nOeP8GzDFVCSKUBpzdhczhivRCwnu3PA0Y2rcLSDeYsvI7pq-0jzFI0KrkKfLQ-_Bo7YL5TfPxqGntvYe1rkEOPNGHfnO_eYBaTGPYQE/s1600/DSC06891.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc30GBOhNo7RTM1sIm_nteE2o1LxCx5Ns0lNM3nOeP8GzDFVCSKUBpzdhczhivRCwnu3PA0Y2rcLSDeYsvI7pq-0jzFI0KrkKfLQ-_Bo7YL5TfPxqGntvYe1rkEOPNGHfnO_eYBaTGPYQE/s640/DSC06891.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kallioseinä vastassa... </td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kurssin viimeiset kolme päivää olivat minulle ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat, kun puhuttiin eksoottisten eläinten sairauksista. On harmi, että niin monella eläinlääkärillä menee sormi suuhun, kun kyse on kissaa pienemmistä eläimistä. Luentojen tärkein sanoma ehkä olikin, että käyttäkää maalaisjärkeä, tehkää huolellinen yleistutkimus ja kuunnelkaa omistaija. Olisi hienoa saada joskus työskennellä eksojen parissa! </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-pd_xtmdhdWEzw32L0vxtz1swD76xlKU0lexXSS7-P1NHPae8QS0tLBx6pH73P5wswikFeEmKDfQiQkDQIuZb45PbVKGWZGPxot1CzIVuPvM7wZ6UFcY5CbwMv3nqXPenJM2nD_noSVmY/s1600/DSC06846.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-pd_xtmdhdWEzw32L0vxtz1swD76xlKU0lexXSS7-P1NHPae8QS0tLBx6pH73P5wswikFeEmKDfQiQkDQIuZb45PbVKGWZGPxot1CzIVuPvM7wZ6UFcY5CbwMv3nqXPenJM2nD_noSVmY/s640/DSC06846.JPG" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
</div>
<div>
Jottei ihan synkistelyksi mene, niin ensi viikon kalenteri näyttää hieman avarammalta. Ensi viikolla opiskellaan neurologiaa, joka kiinnostaa minua ihan älyttömästi. Sitä seuraavalla viikolla vuorossa on silmäsairaudet, jotka ovat myös älyttömän mielenkiintoiset. Sen jälkeen odottaa viikon mittainen väliviikko - luksus, jota ei kauheasti aikaisempina vuosina ole ollut. Ja kerrankin minulla ei ole mitään, ei yhtään mitään suunnitelmia sille viikolle. Voi kauheaa, joudunko mä pitämään <i>lomaa</i>?! ;)</div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-11232158758753030442013-10-02T23:29:00.000+03:002013-10-02T23:29:53.087+03:00Eläinlääkäriä leikkimässäTakana on ensimmäinen ilta hevossairaalan päivystyksessä ja aika fiiliksissä olen! Huomaan noin 4958362303:nnen kerran, että oikealla alalla ollaan :)<br />
<br />
15.30 hipsin hipihiljaa luennolta pois, jotta ehdin vielä nopeasti imaista pussikeiton kitusiini. Sairaalan alakerrassa on opiskelijoita varten taukotila, josta löytyy kaikki tarvittava.<br />
<br />
Varttia myöhemmin luon viimeisen ihailevan katseen pukuhuoneen peiliin päin. Peilistä hymyilee ihan oikean eläinlääkisopiskelijan näköinen sinipukuinen pieni ihminen, stetoskooppi kaulassa, kynät ja kuumemittarit taskussa ja muistivihko tallessa. Milloin tämä on tapahtunut? Olenko todellakin jo yksi niistä "isoista, oikeista" sairaalan opiskelijoista, joita silloin ykkösellä suurella kunnioituksella ihailin?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrcvP82-qyc1KyPgx0ybwxQdcudDvAgAtZp7DyX70iAVUbfHkBt9gGr3Lzs29-WB0gjNmB9ZOFCoXARDTnRPHhgBJV85oI233dhlPh8bm17URbe4N2Pk6LaQBcko_52iIE7O2T5mXmtKfS/s1600/DSC05957.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrcvP82-qyc1KyPgx0ybwxQdcudDvAgAtZp7DyX70iAVUbfHkBt9gGr3Lzs29-WB0gjNmB9ZOFCoXARDTnRPHhgBJV85oI233dhlPh8bm17URbe4N2Pk6LaQBcko_52iIE7O2T5mXmtKfS/s640/DSC05957.JPG" width="427" /></a></div>
