Norsusafaria ja sarvikuonojen kasvokirurgiaa

... eli matkapostaus osa 2... 

Lauantai 5.1. 

Paljon tapahtumia, vähän kuvamateriaalia...

Herätys 5.45 tuntuu aika kidutukselta eilisillan juhlimisen jälkeen. Tuntuu, että suonissa virtaa edelleen tilkka sitä espanjalaista sangriaa ja etelä-korealaista riisiviiniä. Tunnen itseni hyvin epäsosiaalikseksi, kun laahustan hiljaa mököttäen aamiaiselle iloisesti höpöttävän tyttölauman perässä.

Aamulla on toinen osa kattojärjestön yleiskokouksesta. Olen ainoa suomalainen, joka pysyy hereillä koko kokouksen ajan. Käytän siis onnellisesti yksin äänioikeuden kaikissa hankalissa kysymyksissä. "Two in favor!"huudahtan aina, kun Finland mainitaan.

Iltapäivällä päästään cultural workshoppeihin. Itse menen tekemään koruja, eli beading. Nainen kertoo perinnekoruista tarinoita. Entisaikaan, kun ei osattu kirjoittaa, naiset välittivät miehilleen viestejä korujen avulla, kun nämä olivat kaivoksissa töissä. Värit symboloi tiettyjä viestiä, esimerkiksi musta tarkoittaa että on ikävä, valkoinen merkitsee puhtautta, muita en enää muista. Joitakin koruja käytetään vain häissä, toisia taas käytetään vain kosimisessa.

Muut ryhmät pääsevät tekemään biltongia eli afrikkalaista perinneruokaa, kuivattua, hyvin mausteista lihaa, maistuu hieman salamille, mutta aavistuksen kuivempaa. Tätä myydään joka paikassa ja sitä saa eri makuisena, löytyy esimerkiksi nautaa, strutsia, riistaa jne.

Jotkut oppivat tekemään nuolia ja jousen toiset opettelivat perinnetansseja. Tää on hyvä idea tämä kulttuuri-workshop! Muistaakseni tätä ei ollut viime vuonna Serbian symposiumissa.

Iltapäivällä on Hill'sin järjestämä sponsoriluento ja illallisen jälkeen siirrytään klubitalolle tietovisaan. Itse siirryn hyvissä ajoin takaisin kämpille ja punkkaan. Suorsastaan hävettää, kun olen ollut koko päivän kuin koomassa ja olo on ollut epäsosiaalinen kuin erakkoravulla. Hassua, kun tulee tällaisia päiviä, kun englantikin tökkii, unohtuu helpoimmat sanatkin eikä keskustelusta tule yhtään mitään.

Sunnuntai 6.1. 

Leppoisa sunnuntai, myöhäinen herätys ja herkkuaamiainen? Ehei, nyt ootte pahasti metsässä. Kello 3.15 oveeni koputetaan: "Wake up! We leave in twenty minutes!" Kyl mä tän tiesinkin, mut silti... Oon kuitenkin yllättävän pirteä, oli hyvä idea mennä eilen aikaisin petiin. Päivän teemana on norsut ja Sun city. Tätä päivää oon odottanut ehkä eniten kaikista =)

Ajettuamme bussilla pari tuntia meidät heitetään ulos Sun cityn kohdalla, josta iloinen kuski safariautoineen poimii meidät kyytiinsä.

Norsut eivät saa ajaa skootterilla enempää kuin 30 km/h

Matka kulkee kuoppaista tietä pitkin luonnonsuojelualueen läpi. Matkalle törmäämme monenlaiseen villieläimeen: 

Paviaanit tukkivat tien ja lähtevät livohkaan vasta, kun lähestymme tarpeeksi. Impaloita näkyy pariinkin otteeseen. Kauniita eläimiä!

Näiden lintujen nimeä en muista. Ne toimivat savannin varoitusjärjestelmänä. Kun ne näkevät vaaran, ne huutavat kovaan ääneen "Go away, go away!" - se kuulostaa oikeasti siltä!

Perillä odottaa huikaisevan kauniit näkymät: 

Muutama seeprakin näkyy eksyneen lähistölle: 

Kohta ilmestyykin päivän päätähdet. Saamme silitellä ja taputella niitä aikamme ja räpsiä niistä kuvia.

Siellä oli pari suloista vauvanorsuakin. Nuorempi taisi olla 3 kuukautta ja vanhempi 7 kuinen. Tiedustelin oppaalta, kauanko norsuvauvat viipyvät emänsä luona. Kuulemma ne viettävät emon luona koko ikänsä. Urokset lähtevät laumasta jossain vaiheessa ja keräävät oman naaraslaumansa, mutta naaraspoikaset ovat emänsä kanssa koko loppuelämän.

