Pähkinäsämpylät

Pähkinäsämpylät:

300 g Vehnäjauhoja
200 g Ruisjauhoja
1.5 tl Suolaa
100 g Pähkinöitä
1/2 Hiiva
3.5 - 4 dl Vettä

Ensin sekoitetaan jauhot ja suola. Seuraavaksi sekoitetaan pähkinät. Riippuu, miten haluaa, voi ne laittaa sinne kokonaisina tai murskattuina. Mä murskasin ne vähän pienemmiksi paloiksi. Sellai lihavasara olis paras, mutta köyhä opiskelija ja/tai kasvissyöjä voi myös hyödyntää tavallista vasaraa tai kaulinta. Pähkinät laitetaan jauhojen sekaan. Tämän jälkeen sekoitetaan hiiva n. desilitraan kädenlämpöistä vettä ja sekoitetaan tasaiseksi. Vesi lisätään taikinaan ja sekoitetaan. Lisätään loputkin vedet, kannattaa aluksi laittaa vähemmän kuin ohjeessa sanotaan, vatkata ja sitten tarpeen mukaan lisätä vettä, jos tarvii. Taikina vatkataan tasaiseksi ja voilá, ensimmäinen osa on valmis. Mulle tulee tosta vatkaamisesta muuten aina elvytysharjoitukset mieleen! :)

Taikinan annetaan kohota noin tunti. Jos on yhtä kärsimätön kuin minä, voi sämpylät tehdä valmiiksi, jolloin kohoamiseen menee parikymmentä minuuttia. Ite laitan ne aina johonkin patterin viereen, jotta ne kohoaisi nopeammin. Mä laitan myös kostean pyyhkeen päälle, en oo varma mihin tää perustuu, äiti on opettanu näin :)

Jos haluaa, voi sämpylät maalata kananmunalla, maidolla tai vedellä joko ennen paistamista tai sen jälkeen.

Ohjeen mukaan ne leivotaan 10 min 230° C ja sen jälkeen 10-15 min 180° C asteessa. Musta tää on liian monimutkaista. Mä laita ne n. 200 asteiseen uuniin keskitasolle 10-25 min. Niiden kaveriksi laitan kupillisen vettä, jotta niistä tulisi kosteampia. Pitää tietysti varmistaa, että astia kestää uunilämpötiloja :P Kypsyyttä voi testata niin, että koputtaa sormella sämpylän pohjaa. Jos siitä lähtee ontto ääni, se on valmis.

Sämpylät kannattaa nostaa heti pelliltä viilenemään ritilän päälle, ettei ne kostu alhaalta ja mene ällöksi mössöksi.

Mun on muuten pakko tunnustaa yks juttu. Mä oon varmaan taantunut pikkulapsivaiheeseen, mut mun on pakko saada joka ilta leivän päälle suklaalevitettä. Aito nutella on kaikkein parasta! Onko teillä jotain vastaavia heikkouksia? :)

Aaah, on taas niin turhauttava olo. Perjantaina on elinpatologian ensimmäinen tentti ja tenttialue ylittää taas kerran mun omaksumiskyvyn huomattavasti.

On ihan liikaa tauteja, oireita, tiloja, nimityksiä, muutoksia, en vaan pysty omaksumaan kaikkea. Tuntuu, että meiltä taas vaaditaan vaikka mitä ja vaikka kuinka opiskelen, niin tieto ei meinaa tarttua.

Silti uskon vakaasti, että kaikki työ ja tuska maksaa itsensä takaisin vielä joskus. Mä ainakin opin pidemmän päälle huomattavasti enemmän tällä tavalla kuin jos tankkaisin edeltävänä iltana/yönä kaiken tarvittavan ja oksentaisin kaiken tiedon paperille tentissä seuraavana aamuna...

Nyt tentittävään alueeseen kuuluu ruuansulatuskanava, sydän ja verenkierto, munuainen, maksa, virtsatiet ja hengityselimet. Toinen tentti on muutaman viikon kuluttua ja siihen kuuluu sitten loput elimet.