<br />
Toimenpidehuoneessa on kova hulina. Siellä ollaan suorittamassa yleistutkimusta hevoselle. Vuoronsa päättävät kandit ja eläinlääkärit kertovat vuoronsa aloittaville, mistä on kyse ja mitä potilaalle ollaan tekemässä. Sivussa seisovat huolestuneet omistajat, hevonen itse näyttää ottavan tilanteen aika rauhallisesti. Olen hieman hämilläni ja aluksi tunnen itseni hieman ylimääräiseksi.<br />
<br />
Pian kuitenkin pääsen vauhtiin: Pidä tuosta kiinni! Tee näin! Tee tuota! Haluatko kokeilla? Pääsen avustamaan hevosen letkutuksessa, vanhempi kandi opettaa, miten suoritetaan steriili pesu ja seuraan silmä kovana, miten hevonen kanyloidaan ja miten otetaan ohutneulanäytteitä. Pääsen harjoittelemaan statuksen ottoa, kuuntelen sydänääniä, etsin imusolmukkeita ja tunnustelen metatarsaalipulssia. Yritän imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon tulevaisuutta varten.<br />
<br />
Tunnen itseni välillä aika urpoksi. En edes väitä ymmärtäväni hevosista mitään, joten toisinaan saan eläintenhoitajilta hieman sääliviä katseita osakseni. Koiran valjaissa on yleensä kokoa ilmoittava numero, mutta en löydä sellaista hevosten riimusta. Hevosen omistajatkin näyttävät huvittuneilta, kun iloistesti hymyillen tuon koko repertoaarin riimuja sovitettaviksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqFuUrvGHpDe0Y0ozA3YDj7TTKxClfnh1XTmopqZVd8ttw24TGxqSz4LFDFSsVwvxhoroeVxg-U8tmCYSwjNGwcTfN-ENKEFEFqXie-wk2pab_3qJjz0DUjn86l8XUBGxZE92OnylSuh3J/s1600/DSC00320.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="427" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqFuUrvGHpDe0Y0ozA3YDj7TTKxClfnh1XTmopqZVd8ttw24TGxqSz4LFDFSsVwvxhoroeVxg-U8tmCYSwjNGwcTfN-ENKEFEFqXie-wk2pab_3qJjz0DUjn86l8XUBGxZE92OnylSuh3J/s640/DSC00320.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Saan myös ahaa-elämyksiä illan aikana. Eräältä potilaalta tutkitaan vatsaontelo ultraäänellä. Eläinlääkäri selostaa tarkasti, mitä ruudusta näkyy, ja pikkuhiljaa alan itsekin erottaa mustavalkoisen pikselimassan seasta maksan, paksusuolet, ohutsuolet ja keuhkoa. On aika hienoa nähdä suolten liikkeet ruudusta, kun on tähän asti tyytynyt leikkelemään raatoja :)<br />
<br />
Päivään liittyy iloa ja myös surua. Yllätyn, miten kova pala hevosen lopetus on. Tunnen samaistuvani omistajan tilanteeseen niin paljon, että pitää nieleskellä usempaan otteeseen. Muut opiskelijat lohduttavat, että tähän kyllä tottuu ajan myötä. En ole ikinä seurannut lopetusta, eikä itseltäkään ole jouduttu lopettamaan yhtään lemmikkiä. Marsut olivat kuolleet itsestään vanhuuteen, ja koirat ovat vielä hengissä kaikki. Tottuukohan tähän oikeasti? Olenko kenties liian tunteellinen?