Moi

perjantai 25. tammikuuta 2013

Norsusafaria ja sarvikuonojen kasvokirurgiaa

... eli matkapostaus osa 2... 

Lauantai 5.1. 

Paljon tapahtumia, vähän kuvamateriaalia...

Herätys 5.45 tuntuu aika kidutukselta eilisillan juhlimisen jälkeen. Tuntuu, että suonissa virtaa edelleen tilkka sitä espanjalaista sangriaa ja etelä-korealaista riisiviiniä. Tunnen itseni hyvin epäsosiaalikseksi, kun laahustan hiljaa mököttäen aamiaiselle iloisesti höpöttävän tyttölauman perässä.


Aamulla on toinen osa kattojärjestön yleiskokouksesta. Olen ainoa suomalainen, joka pysyy hereillä koko kokouksen ajan. Käytän siis onnellisesti yksin äänioikeuden kaikissa hankalissa kysymyksissä. "Two in favor!"huudahtan aina, kun Finland mainitaan.


Iltapäivällä päästään cultural workshoppeihin. Itse menen tekemään koruja, eli beading. Nainen kertoo perinnekoruista tarinoita. Entisaikaan, kun ei osattu kirjoittaa, naiset välittivät miehilleen viestejä korujen avulla, kun nämä olivat kaivoksissa töissä. Värit symboloi tiettyjä viestiä, esimerkiksi musta tarkoittaa että on ikävä, valkoinen merkitsee puhtautta, muita en enää muista. Joitakin koruja käytetään vain häissä, toisia taas käytetään vain kosimisessa.

Muut ryhmät pääsevät tekemään biltongia eli afrikkalaista perinneruokaa, kuivattua, hyvin mausteista lihaa, maistuu hieman salamille, mutta aavistuksen kuivempaa. Tätä myydään joka paikassa ja sitä saa eri makuisena, löytyy esimerkiksi nautaa, strutsia, riistaa jne.

Jotkut oppivat tekemään nuolia ja jousen toiset opettelivat perinnetansseja. Tää on hyvä idea tämä kulttuuri-workshop! Muistaakseni tätä ei ollut viime vuonna Serbian symposiumissa.

Iltapäivällä on Hill'sin järjestämä sponsoriluento ja illallisen jälkeen siirrytään klubitalolle tietovisaan. Itse siirryn hyvissä ajoin takaisin kämpille ja punkkaan. Suorsastaan hävettää, kun olen ollut koko päivän kuin koomassa ja olo on ollut epäsosiaalinen kuin erakkoravulla. Hassua, kun tulee tällaisia päiviä, kun englantikin tökkii, unohtuu helpoimmat sanatkin eikä keskustelusta tule yhtään mitään.

Sunnuntai 6.1. 

Leppoisa sunnuntai, myöhäinen herätys ja herkkuaamiainen? Ehei, nyt ootte pahasti metsässä. Kello 3.15 oveeni koputetaan: "Wake up! We leave in twenty minutes!" Kyl mä tän tiesinkin, mut silti... Oon kuitenkin yllättävän pirteä, oli hyvä idea mennä eilen aikaisin petiin. Päivän teemana on norsut ja Sun city. Tätä päivää oon odottanut ehkä eniten kaikista =)


Ajettuamme bussilla pari tuntia meidät heitetään ulos Sun cityn kohdalla, josta iloinen kuski safariautoineen poimii meidät kyytiinsä.

Norsut eivät saa ajaa skootterilla enempää kuin 30 km/h
Matka kulkee kuoppaista tietä pitkin luonnonsuojelualueen läpi. Matkalle törmäämme monenlaiseen villieläimeen: 


Paviaanit tukkivat tien ja lähtevät livohkaan vasta, kun lähestymme tarpeeksi. Impaloita näkyy pariinkin otteeseen. Kauniita eläimiä!


Näiden lintujen nimeä en muista. Ne toimivat savannin varoitusjärjestelmänä. Kun ne näkevät vaaran, ne huutavat kovaan ääneen "Go away, go away!" - se kuulostaa oikeasti siltä!


