Moi

lauantai 22. lokakuuta 2011

If I had some spare money...

Tiiättekö, kun opiskelijalla on aina rahat tiukassa ja joka penniä senttiä pitää venyttää viimeiseen asti, niin on joskus ihan tavattoman hauskaa miettiä, mitä kaikkea sitä hankkisikaan, jos olisi vähän ylimääräistä massii. Huomaa, että mun pitäis siivota, kun keksin näin tyhjänpäiväisiä postauksia :D

Tässä muutama juttu, mikä tulee mieleen:

Ehdoton ykkönen olisi tämä:


Oon ehkä ennenkin valittanu, että INHOAN tiskaamista ;( Tuollainen Bosch kyllä kelpais :D

Toinen, josta oon jo pitkään haaveillu, on tämä:

Jo ihan pienikin kelpais. Jotenkin tuo 13' tietokoneen ruutu alkaa vähän tympimään.
Tuo olis tietenkin vielä hienompi, tommosen hankin, kun olen iso ja rikas eläinlääkäri:


Mut joo. Siivoamisesta tulikin mieleeni. Tämmöinen olisi paitsi kiva myös äärimmäisen käytännöllinen eläintarhatalouteen:
Dyson! Semmoinen koirakissaversio! Aah. Päihittäisi mun pienen leikkikaluimurin kepeästi. Varsinkin kun mun versio on aina tukossa. Ihan aina.

Koska Hoasin pyykkitupa toisinaan ärsyttää tavattomasti, olisi tämmöinenkin luksusta:


Ei Hoasinkaan pesukoneissa varsinaisesti vikaa ole, mutta kun pyykkitupa sijaitsee pihan toisella puolella, on tosi hemaisevaa kävellä pikkarit ja rintsikat kainalossa koko pihan läpi. Lisäksi tupa on auki 9-21, mikä on tosi hölmöä. Olen usein tullut kotiin vasta 8-10 aikaan illalla ja aamulla lähden puoli kasilta kouluun. Ja viikonloppuisin se on aina varattu. Argh.

Jotta lista ei olisi liian yksipuolinen, niin tietty tuommoinenkin olisi aika nasta:


Lähtisin joskus marraskuussa, kun on oikein synkkää ja likaista. Tai tammi-helmikuussa, kun on oikein jäätävän kylmää. Että kun tekis terää! Lökötellä päivät rannalla, shoppailla iltapäivisin ja juoda drinksun illalla. Olis nastaa. Vaikka turhahan tässä on itkeä, juurihan oltiin Saksassa, kohta menen Serbiaan ja keväällä olisi tarkoitus mennä Puolaan. Että turha varmaan valittaa :D

Nää oli ne suhtkoht realistiset haaveet, jos oikein ruvetaan heittäytymään villiksi, niin tuommoinen on kans yks mun ikuinen unelma:


Maasturi <3 <3 <3

Ei tarttis enää jäädä kiikkiin hakumetsällä tai jälkimaastoilla, eikä tarvis enää pohtia, mihin sitä sullois treenikamat ja pienet bordercolliet, niitä kun tuntuu kertyvän mystisesti.

Omakotitalon taidan jättää pois nyt tältä listalta. Saattaa olla vähän turhan kunnianhimoinen haave tähän hätään. Ihan ku BMW maasturi ei olis ;) 


Joo. Olipa taas fiksu postaus. Taidan nyt kuitenkin mennä moppaamaan, pyykkäämään ja kokkaamaan. Nii, ja pakkaamaan. See you!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Ihan aineissa...

... näin voin tämän päivän luennon jälkeen kyllä sanoa ihan rehellisesti :P


Päivän luento koski mikrobilääkkeitä. Se olikin ainoa asia, jonka kahden tunnin aikana tajusin.

Oli ihan kuin luennoitsija olisi puhunut kiinaa tai jotain Ghanan murretta. Aina silloin tällöin ymmärsin sanan "bakteeri" ja "lääke", siitä päättelin, että puhutaan edelleen mikrobilääkkeistä.

Tää kuva pyöri mulla päässä koko luennon, pystyn niin samaistumaan siihen:


Harmi vaan, että asia on ihan äärimmäisen tärkeää, joten opiskelulta ei taida välttyä. Taidan uhmata kaikkia opiskelutekniikkaoppaita ja opetella ihan yksinkertaisesti ulkoa koko litannia.