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdaT6DIrKoGaVbOfV3Br4dAVNcV0A9x8APZqLDX3FJ_5foSaEpxUymCJJ9U7FsDZ4FtO1tbQK_Ace3on-KQ4YugWEQwXBk8IWmMClqbd6-yOJgvXLUs5hB9ssqIAnoLY6G6bCYthQoIf2f/s1600/DSC08202.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdaT6DIrKoGaVbOfV3Br4dAVNcV0A9x8APZqLDX3FJ_5foSaEpxUymCJJ9U7FsDZ4FtO1tbQK_Ace3on-KQ4YugWEQwXBk8IWmMClqbd6-yOJgvXLUs5hB9ssqIAnoLY6G6bCYthQoIf2f/s640/DSC08202.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Myöhemmin illalla taas saamme kertoa toiselle omistajalle hyviä uutisia, kun hevosen tilanne ei olekaan niin paha kuin luultiin. On aina kiva nähdä iloiset naamat, kun lemmikillä ei olekaan hengenvaaraa. Saan taas olla avustamassa ja seuraan silmä kovana eläinlääkärin ja vitosvuoden kandin puuhia. Pääsen analysoimaan verinäytteiden tuloksia ja tiedän nyt miten ähkyhevonen hoidetaan.<br />
<br />
Noin varttia ennen yhtätoista maltan vihdoin lähteä. Heitän sinisen smurffipuvun pesulaan, kynät laukkuun ja stetarin hellästi pussiinsa. Ulkona sataa vettä ja on kylmää. Juuri ja juuri ehdin vielä lähikauppaan minuuttia ennen sulkemisaikaa ostamaan iltapalan.<br />
<br />
Hymyilen leveästi koko kotimatkan.<br />
<br />
<br />
<br />Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-10890672857037572302013-09-24T20:29:00.001+03:002013-09-24T20:29:26.409+03:00Se upp, här kommar Finländarna! Olipas vauhdikas viikonloppu! Tulipa taas vietettyä muutama päivä ihan jossain muualla kuin opiskelun parissa. Torstai-iltapäivällä matkamme nimittäin suuntasi Norjaan kohti NVM:ää eli eläinlääkisopiskelijoiden pohjoismaiden mestaruuskisoja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYvTsvDOy6Q393dTS0KDgYfzeGpATAV-nRw_bAjuURQW1WCDcv0H89Bkxw6_y5S6-7uwzxXJgj-MuCnOWZ9egsw4_oIKyoXWCtGFte9Tbw1R-fAeYuKqQnHbnpIlpyiM8CJeYbURsI92H-/s1600/DSC06460.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYvTsvDOy6Q393dTS0KDgYfzeGpATAV-nRw_bAjuURQW1WCDcv0H89Bkxw6_y5S6-7uwzxXJgj-MuCnOWZ9egsw4_oIKyoXWCtGFte9Tbw1R-fAeYuKqQnHbnpIlpyiM8CJeYbURsI92H-/s640/DSC06460.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
NVM on vuosittainen perinne, jossa pohjoismaalaiset kilpailevat keskenään yleisurheilussa sekä joukkuelajeissa. Kisoissa on rento meininki, eikä se ole niin justiinsa, jos ei ole kauheasti urheillut ennen :) Itse olin nyt ekaa kertaa reissussa mukana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpCUGbSIsPUeIJzjF1qt0uzA2YygP_Ybw7mAUG8jQQLY9aqtIs2EP01uFVg7zgrnhqCbJ2JfG-4nr1ULH3M-k-soQaJOrkCdYw0tWaaSuS04DgW3WpaZkcxS-rtYZgTRU5Td9BKhZkdTLr/s1600/DSC06473.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpCUGbSIsPUeIJzjF1qt0uzA2YygP_Ybw7mAUG8jQQLY9aqtIs2EP01uFVg7zgrnhqCbJ2JfG-4nr1ULH3M-k-soQaJOrkCdYw0tWaaSuS04DgW3WpaZkcxS-rtYZgTRU5Td9BKhZkdTLr/s640/DSC06473.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Hienossa paraatissa marssittiin Oslon läpi, ihmiset vähän katteli kummissaan meidän juhlallista menoa ikkunoista ja parvekkeista. Ihan kuin me oltais jotain isojakin kuuluisuuksia!