Saimme viime viikolla pohdittavaksi tapausselostuksia, tyyliin " Musti juo ja pissaa tavallista enemmän, sen limakalvot on vaaleat ja sen turkki näyttää kiillottomalta" Siinä pitää sitten päätellä ensinnäkin, mihin elimeen vika kohdistuu, sitten on annettu esimerkiksi verikokeiden tuloksia, röntgenkuvat ja muita tutkimustuloksia ja siitä pitää tietää, mistä sairaudesta on kyse. Sitten pitää myös selostaa, mitä raadonavauksesta löytyisi ja miten muutokset ovat selitettävissä.




Kuulostaa esimerkiksi aika mystiseltä, että hermosto-oireiden takana voi olla maksan vajaatoiminta, tai että munuaisen vajaatoiminta voi johtaa anemiaan... Patologia on kuin salapoliisityötä :)

Histopatologiassa puolestaan tutkitaan sairauksien mikroskooppisia vaikutuksia. Monet sairaudet tunnistaa varmasti vasta siitä, tai ainakin niistä saa viimeisen varmistuksen.

Naurattaa vähän, kun viime vuonna oltiin ihan pihalla, mistä elimestä on kyse ja miten kummassa erotetaan toisistaan vaikkapa kohtu ja ohutsuoli. Nyt meille lätkäistään viisi munuaisnäytettä ja jokaisesta pitäisi erottaa nekroosi, fibroosi, ödeema ja pitää tietenkin myös osata erottaa eri valkosolutyypit ja tehdä valmis diagnoosi...

Ylhäällä on kohdun limakalvoa ja oikealla jejunum eli ohutsuoli. Kuvat täältä




Nykyään luennoisijat pitävät itsestäänselvänä, että osataan erottaa toisistaan niinkin helppo asia kuin kaksi erilaista elintä, mikä tosin ei aina ole ihan helppoa. Pahasti tulehtuneessa keuhkossa ei esimerkiksi välttämättä näy yhtään tyhjää alveolia ja kaikki näyttää lähinnä vaaleanpunaiselta pilkkumassalta...

Pneumonia keuhkoissa

No, eipä tässä auta itkut markkinoilla. Pitää mennä hommiin ja selättää patologian kirja :P

Heipsan taas ensi kertaan!

Vuosijuhlahumua

Ekyn eli eläinlääketieteen kanditaattiyhdistyksen vuosijuhlia juhlistettiin tänä vuonna uudessa paikassa. Juhlapaikkana toimi Agroksenmäen kellari, joka oli reilusti tilavampi kuin viime vuosina käytössä ollut Gardenia Viikissä. Trooppinen ilmasto siis vaihtui kivikellariin, mutta paikka oli tosi hieno! 

Oli tosi hauskaa nähdä kaikki viimeisen päälle pyntättyinä. On jotenkin niin huvittavaa tulla navetanhajusta ja teurastamomaailmasta tänne pukuloistoon ja hajuvesien tuoksuun :) Juhlapaikkana toimi juhlallinen Agroksenmäen holvikellari. 

Tässä tää lupaamani kuva, tällainen se mun puku oli: 

Pakollinen posekuva

Kampauksen ja meikkauksen tein ite ja olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. Huomasin tosin vasta aamulla, etten muistanut ottaa kunnon kuvaa kampauksestani, nyyh! Tää voi kuitenkin antaa hieman osviittaa: 

Lisäsin vielä valkoisia helmiä nutturaan ja siihen pään sivuun, siihen tein sellaisen palmikon, vähän niinku ranskanletit :) Sitten tää tuli siihen nutturan päälle: 

Meikkauskin onnistui harvinaisen hyvin, joskin luomivärien kanssa tuli ehkä läträttyä hieman liikaa ;) Ja note to myself: Älä laita meikkivoidetta ennen luomivärii, ne karisee ikävästi naamalle ja sit saa olla korjaamassa sitä meikkivoidetta :P

Alkuruokana oli vuohenjuustobruschettaa, voi että oli hyvää! Olin paastonnut koko päivän pelkän aamupuuron ja smoothien voimin... Annos tosin olisi voinut olla isompi.

