Matkan päätös

Epätodellinen fiilis, ristiriitaiset tunteet, haikeutta rinnassa. Nämä olivat päällimmäisenä mielessä, kun maanantai-aamuna istuin kampaajan tuolilla kärsivällisenä opiskelijan taikoessa hiuksiini upean kampauksen. Kotimatkalla käväisin vielä hakemassa ylioppilasjuhlia varten ostamani mekon. En ole sitä juurikaan sen jälkeen käyttänyt ja olen ylpeä, että vielä mahdun siihen. Mitäs nyt vähän vetoketju oli hankala laittaa kiinni ja rinnuksista vähän otti kiinni... :D

Olin jo edellisviikolla palauttanut koulun avaimet ja muuttanut pois opiskelija-asunnosta, joka kolmen vuoden aikana on käynyt kovin rakkaaksi. Hauskaa on, että muutin ihan lähelle mun ensimmäistä asuntoa, jossa aloitin nämä opiskelut. Ympyrä on nyt sulkeutunut. Kolmen vuoden yhdessäelo ystäväni kanssa päättyi ja uusi taival alkaa poikaystävän kanssa, jota kai nyt avomieheksikin pitäisi kutsua...

Valmistujaistilaisuus oli yliopiston päärakennuksessa komeassa juhlasalissa. Juhlasaliin jouduttiin kävelemään luentosalien ohi, jossa juuri lukiosta päässeet nuoret odottivat pääsykokeiden alkamista. Se oli jotenkin tunteellinen hetki, kun muistelin omia pääsykokeita vasta kuusi vuotta sitten. Miten pieniä ja viattomia me oltiin silloin ja miten hurjasti tässä ollaan vuosien aikana kasvettu. Kun katselin jännittyneitä naamoja ja hermostuneita katseita, tajusin jälleen kerran, miten onnekas mä olenkaan, kun olen nyt tässä.

Kuva täältä

Itse tilaisuus nyt oli vähän kuivahko, mutta kieltämättä tuntui hienolta seistä salin edessä tutkintotodistuksen ja ruusun kanssa juhlallisena muiden valmistuvien kanssa. Koko tilaisuus meni ehkä vähän pienessä sumussa, huolimatta siitä, että skumpat juotiin vasta jälkeenpäin ;)

Kuva täältä

Juhlan jälkeen odotti hieno ravintola tärkeiden ihmisten kanssa, jonka jälkeen matka jatkui Helsingin yöhön vuosikurssin kanssa. Kavereiden kanssa olimme juhlineet valmistujaisia jo edellispäivänä, tilaisuus oli oikein mukava, vaikka silloinkaan ei jotenkin vielä meinannut uskoa sitä todeksi. Ihmiset onnittelivat ja mä olin et öö, kiitos, nii, valmistuinks mä. Perheenkin kesken juhlittiin oikein sydämellisesti seuraavana viikonloppuna, joten juhlallisuuksia on ainakin riittänyt.

Mun tie eläinlääkäriksi ei todellakaan ole ollut helppo. Vastoinkäymisiä on riittänyt, vaikken niistä täällä ole kauheasti avautunutkaan - olen halunnut pitää blogin sävyn iloisena ja positiivisena. Ehkä jonain päivänä, samat asiat varmasti koskee monia muitakin eläinlääkisläisiä ja musta ainakin välillä tuntui, että olin ongelmieni kanssa melko yksin... Luulen, että monet kaveritkaan ei tajua, kuinka vaikeeta tää on ollut ja kuinka monta kertaa oon oikeasti ollut luovuttamispisteessä. Olen ylpeä itsestäni, etten luovuttanut ja että sinnittelin eteenpäin. Olen myös ylpeä, että mulla on niin mahtavat ystävät ja ihana perhe, joita ilman en missään nimessä olisi nyt tässä.



Mä en vieläkään usko sitä täysin todeksi, mutta hieno perheeltä saatu kaiverrettu puinen kynä muistuttaa mua siitä, että mun nimen perään tulee nyt titteli ELL <3 Totuttelin uuteen titteliin jo heti valmistujaisten jälkeen yövuoron merkeissä ja oikein juhlallisesti sain nyt allekirjoittaa reseptit uudella tittelillä.

Saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uusi aikuinen epäopiskelijaelämä, täältä tullaan!

Se upp, här kommar Finländarna!

Olipas vauhdikas viikonloppu! Tulipa taas vietettyä muutama päivä ihan jossain muualla kuin opiskelun parissa. Torstai-iltapäivällä matkamme nimittäin suuntasi Norjaan kohti NVM:ää eli eläinlääkisopiskelijoiden pohjoismaiden mestaruuskisoja.

NVM on vuosittainen perinne, jossa pohjoismaalaiset kilpailevat keskenään yleisurheilussa sekä joukkuelajeissa. Kisoissa on rento meininki, eikä se ole niin justiinsa, jos ei ole kauheasti urheillut ennen :) Itse olin nyt ekaa kertaa reissussa mukana.

Hienossa paraatissa marssittiin Oslon läpi, ihmiset vähän katteli kummissaan meidän juhlallista menoa ikkunoista ja parvekkeista. Ihan kuin me oltais jotain isojakin kuuluisuuksia!

Osa oli kunnolla panostanut puvustukseen: 

Paikalla oli myös kameli ja tiikeri!  

Lajeina oli pikajuoksu, pitkän matkan juoksua, keihäänheittoa, korkeus- ja pituushyppyä, kuulantyöntöä ja päivän kruunasi köydenveto.

Lauantai-illalla järjestettiin hieno banketti, johon sai taas tälläytyä hienoimpiinsa ja jossa sitsimeiningillä syötiin ja juotiin hyvin, laulettiin ja pidettiin hauskaa. 

Itse Norjaa ei kauhesti tullut nähtyä, mitäs nyt bussin ikkunasta katselin maisemia. Enemmän tuli ehkä nähtyä Ruotsia. Kun ensi vuonna osallistun jälleen, niin voisin ehkä edes kerran käydä esimerkiksi juoksemassa ennen kisoja, ettei taas tule tällaista kolmen päivän kokovartalojumia :D

Noh, nyt palaan takaisin sydänvikojen ja röntgenkuvien ihmeelliseen maailmaan, heippa!

Aurinko kurkistaa sadepilvien takaa...

Hiphei!

Mites on syksy lähtenyt käyntiin? Toivottavasti hieman iloisemmin kuin meikäläisellä, tää koulunkäynti on aika APEAa. Tai meille kurssi on nimeltään NPE, mutta vanha nimitys sopii sille paljon paremmin. En kuitenkaan halua taas masentaa tylsästä ja työllistävästä koulunkäynnistä, joten keskityn hieman hauskempiin asioihin!

Oon koittanut tutustua uusiin ykkösiin osallistumalla erinäisiin rientoihin. Syyskuun alussa oli varsajaiset, tästä hieman kuvasatoa.

Teemana oli ompeluillat. Auton alle jääneitä appelsiineja ja tiikerin raatelemia banaaneja piti kursia kokoon ryhmänä. Luovuudesta, tyylistä, efekteistä jne. sai lisäpisteitä.

Välineistöä

Rastinpitäjät jakamassa välineitä

Varsat taisivat tykätä rastista ja monet totes, että aikoo tulla ompeluiltoihin jatkossa, jotta oppisi, miten asia oikeesti kuuluisi hoitaa :) 

Nähtiin luovia ratkaisuja. Yksi ryhmä muisti jopa desinfioinnin, erinomaista! Näin kenttäolosuhteissa ei tosin ollut betadinea saatavilla, joten suomiviina sai luvan kelvata :)

Yhdellä ryhmällä oli peräti leikkauspöytä ja lamppukin, anestesiastakin oli huolehdittu. Tää on just tätä luovuutta, mitä me oltiin haettu takaa. Hurjan hauskaa oli kyllä meillä rastinpitäjillä. Varsoilla oli lisäksi erinomaiset lahjukset mukana, kyllä kelpasi nauttia sekä kiinteitä että, no, hieman vähemmän kiinteitä lahjuksia ;)

Ollaan myös pidetty infoiltaa ja ykkösten iltaa ja vaikka mitä. Hassua, kun löytyi muutama blogin lukijakin, on aina hauskaa, kun ihmiset tulee kyselemään siitä ja totee et "vitsi, sä oot oikeesti olemassa" :D Mul on kyl ihan sama fiilis, et ai, onko teitä lukijoitakin oikeesti olemassa, hehee.

