Moi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste matoja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matoja. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Ja edelleen vaan madoista - vastaus keskusteluun...

Löysin eräältä keskustelupalstalta surullisen huvittavan kommentin, jossa oli ilmeisesti kommentoitu mun kirjoitusta. Sinänsähän mun ei tarvii puolustella mun mielipiteitä kenellekään, mut kopioin sen nyt silti törkeesti tähän, koska se kuvastaa niin hyvin lemmikinomistajien näkemystä. En oikein tiedä, kannattaako tollaselle nyt sitten rautalangasta vääntää, mutta yritän nyt kuitenkin korjata muutaman virheen... 
Vanhoja tuulia nuo ovat. Ja aivan idioottimaisia tuulia. Ensinnäkin tarvitaan vähintään kolme ulostenäytettä. Ne maksavat ja on älytöntä maksaa turhasta; 
Nää perustuu uusimpiin tutkimuksiin ja Suomen ehdottomasti menestyneimmän loistutkijan näkemyksiin. En lähtis ihan heti sanomaan idioottimaisiksi. Jos halutaan säännöllisesti tutkia onko koiralla matoja, niin riittää yksi ulostenäyte. Jos koiralla on matoja todettu, olisi tietysti kiva tietää, onko lääke tehonnut. Tällöin tarvitaan yksi näyte lisää. Ne tietysti maksaa ja sehän se ongelma juurikin on. Jostain syystä ihmiset on valmiita maksamaan koiran hankinnasta satoja, jopa tuhansia euroja, mutta sitten itketään, kun jotain tutkimuksia pitäisi tehdä. 
koirilla ei resistenttejä kantoja ole. Hevosten ja lampaiden ongelmat johtuvat järkyttävästä alimadottamisesta ja vielä päättömämmästä ivermektiinin käytöstä. Eikä niilläkään vastustuskykyiset kannat mikään ongelma ole.
Tohon en uskalla sanoa juuta enkä jaata, en kuitenkaan lähtis väittämään, etteikö koiralla ole resitenttejä kantoja jo olemassa. Mutta sen verran voin sanoa, että koirille tulee kyllä niitä enemmin tai myöhemmin, jos mitään ei tehdä.  Hevosten ja lampaiden ongelmat johtuvat juurikin siitä holtittomasta madottamisesta, mitä koiraihmisetkin harrastavat. Ja niillä todellakin on ongelma vastustuskykyiset kannat, koska niihin ei tehoa enää mikään lääke, ja loisesta riippuen seuraukset eläimelle ja tuotannolle voi olla vakavat.
Linkin jutussa oli myös selviä asiavirheitä kuten esim. laajakirjoisten tehossa. Eikä niitä laajakirjosia Suomessa siksi käytetä, että saadaan useampia matoja tapettu, vaan että saadaan useampi kehitysmuoto hengiltä. Jos laajakirjoisia ei käytä, niin sitten käytetään Canexia ym. ja niiden kanssa sitten saakin hetken kuluttua pelleillä aika tiiviiseen tahtiin.
 En ole valmis eläinlääkäri, joten juu, asiavirheitä saattaa olla. Mutta tuo ei oo ihan totta niistä laajakirjoisista. Tiedän kokemuksesta, että koiranomistajat valitsevat matolääkettä juurikin sen perusteella, että he luulevat laajakirjoisen tappavan kaikkia mahdollisia matoja, mikä ei tietenkään aina täysin pidä paikkaansa. Esimerkiksi leveä heisimato vaatii 8-kertaisen partsikvanteeli-annoksen, tällaista ei kyllä mikään laajakirjoinen kata, itse en missään nimessä antaisi koiralleni varmuuden vuoksi tällaista myrkkyannosta!

