Eläinlääkis - se vähän isompien lapsien leikkipaikka

Kun on pimeää ja sateista, kannattaa laittaa tuoksukynttilöitä lepattamaan, kaivautua sohvalle viltin alle, ottaa teemuki käteen ja koira kainaloon, niin johan elämä taas hymyilee! 

Kämppis jatkuvasti huomauttaa mulle mun teenshoppailuhimosta. En ymmärrä miksi, eihän tossa oo edes kaikki! 

Illat ovat viime aikoina olleet aika rennot, kun en nyt käy missään töissäkään, niin on aikaa vaan pötkötellä kotona ja rentoutua. Lue: päntätä koulujuttuja päivät pitkät ja lipittää teetä :D Unisportissakin olen taas innostunut käymään, on ihan mahtavaa, kun sinne on noin puoli kilometriä. Liikunnasta tulee vaan niin hyvä fiilis ja opiskelukin sujuu paremmin. 

Tähän jouluaiheiseen lyhtyyn mä oon aivan rakastunut! 

Koulussa on ollut superkivaa. Vihdoinkin ollaan päästy asiaan ja opiskellaan juuri sitä, mikä mua kiinnostaa. Sisätautiopin tentti meni hyväksytysti läpi, sen jälkeen oli lyhyt pikakurssi neurologiasta ja oftalmologiasta. Hiukan huimaa tää tahti, neurologiaan oli varattu aikaa viikko ja silmäsairaudet kahlattiin läpi neljässä päivässä, jonka jälkeen oli tentti aiheesta. Kurssi oli tosi mielenkiintoinen, erityisesti neurologia oli esitetty tosi loogisesti ja selkeästi. Tenttikin oli yllättävän helppo ja pääsin kevyesti läpi. 

Pääsimme tekemään omille koirille sekä neurologisen tutkimuksen että katselemaan niiden silmiin. Löysin omasta koirastani jännittävän, mutta vaarattoman muutoksen vasemmassa silmässä, kun sitä tutkin kynälampun valossa. Myös hevoset ovat tulleet taas aavistuksen tutummaksi, kun pääsimme tutkimaan koulun oman hepon simmuja. 

Tällä hetkellä käynnissä on ehkä paras kurssi tähän asti, nimittäin kirurgia. Aihe on mielestäni hyvin kiinnostava ja kerrankin niin looginen, että minäkin pysyn perässä. Hurjasti on kyllä opiskeltavaa, ja mua hieman harmittaa, että ainoa opiskelutapa, jolla mä opin tehokkaasti, on se kaikista aikaavievin tapa. Niinpä siihen vierähtääkin helposti useampi tunti vielä koulupäivän jälkeen. Mutta on se niin mielenkiintoista! 

Harjoituksissa olemme päässeet suorittamaan leikkauksia meille luovutetuilla eläimillä. Niinpä olen päässyt ompelemaan haavoja, poistamaan kuvitteellisia patteja, amputoimaan häntää ja varvasta sekä suorittamaan elämäni ensimmäisen kastraation. 

Muutamana iltana olemme sitten pistäneet kämppikseni kanssa kotiteatterin pystyyn, ladoimme lautaset täyteen herkkuja ja telkkarin ääressä mussuttaen katselimme koirien sterilaatiovideoita :D Myös ompeleita olemme harjoitelleet, uhrina on ollut mm. autokolariin joutunut banaani, pedon suuhun joutunut tiikeripehmolelu sekä raadeltu haipehmo. 

Toki luettavaa on enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja ja onhan kaikki melkoista pintaraapaisua, mutta sisätautiopin tentin jälkeen oli pakko todeta, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi oppia näin lyhyessä ajassa. Muutenkin mä opin pääasiassa tekemällä, joten toivon, että ensi vuonna selkiintyy moni asia, joka nyt vielä jää pimentoon. 

Huomenna olisi vielä viimeiseset kirurgian harjoitukset ja sen jälkeen menen käymään kotona viikonlopuksi. Siispä ensi kertaan! Syökää paljon suklaata ja juokaa teetä! 