Ettei kävisi liian yksipuolisesti, niin oon mä tehnyt muutakin. Ekaa kertaa elämässäni kävin sienimetsällä! Kaverini opetti mua tunnistaa suppilovahveron, tatin ja kolmannen, jonka nimen jo unohdin. Nii, ja kanttarellejä tietysti. Tein niistä broilerin kaveriksi sienimössöä, se oli taivaallista!

Koiran kanssa oon puuhaillut vaikka kuinka paljon, tällä hetkellä me treenataan niin montaa lajia, etten jaksa edes luetella niitä! Jos jollain eläinlääkikestä haaveilevalla on vielä huolia siitä, että ehtiikö täällä harrastaa ja onko aikaa koiralle, niin voin sanoa, et ei mitään hätää, kyllä ehtii, jos vaan haluaa.

Vesipelastuskausi on jo ohi, sen sijaan jälkimaastot ja agilityradat kutsuvat jälleen. Tää on niin loistavaa vastapainoa opiskelulle, mä luulen, et mä sekoaisin ilman tätä ystävällistä pehmokorvaa <3



Epidemiolgian kurssin eteen on pitänyt tehdä ihan sikana töitä, on jos jonkinlaista ryhmätyötä, parityötä on artikkelin arviointia ja sitä ja tätä. Kurssista ei ole tenttiä, vaan kotitentti, jossa vastataan muutamaan kysymykseen kaikenkattavasti. Nämäkin tehtävät oli tosi työläitä ja motivaatio kyseiseen kurssiin aika nollatuntumassa. Niinpä päätimme tehdä niitä kaveriporukalla.

On se ihme, miten paljon pari viinipullollista saa aikaan. Ilta olikin oikeastaan aika rattoisa ja kotitenttiä saatiin kuin saatiinkin hyvälle alulle. Mutta on tämä hullujen puuhaa, kuka oikeasti on vapaaehtoisesti lauantai-illalla koulussa tekemässä epi-juttuja?!

PATOlogia-viiniä! 

Ja oli meillä oikein Viininnoutajakin! 

Onneksi epidemiologia loppuu kohta ja päästään muihin asioihin. Viime viikolla mulla alkoi obduktikurssi, joka muilla ryhmillä alkoi jo aikaisemmin. Meidät on siis jaettu kahdeksaan pienempään ryhmiin tätä kurssia varten. Obduktio tarkoittaa siis eläimen ruumiinavausta. Siinä siis selvitetään eläimen kuolinsyy. Se on ihan huippujännää, ihan kuin tekisi salapoliisin työtä! Olin demossa ihan intopiukeena ja koin jo ekan kerran aikana monta ahaa-elämystä.

Luulen, että tämä valaisee kyllä tosi paljon viime vuoden patologian juttuja. Harmittaa vaan, kun en muista patologiasta mitään, tuntui et tosi monet asiat jäi jo silloin hämärän peittoon ja osa tenteistä on vielä suorittamattakin. Joten terveisiä vaan nykyisille kakkoskurssilaisille, opetelkaa patlogian asiat kunnolla ja yrittäkää ymmärtää keskeiset asiat.

Jesh, yritän vähän ryhdistäytyä päivitysten suhteen, mulla on vaan niin miljoona asiaa hoidettavana, tuhat deadlinea ja muistettavaa asiaa, kauheesti kotijuttuja, keskeneräinen kandi ja hyperenerginen bordercollie vielä kaupan päälle :) Mut seuraavaan kertaan!

Approilua ja syvällistä keskustelua :)

Tästä blogista on pikkuhiljaa tulossa "näin biletetään elukassa" -bileblogi, mutta lupaan postata ensi kerralla jotain ihan konkreettistakin opiskeluasiaa :)

Eilen kierrettiin kaveriporukalla Kallion kuppilat läpi keräten samalla leimoja passiin.

Nimittäin Hesarin appro!

Lippu valmiina :)

Venatiin, ku toiset juoks vessassa.