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEv2pDgumk7PaNrV_gEo6AB1lRMl_tfJA-TvqVHnNsvJ0kFeFx7RZdORWqlk9Pe5OIOXs8yDbE_uXvUjWoiBdiBp24XmDiyBLY3lZdEZTxryanMtp1DFWW3HHYPurMtbhzY3zQ2OfkKdQ-/s1600/DSC06477.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEv2pDgumk7PaNrV_gEo6AB1lRMl_tfJA-TvqVHnNsvJ0kFeFx7RZdORWqlk9Pe5OIOXs8yDbE_uXvUjWoiBdiBp24XmDiyBLY3lZdEZTxryanMtp1DFWW3HHYPurMtbhzY3zQ2OfkKdQ-/s640/DSC06477.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Osa oli kunnolla panostanut puvustukseen: </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipdoyJEAo3fU2XQCjSEDsE9jvMeAbezFt37whmS9gIPlBk1A-7zydEgbZoArc45Mi_zIEnWLzld9WLfDdTky0W2OLa4IkUPMfPIfa-epOaqcpTEqSzC0wQ1oukGVpUGdAti9OnzI60YWcu/s1600/DSC06479.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipdoyJEAo3fU2XQCjSEDsE9jvMeAbezFt37whmS9gIPlBk1A-7zydEgbZoArc45Mi_zIEnWLzld9WLfDdTky0W2OLa4IkUPMfPIfa-epOaqcpTEqSzC0wQ1oukGVpUGdAti9OnzI60YWcu/s640/DSC06479.jpg" width="428" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Paikalla oli myös kameli ja tiikeri! </div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiorKXd13psacLOBPinexRsL0ak7kuHfEEyNXaBnoWeOPt6QQXbS0dBGI0L9R5lu_T4VgvFRmz8llf-6P67BiNY_eu5jSKo7EyY4B0BJj5lmKqFR1bVeC_vMTu7Fm9UK49l4o-MMwiAScmp/s1600/DSC06668.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiorKXd13psacLOBPinexRsL0ak7kuHfEEyNXaBnoWeOPt6QQXbS0dBGI0L9R5lu_T4VgvFRmz8llf-6P67BiNY_eu5jSKo7EyY4B0BJj5lmKqFR1bVeC_vMTu7Fm9UK49l4o-MMwiAScmp/s640/DSC06668.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Lajeina oli pikajuoksu, pitkän matkan juoksua, keihäänheittoa, korkeus- ja pituushyppyä, kuulantyöntöä ja päivän kruunasi köydenveto.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsa5u5kF5Wz88JojKElCNPcQnyCreQ3iqmPMf8o0qcYFiUV5yATPyI_i9CZhD5E-HmxmnR5g9xLjWKlDhWhfOTN_32j0wANFNbaIyLCKTVL2s81FvYRwsEzZ0T-mUXMO-6Ykz6VMI59EHI/s1600/DSC06580.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="428" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsa5u5kF5Wz88JojKElCNPcQnyCreQ3iqmPMf8o0qcYFiUV5yATPyI_i9CZhD5E-HmxmnR5g9xLjWKlDhWhfOTN_32j0wANFNbaIyLCKTVL2s81FvYRwsEzZ0T-mUXMO-6Ykz6VMI59EHI/s640/DSC06580.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Lauantai-illalla järjestettiin hieno banketti, johon sai taas tälläytyä hienoimpiinsa ja jossa sitsimeiningillä syötiin ja juotiin hyvin, laulettiin ja pidettiin hauskaa. </div>
<br />
Itse Norjaa ei kauhesti tullut nähtyä, mitäs nyt bussin ikkunasta katselin maisemia. Enemmän tuli ehkä nähtyä Ruotsia. Kun ensi vuonna osallistun jälleen, niin voisin ehkä edes kerran käydä esimerkiksi juoksemassa ennen kisoja, ettei taas tule tällaista kolmen päivän kokovartalojumia :D<br />
<br />