Kapeakirjoinen tehoaa paremmin yksittäiseen mato-lajiin ja sen eri kehitysmuotoihin. Huono juttu on kuitenkin se, että kaikkia kehitysmuotoja ei saa lääkkeellä tapettua. Osa suolinkaisista jää elimistöön uinumaan lepomuotoisina toukkina. Näitä ei käytännössä diagnosoida, niitä ei huomaa, eikä niitä saa häädettyä. Ne kuitenkin saavat pienen osan lääkkeestä ja pystyvät sen avulla kehittämään resistenssimekanismejään.
Masentavan huvittava oli vertaus antibiootteihin. Aivan typerää, ei noilla kahdella asialla ole mitään tekoa keskenään.
Masentava kyllä, en sanoisi kuitenkaan huvittavaksi. Valitettavasti tilanne matolääkkeiden ja antibioottien kohdalla on hyvin samankaltainen, näillä lääkkeillä on itse asiassa hyvin paljonkin tekemistä toistensa kanssa. Bakteerien resistenssimekanismit tietysti ovat erilaiset kuin madoilla, mutta periaate on hyvin samanlainen. En nyt jaksa esitelmöidä näistä mekanismeista enempää, juuri oli bakteeritenttikin :P
Nämä ns. suositukset tulevat akateemisiltä tutkijoilta, jotka eivät ole tekemisissä aidon elämän kanssa. Se, että eläinlääkinnässäkin painotetaan tutkimiseen eikä kliiniseen osaamiseen,, ja että lekurit ja labrat haluavat työllistää itseään, ja että Tanskassa sikatalous aiheutti ongelman, ei ole oikein missään kontaktissa meikäläisen arkipäivän kanssa. Valitettavasti.
Huoh. Nämä suositukset tulevat eläinlääkäriltä, joka on paljonkin tekemisissä aidon elämän, oikeiden koirien ja niiden puupäisten koiranomistajien kanssa. Tuokin on jotenkin tosi yleinen kommentti, että eläinlääkärit ja labrat haluaa tienata rahaa ja työllistää itseään. En tiiä mitä tähänkin pitäisi sanoa. Olisko hevonhuttu sopiva sana? Kakkatutkimuksista ei todellakaan tienaa niitä miljooneja, kyllä ne isot rahat on ihan muualla. 

En haluu nyt mollata ketään henkilökohtaisesti. Minusta on kuitenkin sääli, että ihmiset mitään asiasta ymmärtämättä haukkuvat eläinlääkäreiden mielipiteet tuosta vaan edes yrittämättä ymmärtää. Tällaista tapahtuu harmittavan paljon, ihmiset poimii jotain tietoa netistä, eikä osaa laittaa sitä oikeaan asianyhteyteen. Luulevat sitten tietävänsä... Osa perusteluista on niin säälittäviä, ettei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa päin naamaa. 


On niin harmi, että ihmiset vaan tuijottavat omaa napaansa ja tekevät vaan, mitä itselle on helpointa ja halvinta. On tosi ikävää, jos sellaisten tyyppien takia muutamien kymmenien vuosien päästä ollaan koirien kanssa samassa tilanteessa kuin nykyään lampaiden ja hevosten. En tiedä, mitä tollaisille pitäisi sanoa. Ehkä on parasta olla sanomatta enempää, koska aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ei edes halua ymärtää...  

Tää matokeskustelu loppu nyt tähän, en kommentoi enää enempää. Jos ei mene perille, niin sitten ei mene. Toivottavasti edes joku saa vähän miettimisen aihetta ja pohtii, jospa itse voisi tehdä jotain asialle. 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Asiaa madoista...

Matolääkitysasiasta on noussut keskustelua, hyvä :) Edelleen haluaisin painottaa joitakin asiota ja selvittää muutamia väärinkäsityksiä.

Eräs kommentoija oli kysynyt hyvän kysymyksen tuosta resistenssin kehittymisestä. Jos koiralla on matoja, se madotettaisiin joka tapauksessa, madot kuolee ja kaikki on hyvin, eikö niin? Jos taas koiralla ei ole matoja, mikä ihme siellä sitä resistenssiä aiheuttaa?