Me tehtiin kavereiden kaa vessavertailu,  annettiin niille arvosanat ja kaikki. Meillä ei oo mitään järkevämpää tekemistä keskiviikko-illalla :D 

Kurvitar :) Mä oon monta kertaa bussilla ajanu tosta ohi ja aatellu, että toi on varmaan tosi hämärä paikka, mä en ainakaan ikinä astu tonne :D

Lopulta piti lunastaa vuosijuhlissa annettu lupaus, että mennään laulaa karaokea joskus. Tähän asti mua ei olis saanut karaokelavalle edes kahden hevosten voimilla, mutta luvattu mikä luvattu. Laulettiin (?) kolmiäänisesti Aikuista naista oikein tunteella :DD Eräs pöytäseurue oli tosi hyvin mukana, mutta muu yleisö ei sit ollutkaan ihan yhtä innoissaan: " Okei, tästä ei selviä ilman juomista!" :P En nyt ihan ymmärrä, mitä vikaa meidän upeassa esityksessä oli :DD 

Välillä piti käydä vähän tankkaamassa mättöä. En oo aikoihin ollut missään pikaravintolassa, enkä olisi uskonut pystyväni syömään mäkkärin majoneesimättöjä vielä pitkään aikaan :D *

Kantturapuol :'D Tästä oli pakko ottaa kuva :DD

Mieleen jäi keskustelu erään random tyypin kanssa, joka kauheesti kyseli meidän motivaatiosta opiskella eläinlääketiedettä ja sanoi kovasti ihailevansa eläinlääkäreitä. Hänen mielestään on kauhean hienoa, kun eläinlääkisläisillä on aito halu auttaa eläintä, kun taas ihmispuolelle monet hakee pelkästään imagon ja hyvän palkan toivossa, eikä oikeesti haluu auttaa ihmistä. Pisti miettimään, voisiko asiassa oikeesti olla jotain perää. 

En tunne ketään lääkisläistä, olis kiva joskus tutustua sellaisiin ja vaihtaa kokemuksia. Eläinlääkiksestä oon kyllä sitä mieltä, että suurin osa hakee tänne nimenomaan aidon eläinrakkauden vuoksi ja koska oikeesti haluaa auttaa eläimiä ja vähentää niiden kärsimystä. Varmasti on niitäkin, joita houkuttelee palkka,veroton auto tms. mutta on toisaalta niin monta muutakin alaa, joissa tienaa hyvin, joten en usko, että näitä ainakaan montaa ole... Jotenkin musta tuntuu, että ihmislääkisläisiä ei ehkä yhdistä samanlainen aito auttamisen halu ja ihmisrakkaus, luulen että on monia, jotka haluaa lääkäriksi myös ihan rahan, imagon tms. takia... 

Mä en oikeesti edes tiennyt, paljon eläinlääkäri tienaa, kun hain tänne :) En olisi varmaan uskonut, jos oltais kerrottu. Vai tiesittekö, että vastavalmistunut eläinlääkäri tienaa keskimäärin paremmin kuin vastavalmistunut juristi? Niitä aikoja odotellessa... 

T. puuroon ja hernariin kyllästynyt :D 

Jee, kymmenen leimaa kasassa! Huomatkaa hieno Jägermeister-tausta. 

Älysin ajoissa siirtyä vesi-limsa-linjalle muutaman drinksun jälkeen, joten olokin oli mikä mainioin, kun lähdin kotio kerrankin ihan suht ajoissa :) 

Tänään olis sitten ohjelmassa työhaastattelu, siivousta, patoa ja parasiitteja ja illalla CSI NY. Mä oon ihan hurahtanut siihen. Ja Gary Sinise on musta symppis. Mut nyt hommiin. 

Heippa ja tsemppiä kaikille :) 

* Selvennykseks, niille jotka ei tiedä: Oon varmaan maininnut meidän Serbian matkan yhteydessä meidän ruokavaliosta, joka koostui pitkälti sämpylöistä. Sinänsä niissä ei oo mitään vikaa, mutta kyseiset yksilöt olivat AIVAN täynnä majoneesia, jota en muutenkaan voi sietää, puhumattakaan, jos viikon syö samaisia sämpylöitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi :D En ole kyseisen reissun jälkeen kertaakaan syönyt mitään sämpylää muistuttavaa asiaa, jopa koulun herkkusämpylät kuvottaa nykyään :P Ravintolassa kun tilaan ruokaa, pitää aina varmistaa, ettei siinä ole majoneesia, kun nykyään ajatuskin pistää yökkimään :D Nää on niitä kultaisia muistoja, joille ainakin jossain vaiheessa voi jopa nauraakin ;DDD

Saisiko olla - sylillinen olkea?