Noh, nyt palaan takaisin sydänvikojen ja röntgenkuvien ihmeelliseen maailmaan, heippa!Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5333697419867694870.post-62972849745741758302013-09-21T09:00:00.000+03:002013-09-21T09:00:05.758+03:00Kongressi Hollannissa<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Heinä-elokuun vaihteessa kävin Hollannissa yhdessä Kongressissa. Kyseessä oli samantapainen tapahtuma kuin aikaisemmin <a href="http://pancreaticoduodenalis.blogspot.fi/2011/12/serbia-symposium-part-i.html">Serbia</a> ja<a href="http://pancreaticoduodenalis.blogspot.fi/2013/01/like-dream-came-true.html"> Etelä-Afrikka</a>. Eläinlääketieteen opiskelijoita ympäri maailmaa kokoontui vaihtamaan kuulumisia, kokemuksia ja oppimaan. Esiteltiin kulttuurejamme toisillemme, ihmeteltiin erilaisia tapoja ja lisäksi opittiinkin paljon eläinlääketieteestäkin. Kongressi järjestettiin pääosin Utrechtissa, jossa yliopisto sijaitsee. Kävimme kuitenkin myös päivän verran Amsterdamissa kiertelemässä ja ihmettelemässä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyN9Qq7Ixd_gumHXHybLbUt63G2xoodIjO8cS9m6zmm-R-3GZDtgwyHPOCjW4PjnGXnjUFyUo7vPUeUBeSH2R60oJkfV53iFwvUBBmQyVNAaHiS1DtCmKP1aVNfi5DE3jauPrwL0IHN0p5/s1600/DSCN0511.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyN9Qq7Ixd_gumHXHybLbUt63G2xoodIjO8cS9m6zmm-R-3GZDtgwyHPOCjW4PjnGXnjUFyUo7vPUeUBeSH2R60oJkfV53iFwvUBBmQyVNAaHiS1DtCmKP1aVNfi5DE3jauPrwL0IHN0p5/s320/DSCN0511.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
Pakolliset sight-seeingit hoidettiin kätevästi veneestä käsin, sillä kuten varmasti tiedätte, Amsterdamissa on tosi paljon kanavia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJyDUYG-4H8gxX91oy2KU-eWgn_ym6u7mCzwgvgDXsLzcqeKUM_27IdnrFI1xjNZlKIIBYegrhSazRQEtKuaXZfZYinxluYiAP-gjKnz1HlO-HEuZ8jWpM892zTTEtrwRSQ4VRaRKOt9s_/s1600/DSCN0516.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJyDUYG-4H8gxX91oy2KU-eWgn_ym6u7mCzwgvgDXsLzcqeKUM_27IdnrFI1xjNZlKIIBYegrhSazRQEtKuaXZfZYinxluYiAP-gjKnz1HlO-HEuZ8jWpM892zTTEtrwRSQ4VRaRKOt9s_/s320/DSCN0516.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei-kovin terve saksanpaimenkoirapentu</td></tr>
</tbody></table>
Yliopistolla oli tosi hyvä patologian museo, jossa esillä oli hurjasti eri sairauksia. Oli luurankoja, plastinaatiomalleja ja kaikkea muuta. Tällainen on mielestäni todella hyödyllinen, toivoisin kovasti tämäntapaista Suomeenkin!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzbaHgHbgUUXgTkhlbm25W3DRYeM8TkqkOqm36-M23VoHm4E-HcH_ZcpdTbwymJpYgs2Zxmi8FZT2iECCHqDBM_AFdtRo0am4Kpq19JqmRoOFE6RR7q_BD_kVLtHD2hqm-g-NYsNBD-9ch/s1600/DSCN0528.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzbaHgHbgUUXgTkhlbm25W3DRYeM8TkqkOqm36-M23VoHm4E-HcH_ZcpdTbwymJpYgs2Zxmi8FZT2iECCHqDBM_AFdtRo0am4Kpq19JqmRoOFE6RR7q_BD_kVLtHD2hqm-g-NYsNBD-9ch/s320/DSCN0528.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Workshopissa pääsin testaamaan tähystysvälineitä. Se oli ehkä kaikkein hienointa kongressin aikana. Tehtävänä oli mm. papujen siirtäminen purkkiin, kuminauhojen laittaminen paprikalle ja karkin kääriminen paperista. Tähystysvälineiden käyttö on yllättävän haastavaa, se vaatii tosi hyvää käsien ja silmän välistä koordinaatiota. On myös outoa tuijottaa suoraan eteensä tietokoneen ruudulle sen sijaan, että katselisi potilasta. Valitettavasti tätä opiskellaan koulussa tosi vähän, tämä kuuluu jo enemmän erikoistumisen piiriin. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa yhä enemmän tehdään näin tähystyksellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguoD8VEiAMRvFRDAmPeolkHk4YV0Hu_vxKsnKwWoghG6EsNUhyphenhyphen3pCHilwiSj5vteJx3HzxkZ8ZHBbmx0z0v29zbDq9TyjUJjlwZbhYacgAHkshLTLSYLIPT-Pk6jZ5Vd66RmzKyhVFwKB3/s1600/DSCN0534.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguoD8VEiAMRvFRDAmPeolkHk4YV0Hu_vxKsnKwWoghG6EsNUhyphenhyphen3pCHilwiSj5vteJx3HzxkZ8ZHBbmx0z0v29zbDq9TyjUJjlwZbhYacgAHkshLTLSYLIPT-Pk6jZ5Vd66RmzKyhVFwKB3/s320/DSCN0534.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Kulttuuri-illalla oli tarjolla makeaa, suolaista ja nestemäistä hoitoa ympäri maailmaa. Aikamoisen ähkyn onnistuin taas itselleni hankkimaan :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipC08YSTVHuXwEan8aQ9aK-NU7NflrS8eto3lh2xIZUp3hjv_9injXQIUzxPD6w9hl3_x_xlS3S88-3L71xOKk29AowwPe6fnvUbWHvyIvIs45nZMC1oob86b97Ff1P56nmoGaSFGOrfRn/s1600/DSCN0566.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipC08YSTVHuXwEan8aQ9aK-NU7NflrS8eto3lh2xIZUp3hjv_9injXQIUzxPD6w9hl3_x_xlS3S88-3L71xOKk29AowwPe6fnvUbWHvyIvIs45nZMC1oob86b97Ff1P56nmoGaSFGOrfRn/s320/DSCN0566.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Hostelli oli parin kilometrin päässä kampukselta. Järjestäjät olivat hankkineet meille vuokrapyörät, jolla pyöräilimme joka aamu yliopistolle. Loistava idea!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE0oyVyGJaivxPVEKhAlyBT-wgAX1Ix8p56LTaLWSviJb_gFhu6JnCuRcTXOKmncqY9Yb79H_ZYlFPE4Vy0BfB0NX-96DC8-2fQk4W-XcYwjJybLQulRdYA77VVdaKOVJzbYVIiPqB8E_p/s1600/DSCN0568.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE0oyVyGJaivxPVEKhAlyBT-wgAX1Ix8p56LTaLWSviJb_gFhu6JnCuRcTXOKmncqY9Yb79H_ZYlFPE4Vy0BfB0NX-96DC8-2fQk4W-XcYwjJybLQulRdYA77VVdaKOVJzbYVIiPqB8E_p/s320/DSCN0568.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Koulumatka kulki peltojen halki, lampaiden ohi ja joen yli. Aamut olivat ihanan raikkaita ja matkalla heräsi hyvin :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1MOTExFCZoLBxGKwm1gdRQnM2tQdCWUEp9sedG-WJoYmkW8KFHBwhSF0dOUM_3WHPfIZt2RsMOWMTQmhH_H9a3rDIIaOLZlZO8giuuxGsmhknoBkZWjBa_bTF4aB5x0X1uq53gkwn_TQr/s1600/DSCN0607.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1MOTExFCZoLBxGKwm1gdRQnM2tQdCWUEp9sedG-WJoYmkW8KFHBwhSF0dOUM_3WHPfIZt2RsMOWMTQmhH_H9a3rDIIaOLZlZO8giuuxGsmhknoBkZWjBa_bTF4aB5x0X1uq53gkwn_TQr/s320/DSCN0607.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Testasimme, miten 100+ ihmistä mahtuu pikkuruiseen huoneeseen :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEism0kDv7NJ82zECd9Aq5Mlx0oGfeNV-8VBQiRrVyfk5cBRIbYdPvAScg_gnKo3hgsSHWlytwuDl-xXm8JHq4d2Yi9xVSWl3XUSYyLNUagiJNAJhszh2nfVRkJmCrKQ86SHplm0AAZ0gskN/s1600/DSCN0655.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEism0kDv7NJ82zECd9Aq5Mlx0oGfeNV-8VBQiRrVyfk5cBRIbYdPvAScg_gnKo3hgsSHWlytwuDl-xXm8JHq4d2Yi9xVSWl3XUSYyLNUagiJNAJhszh2nfVRkJmCrKQ86SHplm0AAZ0gskN/s320/DSCN0655.