Mutta hei, on mulla iloisiakin uutisia! Nimittäin tuo kamala, odotettu, piinaava, mua niin suresti stressannut genetiikan tentti on vihdoin ohi!!! Juhliakseni tätä suurta tilaisuutta lue: välttääkseni lukemisen pyöräytin eilen iltasella suklaakakun. Njam. Sitä sitten mussutettiin lääkeluennolla.

Elämä kohdallaan: kahvi, pulla, suklaakakku ja tentti ohi!
Nyt voinkin tyytyväisenä ilmoittaa, että pääsen kahdeksi viikoksi pois koulusta, pois Helsingistä ja Vantaalta, pois kaikesta. Lähden nimittäin pohjanmaalle sikalaharjoitteluun!


Jee, tätä olenkin odottanut! Kivaa päästä tutustumaan maatilan toimintaan ja hoitaa söpöjä pikku Babe-possuja <3


En vielä tiedä, onko mulla nettiä siellä peräpohjolassa Juu, mun mielestä pohjanmaa on jo melkein osa lappia :) joten varautukaa pieneen päivityspimentoon. Taas. Lupaan palata asiaan, sitten saatte pilkuntarkan selonteon pienistä vaaleanpunaisista söpöläisistä! 

torstai 20. lokakuuta 2011

Kun maailma kaatuu niskaan...

Phuuuh, tää viikko on ollut aika karmea :( Kauhea stressi vaan koko ajan sen pirun tentin takia ja koko ajan vaan pitää lukea, kun on vähänkin saumaa. Lisäksi on vielä kauheasti muitakin koulujuttuja samaan aikaan ja ennen ensi viikkoa pitäisi vielä miljoona muutakin asiaa hoitaa. Koko ajan kaivelee stressi ja kiire, tuntuu, että kaikki kasaantuu ja maailma kaatuu päälle ihan just.

Kuva täältä
Sunnuntaina menen kahdeksi viikoksi harjoitteluun, enkä vieläkään tiedä, missä majoitun tai saanko koiran mukaan. Lisäksi kun kaikki kaveritkin on menossa eri puolille suomea, niin ei oikein meinaa hoitopaikkaakaan löytyä.

Tältä mäkin kohta näytän:


Todellisuudessa tilanne ei ehkä näytä ihan niin surkealta. Lähinnä se taitaa olla tuo tentti, joka pistää mielen matalaksi. Mutta olen äikän raportinkin tehnyt jo yli viikko ennen deadlinea ja genetiikkaakin olen sentään lukenut jo koko viime viikonlopun, joten ainakin toivon mukaan joitain on kuitenkin jäänyt päähän.

Jotain mukavaakin on mahtunut tähän viikkoon.

Tiistaina kävin ompeluillassa, josta olen taininnut joskus aikaisemminkin mainita.


Kyseessä ei ole siis marttojen käsityökerho, vaan tässä tutustutaan kirurgisiin välineisiin, harjoitellaan erilaisia tikkejä ja suoritetaan pieniä operaatioita. Ensimmäinen uhri oli appelsiini.


Kuten kuvasta näkyy, ihan vielä minua ei ehkä päästettäisi Villihotin kimppuun, mutta pikkuhiljaa alkavat atulat ja neulankuljettimet pysyä kädessä. Kuvan appelsiinissa näkyy ainakin neljää eri tikkiä: On yksittäisiä tikkejä, jatkuvaa tikkiä, joku ristiommel, napinläpi ja joku mitä en enää muista. Siinä olikin viisi. Hups. Osaa laskea. 


Kuvan hiirelle yritin tehdä sterilaation, mutta hiirulaisen paikat olivat niin pienet, että neito sai pitää kalleutensa. Löysin kyllä kaikki rakenteet, mutta ne oli sen verran mikroskooppiset, että neulakin oli kolme kertaa isompi :P

Ja tiedoksi, että hiirua ei toki tapettu meidän harjoituksia varten, osa oli kait menossa käärmeen ruuaksi.



Yks päivä, kun oli oikein hieno ilma, menimme kaverin ja mustavalkoisten kanssa oikein pitkälle lenkille. Heitimme tenttikirjat nurkkaan, otimme suklaat ja kameran kainaloon ja menoksi.