SAIMia kerrakseen

Huomenna on syksyn ensimmäinen tentti, joten hirveää paniikkipänttäämistäkertaamista on luvassa. Viimeiset viikot ovat olleet hirvittävän tiiviit ja itse olen ainakin ihan poikki. 

Maa oli jo roudassa aamulenkillä :(

SAIM eli Small animal internal medicine on siis pikakurssi pieneläinten sisätaudeista. Tuntuu jokseenkin turhauttavalta, että näin äärimmäisen tärkeään asiaan käytetään niin älyttömän vähän aikaa. Esimerkiksi ruuansulatuskanavan sairaudet 3 päivää, ihotaudit 2 päivää, hengityselimistön sairaudet 2 päivää ja niin edelleen... 

Samalla sitten viime vuonna käytettiin hirveästi aikaa käytännön kannalta aika turhiin asioihin ja kakkosellakin kerrattiin pitkään ja hartaasti kaikkea. Olisin ehkä mieluummin käyttänyt vähän vähemmän aikaa sitruunahappokierron ja entsyymien opetteluun, jos sen sijaan pystyisin sisäistämään nämä asiat paremmin... 

Enimmäkseen koulua on ollut 8-16, aamupäivällä kulutetaan luentosalin penkkejä ja iltapäivällä on joko lisää luentoja, potilastapauksia tai lisää luentoja. Koko kurssi on mennyt jotenkin pikakelauksella. Samalla kun opin uuden asian, vanha tieto tuntuu valuvan toisesta korvasta ulos. Luettavaa riittäisi vaikka vuorokauden ympäri, kyse on lähinnä siitä, onko valmis uhraaman koko muun elämänsä koulun eteen. 

Kallioseinä vastassa... 

Kurssin viimeiset kolme päivää olivat minulle ehkä kaikkein mielenkiintoisimmat, kun puhuttiin eksoottisten eläinten sairauksista. On harmi, että niin monella eläinlääkärillä menee sormi suuhun, kun kyse on kissaa pienemmistä eläimistä. Luentojen tärkein sanoma ehkä olikin, että käyttäkää maalaisjärkeä, tehkää huolellinen yleistutkimus ja kuunnelkaa omistaija. Olisi hienoa saada joskus työskennellä eksojen parissa! 

Jottei ihan synkistelyksi mene, niin ensi viikon kalenteri näyttää hieman avarammalta. Ensi viikolla opiskellaan neurologiaa, joka kiinnostaa minua ihan älyttömästi. Sitä seuraavalla viikolla vuorossa on silmäsairaudet, jotka ovat myös älyttömän mielenkiintoiset. Sen jälkeen odottaa viikon mittainen väliviikko - luksus, jota ei kauheasti aikaisempina vuosina ole ollut. Ja kerrankin minulla ei ole mitään, ei yhtään mitään suunnitelmia sille viikolle. Voi kauheaa, joudunko mä pitämään lomaa?! ;)

Eläinlääkäriä leikkimässä

Takana on ensimmäinen ilta hevossairaalan päivystyksessä ja aika fiiliksissä olen! Huomaan noin 4958362303:nnen kerran, että oikealla alalla ollaan :)

15.30 hipsin hipihiljaa luennolta pois, jotta ehdin vielä nopeasti imaista pussikeiton kitusiini.  Sairaalan alakerrassa on opiskelijoita varten taukotila, josta löytyy kaikki tarvittava.

Varttia myöhemmin luon viimeisen ihailevan katseen pukuhuoneen peiliin päin. Peilistä hymyilee ihan oikean eläinlääkisopiskelijan näköinen sinipukuinen pieni ihminen, stetoskooppi kaulassa, kynät ja kuumemittarit taskussa ja muistivihko tallessa. Milloin tämä on tapahtunut? Olenko todellakin jo yksi niistä "isoista, oikeista" sairaalan opiskelijoista, joita silloin ykkösellä suurella kunnioituksella ihailin?