Jo perinteeksi muodostuneet Laitsarit on täällä jälleen!!

Eilen illalla siis joukko haalari-ihmisiä kokoontui Viikin ladolle juhlimaan laidunkauden alkua. Kuten asiaan kuului, heinää oli paljon ja vähän enemmänkin. Lopulta sitä löytyi ihan joka paikasta, siis ihan joka paikasta, tiedättehän :)

Vähän piti painia välillä ja haudata kavereita olkeen, unohtamatta tietenkin perinteistä olkea-niskaan -temppua. Lisäksi harrastettiin - ei lumipesua, vaan olkipesua :) Pian ilma olikin aika lailla sakeampaa kuin mitä laki sallii, mutta se ei ketään haitannut. Ainakaan silloin vielä. Joku bändikin ilmestyi sinne jossain välissä ja soitti vanhoja ikivirheitä. 

Aamulla olkea tuli niistäessäkin nenästä ja tuntui, että keuhkoissa on ainakin sentin limakerros ja olkipäällystys. Mikä ihmeen homepölykeuhko? Ei mulla ainakaan :) Kämppään on ilmestynyt ihmeellisiä olkivanoja, tietää tasan tarkkaan, missä olen illalla käynyt. Naapuritkin varmaan tykkäs, kun ravistelin haalareita ikkunasta, jos joku ihmetteli, miksi Vantaalla sataa nykyään olkea veden sijaan, niin mä tunnustaudun syylliseksi!

No mutta hyvää viikonloppua itse kullekin! Meikä omistaa viikonlopun aivojen patologialle ja ihan vähäsen parasiiteillekin :D

ps. Jee, mikroskooppitentti olikin helpompi kuin pelkäsin! Olisi aika yllätys, jos ei menisi läpi :)

Kroonis-akuutti lymfo-diffuusi purulentti enkefalonekroosi...

Pikapäiväätä!

Tänään ja eilen ja toissapäivänä ja sitä edellisenä ja ja ja .... oon tehnyt tätä:

ja arvaillut näitä: 

Huomenna on tentti. Mut ei hätää, en mä mitään osaa. Tunnistan kyllä kaikki näytteet, joka slaidin kohdalla totean, et joo, tää on tämä! Mutta sairauksien nimiä en muista. Vai miltä kuulostaa krooninen perivaskulaarinen lymfo-histiosytäärinen enkefaliitti ja vaskuliitti? Yhtään enempää ei lohduta akuutti diffuusi purulentti pannikuliitti, flegmoni. 

Elämä ei muutenkaan hymyile, koska koirani ontuu yhä edelleen. Olen tässä vaiheessa jo hyvästellyt tavoitteet päästä tokon SM-kisoihin. Jokseenkin turhauttavaa nähdä, miten puolen vuoden kova työ valuu hukkaan... Koiraparalla ei enää pää meinaa kestää lyhyitä hihnalenkkejä ja se on osoittanut mieltään myös jatkuvan lääkkeiden syömisen suhteen: 

Koska olen julma koiranomistaja, kävin hakemassa uusia: 

Onneksi kaveri ei ollut syönyt yhtään pilleriä, oli vaan raahannut pakkauksen petilleen ja repinyt pahvit. Tabletit olivat siististi vieressä :/ Eli mitä tästä opimme: älä jätä lääkkeitä hyllyn päälle, johon et usko koirasi ylettyvän. Tylsistynyt koira yltää ihan mihin vaan. Hyvin tylsistynyt koira osaa suorastaan lentää. 

Kohta matkani vie kuitenkin tänne: 

Laidunkauden avajaiset!!