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Erityisen mielenkiintoista oli käynti kanafarmilla. En ole ikinä nähnyt sellaisa, joten olin kovin kiinnostunut asiasta. Kyseisellä tilalla huolehdittiin erityisen hyvin eläinten hyvinvoinnista, kyseessä oli hieman luomun tapainen konsepti, jossa kuitenkin pääpaino oli hyvinvoinnissa, eikä luonnonmukaisuudessa. Kanoilla oli isot ulkotarhat, paljon virikkeitä, isot kopit ja paljon orsia. Hauskaa oli myös maan tasolla olevat kurkistusikkunat, joista pystyi seuraamaan kanojen touhuamista ja tarkkailemaan niitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL__8s24JXP69wX0asa6254Q85EnvuybIyIctWJQmYhV49gWm_kDVxpS5AkszauXeVKagi6za8xgH0DRM_O9XTJGT-ScP3mw7y0aeQnB4Sqjs_PByiKbdCohvPqYaAAoC_xmdjsPVW2lh5/s1600/DSCN0672.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL__8s24JXP69wX0asa6254Q85EnvuybIyIctWJQmYhV49gWm_kDVxpS5AkszauXeVKagi6za8xgH0DRM_O9XTJGT-ScP3mw7y0aeQnB4Sqjs_PByiKbdCohvPqYaAAoC_xmdjsPVW2lh5/s320/DSCN0672.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Varsinaisen kongressin jälkeen jatkoimme satamalle ja neljän päivän purjehdukselle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhhp1DQDHgEf_StqNPlmYla-g0ckZkTQ7t6ifWAfpkNi3RtDgmJjCkpF_PeeKLabGj7vAKKC_DzVXuKL2HpxOmyiZBSGFOKDp34dAN-AWPvl2xyvri9y59Wo6MI2d0r7Xz1xD4VstAuyUx/s1600/DSCN0689.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhhp1DQDHgEf_StqNPlmYla-g0ckZkTQ7t6ifWAfpkNi3RtDgmJjCkpF_PeeKLabGj7vAKKC_DzVXuKL2HpxOmyiZBSGFOKDp34dAN-AWPvl2xyvri9y59Wo6MI2d0r7Xz1xD4VstAuyUx/s320/DSCN0689.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Olen aina haaveillut tällaisesta retkestä ja tämä oli kyllä aivan mahtava tilaisuus. Tuuli oli suotuisa ja risteilimme saarelta saarelle, aurinko paistoi ja porukka oli mikä mainioin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs3p_vA7oQ4m7LXp8Jxy78dJwXJ6RfN_0q7AzqgmJZhzTj5tpcVag1vZs4Jqkmya8hm2HjiCpAjkvwnADbSZv6CrYFXgKUM7w3LrAttzud0qHVSss5MkaRS_kSkSgCCTAtkYvEeZDkXSM6/s1600/DSCN0711.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs3p_vA7oQ4m7LXp8Jxy78dJwXJ6RfN_0q7AzqgmJZhzTj5tpcVag1vZs4Jqkmya8hm2HjiCpAjkvwnADbSZv6CrYFXgKUM7w3LrAttzud0qHVSss5MkaRS_kSkSgCCTAtkYvEeZDkXSM6/s320/DSCN0711.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizJSOchp5eG4guNC072t7ix2_lnAHxIEIOaLB5p-SUVHXhPhFP92GMHDfInvonJGf7wCvP9n0bkNcoBZn10Cff-Wo_HICOymUKRIi26-KtUeYqdXByIFsnlpSuMGC_KtX_oUJZHtOHOP6X/s1600/DSCN0715.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizJSOchp5eG4guNC072t7ix2_lnAHxIEIOaLB5p-SUVHXhPhFP92GMHDfInvonJGf7wCvP9n0bkNcoBZn10Cff-Wo_HICOymUKRIi26-KtUeYqdXByIFsnlpSuMGC_KtX_oUJZHtOHOP6X/s320/DSCN0715.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Välillä tuuli oli niin kova, että meinasi tulla kylmä. Myös lautaset ja mukit meinasivat lähteä liikeelle useamman kerran, kun vene keikahti :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsS5MPZI4dxUvzVL4snrEDDsNVN2qLbUeVYXG0L-EyH0X-V0HIWdo0U_3Bc66vjRCW4ImpvuOPfJOQYB_3ZZ5IdO6ymOHIwcMRvybBEm3_7y83WJM_uFw3Tzt9qy2vR5ZWjBlJiCPLFN8_/s1600/DSCN0762.