Toimenpidehuoneessa on kova hulina. Siellä ollaan suorittamassa yleistutkimusta hevoselle. Vuoronsa päättävät kandit ja eläinlääkärit kertovat vuoronsa aloittaville, mistä on kyse ja mitä potilaalle ollaan tekemässä. Sivussa seisovat huolestuneet omistajat, hevonen itse näyttää ottavan tilanteen aika rauhallisesti. Olen hieman hämilläni ja aluksi tunnen itseni hieman ylimääräiseksi.

Pian kuitenkin pääsen vauhtiin: Pidä tuosta kiinni! Tee näin! Tee tuota! Haluatko kokeilla? Pääsen avustamaan hevosen letkutuksessa, vanhempi kandi opettaa, miten suoritetaan steriili pesu ja seuraan silmä kovana, miten hevonen kanyloidaan ja miten otetaan ohutneulanäytteitä. Pääsen harjoittelemaan statuksen ottoa, kuuntelen sydänääniä, etsin imusolmukkeita ja tunnustelen metatarsaalipulssia. Yritän imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon tulevaisuutta varten.

Tunnen itseni välillä aika urpoksi. En edes väitä ymmärtäväni hevosista mitään, joten toisinaan saan eläintenhoitajilta hieman sääliviä katseita osakseni. Koiran valjaissa on yleensä kokoa ilmoittava numero, mutta en löydä sellaista hevosten riimusta. Hevosen omistajatkin näyttävät huvittuneilta, kun iloistesti hymyillen tuon koko repertoaarin riimuja sovitettaviksi.

Saan myös ahaa-elämyksiä illan aikana. Eräältä potilaalta tutkitaan vatsaontelo ultraäänellä. Eläinlääkäri selostaa tarkasti, mitä ruudusta näkyy, ja pikkuhiljaa alan itsekin erottaa mustavalkoisen pikselimassan seasta maksan, paksusuolet, ohutsuolet ja keuhkoa. On aika hienoa nähdä suolten liikkeet ruudusta, kun on tähän asti tyytynyt leikkelemään raatoja :)

Päivään liittyy iloa ja myös surua. Yllätyn, miten kova pala hevosen lopetus on. Tunnen samaistuvani omistajan tilanteeseen niin paljon, että pitää nieleskellä usempaan otteeseen. Muut opiskelijat lohduttavat, että tähän kyllä tottuu ajan myötä. En ole ikinä seurannut lopetusta, eikä itseltäkään ole jouduttu lopettamaan yhtään lemmikkiä. Marsut olivat kuolleet itsestään vanhuuteen, ja koirat ovat vielä hengissä kaikki. Tottuukohan tähän oikeasti? Olenko kenties liian tunteellinen?

Myöhemmin illalla taas saamme kertoa toiselle omistajalle hyviä uutisia, kun hevosen tilanne ei olekaan niin paha kuin luultiin. On aina kiva nähdä iloiset naamat, kun lemmikillä ei olekaan hengenvaaraa. Saan taas olla avustamassa ja seuraan silmä kovana eläinlääkärin ja vitosvuoden kandin puuhia. Pääsen analysoimaan verinäytteiden tuloksia ja tiedän nyt miten ähkyhevonen hoidetaan.

Noin varttia ennen yhtätoista maltan vihdoin lähteä. Heitän sinisen smurffipuvun pesulaan, kynät laukkuun ja stetarin hellästi pussiinsa. Ulkona sataa vettä ja on kylmää. Juuri ja juuri ehdin vielä lähikauppaan minuuttia ennen sulkemisaikaa ostamaan iltapalan.

Hymyilen leveästi koko kotimatkan.

Se upp, här kommar Finländarna!

Olipas vauhdikas viikonloppu! Tulipa taas vietettyä muutama päivä ihan jossain muualla kuin opiskelun parissa. Torstai-iltapäivällä matkamme nimittäin suuntasi Norjaan kohti NVM:ää eli eläinlääkisopiskelijoiden pohjoismaiden mestaruuskisoja.

NVM on vuosittainen perinne, jossa pohjoismaalaiset kilpailevat keskenään yleisurheilussa sekä joukkuelajeissa. Kisoissa on rento meininki, eikä se ole niin justiinsa, jos ei ole kauheasti urheillut ennen :) Itse olin nyt ekaa kertaa reissussa mukana.