Tuommoista pitäisi tehdä useammin. Rakastan metsää, luonnon ääniä, pehmeää sammalta ja siitä huokuvaa rauhaa. Ja koiratkin rakastaa sitä! On niin hauskaa seurata niiden toilailuja, kun ne saavat juosta ja temmeltää sydämmensä kyllyydestä :)

Yhtä sekopää kuin emäntänsä 8)

Ja olenko jo kertonut, että olen varannut lennot...


... tuonne? 


... luultavasti olen maininnut asiasta jo noin kymmenen kertaa, koittakaa kestää! Tuota on niin kivaa pitää mielessä, kun ei jaksais lukea tenttiin tms. :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Fail.

Löysin tässä pari hauskaa kuvaa pidettyäni hieman taukoa tenttiinlukemisen välillä:




Tää on niin totta! Saatan viettää koko päivän tenttiprujujen ääressä puuhaillen ihan KAIKKEA muuta kuin pänttäämistä. Illalla vielä olen oikein tyytyväinen itseeni, kun olen ollut niin ahkera. Seuraavana aamuna valkenee totuus, kun jatkan siitä mihin jäin edellisiltana ja tajuan, että olen edennyt noin pari sivua koko päivänä :P

Aina kun on tentti tulossa, niin iskee kauhee into tehdä kaikkea mahdollista, jopa kotityöt tuntuu yhtäkkiä älyttömän kivalta vaihtoehdolta, vaikka normaalisti välttelen niitä viimeiseen asti... 

Nyt taidan kuitenkin olla jollain lailla kipeä tai jotain muuta on pahasti pielessä, kun olen puolentoista päivän aikana saanut luettua 3/4 koko tenttialueesta ja kertaakaan ei ole käynyt mielessäkään tarttua moppiin o.O Ja tentti on kuitenkin vasta ensi perjantai!! oiskohan YTHS:llä vielä vapaata huomiseksi???

Ja tää alempi kuva on kans niin totta: 
Väillä tuo on ihan äärimmäisen masentavaa. Sitä opiskelee hiki hatussa monta päivää putkeen ja pänttää hulluna tajuakseen sitten, että tentissä kysytään jotain aivan muuta kuin mitä on opiskellut ja kaikkea nippelitietoa, jota on ohittanut tyylikkäästi, koska se on aivan turhaa tietoa ja unohtuisi joka tapauksessa seuraavaan viikkoon mennessä. 

Kuvasarjaa pitäisi jatkaa viel jollai käyrällä joka esittää tenttimenestyksen pänttäämisen käytetyn ajan funktiona. Kuten olen jo valittanut aikaisemmin, ne ovat voimakkaasti kääntäen verrannolliset. 

Sain vähän aikaa tietää, että lukuvuoden ensimmäinen tentti ei mennyt läpi. Fail. Olin jopa lukenut ja mielestäni osasin ihan kiitettävästi. Tenttikään ei ollut erityisen vaikea. Taidan olla harvinaisen tyhmä, kun tieto ei vaan tartu, vaikka kuinka yritän. Sama mitä teen, ei vaan onnistu. Vuosikurssista pääsi läpi 90.3%. Masentavaa kuulua siihen pikkuriikkiseen vähemmistöön, joka istuu jälleen kerran uusinnassa :( 



Fail fail fail. Minkäs sille mahtaa, jos on vaan liian tyhmä tajuakseen. Välillä en voi olla miettimättä, mitä IHMETTÄ mä teen täällä. Tai miten ihmeessä olen ikinä päässyt tänne... 

Tai sit olen vaan laiska paska. Se vois olla se toinen selitys. Fail jälleen. 

Mut nyt kahvikupponen käteen ja takaisin tenttiprujujen ääreen. Kokeilin nyt uutta lukumetodia. Aikaisemmin oon päntänny kirjoja ja vasta sen jälkeen käynyt vielä prujuja läpi muistutuksena. Nyt en koske lainkaan kirjaan, vain jos jotain jää epäselväksi, niin tarkistan sieltä. Lisäksi laadin itselleni joka luennosta muutaman kysymyksen ja keskeisimmät termit. Ensi viikolla ennen tenttiä käyn kysymykset läpi ja etsin niihin vastaukset. Katsotaan tuottaako tulosta. 

lauantai 15. lokakuuta 2011

Sitsaamassa

Sitsit ovat tiedekunnassamme melko uusi perinne, johon me kakkoset ilomielin perehdytettiin rakkaat varsamme.