Perillä odottaa huikaisevan kauniit näkymät: 


Muutama seeprakin näkyy eksyneen lähistölle: 


Kohta ilmestyykin päivän päätähdet. Saamme silitellä ja taputella niitä aikamme ja räpsiä niistä kuvia.


Siellä oli pari suloista vauvanorsuakin. Nuorempi taisi olla 3 kuukautta ja vanhempi 7 kuinen. Tiedustelin oppaalta, kauanko norsuvauvat viipyvät emänsä luona. Kuulemma ne viettävät emon luona koko ikänsä. Urokset lähtevät laumasta jossain vaiheessa ja keräävät oman naaraslaumansa, mutta naaraspoikaset ovat emänsä kanssa koko loppuelämän.


Aikamme norsujen kanssa seurusteltuamme kiipeämme kyytiin ja lähdemme menemään. Etenemme rauhalliseen tahtiin, norsulla ratsastus on vähän kuin hepalla ratsastus, mutta istutaan huomattavasti korkeammalla :)


Lopulta saamme ruokkia norsut, tämä onkin oma operaationsa. Norsut saavat sellaista kuivaruokaa, joka tuntuu olevan niiden suurta herkkua. Ne on opetettu siihen, että aina kyydittyään ihmisiä ne saavat herkkua. Sen takia ne ovatkin innokkaita ottamaan ihmisiä selkäänsä, koska tietävät, että on herkkua luvassa. Ne vetävät nappulat tyytyväisinä kärsäänsä ja tyhjentävät ne suuhunsa. Joku vanhemmista norsuista on kuitenkin keksinyt, että on helpompikin tapa:

Heittäkää vaan suoraan tohon ne nappulat! 
Paluumatkalla melkein törmäämme seepralaumaan. Niillä ei näytä olevan kiire mihinkään, joten saamme rauhassa napsia niistäkin kuvia. Tiesittekö, että seeprojen raidat ovat yhtä yksilöllisiä kuin meidän sormenjäljet? Muistaakseni seeproja oli kolmea eri rotua Afrikassa, nämä yksilöt ovat ainoat kolmiväriset, koska niissä on mustavalkoisen lisäksi ruskeat juovat. 


Safarilta siirrymme Sun cityyn. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, me päätämme yksimielisesti tutustua vesipuistoon tarkemmin.


Siellä on ihana keinotekoinen uimaranta. Altaaseen tulee aina tunnin välein valtavat aallot, joissa on hauskaa keikkua :) Siellä on myös lukemattomia liukumäkiä, on pimeitä, jyrkkiä, nopeita ja korkeita. Testaamme tietenkin kaikkia vuorollaan.


Villien laskujen väliin sopii rauhallinen joki. Tosin me hullut suomalaiset onnistumme tästäkin tekemään villin urheilusuorituksen, kun käymme hurjaa kilpailua, kuka on ensin maalissa. Kanssaihmiset vähän hymyili meidän menoa. Mitä silloin ykkösvuonna puhuttiinkaan siitä eläinlääkisläisten kilpailuvietistä? Eheen mä ainakaan... 


Illalla tiedekunnalla meitä odottaa hullunhauska huutokauppa. Tuotot menevät hyväntekeväisyyteen, joten ihmiset tarjoavat hulluja hintoja tavaroista ja palveluistakin. On liköörejä ja viinoja joka maailmankolkasta, joku myy kokovartalohieronnan ja joku tarjoaa sheivauspalveluakin :D 

Maanantai 7.1. 


Sonnien keinosiemennysasema...


...piknikkiä puistossa...


... matkamuistojen shoppailua...


Päivän luento oli hyvin mielenkiintoinen ja koskettavakin. Sarvikuonojen salametsästys on valtava ongelma, olin ihan tyrmistynyt tilanteesta. Jotenkin kuvittelin ongelman paljon pienemmäksi. Viime vuosina salametsästys on lähtenyt valtavaan nousuun, jos tämä kehitys jatkuu, vuonna 2020 ei ole enää sarvikuonoja muualla, kuin eläintarhoissa. Miettikääpä tätä! Seitsemän vuoden päästä ne voivat olla sukupuutossa!