Hienossa paraatissa marssittiin Oslon läpi, ihmiset vähän katteli kummissaan meidän juhlallista menoa ikkunoista ja parvekkeista. Ihan kuin me oltais jotain isojakin kuuluisuuksia!

Osa oli kunnolla panostanut puvustukseen: 

Paikalla oli myös kameli ja tiikeri!  

Lajeina oli pikajuoksu, pitkän matkan juoksua, keihäänheittoa, korkeus- ja pituushyppyä, kuulantyöntöä ja päivän kruunasi köydenveto.

Lauantai-illalla järjestettiin hieno banketti, johon sai taas tälläytyä hienoimpiinsa ja jossa sitsimeiningillä syötiin ja juotiin hyvin, laulettiin ja pidettiin hauskaa. 

Itse Norjaa ei kauhesti tullut nähtyä, mitäs nyt bussin ikkunasta katselin maisemia. Enemmän tuli ehkä nähtyä Ruotsia. Kun ensi vuonna osallistun jälleen, niin voisin ehkä edes kerran käydä esimerkiksi juoksemassa ennen kisoja, ettei taas tule tällaista kolmen päivän kokovartalojumia :D

Noh, nyt palaan takaisin sydänvikojen ja röntgenkuvien ihmeelliseen maailmaan, heippa!

Kongressi Hollannissa

Heinä-elokuun vaihteessa kävin Hollannissa yhdessä Kongressissa. Kyseessä oli samantapainen tapahtuma kuin aikaisemmin Serbia ja Etelä-Afrikka. Eläinlääketieteen opiskelijoita ympäri maailmaa kokoontui vaihtamaan kuulumisia, kokemuksia ja oppimaan. Esiteltiin kulttuurejamme toisillemme, ihmeteltiin erilaisia tapoja ja lisäksi opittiinkin paljon eläinlääketieteestäkin. Kongressi järjestettiin pääosin Utrechtissa, jossa yliopisto sijaitsee. Kävimme kuitenkin myös päivän verran Amsterdamissa kiertelemässä ja ihmettelemässä. 

Pakolliset sight-seeingit hoidettiin kätevästi veneestä käsin, sillä kuten varmasti tiedätte, Amsterdamissa on tosi paljon kanavia.

Ei-kovin terve saksanpaimenkoirapentu

Yliopistolla oli tosi hyvä patologian museo, jossa esillä oli hurjasti eri sairauksia. Oli luurankoja, plastinaatiomalleja ja kaikkea muuta. Tällainen on mielestäni todella hyödyllinen, toivoisin kovasti tämäntapaista Suomeenkin!

Workshopissa pääsin testaamaan tähystysvälineitä. Se oli ehkä kaikkein hienointa kongressin aikana. Tehtävänä oli mm. papujen siirtäminen purkkiin, kuminauhojen laittaminen paprikalle ja karkin kääriminen paperista. Tähystysvälineiden käyttö on yllättävän haastavaa, se vaatii tosi hyvää käsien ja silmän välistä koordinaatiota. On myös outoa tuijottaa suoraan eteensä tietokoneen ruudulle sen sijaan, että katselisi potilasta. Valitettavasti tätä opiskellaan koulussa tosi vähän, tämä kuuluu jo enemmän erikoistumisen piiriin. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa yhä enemmän tehdään näin tähystyksellä.

Kulttuuri-illalla oli tarjolla makeaa, suolaista ja nestemäistä hoitoa ympäri maailmaa. Aikamoisen ähkyn onnistuin taas itselleni hankkimaan :)

Hostelli oli parin kilometrin päässä kampukselta. Järjestäjät olivat hankkineet meille vuokrapyörät, jolla pyöräilimme joka aamu yliopistolle. Loistava idea!