Toxocara canis

Asia ei valitettavasti ole ihan noin yksiselitteinen. Meillä on siis kaksi skenaariota:

1) Matoja on ja koira madotetaan. Madot kuolee, missä siis ongema? 

Ihan ensin haluaisin taas painottaa tuosta lääkityksestä, että eihän antibioottejakaan anneta ilman diagnoosia, miksi siis matolääkkeitä? Jos menet pissatulehduksen takia lääkärille, otetaan ensin pissanäyte, joka viljellään ensin muutaman päivän. Jos maljalla kasvaa bakteereja, selvitetään, mistä lajista on kyse ja sen perusteella määrätään bakulle sopiva antibiootti. Antibioottejakaan ei anneta varmuuden vuoksi, kun iskee flunssaepidemia. Ainoastaan hyvin perustellusti lääkärit määrää niitä.



Jos koiralla on siis matoja, mistä tiedät, mitä matoja koiralla on? Millä annostelulla lääkettä pitäisi antaa? Mistä voi tietää, tehoaako lääke matoihin? On esimerkiksi matoja, jotka vaativat 8-kertaisen annoksen lääkettä kuin pakkausselosteessa suositeltu annos. Tämä on jo niin hurja määrä, etten mistään hinnasta antaisi varmuuden vuoksi ilman diagnoosia. Pakkausselosteen annostelu perustuu keskiarvoon, mutta eri madot voi tarvita erilaisen annostuksen.

Toisekseen, jos annostelu onkin liian pieni jostain syystä, voi osa madoista jäädä henkiin. Nämä on juurikin niitä resistenttejä yksilöitä. Kuten varmaan tiedätte, madot lisääntyy hyvin nopeasti, resistenssin kehittäminen voi siis kehittyä nopeastikin. Varsinkin vakavassa mato-infektiossa olisi tärkeää tietää, onko lääkitys tehonnut. Olisi tärkeää seurata mahdollisen resistenssin kehittymistä myös yleisesti lemmikkipopulaatiossa.

Liian pieni annostelu on oikeasti helpompaa kuin kuvittelisi. Ihan liian helposti sitä pyöristää koiran painon alaspäin tai jättää kuurin kesken...

Kuva

2) Matoja ei ole. Mikä sitä resistenssiä oikein kehittää? 

No tietenkin, jos madot eivät pääse mihinkään kontaktiin lääkeaineen kanssa, ne eivät voi kehittää resistenssiä, se nyt on loogista.

Mutta.

Karu totuus on se, että valtaosa koirilla on oireeton matotartunta. Kyseessä on suolinkainen, joka on Suomen yleisin koiran loinen. Ongema ja pelottava juttu kyseisessä matosessa on se, että mato vaeltaa suolistosta ympäri elimistöä ja jää uinumaan elimistöön lepomuotoisina toukkina. Näitä lepomuotoja on vaikeaa diagnosoida ja käytännössä niitä ei huomaa. Niitä ei myöskään voi häätää, koska ne ovat suojassa lääkeaineelta.

Suolinkaisella on monia tartunnan lähteitä, mutta valtaosa tartunnoista pentu saa emältään jo ennen syntymää tai pian syntymän jälkeen. Kuten sanoin, lepomuotoisiin toukkiin ei tehoa lääkitys, joten vaikka narttu asianmukaisesti lääkittäisiin, madot vaan nauravat. Ne huomaavat, kun emä on kantavana ja lähtevät vaeltamaan kohti kohtua, jossa ne infektoivat syntymättömät pennut. Ne voivat myös siirtyä maitoon ja sitä kautta pentuihin.

Suolinkaisen elämänkierto

Näissä lepomuodoissa piileekin vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Vaikka madot eivät lääkeaineeseen kuole, ne silti saavat osansa. Tuo osa on niin pieni, etteivät ne kuole, mutta tarpeeksi iso, että ne voivat sen avulla kehittää resistenssiä. Kuten jo mainitsin, uinuvia lepomuotoja ei käytännössä voi diagnosoida eikä niitä voi häätää. Tämän takia on tosi tärkeää, että turhia matolääkityksiä vältettäisiin.