Pääruokana oli naudan ulkofilee portviinikastikkeella ja perunafondant. Liha oli tosi sitkeetä, vaikka muuten ruoka ihan hyvää olikin...

Ja jälkkäri, nam! Valkosuklaapannakotta <3 Se oli tosi makeeta, mutta mä tykkäsin :) 

Kuten asiaan kuuluu, kuunneltiin puheita ja kunniamerkkien jakoa sekä laulettiin erinäisiä juomalauluja, ruokakin meinas jäähtyä, kun laulunjohtajalla oli vauhti päällä :D

Laulukirja oli kovassa käytössä: 

Tää on kyl yks mun lemppareista. 

Paras kohta on musta tää:

♪♫♪
"Ne tentit hylätyt, 
ne tentit uusitut, 
ne tahtoisiin niin tehdä uudelleen..." 

♪♫♪

Sopii niin täysin :D

Ja sitten tietenkin meidän ehdoton lemppari: 

Jos hesarin approssa kuulette loppuillasta hieman epävireisen köörin laulamassa tätä, ni tiedätte kuka on mukana. Tulkaa nykäsemään hihasta! 

Loppuillasta ilmestyi sit ne korvatkin päähän :) 

Kerranki vaivauduin kysyy lupa laittaa kavereiden naamat mukaan, ni ei tuu pelkkää päätöntä kuvasaastetta :D Tosta näkyy se juhlapaikkaki, vanha kivikellari.

Juhlissa oli niin hauskaa, että missasin viimeisen dösänkin. Jotenkin onnistuttiin missaamaan yöbussikin, joten kaverin kanssa jouduttiin lopulta turvautuu taksiin. Ei nyt varsinaisesti sovellu kovin hyvin opiskelijabudjettiin, mutta päästiinpä kotiin asti ja onneksi olimme kahdestaan :) Kotona sitten huomasin, että ei ole hyvä idea tarpoa nilkansyvyisessä loskassa kevätkorkkarit päällä. Voi vähän tulla vilu varpaille :P 

Aah, seuraavia juhla odotellessa. Mä oon niin ines ens vuonnaki! Mutta nyt takaisin elinpaton ääreen. Heipsansaa! 

Vuosijuhlahehkutusta ja tylliärsytyksen tekoa

Onpas ollut puuhantäytteistä kaksi päivää! Ajatustakaan en ole uhrannut elinpatolle, mikä on välillä ihan terapeuttista :) Joskin todellisuus iskee sitten ensi viikolla sitäkin ankeammin, heh...

Eilen kävin täydentämässä meikkikokoelmaani, ostin mm. uuden ripsarin, koska en tykkää entisestä, sekä huulipunaa, tätä olen vieroksunut aina, normisti käytän vain kiiltoa. Löysin kuitenkin suht kivan sävyn, täytyyhän sitä nyt vuosijuhliin vähän laittautua tavallista ehommin ;)

Myöhemmin iltapäivällä kävin vielä hakemassa poskipunaa. Tähän asti oon aina käyttänyt aurinkopuuteria, mutta jotenkin se näyttää hieman tyhmältä näin talvisaikaan :P Tämän jälkeen tili lauloikin onnellisesti hoosiannaa :P

Itäkeskuksessa ei ole tullut kauheasti asioitua, koska kotoa kestää julkisilla ikuisuus päästä sinne. Se on kuitenkin aika kiva shoppailupaikka, pitäisi käydä useammin! Rakastuin pieneen suklaapuotiin:

Ilman suklaata elämäni ei olisi täydellinen!

Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että suklaan pitäisi olla lääke, koska se tehoaa ihan kaikkeen: tenttiväsymykseen, tenttistressiin, lukumotivaation puutteeseen, masennukseen, palkinnoksi, juhlistamaan erityistä tilaisuutta jne.

Ostin Eurokankaasta tarvikkeita tyllialushametta ja iltalaukkua varten.

Tylli on muuten harvinaisen ärsyttävää materiaalia! Ja huh sitä kankaan määrää, ei meinaa pieni keittiönpöytä enää riittää...