Lukuisat eläinlääkärit tekevät töitä ja kamppanjoivat salametsästystä vastaan. On ryhdytty myös laajoihin toimiin sen torjumiseksi. Esimerkiksi luonnonsuojelualueilla on paljon vartijoita, koiria on koulutettu etsimään ihmisiä ja eläinten veren hajua, alueilla on helikoptereita jne. Joskus sarvikuonojen sarvet poistetaan kirurgisesti ja osalla sarvi merkitään mikrosirulla. Uutena menetelmänä käytetään dna-tunnistamista. Elävien sarvikuonojen dna tallennetaan geenipankkiin tai vastaavaan, jolloin voidaan esimerkiksi rajavartioasemalla luotettavasti tunnistaa, mistä tietty sarvi on peräisin.

Karmean salametsästyksestä tekee sen, että nämä metsästäjät eivät välitä eläinten kärsimyksestä yhtään. Sarvi leikataan elävältä eläimeltä, mukana tulee usein puolet sen nenästäkin. Eläin jätetään riutumaan paikalleen päiväkausiksi, kunnes se lopulta kuolee verenhukkaan tai infektioihin.


Illalla on järjestetty adventure race. Kierrämme ryhmässä rasteja ympäri kampusta ja suoritamme erilaisia tehtäviä. Suoritamme tiineystarkastusta muovieläimille, leikimme estehevosta, suoritamme oikeaoppisesti tikkauksia ja pääsen kiipeilemään seinällekin :) Kuvamateriaali valitettavasti hävisi, kun pokkarini pöllittiin... Voin vaan sanoa, että hauskaa oli! 



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Like a dream came true...

En päässyt matkan aikana kauheasti nettiin, niin keräsin tähän jonkinlaisen matkapäiväkirjan. Reissu oli kyllä ihan huippu, mulla ei edes riitä sanoja kuvaamaan tätä. Nautin siitä kyl täysin siemauksin :)

Keskiviikko 2.1.

Tämä on ihan kuin unta! Koko ajan mä vaan pelkään, että kohta mä herään ja ulkona on kylmää ja pimeetä...




I'm in heaven...


Huomenna alkaa varsinainen symposium, tänään on ollut ihan huilipäivä. Varattiin kaverin kanssa hotellihuone lentokentän läheltä yhdeksi yöksi, saimme tällä tavalla lennot halvemmalla ja ylimääräisen lepopäivän.

Olen ollutkin enemmän kuin tyytyväinen tästä lepopäivästä, matka oli kyl tosi rankka ja kaipaan tällaista ei-tarvitse-tehdä-yhtään-mitään -päivää :)

Torstai 3.1.


Tää päivä on mennyt matkustellessa ja ihmetellessä. Palasimme aamulla takaisin lentokentälle, jossa tapasimme muita IVSAlaisia ja Etelä-Afrikkalaiset järjestäjät.


Matka lentokentältä kampukselle kesti vajaan tunnin junalla, josta vielä jatkoimme autolla vartin verran. Koulu sijaitsee lähellä Pretoriaa, joka sijaitsee Etelä-Afrikan pohjoisosassa.


Kauheasti ihmeellistä ei tehty tänään. Jaettiin nimikyltit ja kassillinen tavaraa, sekä jaettiin huoneet. Kaikki saivat oman huoneen, ihan luksusta! Illalla oli tervetuliaisjuhlat, josta monet lähti jo aikaisin pois, koska kaikki oli väsyneitä matkasta.

Perjantai 4.1. 


Päivä alkoi dekaanin ja järjestäijen puheilla, jonka jälkeen lähdettiin kiertämään tiedekuntaa.


Kampus on ihan päätähuimaavan iso. Totta puhuen en vielä viikon aikana täysin hahmottanut, mitä on missäkin. Pelkästään kämpiltä aamiaiselle kävelyyn meni monta minuuttia ja onnistuin pariin otteeseen eksymäänkin siinä.


