Asiaa madoista...

Matolääkitysasiasta on noussut keskustelua, hyvä :) Edelleen haluaisin painottaa joitakin asiota ja selvittää muutamia väärinkäsityksiä.

Eräs kommentoija oli kysynyt hyvän kysymyksen tuosta resistenssin kehittymisestä. Jos koiralla on matoja, se madotettaisiin joka tapauksessa, madot kuolee ja kaikki on hyvin, eikö niin? Jos taas koiralla ei ole matoja, mikä ihme siellä sitä resistenssiä aiheuttaa?

Toxocara canis

Asia ei valitettavasti ole ihan noin yksiselitteinen. Meillä on siis kaksi skenaariota:

1) Matoja on ja koira madotetaan. Madot kuolee, missä siis ongema? 

Ihan ensin haluaisin taas painottaa tuosta lääkityksestä, että eihän antibioottejakaan anneta ilman diagnoosia, miksi siis matolääkkeitä? Jos menet pissatulehduksen takia lääkärille, otetaan ensin pissanäyte, joka viljellään ensin muutaman päivän. Jos maljalla kasvaa bakteereja, selvitetään, mistä lajista on kyse ja sen perusteella määrätään bakulle sopiva antibiootti. Antibioottejakaan ei anneta varmuuden vuoksi, kun iskee flunssaepidemia. Ainoastaan hyvin perustellusti lääkärit määrää niitä.

Jos koiralla on siis matoja, mistä tiedät, mitä matoja koiralla on? Millä annostelulla lääkettä pitäisi antaa? Mistä voi tietää, tehoaako lääke matoihin? On esimerkiksi matoja, jotka vaativat 8-kertaisen annoksen lääkettä kuin pakkausselosteessa suositeltu annos. Tämä on jo niin hurja määrä, etten mistään hinnasta antaisi varmuuden vuoksi ilman diagnoosia. Pakkausselosteen annostelu perustuu keskiarvoon, mutta eri madot voi tarvita erilaisen annostuksen.

Toisekseen, jos annostelu onkin liian pieni jostain syystä, voi osa madoista jäädä henkiin. Nämä on juurikin niitä resistenttejä yksilöitä. Kuten varmaan tiedätte, madot lisääntyy hyvin nopeasti, resistenssin kehittäminen voi siis kehittyä nopeastikin. Varsinkin vakavassa mato-infektiossa olisi tärkeää tietää, onko lääkitys tehonnut. Olisi tärkeää seurata mahdollisen resistenssin kehittymistä myös yleisesti lemmikkipopulaatiossa.

Liian pieni annostelu on oikeasti helpompaa kuin kuvittelisi. Ihan liian helposti sitä pyöristää koiran painon alaspäin tai jättää kuurin kesken...

Kuva

2) Matoja ei ole. Mikä sitä resistenssiä oikein kehittää? 

No tietenkin, jos madot eivät pääse mihinkään kontaktiin lääkeaineen kanssa, ne eivät voi kehittää resistenssiä, se nyt on loogista.

Mutta.

Karu totuus on se, että valtaosa koirilla on oireeton matotartunta. Kyseessä on suolinkainen, joka on Suomen yleisin koiran loinen. Ongema ja pelottava juttu kyseisessä matosessa on se, että mato vaeltaa suolistosta ympäri elimistöä ja jää uinumaan elimistöön lepomuotoisina toukkina. Näitä lepomuotoja on vaikeaa diagnosoida ja käytännössä niitä ei huomaa. Niitä ei myöskään voi häätää, koska ne ovat suojassa lääkeaineelta.

Suolinkaisella on monia tartunnan lähteitä, mutta valtaosa tartunnoista pentu saa emältään jo ennen syntymää tai pian syntymän jälkeen. Kuten sanoin, lepomuotoisiin toukkiin ei tehoa lääkitys, joten vaikka narttu asianmukaisesti lääkittäisiin, madot vaan nauravat. Ne huomaavat, kun emä on kantavana ja lähtevät vaeltamaan kohti kohtua, jossa ne infektoivat syntymättömät pennut. Ne voivat myös siirtyä maitoon ja sitä kautta pentuihin.

Suolinkaisen elämänkierto

Näissä lepomuodoissa piileekin vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Vaikka madot eivät lääkeaineeseen kuole, ne silti saavat osansa. Tuo osa on niin pieni, etteivät ne kuole, mutta tarpeeksi iso, että ne voivat sen avulla kehittää resistenssiä. Kuten jo mainitsin, uinuvia lepomuotoja ei käytännössä voi diagnosoida eikä niitä voi häätää. Tämän takia on tosi tärkeää, että turhia matolääkityksiä vältettäisiin.

Haluaisin kuitenkin painottaa, että vaikka paasaan täällä suu vaahdoten turhista matolääkityksistä ja sen riskeistä, niitä ei missään nimessä saa laiminlyödä! Jos ei ole mahdollisuutta/halua/viitseliäisyyttä tehdä säännölliset ulostetutkimukset, suosittelen ehdottomasti jatkamaan samalla lääkityksellä kuin ennenkin. Siitähän madot vasta riemastuisi, jos madotuksista luovuttaisiin kokonaan... Kuitenkin pitäisi pyrkiä enemmän siirtymään lääkitykseen vain tarpeen tullessa, eikä rutiininomaisesti. Pelottava esimerkki loislääkeresistenssistä löytyy lammastaloudesta.

Pitää aina muistaa kolikon toinen puoli. Kyseinen suolinkainen, josta äsken puhuin voi aiheuttaa raskaana oleville naisille pahimmillaan keskenmenon. Pienet koiranpennut ovat erityisen alttiit loisinfektioille ja ne pitäisi suositusten mukaan hoitaa ilman lääkitystä. Suositeltavaa olisi madottaa pennut kahden viikon välein heti syntymästä aina kymmeneen viikkoon asti. Sen jälkeen siirryttäisiin ulostetutkimukseen ensin kuukauden välein, sitten kaksi kertaa vuodessa (vähintään). Myyräekinokoosi (jota ei ole toistaiseksi tavattu Suomesta) aiheuttaa ihmisille todella vakavat muutokset maksaan.

Ja vielä muutama pointti:

- Useimpia matoja ei huomaa ulosteesta, sillä ulosteeseen erittyy mikroskooppisen pieniä munia.
- Kaikki madot eivät siirry automaattisesti lemmikistä ihmiseen, kissaa tai koiraa ei siis kaikissa tapauksissa voida syyttää :)
- Kypsentäkää lihanne kunnolla! Monet loiset tarttuvat nimenomaan raa'an/huonosti kypsennetyn lihan kautta. Koskee muuten myös barffia! Pakastus läpikotaisin tappaa myös useimmat loiset.
- Jos ulosteessa näkyy kiemurtelevia matoja, kyseessä on todennäköisesti heisimadon jaokkeet, ei siis koko mato.

Huh, tulipas taas kauhee litannia! Mut ihan suhteellisen tärkeitä asioita nää on :) Ensi kertaan siis!