Aikamme norsujen kanssa seurusteltuamme kiipeämme kyytiin ja lähdemme menemään. Etenemme rauhalliseen tahtiin, norsulla ratsastus on vähän kuin hepalla ratsastus, mutta istutaan huomattavasti korkeammalla :)

Lopulta saamme ruokkia norsut, tämä onkin oma operaationsa. Norsut saavat sellaista kuivaruokaa, joka tuntuu olevan niiden suurta herkkua. Ne on opetettu siihen, että aina kyydittyään ihmisiä ne saavat herkkua. Sen takia ne ovatkin innokkaita ottamaan ihmisiä selkäänsä, koska tietävät, että on herkkua luvassa. Ne vetävät nappulat tyytyväisinä kärsäänsä ja tyhjentävät ne suuhunsa. Joku vanhemmista norsuista on kuitenkin keksinyt, että on helpompikin tapa:

Heittäkää vaan suoraan tohon ne nappulat! 

Paluumatkalla melkein törmäämme seepralaumaan. Niillä ei näytä olevan kiire mihinkään, joten saamme rauhassa napsia niistäkin kuvia. Tiesittekö, että seeprojen raidat ovat yhtä yksilöllisiä kuin meidän sormenjäljet? Muistaakseni seeproja oli kolmea eri rotua Afrikassa, nämä yksilöt ovat ainoat kolmiväriset, koska niissä on mustavalkoisen lisäksi ruskeat juovat. 

Safarilta siirrymme Sun cityyn. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa, me päätämme yksimielisesti tutustua vesipuistoon tarkemmin.

Siellä on ihana keinotekoinen uimaranta. Altaaseen tulee aina tunnin välein valtavat aallot, joissa on hauskaa keikkua :) Siellä on myös lukemattomia liukumäkiä, on pimeitä, jyrkkiä, nopeita ja korkeita. Testaamme tietenkin kaikkia vuorollaan.

Villien laskujen väliin sopii rauhallinen joki. Tosin me hullut suomalaiset onnistumme tästäkin tekemään villin urheilusuorituksen, kun käymme hurjaa kilpailua, kuka on ensin maalissa. Kanssaihmiset vähän hymyili meidän menoa. Mitä silloin ykkösvuonna puhuttiinkaan siitä eläinlääkisläisten kilpailuvietistä? Eheen mä ainakaan... 

Illalla tiedekunnalla meitä odottaa hullunhauska huutokauppa. Tuotot menevät hyväntekeväisyyteen, joten ihmiset tarjoavat hulluja hintoja tavaroista ja palveluistakin. On liköörejä ja viinoja joka maailmankolkasta, joku myy kokovartalohieronnan ja joku tarjoaa sheivauspalveluakin :D 

Maanantai 7.1. 

Sonnien keinosiemennysasema...

...piknikkiä puistossa...

... matkamuistojen shoppailua...

Päivän luento oli hyvin mielenkiintoinen ja koskettavakin. Sarvikuonojen salametsästys on valtava ongelma, olin ihan tyrmistynyt tilanteesta. Jotenkin kuvittelin ongelman paljon pienemmäksi. Viime vuosina salametsästys on lähtenyt valtavaan nousuun, jos tämä kehitys jatkuu, vuonna 2020 ei ole enää sarvikuonoja muualla, kuin eläintarhoissa. Miettikääpä tätä! Seitsemän vuoden päästä ne voivat olla sukupuutossa!

Lukuisat eläinlääkärit tekevät töitä ja kamppanjoivat salametsästystä vastaan. On ryhdytty myös laajoihin toimiin sen torjumiseksi. Esimerkiksi luonnonsuojelualueilla on paljon vartijoita, koiria on koulutettu etsimään ihmisiä ja eläinten veren hajua, alueilla on helikoptereita jne. Joskus sarvikuonojen sarvet poistetaan kirurgisesti ja osalla sarvi merkitään mikrosirulla. Uutena menetelmänä käytetään dna-tunnistamista. Elävien sarvikuonojen dna tallennetaan geenipankkiin tai vastaavaan, jolloin voidaan esimerkiksi rajavartioasemalla luotettavasti tunnistaa, mistä tietty sarvi on peräisin.

Karmean salametsästyksestä tekee sen, että nämä metsästäjät eivät välitä eläinten kärsimyksestä yhtään. Sarvi leikataan elävältä eläimeltä, mukana tulee usein puolet sen nenästäkin. Eläin jätetään riutumaan paikalleen päiväkausiksi, kunnes se lopulta kuolee verenhukkaan tai infektioihin.

Illalla on järjestetty adventure race. Kierrämme ryhmässä rasteja ympäri kampusta ja suoritamme erilaisia tehtäviä. Suoritamme tiineystarkastusta muovieläimille, leikimme estehevosta, suoritamme oikeaoppisesti tikkauksia ja pääsen kiipeilemään seinällekin :) Kuvamateriaali valitettavasti hävisi, kun pokkarini pöllittiin... Voin vaan sanoa, että hauskaa oli!