Koulumatka kulki peltojen halki, lampaiden ohi ja joen yli. Aamut olivat ihanan raikkaita ja matkalla heräsi hyvin :)

Testasimme, miten 100+ ihmistä mahtuu pikkuruiseen huoneeseen :D

Erityisen mielenkiintoista oli käynti kanafarmilla. En ole ikinä nähnyt sellaisa, joten olin kovin kiinnostunut asiasta. Kyseisellä tilalla huolehdittiin erityisen hyvin eläinten hyvinvoinnista, kyseessä oli hieman luomun tapainen konsepti, jossa kuitenkin pääpaino oli hyvinvoinnissa, eikä luonnonmukaisuudessa. Kanoilla oli isot ulkotarhat, paljon virikkeitä, isot kopit ja paljon orsia. Hauskaa oli myös maan tasolla olevat kurkistusikkunat, joista pystyi seuraamaan kanojen touhuamista ja tarkkailemaan niitä.

Varsinaisen kongressin jälkeen jatkoimme satamalle ja neljän päivän purjehdukselle.

Olen aina haaveillut tällaisesta retkestä ja tämä oli kyllä aivan mahtava tilaisuus. Tuuli oli suotuisa ja risteilimme saarelta saarelle, aurinko paistoi ja porukka oli mikä mainioin.

Välillä tuuli oli niin kova, että meinasi tulla kylmä. Myös lautaset ja mukit meinasivat lähteä liikeelle useamman kerran, kun vene keikahti :)

Texelin saarella vierailimme lammastilalla, jossa valmistettiin lampaanmaitojuustoa. Voin kertoa, että taivaallista juustoa oli. Samalla kehittelimme lukuisia menetelmiä, joilla juustoa voi salakuljettaa USAan ja Iso-Britanniaan :D

Laiva oli noin 15 hengelle. Hytit olivat tosi pieniä ja sänky hirmu kapea, en kuitenkaan kertaakaan tippunut sängystä, vaikka olin neljästä sänkykerroksesta ylimmässä.

Oli jännää, kun kippari kertoi että pysähdymme nyt tähän ja odottelemme veden laskemista. Vuoroveden vaihtelun vuoksi satoja metrejä merenpohjaa paljastuu kerran vuorokaudessa (oliko näin?). Kävelimme melkein rantaan asti, bongasimme simpukoita ja haaveilimme rapukeitosta. Oli kyllä jännä fiilis kävellä merenpohjaa pitkin!

Koko kongressi oli aivan mahtava kokemus, tähän asti ehkä parhaiten järjestetty. Luennot olivat todella mielenkiintoisia, workshopit erittäin onnistuneita ja ihmiset aivan ihania. Muutenkin järjestelyt sujuivat tosi hyvin ja oli erittäin mukavat kaksi viikkoa. Sain taas lukuisia uusia kavereita koko maailmasta, uusia kontakteja ja suunnittelen jo lukuisia vaihtoja ym. tapahtumia. En koskaan voi lakata hehkuttamasta matkailun iloja! :) 

Friday - the golden child of the weekdays

Taasko viikonloppu? Vastahan se oli!

Koulussa tulee asiaa niin paljon, että päivät menevät kuin siivillä. Ei kauheasti muuhun ole aikaa, kuin koulun jälkeen ruokaa, koiran kanssa ulos ja takaisin opiskelemaan. Tai no, ei se nyt ihan niinkään ole. Olenhan mä ehtinyt hieman tutustua ykkösiin pariinkin otteeseen, treenata koiran kanssa ja sisustaa kotia. Joten ei tämä niin paha ole kuin mitä voisi kuvitella. Aikaa täytyy ehkä käyttää tehokkaammin kuin aikaisemmin eikä ole niin paljon sellasta luppoaikaa kuten ennen.

Toivoisin opiskeluun aika paljon enemmän käytäntöä, olisi jotenkin mielekkäämpi opiskella, kun voisi soveltaa teoriaa johonkin käytännön juttuihin. Esimerkiksi ultraäänitutkimusta olisi älyttömän hyvä päästä itse kokeilemaan, koska itse en hahmota kyllä powerpointissa olevasta mustavalkokuvasta yhtään mitään. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että ensi vuonna on sitten käytäntöä kaiken tämänkin edestä. 

