Ja edelleen vaan madoista - vastaus keskusteluun...

Löysin eräältä keskustelupalstalta surullisen huvittavan kommentin, jossa oli ilmeisesti kommentoitu mun kirjoitusta. Sinänsähän mun ei tarvii puolustella mun mielipiteitä kenellekään, mut kopioin sen nyt silti törkeesti tähän, koska se kuvastaa niin hyvin lemmikinomistajien näkemystä. En oikein tiedä, kannattaako tollaselle nyt sitten rautalangasta vääntää, mutta yritän nyt kuitenkin korjata muutaman virheen... 

Vanhoja tuulia nuo ovat. Ja aivan idioottimaisia tuulia. Ensinnäkin tarvitaan vähintään kolme ulostenäytettä. Ne maksavat ja on älytöntä maksaa turhasta; 

Nää perustuu uusimpiin tutkimuksiin ja Suomen ehdottomasti menestyneimmän loistutkijan näkemyksiin. En lähtis ihan heti sanomaan idioottimaisiksi. Jos halutaan säännöllisesti tutkia onko koiralla matoja, niin riittää yksi ulostenäyte. Jos koiralla on matoja todettu, olisi tietysti kiva tietää, onko lääke tehonnut. Tällöin tarvitaan yksi näyte lisää. Ne tietysti maksaa ja sehän se ongelma juurikin on. Jostain syystä ihmiset on valmiita maksamaan koiran hankinnasta satoja, jopa tuhansia euroja, mutta sitten itketään, kun jotain tutkimuksia pitäisi tehdä. 

koirilla ei resistenttejä kantoja ole. Hevosten ja lampaiden ongelmat johtuvat järkyttävästä alimadottamisesta ja vielä päättömämmästä ivermektiinin käytöstä. Eikä niilläkään vastustuskykyiset kannat mikään ongelma ole.

Tohon en uskalla sanoa juuta enkä jaata, en kuitenkaan lähtis väittämään, etteikö koiralla ole resitenttejä kantoja jo olemassa. Mutta sen verran voin sanoa, että koirille tulee kyllä niitä enemmin tai myöhemmin, jos mitään ei tehdä.  Hevosten ja lampaiden ongelmat johtuvat juurikin siitä holtittomasta madottamisesta, mitä koiraihmisetkin harrastavat. Ja niillä todellakin on ongelma vastustuskykyiset kannat, koska niihin ei tehoa enää mikään lääke, ja loisesta riippuen seuraukset eläimelle ja tuotannolle voi olla vakavat.

Linkin jutussa oli myös selviä asiavirheitä kuten esim. laajakirjoisten tehossa. Eikä niitä laajakirjosia Suomessa siksi käytetä, että saadaan useampia matoja tapettu, vaan että saadaan useampi kehitysmuoto hengiltä. Jos laajakirjoisia ei käytä, niin sitten käytetään Canexia ym. ja niiden kanssa sitten saakin hetken kuluttua pelleillä aika tiiviiseen tahtiin.

 En ole valmis eläinlääkäri, joten juu, asiavirheitä saattaa olla. Mutta tuo ei oo ihan totta niistä laajakirjoisista. Tiedän kokemuksesta, että koiranomistajat valitsevat matolääkettä juurikin sen perusteella, että he luulevat laajakirjoisen tappavan kaikkia mahdollisia matoja, mikä ei tietenkään aina täysin pidä paikkaansa. Esimerkiksi leveä heisimato vaatii 8-kertaisen partsikvanteeli-annoksen, tällaista ei kyllä mikään laajakirjoinen kata, itse en missään nimessä antaisi koiralleni varmuuden vuoksi tällaista myrkkyannosta!

Kapeakirjoinen tehoaa paremmin yksittäiseen mato-lajiin ja sen eri kehitysmuotoihin. Huono juttu on kuitenkin se, että kaikkia kehitysmuotoja ei saa lääkkeellä tapettua. Osa suolinkaisista jää elimistöön uinumaan lepomuotoisina toukkina. Näitä ei käytännössä diagnosoida, niitä ei huomaa, eikä niitä saa häädettyä. Ne kuitenkin saavat pienen osan lääkkeestä ja pystyvät sen avulla kehittämään resistenssimekanismejään.

Masentavan huvittava oli vertaus antibiootteihin. Aivan typerää, ei noilla kahdella asialla ole mitään tekoa keskenään.

Masentava kyllä, en sanoisi kuitenkaan huvittavaksi. Valitettavasti tilanne matolääkkeiden ja antibioottien kohdalla on hyvin samankaltainen, näillä lääkkeillä on itse asiassa hyvin paljonkin tekemistä toistensa kanssa. Bakteerien resistenssimekanismit tietysti ovat erilaiset kuin madoilla, mutta periaate on hyvin samanlainen. En nyt jaksa esitelmöidä näistä mekanismeista enempää, juuri oli bakteeritenttikin :P

Nämä ns. suositukset tulevat akateemisiltä tutkijoilta, jotka eivät ole tekemisissä aidon elämän kanssa. Se, että eläinlääkinnässäkin painotetaan tutkimiseen eikä kliiniseen osaamiseen,, ja että lekurit ja labrat haluavat työllistää itseään, ja että Tanskassa sikatalous aiheutti ongelman, ei ole oikein missään kontaktissa meikäläisen arkipäivän kanssa. Valitettavasti.

Huoh. Nämä suositukset tulevat eläinlääkäriltä, joka on paljonkin tekemisissä aidon elämän, oikeiden koirien ja niiden puupäisten koiranomistajien kanssa. Tuokin on jotenkin tosi yleinen kommentti, että eläinlääkärit ja labrat haluaa tienata rahaa ja työllistää itseään. En tiiä mitä tähänkin pitäisi sanoa. Olisko hevonhuttu sopiva sana? Kakkatutkimuksista ei todellakaan tienaa niitä miljooneja, kyllä ne isot rahat on ihan muualla. 

En haluu nyt mollata ketään henkilökohtaisesti. Minusta on kuitenkin sääli, että ihmiset mitään asiasta ymmärtämättä haukkuvat eläinlääkäreiden mielipiteet tuosta vaan edes yrittämättä ymmärtää. Tällaista tapahtuu harmittavan paljon, ihmiset poimii jotain tietoa netistä, eikä osaa laittaa sitä oikeaan asianyhteyteen. Luulevat sitten tietävänsä... Osa perusteluista on niin säälittäviä, ettei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa päin naamaa. 


On niin harmi, että ihmiset vaan tuijottavat omaa napaansa ja tekevät vaan, mitä itselle on helpointa ja halvinta. On tosi ikävää, jos sellaisten tyyppien takia muutamien kymmenien vuosien päästä ollaan koirien kanssa samassa tilanteessa kuin nykyään lampaiden ja hevosten. En tiedä, mitä tollaisille pitäisi sanoa. Ehkä on parasta olla sanomatta enempää, koska aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ei edes halua ymärtää...  

Tää matokeskustelu loppu nyt tähän, en kommentoi enää enempää. Jos ei mene perille, niin sitten ei mene. Toivottavasti edes joku saa vähän miettimisen aihetta ja pohtii, jospa itse voisi tehdä jotain asialle.