Haluaisin kuitenkin painottaa, että vaikka paasaan täällä suu vaahdoten turhista matolääkityksistä ja sen riskeistä, niitä ei missään nimessä saa laiminlyödä! Jos ei ole mahdollisuutta/halua/viitseliäisyyttä tehdä säännölliset ulostetutkimukset, suosittelen ehdottomasti jatkamaan samalla lääkityksellä kuin ennenkin. Siitähän madot vasta riemastuisi, jos madotuksista luovuttaisiin kokonaan... Kuitenkin pitäisi pyrkiä enemmän siirtymään lääkitykseen vain tarpeen tullessa, eikä rutiininomaisesti. Pelottava esimerkki loislääkeresistenssistä löytyy lammastaloudesta.

Pitää aina muistaa kolikon toinen puoli. Kyseinen suolinkainen, josta äsken puhuin voi aiheuttaa raskaana oleville naisille pahimmillaan keskenmenon. Pienet koiranpennut ovat erityisen alttiit loisinfektioille ja ne pitäisi suositusten mukaan hoitaa ilman lääkitystä. Suositeltavaa olisi madottaa pennut kahden viikon välein heti syntymästä aina kymmeneen viikkoon asti. Sen jälkeen siirryttäisiin ulostetutkimukseen ensin kuukauden välein, sitten kaksi kertaa vuodessa (vähintään). Myyräekinokoosi (jota ei ole toistaiseksi tavattu Suomesta) aiheuttaa ihmisille todella vakavat muutokset maksaan.



Ja vielä muutama pointti:

- Useimpia matoja ei huomaa ulosteesta, sillä ulosteeseen erittyy mikroskooppisen pieniä munia.
- Kaikki madot eivät siirry automaattisesti lemmikistä ihmiseen, kissaa tai koiraa ei siis kaikissa tapauksissa voida syyttää :)
- Kypsentäkää lihanne kunnolla! Monet loiset tarttuvat nimenomaan raa'an/huonosti kypsennetyn lihan kautta. Koskee muuten myös barffia! Pakastus läpikotaisin tappaa myös useimmat loiset.
- Jos ulosteessa näkyy kiemurtelevia matoja, kyseessä on todennäköisesti heisimadon jaokkeet, ei siis koko mato.

Huh, tulipas taas kauhee litannia! Mut ihan suhteellisen tärkeitä asioita nää on :) Ensi kertaan siis!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Uudet tuulet matolääkityksissä!

Noniin, ystävät! Matolääkityksissä puhaltaa nyt uudet tuulet!

Meillä oli toissapäivänä tosi kiehtova luento suolinkaisista ja matolääkkeistä. Yleensä olen 13-15 luennoilla aivan unten mailla, mutta tällä kertaa olin täysin hereillä koko ajan ja aika meni ainakin tuplavauhdilla.

Opittiin, että sen sijaan, että työntää koirallensa pillerit suuhun pari kertaa vuodessa, olisi parempi tehdä ulostetutkimukset säännöllisesti. Tämän jo tiesinkin ja voin myöntää, että mun karvakorvat on madotettu viimeksi ainakin kaksi vuotta sitten.



Joku virallinen taho suosittelee, että koirat pitäisi madottaa neljä kertaa vuodessa ja lapsiperheissä jopa kuukauden välein. Tämä on ihan sairasta, jos minulta kysytään. Resistenssi on vakava ongelma esimerkiksi hevosilla ja lampailla, ja varoittava esimerkki, siitä, mitä voi seurata, jos lääkkeitä tuputetaan koiriin yltiömäärät. Matojen kestävyys lääkkeitä kohtaan lisääntyy vähitellen ja matokannoista tulee yhä vastustuskykyisempiä. Kohta mikään lääke ei enää tehoa ja sitten olemme pulassa. Kuten hevosihmiset osittain jo ovat.