Leikkasin siis eka kolme 30 sentin pätkää pituussuunnassa, tein niin, et eka pätkä on 1.5 metriä pitkä, toinen 3 metriä ja kolmas kerros 4.5 metriä. Ompelin ne eka päistä kiinni, ympyräksi, sit vaan rypytin ne...

... rypytin ne siis sillai, et ompelin eka oikein isolla tikillä reunat ja kiskoin sit alemmasta langasta, niin et tulee ryppyjä. Hankalinta oli ehkä saada sopivasti ryppyjä ja jakaa ne tasaisesti, niin että saa järkevästi ommeltua eri kerrokset päällekäin.

Sit vaa ommellaan kerrokset kiinni toisiinsa. Lopulta laitoin ylös vielä paksun kuminauhan ja sisään satiinivuori, koska tylli tuntuu erittäin ikävältä jalkoja vasten :)

Ompelulaatikon tarjontaa

Mutta huh oikeesti, tuota kangasta! 

Ja valmis tuote: 

Ei tuosta nyt järin hienoa tullut, mutta se ajaa asiansa. Tosin tuo ei ihan hirveästi kohota helmaa, luulen, että jos olisi tehnyt niin, että olisi vaan ommellut ne kerrokset suoraan kiinni johonkin valmiiseen hameeseen, sillai kuten salsahame, niin se olisi kohottanut enemmän. Lisäksi voi tietysti tehdä useamman kerroksen, joskin meikäläisellä ei kyllä hermot riittäisi sellaiseen ;)

Illalla piti sitten mallata peilin edessä ja kokeilla erilaisia kampauksia. Kuten jo sanoin, en tasan osaa tehdä mun hiuksille mitään, paitsi laittaa ponnarin ja letittää :) Sain kaveriltani helmiä lainaan ja lisäksi puvun mukana tuli tällainen kiva kukka, jonka ajattelin laittaa hiuksiin :)

No, mutta huomenna lisää itse The vuosijuhlista ;)

Never ever give up!

Vastoinkäymisiä on viime viikolla kyllä riittänyt...

... ensinnäkin ajatuskin, että joudun taas pänttäämään parasiitteja ja jälleen istumaan uusinnassa kyrpii pahanpäiväisesti... 

... toisekseen... 

Koirani on kolmijalkainen! Kun torstai-illalla kävelin treeneistä kotiin, meidät ohitti mies koiransa kanssa. Kun oltiin jo vaikka kuinka pitkän matkan päässä ehdin juuri ja juuri kuulla, kun mies karjas ja ruskea karvakasa hyökkää kohti.

Meni vielä pitkä tovi, ennen kuin äijä suvaitsi saapua paikalle, jouduin koko voimillani pitää heinäkasaa erillään mun mustavalkoisesta. Lopulta kun mies tuli, se kiroili, otti koiransa ja lähti. Ei sanan sanaakaan. Koirani ontui hieman, mutta äkkiseltään en nähnyt verta. Kotona sitten huomasin, että se nuolee tassua jatkuvasti ja lähempi tarkastelu osoitti neljä reikää ranteen yläpuolelta. 

 Pesin haavat huolella ja ensiavuksi laitoin siteen, seuraavana päivänä kävin sitten hakemassa pöntön eläinkaupasta ja poistin hautovan siteen... Haavat eivät onneksi olleet kovin syvät, eikä koiruus aristanut mitään muuta paikkaa, nivelet liikkui normaalisti ja refleksit oli tallella. On muuten ykkösvuoden opinnoista jotain hyötyä :) Haavat tais kuitenkin olla tosi kipeät, sillä se oli koko seuraavan päivän ihan kolmijalkainen!

Nyt se on onneksi parempi ja kävely näyttää jo lähestulkoon normaalilta. Mutta. Siinä ei vielä kaikki.

... kolmanneksi...

Kaiken varjelun ja varmistelun jälkeen kennelyskä iski sitten kuitenkin! Koko lauantai-yön raukka yski ja köhi niin etten saanut nukuttuakaan. Olin ihan varma että se tukehtuu ihan just :( Sunnuntaina nousi sitten kuumekin ja rakas ikiliikkujani oli kuin kuollut kärpänen pari päivää :'( Sinänsähän tauti ei ole vakava useimmiten, mutta harmittaa se kahden viikon karenssi. Nyt sunnuntaina olisi ollut ehkä kevään tärkeimmät tokokisat, sillä jos mielin SM-kisoihin, alkaa aika loppua. On vielä tarvittavat tulokset saamatta...