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsS5MPZI4dxUvzVL4snrEDDsNVN2qLbUeVYXG0L-EyH0X-V0HIWdo0U_3Bc66vjRCW4ImpvuOPfJOQYB_3ZZ5IdO6ymOHIwcMRvybBEm3_7y83WJM_uFw3Tzt9qy2vR5ZWjBlJiCPLFN8_/s320/DSCN0762.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Texelin saarella vierailimme lammastilalla, jossa valmistettiin lampaanmaitojuustoa. Voin kertoa, että taivaallista juustoa oli. Samalla kehittelimme lukuisia menetelmiä, joilla juustoa voi salakuljettaa USAan ja Iso-Britanniaan :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0lIj30bdCoyEETJ5MmZunfxYOjnhl7cnQqNfSiZgusVfGmmoCRYKDJfnweq-jevcpdC3AdR7EH7FVwN4uIi223wY6OzhV1K_ff70Gk2BbDcSpQQl3-trbD59DNi8hQO-I_ojBuLXjBaxX/s1600/DSCN0794.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0lIj30bdCoyEETJ5MmZunfxYOjnhl7cnQqNfSiZgusVfGmmoCRYKDJfnweq-jevcpdC3AdR7EH7FVwN4uIi223wY6OzhV1K_ff70Gk2BbDcSpQQl3-trbD59DNi8hQO-I_ojBuLXjBaxX/s320/DSCN0794.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Laiva oli noin 15 hengelle. Hytit olivat tosi pieniä ja sänky hirmu kapea, en kuitenkaan kertaakaan tippunut sängystä, vaikka olin neljästä sänkykerroksesta ylimmässä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1EykdMyhBUwHQslpKf3kv9DZrrMXYedBLxROxNsjfzLt4vJr0ZsglzVdL59su43f5jU4wSSGZs75XK8L3TSFk0SPHgoC6vWT8aXNBF9n53XZmxzw37TU_40qPaJrpcKRV0vldVkXG2nHe/s1600/DSCN0848.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1EykdMyhBUwHQslpKf3kv9DZrrMXYedBLxROxNsjfzLt4vJr0ZsglzVdL59su43f5jU4wSSGZs75XK8L3TSFk0SPHgoC6vWT8aXNBF9n53XZmxzw37TU_40qPaJrpcKRV0vldVkXG2nHe/s320/DSCN0848.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Oli jännää, kun kippari kertoi että pysähdymme nyt tähän ja odottelemme veden laskemista. Vuoroveden vaihtelun vuoksi satoja metrejä merenpohjaa paljastuu kerran vuorokaudessa (oliko näin?). Kävelimme melkein rantaan asti, bongasimme simpukoita ja haaveilimme rapukeitosta. Oli kyllä jännä fiilis kävellä merenpohjaa pitkin!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmJHD98MheXwjnW9gbPw7wjvf5l33r7SCKC2OfsulGS3OiwD5Ac9DXXJPDcmwygO5HdFpFHgr_riwLziZvUeuBwGaY-A4bfMYVr62gPqDpEBxA63GSS7bL6O4VvbArf0-TRfR8C3K6VvC7/s1600/DSCN0861.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmJHD98MheXwjnW9gbPw7wjvf5l33r7SCKC2OfsulGS3OiwD5Ac9DXXJPDcmwygO5HdFpFHgr_riwLziZvUeuBwGaY-A4bfMYVr62gPqDpEBxA63GSS7bL6O4VvbArf0-TRfR8C3K6VvC7/s320/DSCN0861.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Koko kongressi oli aivan mahtava kokemus, tähän asti ehkä parhaiten järjestetty. Luennot olivat todella mielenkiintoisia, workshopit erittäin onnistuneita ja ihmiset aivan ihania. Muutenkin järjestelyt sujuivat tosi hyvin ja oli erittäin mukavat kaksi viikkoa. Sain taas lukuisia uusia kavereita koko maailmasta, uusia kontakteja ja suunnittelen jo lukuisia vaihtoja ym. tapahtumia. En koskaan voi lakata hehkuttamasta matkailun iloja! :) </div>
Daniellehttp://www.blogger.com/profile/02405823249305380284noreply@blogger.com1