Moi

perjantai 13. syyskuuta 2013

Friday - the golden child of the weekdays

Taasko viikonloppu? Vastahan se oli!


Koulussa tulee asiaa niin paljon, että päivät menevät kuin siivillä. Ei kauheasti muuhun ole aikaa, kuin koulun jälkeen ruokaa, koiran kanssa ulos ja takaisin opiskelemaan. Tai no, ei se nyt ihan niinkään ole. Olenhan mä ehtinyt hieman tutustua ykkösiin pariinkin otteeseen, treenata koiran kanssa ja sisustaa kotia. Joten ei tämä niin paha ole kuin mitä voisi kuvitella. Aikaa täytyy ehkä käyttää tehokkaammin kuin aikaisemmin eikä ole niin paljon sellasta luppoaikaa kuten ennen.



Toivoisin opiskeluun aika paljon enemmän käytäntöä, olisi jotenkin mielekkäämpi opiskella, kun voisi soveltaa teoriaa johonkin käytännön juttuihin. Esimerkiksi ultraäänitutkimusta olisi älyttömän hyvä päästä itse kokeilemaan, koska itse en hahmota kyllä powerpointissa olevasta mustavalkokuvasta yhtään mitään. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että ensi vuonna on sitten käytäntöä kaiken tämänkin edestä. 



Viimeiset kaksi päivää ovat menneet dermatologian eli ihotautien kimpussa. Jotenkin nämä ovat minulle tosi vaikeita, on dermatiittia ja follikuliittia ja pannikuliittia ja ties mitä, en meinaa hahmottaa niitä. Varmasti nämä ovat ihan kokeneillekin eläinlääkäreille haaste, koska niissä on hirveän samanlaiset oireet ja diagnoosin tekeminen voi olla vaikeaa. Myös hoito voi olla hankalaa. Luentoprujujen kuvia katsellessa osaan taas olla tosi onnellinen, että mulla on terve ja hyvinvoiva karvakasa, jotkut noista taudeista voivat olla kyllä kamalia!


Eilen illalla pidettiin Varsajaiset eli meidän versio fuksiaisista. Ykköset kiersivät rasteja ympäri Viikkiä ja Hakaniemeä, lopulta kokoonnuttiin Selliin eli eläinlääkäriliiton tiloihin jatkoille. Olin rastinpitäjänä jo kolmatta kertaa ja vieläkin oli yhtä hauskaa. Aika hyvät lahjuksetkin oli varsoilla mukana, varsinkin itse leivotut keksit jaksavat aina hymyilyttää :) Niin paljon, että ei tullut edes morkkis sen takia, että herkkulakko katkesi tähän! Varsajaisista enemmän ensi kerralla.



Täytyy myöntää, että minua ei ihan kauheasti haittaa nämä maisemat! Viikissä on kyllä uskomattoman kaunista ja arvostan näitä tuhansia lenkkipolkuja. Metsä on ihan lähellä ja koirat voivat kirmata siellä sydämensä kyllyydestä. Toisinaan lenkillä tosin on ihmisiä melkeinpä ruuhkaksi asti, mikä välillä hieman rajoittaa koirien juoksuttamista :)



Koti alkaa vähitellen näyttää kodilta, tykkään siitä kyllä ihan hirveästi! Mun huone näyttää vielä vähän sekasotkulta, koska mulla ei ole työpöydälle mitään laatikostoa - jouduin ottamaan keittiönpöydän työpöydäksi, sillä se ei mahtunut olkkariin. En tosin valita, onpahan kerrankin tilaa levittäytyä, kun mä opiskelen! En voi sietää liian pientä minipulpettia ;) Olkkari on oikein mukava, vaan mistä me löydettäis siihen edullisesti matto? Nykyinen on ihan kamala! Kylppäri näyttää ihan kuin suoraan design-lehdestä, siitäkin tykkään tosi paljon.


Taidanpa tästä painua keittiöön leipomaan sämpylöitä ja sitten perjantaisaunaan! Hyvää viikonloppua teillekin!

4 kommenttia:

  1. Täällä yksi varsa ilmoittautuu, kiitos mukavista, tosin hieman rankoista varsajaisista! Olen mä ennenkin tainnut sulle tänne kommentoida.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä muistan sut, etkö sä just kommentoinut silloin, että oot hakemassa? Tosi kiva, ja ollos hyvä! Muistan kans itekin lämmöllä meidän varsajaisia ;)

      Poista
    2. Olen varmaankin kommentoinut useamminkin :D Täällä koitan just päntätä lantion luita.. mielenkiintoista, mutta miten hitossa nää kaikki fossat ja tuberculumit sit pitäisi muka muistaa 2 viikon päästä olevaan tenttiin.. 8)

      Poista
    3. Voi, muistan vielä sen tuskan! Voin kutenkin lohduttaa, ainakin L on yleensä kysynyt niitä kaikkein oleellisimpiä rakenteita, mä en muista et missään tentissä olisi kysytty mitään kauhean pieniä yksityiskohtia. Mut kyl tää sit helpottaa lihaskurssilla, jos olet jo valmiiksi opetellut ne ja päässyt sisään latinan kieleen. Sit on niin paljon helpompi opetella lihasten insertiot ja origot ja mulle ehkä osa luiden nystyistä aukeskin vasta siinä, kun tajusin, mitä varten ne on olemassa.

      Mä taas tuskailen anemiatyyppien kanssa. Tuntuu, että pää ei kestä enää enempää, mun muistikapasiteetti on täynnä! :)

      Poista