Voitte vaan kuvitella, miten paljon harmittaa tuollainen. Puoli vuotta oon treenannut ja nyt sitten tämmöinen. Kyllähän niitä kisoja tulee, mutta aika alkaa loppua, kun toisaan tarvittavat tulokset pitäisi saada 10.5. mennessä... 

Mutta hei, koskaan ei saa antaa periksi, ikinä ei saa luovuttaa ja milloinkaan ei saa heittää toivoa! Eiks niin? 

Koulumaailmassa pänttääminen jatkuu elinpatologian merkeissä. Pitäisi osata kaiken maailman kauheannimisiä tauteja ja sairaustiloja, syyt ja seuraukset jne. Lisäksi histopatologiassa tutkitaan muutoksia mikroskoopin alta ja opiskellaan, miltä sairaudet näyttää mikroskooppisella tasolla. Sinänsä perin mielenkiintoista, mutta huh, niin vaikeaa. 

Nyt alkoi lisäksi uusi kurssi, lihantarkastus. Opiskellaan käytännössä, millainen on broilerin/sian/naudan tie tilalta valmiiseen tuotteeseen. Perin mielenkiintoista, mulla ei ole ollut aavistustakaan, millainen prosessi esimerkiksi teurastus oikeastaan on. Ainakin tähän asti ei ole vielä ruokahalu mennyt, lihaa syön edelleen mielelläni :) 

No sen verran tällä kertaa. Voisin ensi kerralla vaihteeksi keskittyä vuosijuhlafiilistelyyn :D vai sittenkin tuskailuun? ;)

"Our greatest glory is not in never failing, but in rising up every time we fail."

~ Ralph Waldo Emerson

Hah. Tää kuvastaa mua ehkä vähän liiankin hyvin :P

"Don't walk in front of me, I may not follow,

 don't walk behind me, I may not lead, 

 walk beside me and be my friend."

- Albert Camus - 

"Jos joku tentti menee uusintaan, ni ei ainakaan tämä"

... one week later ... 

"Cyatos mikä? Never heard"

Eli päivän opetus: älä koskaan lue tenttiin asenteella juu, kyl mä nää hallitsen... Kun yhtälöön lisää viikonlopun kotikulmilla ja harvinaisen pahalaatuisen maaantaivitutuksen, ni voitte arvata loput.

Mut onneksi on olemassa ystäviä! Ilman niitä en pärjäis, olisin heittänyt pyyhkeen kehään jo ajat sitten, alkaen jo hakuprosessista...

Ystävät, koirat ja koiraystävät - siitä on tämä päivä tehty. 

Järkkäsin illalla tenttiputken päättymisen kunniaksi tortillaillan.

Vaikka kuvittelin aina asuvani suht kookkaassa kämpässä, niin yhdeksän ihmistä ja neljä koiraa täytti kämpän aika mukavasti, erityisesti kun kaikki olivat kerääntyneet keittiöön ruokapöydän ympärille samaan aikaan.

Kyllä on kivaa välillä vaan olla ja nauttia mukavasta seurasta! Tällaista pitäs järkätä useemmin.

Opiskelusta ei kuitenkaan pääse eroon ihan vielä, heti tentin jälkeen oli kahden tunnin patologian luento englanniksi. Sinänsä kiva, että meille luennoidaan englanniksikin välillä, eikä mulla ole kielen kanssa sinänsä ongelmia. Sen sijaan mulla menee usein yksittäinen sana ohi, enkä sen jälkeen tajua yhtään, mistä me puhutaan.

Noh, mä heittäydyin nyt tällä viikolla ihan superpahikseksi. Karkasin maanantaina luennon puolivälissä ja lintsasin sitten pari päivää. Koen, että saan enemmän irti, jos luen kotona itsekseni asiat rauhassa läpi. Ja olinkin ihan superahkera, tein ihan sivukaupalla muistiinpanoja...