Maanantaina siis järjestimme




fuksisitsit! 




Kyseessä on siis akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään hyvin, juodaan sitäkin paremmin ja lauletaan paljon.





Sitä varten on koostettu oma laulukirja, johon on koottu vuosisadan juomalaulut.









 
Mitä enemmän ihmiset on kirjoittanut laulukirjaan, sitä parempi

















Yleensä sitseille pukeudutaan ja laittaudutaan hyvin, mutta on teemasitsejäkin, esimerkiksi junttisitseillä pukeuduttiin mahdollisimman junttimaisesti.


Lokakuisena iltapäivänä marssimme siis tuutorit ja muutama muu vuosikurssin vahvistus keskustaan Alina-salille suoraan koulusta. Josta tosin allekirjoittanut lintsasi, hyihyi Aloitimme pystyttämällä pöydät ja laittamalla sali koreaksi.


Sen jälkeen piti tietenkin valmistella itse ateriatkin. Alkuruuaksi tarjoilimme fetajuustosalaattia.


Ennen kuin vallattomat varsat päästettiin pöytiin, pidettiin tapakoulutus. Valitettavasti täytyy nyt tunnustaa, etten muista kovin tarkkaan viime vuoden tapakoulutusta. Lähinnä jäi mieleen, että naisilla kuuluu olla pitkä hame, koska itse omistan ainoastaan polvenpituisen ylppärimekon. Lisäksi ruokaillessa ei saa olkapäät näkyä ja jälleen meikäläinen omistaa ainoastaan sen hyvin paljastavan ylppärimekon :P Täytyypi ottaa muista ohjeista selvää joku kerta.


Pääruuaksi oli tarjolla tuorejuustolla päällystettyä kanafileetä, uuniperunoita ja ratatouillea. Njam, sanon minä. Jouduin yllättymään myös kasvisruuasta, olen aina vannonut lihan nimeen, mutta tällä kertaa kasviskeittäjämme oli ylittänyt itsensä :) Mustakin tulee kohta osa-aikaiskasvissyöjä.  


Ruuanlaittamisen ohella piipahdimme seuraamaan tapakoulutusta ja muuten vaan menoa salin puolella.


Pienten säätämisten ja sählinkien jälkeen pääsimme vihdoin ja lopultakin tarjoilemaan ruuat. Ja lähes kaikki jopa saivat oikean ruokansa, hih :)


Mutta ykkösillä näytti olevan hauskaa ja varsinkin loppuillasta monella oli jo melkoisen kova meno päällä.


Pakko tosin myöntää, että olin ihan tyytyväinen, kun lähdin ajoissa kotiin juotuani ainoastaan lasillisen viiniä ja siinäkin kesti ikuisuus. Kiva lähteä kotiin kun on vielä hauskaa ja on hauskaa vielä seuraavanakin päivänä :D


Laulunjohtajamme hoiti osuutensa hyvin ja luulen että ykköset oli samaa mieltä :)


Jälkiruuaksi tarjoilimme aivan iki-ihanaa, suussasulavaa suklaamoussea, jonka kaksi ihanaa vuosikurssilaistamme oli tehnyt. Sitä jäi reilusti yli, joten me järkkärit saimme iskeä siihen kiinni tarjoiltuamme viimeisetkin lautaset. Kävimmekin kiinni kuin tiikerihait saaliiseensa, eikä jäljelle jäänyt pisaraakaan. Meikäläinen tosin olisi voinut jättää santsikupinsantsin ottamatta, olo oli sen mukainen o.O

Mutta tähän taitaa loppua tuutorointi. Urakka oli kiva ja opetti aika paljon, tekisin milloin vaan uudelleen :) Nyt olisi kiva päästä itsekin sitsaamaan, hih...

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Geenejä, bakteereja, koiria, matkoja ja kandeja

Surkea blogaaja täällä, hei!


Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt kauhealla vauhdilla. Ohjelmistossa on ollut genetiikkaa, bakteerijuttuja, koiraurheilua, iloa ja masennusta sekä ihan pienenpieni kandityö.


Genetiikasta olen edelleen liekeissä, Hannes Lohi on vaan niin paras! Musta tulee isona kans geenihemmo! Luennot olen jättänyt väliin vain äärimmäisen hädän takia. Tapaaminen koirakasvattajan luona tietenkin lasketaan tällaiseksi. Lukumotivaatiota kerrankin löytyy ja olen osan tenttialueestakin jo kahlannut läpi, mikä on nykyään harvinainen ilmiö.




Yleisen bakteriologian kanssa sen sijaan menee hieman huonommin. Kurssin alussa käytiin kovin tuttuja asioita läpi ja tuntui äärimmäisen turhauttavalta kuunnella juttuja, joita olen ylppäreitä varten päntännyt ulkoa kolme kuukautta täyspäiväisesti. Huh, en tajua, miten aikoinani pystyin tähän :o Ei enää onnistuis! Luennot onkin välillä menneet hieman rempseissä merkeissä...




Viime viikolla oli pakollinen aivopesuohjelma: Opiskelijan kasvu tiedeyhteisön jäseneksi. Sitä varten joudumme pitämään oppimispäiväkirjaa. Mun päiväkirjassa lukee näin: "Kandin lisäksi ainoa uusi asia jonka opin tänään, oli se, miten askarrellaan kangassuikaleista leluja koiralle ja miten taitellaan oikeaoppinen lennokki." Joku saa musta hyvin aikuismaisen ja sivistyneen käsityksen :P


Ja ruotsi. Siitä en edes viitsi aloittaa. Huoh.






Oon hieman huolissani, miten tulen pääsemään tenteistä läpi. Genetiikka nyt ei huolleta yhtään, mutta bakteerit ja svenska sitäkin enemmän. Masentavaa, kun on lukumotivaatio jossain miinus miljoonassa :( Ja vielä masentavampaa, kun ei ymmärrä luennollakaan mitään. Eilinen luentokin oli tosi outo, mielestäni koko jutussa ei ollut päätä eikä häntää. Luennoitsijakin oli kovin epäkannustava. Kaverini kysymykseen totesi kylmänviileesti, että joko hyväksyt tosiasian, ettet tajua, tai sitten menet kotiin miettimään asiaa. Arvatkaapa, kuka lintsaa loppuviikon luennot?! 


Sellaista meillä yliopistolla. Heija ja hooray. 


Apua masennukseen on kuitenkin tuonut Serbian matkan varmistuminen. Vahvistuskirje tuli meiliin pari päivää sitten ja olen jo varannut lennotkin! Pääsimme kaikki kolme suomalaiset samalle lennolle, niin ei tarvitse yksin mennä seikkailemaan isoon maailmaan :) Vielä kaksi kuukautta, miten ihmeessä selviän???




Vältellessäni koulujuttuja olen viettänyt aikaani rämpimällä metsässä hakutreeneissä ja reissaamalla ympäri etelä-Suomea tokokisoissa. 




Jotenkin nuo otukset jaksavat aina piristää päivää, vaikka olisi muuten kuinka kurjaa <3 






Ja silloin kun ei itse jaksa kauheasti puuhailla niiden kanssa, ne keksivät oma-aloitteisesti itselleen tekemistä :) 




Ai niin, mainitsinko kandin jossain välissä? Mietin tosi pitkään, keksisinkö oman aiheen vai teenkö valmiiksi annetusta aiheesta. Lopuksi päätin, että on helpompi tehdä valmiista, niin ei tarvitse ruveta miettimään ja etsimään ohjaajaa itselle. 


Meidän kandihan on varsin suppea käsite, 4-5 sivun kirjallisuuskatsaus, johon kuuluu 4-6 artikkelia ja yksi kirja. Noin äkkiseltään löysin aiheestani 12 artikkelia, joten hieman tulee olemaan vielä tekemistä, kun yritän ensin lukea ne kaikki ja etsiä niistä ne oleellisimmat. 


Mutta sepä se tältä erää, lupaan ja vannon laittaa seuraavan päivityksen pian, mulla on jo aihekin valmiina :D