Latobileet, jotka on ehdottomasti koettava! Lievästi heinäallergisen paratiisi, kun ihmiset heittelee vanhaa, homeista heinää ympäriinsä, niin että ladossa näkee tuskin metriäkään eteensä. Mitään en ole taas viime vuodesta oppinut, luulin kuolevani, kun kävelin bussipysäkille. Mutta ei se mitään, joku tekosyyhän on oltava, jos/kun feilaan huomisen tentin! :) 

Nyt koira pihalle ja meikkiä naamaan. Musta on tullut kauhee meikkiperse :D Hiuksillekin vois keksiä jotain, viime vuonna ne oli auki, enkä meinannut saada oljen palasia millään niistä irti :D  

Tsau! 

Vuosijuhlahumua

Ekyn eli eläinlääketieteen kanditaattiyhdistyksen vuosijuhlia juhlistettiin tänä vuonna uudessa paikassa. Juhlapaikkana toimi Agroksenmäen kellari, joka oli reilusti tilavampi kuin viime vuosina käytössä ollut Gardenia Viikissä. Trooppinen ilmasto siis vaihtui kivikellariin, mutta paikka oli tosi hieno! 

Oli tosi hauskaa nähdä kaikki viimeisen päälle pyntättyinä. On jotenkin niin huvittavaa tulla navetanhajusta ja teurastamomaailmasta tänne pukuloistoon ja hajuvesien tuoksuun :) Juhlapaikkana toimi juhlallinen Agroksenmäen holvikellari. 

Tässä tää lupaamani kuva, tällainen se mun puku oli: 

Pakollinen posekuva

Kampauksen ja meikkauksen tein ite ja olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Huomasin tosin vasta aamulla, etten muistanut ottaa kunnon kuvaa kampauksestani, nyyh! Tää voi kuitenkin antaa hieman osviittaa: 

Lisäsin vielä valkoisia helmiä nutturaan ja siihen pään sivuun, siihen tein sellaisen palmikon, vähän niinku ranskanletit :) Sitten tää tuli siihen nutturan päälle: 

Meikkauskin onnistui harvinaisen hyvin, joskin luomivärien kanssa tuli ehkä läträttyä hieman liikaa ;) Ja note to myself: Älä laita meikkivoidetta ennen luomivärii, ne karisee ikävästi naamalle ja sit saa olla korjaamassa sitä meikkivoidetta :P

Alkuruokana oli vuohenjuustobruschettaa, voi että oli hyvää! Olin paastonnut koko päivän pelkän aamupuuron ja smoothien voimin... Annos tosin olisi voinut olla isompi.

Pääruokana oli naudan ulkofilee portviinikastikkeella ja perunafondant. Liha oli tosi sitkeetä, vaikka muuten ruoka ihan hyvää olikin...

Ja jälkkäri, nam! Valkosuklaapannakotta <3 Se oli tosi makeeta, mutta mä tykkäsin :) 

Kuten asiaan kuuluu, kuunneltiin puheita ja kunniamerkkien jakoa sekä laulettiin erinäisiä juomalauluja, ruokakin meinas jäähtyä, kun laulunjohtajalla oli vauhti päällä :D

Laulukirja oli kovassa käytössä: 

Tää on kyl yks mun lemppareista. 

Paras kohta on musta tää:

♪♫♪
"Ne tentit hylätyt, 
ne tentit uusitut, 
ne tahtoisiin niin tehdä uudelleen..." 

♪♫♪

Sopii niin täysin :D

Ja sitten tietenkin meidän ehdoton lemppari: 

Jos hesarin approssa kuulette loppuillasta hieman epävireisen köörin laulamassa tätä, ni tiedätte kuka on mukana. Tulkaa nykäsemään hihasta! 

Loppuillasta ilmestyi sit ne korvatkin päähän :) 

Kerranki vaivauduin kysyy lupa laittaa kavereiden naamat mukaan, ni ei tuu pelkkää päätöntä kuvasaastetta :D Tosta näkyy se juhlapaikkaki, vanha kivikellari.

Juhlissa oli niin hauskaa, että missasin viimeisen dösänkin. Jotenkin onnistuttiin missaamaan yöbussikin, joten kaverin kanssa jouduttiin lopulta turvautuu taksiin. Ei nyt varsinaisesti sovellu kovin hyvin opiskelijabudjettiin, mutta päästiinpä kotiin asti ja onneksi olimme kahdestaan :) Kotona sitten huomasin, että ei ole hyvä idea tarpoa nilkansyvyisessä loskassa kevätkorkkarit päällä. Voi vähän tulla vilu varpaille :P 

Aah, seuraavia juhla odotellessa. Mä oon niin ines ens vuonnaki! Mutta nyt takaisin elinpaton ääreen. Heipsansaa! 