Sen sijaan, että tyrkyttää koiralle lääkettä joka kuukausi, olisi parempi tutkia sen kakkoja usein ja hoitaa, jos matosia sattuu löytymään. Kakat pitää siis tutkia laboratoriossa, silmin matosia (tai siis matosten munia) ei näy. Hintaa saattaa tulla enemmän, kuin suoraan lääkettä ostaessa, mutta hei, eihän antibioottejakaan anneta lemmikeille noin vaan, nekin pitää ensin tutkia, ennen kuin saa reseptin!



Toinen virhe, jonka lemmikinomistajat usein tekee, on se, että annetaan koiralle mahdollisimman laajakirjoinen lääke. Nämä kuitenkin tehoavat yksittäiseen lajiin huonommin. Jos koiralla siis diagnosoidaan tietty mato, pitäisi ostaa kapeakirjoista, vain kyseiselle otukselle suunnattua lääkettä. Mun pitää itekin tunnustaa, että ostin aikoinaan Virosta jotain superlaajakirjoista lääkettä, koska sehän tehoaa aivan kaikkeen... Vaan taitaapa tää lääke jäädä kaappiin toistaiseksi :P




Ja tärkein kaikista: lääkekuuri pitää antaa loppuun asti ja aliannostusta on ehdottomasti vältettävä!!! Liian alhainen annostus on kaikkein tehokkain menetelmä saada aikaan resistenttejä kantoja! Tällöin mikään lääke ei enää tehoa jonkun ajan kuluttua, tätä emme halua.

Nii, ja siitä ei muuten ole mitään tieteellistä perustaa, miksi koira pitäisi madottaa ennen rokotuksia. Ihmisillä on kai joskus huomattu, että tietyt rokotteet vaikuttaa huonommin, jos on jotain sisäloisia, mutta koirilla tällaista ei ole huomattu.


Sitä en tiennyt, että käytännössä lähes jokaisella koiralla on suolinkaisinfektio. Suolinkaiset jäävät piileskelemään eläimen kudoksissa lepotilassa aiheuttamatta koskaan minkäänlaista haittaa. Madot heräävät kuitenkin lepotilasta esimerkiksi kun narttu on kantavana. Tällöin ne lähtevät liikkeelle ja mönkivät kohtuun tartuttamaan pienet koiranalut. Tosi suuri osa pennuista saa tartunnan tätä kautta jo ennen syntymää. Nekin jotka säästyvät tältä, voivat saada tartunnan myöhemmin maidon kautta. Nartulle ei kuitenkaan tule välttämättä mitään oireita, vaikka pennuilla on kaikilla tartunta.

Kuva

Näitä lepotilassa olevia suolinkaisia ei voi matolääkityksillä häätää. Lääkkeet eivät tehoa niihin, joten käytännössä on melko turhaa madottaa tiine narttukoira 42 vuorokaudella, kuten suositukset kuuluvat. Lääke tappaa suolistossa mönkivät madot, mutta ei piileskeleviä matosia. Pennut siis saavat loishäädöstä huolimatta tartunnan emältään. Aika synkkää, jos minulta kysytään :(

Pennuille loistartunta on kuitenkin vaarallinen ja madot voivat johtaa jopa kuolemaan, ennen kuin kakassa voidaan nähdä ensimmäistäkään madon munaa. Pennuilla on siis äärimmäisen tärkeää hoitaa säännöllinen matolääkitys, parasta olisi kahden viikon välein 10 viikkoon asti.


Muuten ei mitään uutta ja ihmeellistä auringon alla... 


... paitsi että opiskelen ahkerasti, kuten kuvista näkyy :) Nuo hyönteiset ja punkit nyt menee vielä, mutta niiden matojen kanssa menee todella pää pyörälle! 


Mulla hajoo pää ihan just. Ei jaksa keskittyä enää opiskelemiseen tähän aikaan päivästä. Harmittavaa sinänsä, koska olisi luettavana vielä kymmeniä bakteereja, satoja parasiitteja sekä paksu nivaska patologiaa :P

Mut se siitä. Nähdään.