Niiden klubitalo on tosi iso, sinne saa helposti tungettua sata ihmistä. Ja niillä on oma UIMA-ALLAS!! Olen enemmän kuin vihreänä kateudesta :) Altaasta tuli välittömästi kaikkien suosikki, jonne pulahdettiin aina, kun aikataulusta löytyi sopiva rako. Monet illanvietoista tapahtui klubitalolla ja altaan ääressä, eikä ollut harvinaista, että jokunen löysi itsensä siellä illan päätteeksi vaatteillaan uimasta. Mm. allekirjoittanut, joka lensi sinne kiusattuaan norjalaista poikaa. Oon vieläkin katkera, etten saanut sitä tiputettua sinne! :D


Niillä on vaikka mitä eläimiä siellä, löytyy koko sarja: Hevosia, nautoja, lintuja, possuja, koiria, kissoja, vuohia, lampaita ja paljon muutakin. Opiskelijat voivat myös saada hoitohevosia ja -koiria. Muutenkin tuntuu, että opetuksessa kiinnitetään paljon enemmän huomiota eläinten hoitoon ja niiden kanssa vuorovaikuttamiseen, kun missään muualla. Mielestäni tämä on todella hyvä juttu, meilläpäin eläinten käsittelyä on todella harvoin missään opetuksessa.


Suuri osa toimepidepaikoista on pihalla. Esimerkiksi kaikki lehmien toimenpiteet tehdään ulkoisalla, pelkästään katto on päällä. Oon jälleen vähintäänkin kateellinen.


Eläimillä on tosi isot ja hienot aitaukset. Kampukselta löytyy myös ratsastuskenttä ja esteitä.


Anatomian sali on vakuuttava. Vierestä löytyy anatomian museo, jossa on tosi paljon plastinaatiomalleja. Nämä ovat hyvin havainnollistavia, toivoisin, että näitä olisi meilläkin enemmän. Malleja löytyy lähes kaikista elimistä ja eläimistä.


Dissektiopöydältä löytyy mitä erikoisimpia elikoita. Toivoisinpa, että meillä olisi enemmän aikaa, mä haluisin tutkia joka ikisen näistä otuksista!


Dromedaari ja norsuvauva ovat erityisen hellyyttäviä. Opin myös erottamaan sarvikuonojen rodut. Toisella on suippo terävä ylähuuli ja toisella tasainen.


Sairaala on moderni ja siisti.




Hieman erilainen limuautomaatti :) 


Osa pieneläinsairaalan tiloista on ulkona. Eksoottisille eläimille on oma sairaalansa, jossa myös osa tiloista on pihalla.


Kampus on kaunis ja hyvin maallinen. Mä ainakin tuntisin itseni täällä kotoisaksi. Kampus on hyvin aidattu ja tarkasti vartioitu, joten alueella on turvallista liikkua. Kuulemma on tapahtunut joskus, että väsynyt opiskelija on sammunut nurmikolle ja herännyt vartijoiden partioon. Ympäröivä alue on kuitenkin aika levotonta ja varsinkin pimeässä sinne ei ole asiaa kenelläkään ainakaan yksin.


Iltapäivällä kuunneltiin luentoja hevossairauksista, hygieniasta ja pidettiin ensimmäinen osa kattojärjestön yleiskokouksesta. Jos joku ei siis tiedä, tämä symposiumhan järjestetään pääosin kokouksen takia, kattojärjestö pitää kokouksen aina kaksi kertaa vuodessa. Kokouksen ympärille on sittemmin järjestetty ohjelmaa, joka talvella on viikon mittainen symposium ja kesällä kahden viikon mittainen kongressi. Kokouksia on symposiumissa ja kongessissa yleensä 3-4, joten aikaa on aika paljon kaikkeen muuhun :)


Iltapäivällä oli workshoppeja. Itse olin histopatologiassa. Kerrattiin aika paljon jo tuttua, mutta niin tärkeää asiaa. Sitten päästiin tirkistelemään mikroskooppiin pöpöjä. Näin mm. pernaruton, rabieksen, african horse sicknessin ja paljon muuta.


Illalla oli kultural-evening. Jokainen maa toi jotain tyypillistä juotavaa ja syötävää, halutessaan myös muuta rekvisiittaa. Suomesta toimme ruisleipää, salmiakkia, angry-birds -karkkia (:D), kossua ja salmaria. Lisäksi tarjosimme vastapaistettua lettua lakkahillon kera. Kerrassaan namia, vaikka itse sanonkin.