On tää koulu kyllä kiva paikka, että pakollista on kauhean vähän ja saa aika vapaasti itse päättää menemisistään...

Saatiin tänään tällaisetkin

Perjantaina tuli muuten mun vuosijuhlapukukin! Se on niiiin hieno ja sopii aivan täydellisesti! En kyllä olisi uskonut tätä tuuria todeksi. Jälleen kerran voin vaan ylistää saksalaista Amazonia... En vielä laita kuvaa puvusta, pysyköön salaisuutena vuosijuhliin asti. Ja ehkäpä onnistun vihdoinkin ylittämään sen kriittisen barrierin, joka on toistaiseksi estänyt minua laittamasta lärvini näkyville blogin kuvasadossa :) Mitään en vielä lupaa, mutta harkitsen asiaa. :D :D

The Blogaaja täällä, hei!

Ensi viikon lauantaina Suuret Vuosijuhlat siis koitaa. Ennen sitä on vielä pitkä to do -lista.

• Ensinnäkin. Mä en osaa tehdä mun hiuksille mitään muuta ku laittaa ne ponnarille. Ja sekin näyttää yleensä kevätsiivoukselta luistaneelta harakanpesältä. 

• Toisekseen. Olen maailman surkein meikkaamaan. Mitäs nyt ripsaria joskus käytän, sekin yleensä päätyy poskille tai muuhun yhtä fiksuun paikkaan ainakin yhtä paljon kuin sinne ripsiin. 

• Kolmanneksi. Pitäisi ommella alushame ja jokin nätti takki siihen päälle. Jostain syystä tuntuu hieman mauttomalta laittaa ihanan mekon päälle kuolainen treenitakki. 

Hahah. Näihin mietteisiin päätän tältä päivältä. Nyt treenaamaan. Hih, siitä tulikin mieleeni vielä eräs juttu. Meillä on tuon mustavalkoisen kanssa vuosijuhlia seuraavana päivänä yksi koko kevään tärkeimmistä tokokokeesta. Fiksua, eikö?!

Virkistyspäivä (=viikko)

Aaah, kun on ihana keli! Kylläpä pieni virkistyslenkki tekee terää lukumotivaatiollekin, jaksaa taas paahtaa hetken parasiittejä.

Pakko sanoo, et kylläpä oon onnekas, kun pk-seudulta löytyy näin kivoja maisemia ihan kodin vierestä! 

Tunnelma on jo tosi keväinen, jokikin näyttää sulavan paikoin... 

Mä rakastan puroja ja veden loisketta yli kaiken!

Virkistymässä oon käyny noin muutenkin viime aikoina. 

Lauantaina kaverini järjesti ysäribileet. Sitä varten piti käydä hakemassa uffista kaikkein hirveimmät ja räikeimmät ysäritamineet, valitettavasti mul ei oo kunnon kuvaa ittestäni :( Älyttömän hauskaa kyllä oli! Hyvässä seurassa, hyvää naposteltavaa ja mukavaa ohjelmaa, siitä oli tämä ilta tehty! :D

Eilen mä kävin täällä: 

Lääkiksen speksissä! 

Kuva

En oo ikinä käynyt tuommoisessa, joten pakkohan se oli käydä tsekkaamassa, kun kaverilla sattui olemaan ylimääräinen lippu. Oli kyllä hurjan hauskaa, taitavasti tehty ja näyttävät tanssikohtaukset! Siitä onkin ehtinyt vierähtää muutama vuosi, siitä kun olen viimeksi teatterissa käynyt :) 

Kuva

Näytöksiä on vielä yksi Helsingissä ja sitten alkaa kiertue muissa kaupungeissa! 

Jep, nyt menen vielä treenaamaan ja siinä tämän päivän virkistykset sit olikin. Muutama sata matoa odottaa vielä opettelemista, pitäisi piirtää niiden elämänkierrot seinälle, et muistaa :P Pari työhakemustakin pitäis rustata. Mut ensi kertaan :) Nauttikaa auringonpaisteesta!