Viimeiset kaksi päivää ovat menneet dermatologian eli ihotautien kimpussa. Jotenkin nämä ovat minulle tosi vaikeita, on dermatiittia ja follikuliittia ja pannikuliittia ja ties mitä, en meinaa hahmottaa niitä. Varmasti nämä ovat ihan kokeneillekin eläinlääkäreille haaste, koska niissä on hirveän samanlaiset oireet ja diagnoosin tekeminen voi olla vaikeaa. Myös hoito voi olla hankalaa. Luentoprujujen kuvia katsellessa osaan taas olla tosi onnellinen, että mulla on terve ja hyvinvoiva karvakasa, jotkut noista taudeista voivat olla kyllä kamalia!

Eilen illalla pidettiin Varsajaiset eli meidän versio fuksiaisista. Ykköset kiersivät rasteja ympäri Viikkiä ja Hakaniemeä, lopulta kokoonnuttiin Selliin eli eläinlääkäriliiton tiloihin jatkoille. Olin rastinpitäjänä jo kolmatta kertaa ja vieläkin oli yhtä hauskaa. Aika hyvät lahjuksetkin oli varsoilla mukana, varsinkin itse leivotut keksit jaksavat aina hymyilyttää :) Niin paljon, että ei tullut edes morkkis sen takia, että herkkulakko katkesi tähän! Varsajaisista enemmän ensi kerralla.

Täytyy myöntää, että minua ei ihan kauheasti haittaa nämä maisemat! Viikissä on kyllä uskomattoman kaunista ja arvostan näitä tuhansia lenkkipolkuja. Metsä on ihan lähellä ja koirat voivat kirmata siellä sydämensä kyllyydestä. Toisinaan lenkillä tosin on ihmisiä melkeinpä ruuhkaksi asti, mikä välillä hieman rajoittaa koirien juoksuttamista :)

Koti alkaa vähitellen näyttää kodilta, tykkään siitä kyllä ihan hirveästi! Mun huone näyttää vielä vähän sekasotkulta, koska mulla ei ole työpöydälle mitään laatikostoa - jouduin ottamaan keittiönpöydän työpöydäksi, sillä se ei mahtunut olkkariin. En tosin valita, onpahan kerrankin tilaa levittäytyä, kun mä opiskelen! En voi sietää liian pientä minipulpettia ;) Olkkari on oikein mukava, vaan mistä me löydettäis siihen edullisesti matto? Nykyinen on ihan kamala! Kylppäri näyttää ihan kuin suoraan design-lehdestä, siitäkin tykkään tosi paljon.

Taidanpa tästä painua keittiöön leipomaan sämpylöitä ja sitten perjantaisaunaan! Hyvää viikonloppua teillekin!

Paras kesä ikinä

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Jos täällä nyt enää on yhtään lukijoita :) 

Kesä tuli, kesä meni ja koulu ehtikin jo alkaa. Kesätyöt on hyvästelty ja tarvittavat hankinnat koulua varten on jo tehty. Mun kesä on ollut ihan paras ikinä, toivottavasti kaikki olette nauttineet siitä yhtä paljon kuin minä!

Kolmosen loppukevät oli hurjan mukava, kun vihdoin päästiin asiaan - kurssin nimi jo kertookin oleellisen: johdanto kliiniseen työhön. Ohjelmaan kuului esimerkiksi röntgenkuvantamisen perusteet, ompeluharjoitukset, yleistutkimuksen tekeminen, verilabrojen tekemistä ja kaikkea muuta mielenkiintoista. Enpä ole yhdelläkään kurssilla kuunnellut luentoja yhtä innokkaana! :) Päästiinpä eläinsairaalaan seuraamaan ihkaoikeaa päivystystäkin! Oli kiva huomata, että jotain oppia on tarttunut matkaan, kun tunnistin ihan oikein esimerkiksi cushingin tautia sairastavan koiran.

