Moi

lauantai 16. helmikuuta 2013

Käytännön farmakologiaa...

Koulun penkille palattiin siis muutama viikko takaperin. Olo oli todella virkistynyt ja virtaa kerrankin oli yllinkyllin.

En ole aikoihin pitänyt kunnon lomaa, yleensä kaikki vapaat ovat menneet töissä tai jossain vaihdossa. Ei nekään nimittäin yleensä lomalta tunnu, kun vaihdot ja symposiumit ovat ihan täynnä ohjelmaa ja meininkiä. Nyt varsinkin post-symposium -viikko oli tosi rento, juuri sellaista lomaa, mitä olen kaivannutkin. Sopivasti ohjelmaa, ei mitään varsinaisesti kouluun liittyvää, mukavaa seuraa, ei tarvitse yhtään miettiä töitä tai koulujuttuja. Mistään ei tarvitse stressata, vaan voi nauttia vaan täysin siemauksin ja tehdä juuri miltä sillä hetkellä tuntuu.


Pisteenä i:n päällä oli vielä reissun jälkeen viikko kotoisalla, kun oli täysin vapaata, muutamaa hassua työvuoroa lukuunottamatta. Sain siis relata ja kerätä akkuja ihan kunnolla.Koko viikon lähinnä lepäsin, kävin hiihtämässä, testasin lähiuimahallia, lenkkeilin, hieman shoppailin, sisustanut akvaariota, päivitellyt blogia, tuijoitellut Afrikan kuvasatoa ja haaveillut uusista seikkailuista.


Kevään aikataulutkin näyttävät oikein mukavilta. Jatkamme farmakologian kanssa pitkälle kevääseen. Aihe kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, vihdoinkin pääsemme hieman käytännönläheisempään asiaan: Miten eri lääkeaineet vaikuttavat? Miten vaikutukset eroavat eri eläinryhmillä? Mihin eri lääkkeitä käytetään?

Lukioaikainen kemia ja fysiikka sai kaivaa kaapin kätköistä, kun selviteltiin lääkkeiden aineenvaihduntaa, meinasi tuskanhikikin välillä iskeä kotitehtävien kanssa. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että eläinlääkärin ei tarvitse ihan kaikkea nippelitietoa osata, ja jos nyt joku kemiallinen kaava jää ymmärtämättä, niin maailma ei ehkä siihen kaadu ;)


Sain asettua potilaan asemaan, kun koirani kävi poistattamassa muutama ylimääräinen osa. Musta on jotenkin ärsyttävää olla eläinlääkärillä, kun ei itse voi tehdä mitään, eikä pysty vaikuttamaa asioihin, vaan joutuu vaan antaa sen jollekin hoidettavaksi. Ei silti, et mä osaisin, mut on vaan tarve olla kaikessa mukana; Tää on varmaan vähän sama syndrooma, kuin välillä ku istuu autossa pelkääjän paikalla ja joka risteyksessä on pakko kattoo itsekin oikealle ja vasemmalle, ettei tuu autoja :D


Aika nopeasti se kuitenkin piristyi ja viikko meni opettaessa sille turhaakin turhempia temppuja, kun ei muutakaan voinut treenata. Käytännön farmakologiaakin sain harrastaa, mun oli pakko mennä heti kotiin tarkistamaan kirjasta, mitä kipulääkkeen kohdalla lukee :)

Yritän taas postailla vähän enemmän jotai opiskeluaiheisia juttuja, ettei tää ihan tyystin muutu matkailu-koirablogiksi :) Mulla on varastossa viel tosin Afrikkareissun kolmas ja neljäs osa, sen verran hehkutusta joudutte valitettavasti viel kestämään :)

Cheers and kippis! x

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti