Moi

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Verta, raatoja ja skalpelleja

Koulun alkamisesta on ehtinyt vierähtää pari kuukautta. Orientoivasta viikosta on ikuisuus ja tuntuu, että olen ollut täällä jo aina. Vakuutun yhä enemmän, että olen vihdoin oikeassa paikassa, jonne olen aina halunnut.

Pieni, hetkellinen epäröinti tulee kahdeksannella kouluviikolla. Olen kunnialla selvinnyt luiden opettelusta ja alkaa lihakset, jänteet ja nivelet kurssi. Ensimmäistä kertaa joudumme tekemisiin raatojen kanssa. Pääsemme leikkelemään kuolleita eläimiä ja tutkimaan niistä
kaikkia mahdollisia rakenteita.

Ensimmäinen kerta jännittää. Epäröin tarttua veitseen ja pysyttelen tunnin alussa kauempana. Onneksi yksi ryhmäläisistäni on monesti ollut hirvimetsällä ja tietää, mitä tehdä. Seuraan ripeitä otteita pieni ällötys kurkussa. Päässäni ehtii risteillä jos jonkinlaista ajatusta - olenko sittenkin oikeassa paikassa? Tottuuko tähän ikinä? Vilkaisu ympäri dissektiosalia kuitenkin todistaa, etten ole ainoa ajatusteni kanssa. Näkyy muitakin epävarmoja ilmeitä, kalpeaa naamaa ja monet ovat vetäytyneet kauemmaksi, harvat leikkelevät kuin kokeneet kirurgit konsanaan.

Jonkun ajan päästä nousen päättäväisesti ylös, tartun skalpelliin ja alan leikellä. Siitä hetkestä asti kaikki epävarmuus on tiessään ja pian jo huomaan ihastelevani nyljettyä koiranjalkaa tohkeissani kuin lapsi karkkikaupassa. Seuraavan kahden viikon aikana leikkelemme raatoja päivittäin ja innostun niistä yhtä enemmän. Saan monta ahaa-elämystä: "Kattokaa, verisuoni! Niitä on oikeesti olemassa!", "Hevosenpää, siistii!!". Tauolla emme muusta puhukaan ja jopa ruokapöydässä jaksamme vielä vaahdota aiheesta. Kun viikonloppuna kerron perheelle mahtavasta viikosta, en voi millään ymmärtää heidän vaivautuneita ilmeitään.

Kurssi on kaikesta huolimatta rankka, sillä pitää päntätä kaikki elukoiden lihakset, jänteet, nivelten rakenteet ja lisäksi pitää tietää, mihin mikäkin lihas kiinnittyy, mistä se tulee, mitä se tekee ja mitkä ovat sen vastavaikuttajat. Ja jälleen kaikki pitää osata kolmella kielellä. Latinalaiset nimet alkavat vähitellen vainota uniin asti ja vaihdamme aamuisin kavereiden kanssa huvittuneina "raatounia".


En tiedä eksyykö tänne ikinä ketään eläinlääkiksestä haaveileva lukemaan tätä blogia, mutta ainahan sitä voi omaksi ilokseen kirjoitella. Jos ajatus verestä ja raadoista ällöttää, se ei ole este tälle alalle hakeutumiselle. Olen itse murehtinut asiaa paljon ja voin todeta, että huolenaiheet ovat turhat. On suorastaan uskomatonta, miten nopeasti näihin asioihin tottuu ja pian sitä huomaa odottavan innolla jo seuraavia leikkelyitä. Koitan lisäillä tähän vielä kuvamateriaalia, toivottavasti kukaan ei pane pahakseen!

4 kommenttia:

  1. No täällä on ainakin yksi! Kuulostaa melko hienolta, en malttas oottaa sinne pääsyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma, tsemppiä urakkaan! Joo, onhan tää ihan kiva paikka, varsinkin eka vuosi oli sellaista "mitä, olenko oikeasti täällä tekemässä kaikkea siistiä" -elämystä :D

      Poista
  2. Täällä on toinen eläinlääkärin urasta tosissaan haaveileva ysiluokkalainen. Hyvä blogi! Kiva lukea mitä eläinlääkäriksi opiskelu käytännössä on. :D Pidän erityosesti hevosista. Onko sinne siis vaikea päästä opiskelemaan lukion jälkeen, tai onko pääsykoe todella vaikea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja pahoittelut että vastaaminen kesti näin kauan! Pääsykokeesta voi lukea enemmän yliopiston sivuilta: http://www.vetmed.helsinki.fi/opiskelu/valinta/valintakoe.html

      Yleisesti sanotaan, että eläinlääkikseen on vaikea päästä, koska sinne on paljon hakijoita ja pääsykoe suht vaikea. Käytännössä siellä kysytään paljon fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa, kokeessa on paljon laskuja ja integroituja tehtäviä, joissa pitää yhdistää esim. biologian ja fysiikan tietämys. En ole viime vuosina seurannut pääsykoetta, joten en osaa sanoa, mikä kokeissa nykyään on trendi, mutta vanhoja kokeita voi tilata netistä. En tosin kuollaksenikaan muista mistä. Koehan on yhteinen muiden lääkisten kanssa, joten jos googlettaa lääkiksen vanhat pääsykokeet, niin eiköhän se löydy sieltä :)

      Ihan tehtävissä tuo koe on, ja ne jotka sanovat, että pääsykoe on vaikein osuus eläinlääkäriksi opiskelussa on ehdottomasti väärässä ;)

      Poista