Vuosijuhlahehkutusta ja tylliärsytyksen tekoa

Onpas ollut puuhantäytteistä kaksi päivää! Ajatustakaan en ole uhrannut elinpatolle, mikä on välillä ihan terapeuttista :) Joskin todellisuus iskee sitten ensi viikolla sitäkin ankeammin, heh...

Eilen kävin täydentämässä meikkikokoelmaani, ostin mm. uuden ripsarin, koska en tykkää entisestä, sekä huulipunaa, tätä olen vieroksunut aina, normisti käytän vain kiiltoa. Löysin kuitenkin suht kivan sävyn, täytyyhän sitä nyt vuosijuhliin vähän laittautua tavallista ehommin ;)

Myöhemmin iltapäivällä kävin vielä hakemassa poskipunaa. Tähän asti oon aina käyttänyt aurinkopuuteria, mutta jotenkin se näyttää hieman tyhmältä näin talvisaikaan :P Tämän jälkeen tili lauloikin onnellisesti hoosiannaa :P

Itäkeskuksessa ei ole tullut kauheasti asioitua, koska kotoa kestää julkisilla ikuisuus päästä sinne. Se on kuitenkin aika kiva shoppailupaikka, pitäisi käydä useammin! Rakastuin pieneen suklaapuotiin:

Ilman suklaata elämäni ei olisi täydellinen!

Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että suklaan pitäisi olla lääke, koska se tehoaa ihan kaikkeen: tenttiväsymykseen, tenttistressiin, lukumotivaation puutteeseen, masennukseen, palkinnoksi, juhlistamaan erityistä tilaisuutta jne.

Ostin Eurokankaasta tarvikkeita tyllialushametta ja iltalaukkua varten.

Tylli on muuten harvinaisen ärsyttävää materiaalia! Ja huh sitä kankaan määrää, ei meinaa pieni keittiönpöytä enää riittää...

Leikkasin siis eka kolme 30 sentin pätkää pituussuunnassa, tein niin, et eka pätkä on 1.5 metriä pitkä, toinen 3 metriä ja kolmas kerros 4.5 metriä. Ompelin ne eka päistä kiinni, ympyräksi, sit vaan rypytin ne...

... rypytin ne siis sillai, et ompelin eka oikein isolla tikillä reunat ja kiskoin sit alemmasta langasta, niin et tulee ryppyjä. Hankalinta oli ehkä saada sopivasti ryppyjä ja jakaa ne tasaisesti, niin että saa järkevästi ommeltua eri kerrokset päällekäin.

Sit vaa ommellaan kerrokset kiinni toisiinsa. Lopulta laitoin ylös vielä paksun kuminauhan ja sisään satiinivuori, koska tylli tuntuu erittäin ikävältä jalkoja vasten :)

Ompelulaatikon tarjontaa

Mutta huh oikeesti, tuota kangasta! 

Ja valmis tuote: 

Ei tuosta nyt järin hienoa tullut, mutta se ajaa asiansa. Tosin tuo ei ihan hirveästi kohota helmaa, luulen, että jos olisi tehnyt niin, että olisi vaan ommellut ne kerrokset suoraan kiinni johonkin valmiiseen hameeseen, sillai kuten salsahame, niin se olisi kohottanut enemmän. Lisäksi voi tietysti tehdä useamman kerroksen, joskin meikäläisellä ei kyllä hermot riittäisi sellaiseen ;)

Illalla piti sitten mallata peilin edessä ja kokeilla erilaisia kampauksia. Kuten jo sanoin, en tasan osaa tehdä mun hiuksille mitään, paitsi laittaa ponnarin ja letittää :) Sain kaveriltani helmiä lainaan ja lisäksi puvun mukana tuli tällainen kiva kukka, jonka ajattelin laittaa hiuksiin :)

No, mutta huomenna lisää itse The vuosijuhlista ;)