Jokainen maa oli tietenkin tuonut jotain vettä väkevämpää, joista kaikkea piti tietenkin maistaa. Lisäksi tarjolla oli toinen toistaan parempia herkkuja. Voitte varmaan kuvitella, että loppuillasta riitti vauhtia ja meininkiä. Mä en kyl opi ikinä, ahne possu kun olen. Jotkut jatkotkin kuulemma oli :P :D

... jatkoa seuraa ensi numerossa. Pysykää kanavalla...


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Rakastan lentokenttiä

Mä rakastan lentokenttiä. Se kihelmöivä jännitys, kun saapuu lentokentälle ja etsii listalta oman lentonumeronsa, sitten se hetki, kun astuu tunnelista uudelle lentokentälle ja se fiilis, kun astuu jalallaan uuteen maahan ensimmäisen kerran. Ihan korvaamatonta :) 


Kuten ootte ehkä huomannu, mä tämän takia rakastan myös lentokenttä- ja lentokonekuvia. Pahoittelen huonoa laatua :P



Me lennettiin siis Johannesburgiin Istanbulin kautta Turkish airlinellä. Olin positiivisesti yllättynyt palvelun laadusta. Myös ruoka oli oikein hyvää. Mitään lisäkustannuksiakaan ei tullut, esim. juotavaa sai ottaa niin paljon kuin halusi, myös viiniä, wiskiä jne.


Istanbulissa meillä oli monta tuntia vaihtoaikaa, joten päätimme mennä hieman seikkailemaan. Otimme siis metron ja ajoimme kohti keskustaa. Ihan ydinkeskustaan emme ehtineet, jäimme kiertelemään hieman sivumpaan.


Ilman sen suurempia suunnitelmia tai matkaoppaita kiertelimme aikaamme, katsastimme moskeijan ja lopulta päädyttiin syömään kebabia :D Pakko oli myös maistaa oikeata turkkilaista kahviakin, ihan hyvää oli. 


Ihasteltiin kaupungin vilinää sillalta: 


Ja lopulta takaisin metrolle. Löysimme ongelmitta takaisin :) Oli muuten yllättävää, miten paljon katukuvassa näkyi miehiä, hirmu vähän oli naisia. Myös töissä oli lähes pelkästään miehiä. Kiinnitin vaan huomiota tähän, kun Suomessa on tottunut erilaiseen meininkiin...


Atatürkin lentokenttä on kyl jotain kamalaa, pakko sanoa. Tosi epäselvää, huonosti merkattu ja asiakaspalvelu voisi olla parempaa. Me seikkalitiin vaikka kuinka kauan, ennen kuin edes keksittiin, mistä päästään pihalle, kun ei haluttu mennä suoraan seuraavan lennon aulaan :)

Viimeinen etappi alkakoon! 


En oo ikinä ollut niin isossa lentokoneessa! Kun on tottunut lentämään ryanairilla ja sensemmoisilla, menee pienen ihmisen pää pyörälle vähemmästäkin! :D

Siel oli jokaisella tommoiset tietokoneet ja kaikki! :O
 Lento lähti yhden aikaan yöllä, joten ainakin osa matkasta meni torkkuessa. Lentokoneessa on hieman hankalaa nukkua, peppukin meinas puutua. Ruoka oli jälleen hyvää ja palvelu erinomaista. Ihan tyynyjä ja vilttejä myöten palvelu pelasi :) Tietokoneen ruudusta pystyi valitsemaan laajasta valikoimasta leffoja, musiikkia ja pelejä, noin muiden muassa.

En osaa kääntää tätä kuvaa, sorppa!
Pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen päästiin vihdoin perille. Heti ekaks lensi takit ja paidat repun pohjalle, hieman eri lämpötilat on täällä.


Suomalaisturistit tietysti heti ekaksi bongasi hienon norsun, josta oli pakko ottaa kuva. Epäilenpä, että tällaisia saattaa tulla viel muutama muukin :)


Tällä hetkellä makaan uima-altaan ääressä palmujen alla auringonpaisteessa <3 Elämä on ihan parhautta! Yritän laittaa lisää myöhemmin, jos ehdin!