Kesällä suoritin vielä pakollisen teurastamoharjoittelun pois alta. Meillähän harjoittelu kestää neljä viikkoa, josta muistaakseni vähintään kaksi viikkoa pitää tehdä punaisen lihan puolella. Loput voi tehdä esimerkiksi aluehallintovirastossa tai broileriteurastamolla. Harjoittelusta voi saada kolme viikkoa hyväksiluettua, jos on ollut kesätöissä teurastamossa lihantarkistajana.

Elinpakettien tarkastusta - kuva

Teurastamoharjoittelu oli todella mielenkiintoinen, porukka oli tosi mukava ja kaikki olivat innokkaita näyttämään minulle työnsä. Harjoittelu konkretisoi hyvin koulussa opittuja asiota, enkä millään olisi malttanut lähteä sieltä pois :) Minua hieman huvittaa ihmisten ennakkoluuloiset katseet, kun kerron tästä harjoittelusta. Olin yllättynyt, miten siistiä ja hygieenistä toiminta siellä on. Uskallan syödä lihaa huoletta tulevaisuudessakin nyt kun olen nähnyt, miten sitä tuotetaan. Jos joku harkitsee lihantarkistajan työtä, voin lämpimästi suositella sitä kesätyöksi!

Näkymä makkaratehtaan puolelta - kuva

Kesätyöt olivat minun osalta sitten vähän erilaiset kuin normaalisti. Minähän olen puhtaasti etelä-Suomen lapsi, joten aluksi tuntui aika villiltä idealta, kun kaverini ehdotti lähetä Pohjanmaalle kesäksi. Niin sitä vaan mentiin ja täytyy sanoa, että tämä on ollut ehdottomasti vuoden paras päätös. Oli ihanaa päästä pois pääkaupungin hulinasta ja nähdä jotain ihan muuta. Kesä tuntui oikeasti lomalta, vaikka töissä kävinkin. Itse työ oli superkivaa, työkaverit todella mukavia ja tuntui haikealta lähteä pois sieltä.

On kyllä jännä, mitä maisemanvaihdos voi saada aikaan! Nyt olen taas täynnä energiaa ja opiskelukin maistuu taas. Nyt nelosen sanotaan olevan yksi rankimmista vuosista, joten hieman jännittää, mitä tulemaan pitää. Samalla kuitenkin odotan innolla, koska vihdoinkin päästään aiheeseen. Tänä vuonna opiskellaan oikeastaan kaikki teoria, mitä klinikalla tulemme tarvitsemaan.

7,1 kg painavaa tietoa!

Nyt jo puolitoista viikkoa olemme opiskelleen pieneläinten sisätauteja. Asiaa on hirmu paljon, mutta samalla on ollut todella mielenkiintoista. Vielä muutama viikko, sitten on tentti aiheesta. Katsokaa, muuten, mitä ihanaa sain koulun alkajaisten kunniaksi!

My new baby! - Littmann Cardiology S.T.C. Soft Touch

 Nyt nelosella alkavat myös päivystykset niin pieneläin- kuin hevossairaalassa. Sitä varten tarvitsemme omat stetoskoopit, kuumemittarit ja mitä nyt päivystyksessä tarvitseekaan. Oma stetoskooppini on Littmannin Cardiology S.T.C. Soft Touch - oikeastaan se on tarkoitettu enemmän sydänsairauksiin erikoistuneille, siinä on parempi äänenlaatu kuin normaalistetarissa. Itse ihastuin siihen käsiosaan, koska siinä on pehmeää kumia, joka vaimentaa sormien liikkeestä syntyvää kohinaa.

Muutenkin maisemanvaihto on ollut kova sana viime aikoina, minä nimittäin jätin hyvästit Vantaalle ja muutin Viikkiin, neljän minuutin pyöräilymatkan päähän koulusta :) Mutta siitä lisää myöhemmin. Mun ja kämppikseni asunto on nimittäin taatusti koko Helsingin hienoin! 

Toivottaavasti teilläkin on ollut mukava kesä ja hyvää syksyn jatkoa. Taisi joku blogin lukija ilmoittautua uudeksi varsaksi, tervetuloa siis! :)

Kuvat eivät millään tavalla liity harjoittelupaikkaani.