Moi

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ahkeraa opiskelua...

Olen ollut erinomaisen tehokas taas tänään. Kaikkea muuta on tullut tehtyä, paitsi sitä mitä pitäisi.

Jotta elämä ei kävisi liian yksipuoliseksi vallan, jaan siis kanssanne parhaat vinkit, miten tenttiin lukemista saa välteltyä viimeiseen asti.

Yleensä saan hirveän siivousvimman ennen tenttiä. On se hyvä, että tenttejä on niin paljon, tulee siivottua edes joskus... Tällä kertaa se ei onnistunut, sillä eilen sain vieraita, joten piti laittaa kämppä tiptop (?) kuntoon :)










Tiptop on tietysti hyvin suhteellinen käsite ja jotain "pientä" siivottavaa ja hiottavaa löytyy aina...











Älkää ottako mallia tästä. Ei näin! :)
















Pitkästä aikaa otin taas tilkkutyöni kaapista <3 Se on reunoja lukuunottamatta valmis, tänään sitten leikkelin kieli keskellä suuta kangastilkkuja, sen sijaan, että olisin lukenut pikajunan lailla pippelien ja kivesten anatomiaa... :P

Jos en saa sitä tänään valmiiksi, niin viimeistään ennen seuraavaa tenttiä!

Paras tekosyy lukemattomuuteen lienee kuitenkin koiraharrastus:


Siis jos me meinataan päästä kisaamaan tokon voittajaluokkaan, niin eihän treenaamattomuus aivan yksinkertaisesti käy päinsä, eihän? Ja hei, hakukokeetkin ovat jo aivan ovella, siis syksyllä, eli tosi pian! ei saa lipsua!

Jo vanha klassikko, epäonnistuneiden muffinsien pelastusoperaatio kelpaa myös aina selitykseksi... Kaikki pitää aina lopettaa onnistuneeseen suoritukseen, eikö niin? Ei muuta kun uunit lämpimäksi!


Voin varmaan tähän loppuun ihan vain puolustukseni kuitenkin laittaa vielä kuvan makkaristani:

Elimistö pelaa varsinaisa hormonibiljardia...

Eli oon mä kuitenkin jotain pientä tehnyt tämän tentin eteen, jos piirtämistä ja karttojen tuhertamista voidaan pitää työnä :) Ainakin menen huomenna kaikesta huolimatta luottavaisena ja itsevarmana kokeeseen. Ja pidän peukkuja ja varpaita pystyssä ja toivon parasta :)


So long and see you next time, yhtä tenttiä taas kevyempänä! :D

6 kommenttia:

  1. Heippa! Älyvuodon kautta löysin blogisi. Kiva lukea elukan arjesta :) Itselläni toinen haku tänä keväänä. Pitääpä kysyä, kun sinulla näyttää olevan koira, että miten pärjää koiran kanssa opiskelujen lomassa? Haaveena olisi bortsu tai kelpie, mutta mietin että ovatko liian aktiivisia, eikös päivät voi olla elukassa aika pitkiä? Miten olet oman bortsusi kanssa pärjännyt :)

    VastaaPoista
  2. Moikka, kiva kun tykkäät blogistani :) Ja onnea hakuprojektiisi! Oikean alan olet valinnut ;D

    Koira-asiaan voin sanoa, että hyvin olen bortsuni kanssa pärjännyt. Ensimmäinen vuosi on ollut ainakin ajallisesti hyvin kevyttä, paljon on esimerkiksi 8-12 päiviä, usein on viikollakin vapaata ja ennen tenttejä on lukulomaa vaihtelevasti 1-3 päivää. Monet sanookin, että ykkönen on paras vuosi ottaa pentu, mene ja tiedä, itse ainakin olen yllättynyt miten kevyesti on vuosi mennyt :)

    Toki välillä on kiireempää ja ennen vaikeaa tenttiä tuntuu, ettei millään riittäisi aika kaikkeen, mutta onneksi koirani on hyvin sopeutuvainen kaveri, se kestää melko hyvin, vaikkei treenatakaan aina täysillä.
    Me harrastetaan neljää lajia, agia, tokoa, hakua ja jälkeä, ja satunnaisesti käydään näyttelyissäkin. Joten ei, eläinlääkis ei tosiaan ole este aktiiviselle koiralle :D

    Sitä en tiedä, miten käy nelos-vitosvuonna, kun alkaa päivystykset, voipi tulla koiruudelle pitkiä päiviä. Ainakaan pentukoiraa en välttämättä silloin haluaisi... Onneksi kuitenkin täällä elukassa on paljon koirattomia, joille voi tarvittaessa kuskata koiran hoitoon, jos on tarvis...
    Samoin jos tykkää viettää kovin aktiivista opiskelijaelämää noin muuten, niin toki kotona odottava nelijalkainen voi hivenen rajoittaa mahdollisuuksia...

    Mutta hei, tsemppiä sulle viimeiseen rutistukseen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta! :) Mukava kuulla että koirahaaveet ei kaadu opiskeluun! Meillä on dobberi kotona, mutta sitä ei mukaan voi ottaa, ei varmasti sopeutuisi kaupunkielämään kun on koko ikänsä maalla viettänyt. Ehkä sen olisi mukava saada kaveri... :D Kiitos! Sullekin vielä tsemppiä loppukeväälle! :)

    VastaaPoista
  4. Joo, minuakin aluksi arvellutti miten pieni maalaispoikani tulisi kaupunkiin sopeutumaan, mutta vaikeampaa se on ollut emännälle ;) Ja onneksi en joutunut ihan kaupunkiin asumaan, vaan mukavasti Vantaalle edes hivenen luonnonläheisemmin :)
    Ja joo, kiitos, enää neljä viikkoa koulua jäljellä, eikä enää yhtäkään tenttiä! :D

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Moi :)

    Joo, asun kerrostalossa, opiskelijakämpässä. Vuokranantajat suhtautuu tietysti eläimiin vaihtelevasti ja kämpän etsiminen julkisilta vuorkanantajilta voi tuntua turhauttavalta. Hoasilla on kuitenkin näitä lemmikkikämppiä, joihin saa ottaa kaikenkarvaisia otuksia. Kämpät on isoja, edullisia ja sijainti ok, vaikka ei ihan koulun vieressä tosin.

    Ja siis muutenkin koira kyl sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, varsinkin jos se asuu siellä pienestä asti ja sen opettaa ns. yhteiskuntakelpoiseksi. Tietyisti sit eroahdistus, rähjääminen, hormoonit jne voi hankaloittaa asioita, mut kyllä niilllekin voi tehdä jotain :) Kaikenkaikkiaan mä väitän, että kerrostalossa koira saa huomattavasti enemmän liikuntaa ja puuhaa kuin omakotitalon suurella pihalla päivästä toiseen juoksenteleva rakki.

    VastaaPoista