Moi

torstai 7. marraskuuta 2013

Eläinlääkis - se vähän isompien lapsien leikkipaikka

Kun on pimeää ja sateista, kannattaa laittaa tuoksukynttilöitä lepattamaan, kaivautua sohvalle viltin alle, ottaa teemuki käteen ja koira kainaloon, niin johan elämä taas hymyilee! 

Kämppis jatkuvasti huomauttaa mulle mun teenshoppailuhimosta. En ymmärrä miksi, eihän tossa oo edes kaikki! 

Illat ovat viime aikoina olleet aika rennot, kun en nyt käy missään töissäkään, niin on aikaa vaan pötkötellä kotona ja rentoutua. Lue: päntätä koulujuttuja päivät pitkät ja lipittää teetä :D Unisportissakin olen taas innostunut käymään, on ihan mahtavaa, kun sinne on noin puoli kilometriä. Liikunnasta tulee vaan niin hyvä fiilis ja opiskelukin sujuu paremmin. 

Tähän jouluaiheiseen lyhtyyn mä oon aivan rakastunut! 
Koulussa on ollut superkivaa. Vihdoinkin ollaan päästy asiaan ja opiskellaan juuri sitä, mikä mua kiinnostaa. Sisätautiopin tentti meni hyväksytysti läpi, sen jälkeen oli lyhyt pikakurssi neurologiasta ja oftalmologiasta. Hiukan huimaa tää tahti, neurologiaan oli varattu aikaa viikko ja silmäsairaudet kahlattiin läpi neljässä päivässä, jonka jälkeen oli tentti aiheesta. Kurssi oli tosi mielenkiintoinen, erityisesti neurologia oli esitetty tosi loogisesti ja selkeästi. Tenttikin oli yllättävän helppo ja pääsin kevyesti läpi. 


Pääsimme tekemään omille koirille sekä neurologisen tutkimuksen että katselemaan niiden silmiin. Löysin omasta koirastani jännittävän, mutta vaarattoman muutoksen vasemmassa silmässä, kun sitä tutkin kynälampun valossa. Myös hevoset ovat tulleet taas aavistuksen tutummaksi, kun pääsimme tutkimaan koulun oman hepon simmuja. 


Tällä hetkellä käynnissä on ehkä paras kurssi tähän asti, nimittäin kirurgia. Aihe on mielestäni hyvin kiinnostava ja kerrankin niin looginen, että minäkin pysyn perässä. Hurjasti on kyllä opiskeltavaa, ja mua hieman harmittaa, että ainoa opiskelutapa, jolla mä opin tehokkaasti, on se kaikista aikaavievin tapa. Niinpä siihen vierähtääkin helposti useampi tunti vielä koulupäivän jälkeen. Mutta on se niin mielenkiintoista! 

Harjoituksissa olemme päässeet suorittamaan leikkauksia meille luovutetuilla eläimillä. Niinpä olen päässyt ompelemaan haavoja, poistamaan kuvitteellisia patteja, amputoimaan häntää ja varvasta sekä suorittamaan elämäni ensimmäisen kastraation. 


Muutamana iltana olemme sitten pistäneet kämppikseni kanssa kotiteatterin pystyyn, ladoimme lautaset täyteen herkkuja ja telkkarin ääressä mussuttaen katselimme koirien sterilaatiovideoita :D Myös ompeleita olemme harjoitelleet, uhrina on ollut mm. autokolariin joutunut banaani, pedon suuhun joutunut tiikeripehmolelu sekä raadeltu haipehmo. 


Toki luettavaa on enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja ja onhan kaikki melkoista pintaraapaisua, mutta sisätautiopin tentin jälkeen oli pakko todeta, että kaikkea ei yksinkertaisesti voi oppia näin lyhyessä ajassa. Muutenkin mä opin pääasiassa tekemällä, joten toivon, että ensi vuonna selkiintyy moni asia, joka nyt vielä jää pimentoon. 

Huomenna olisi vielä viimeiseset kirurgian harjoitukset ja sen jälkeen menen käymään kotona viikonlopuksi. Siispä ensi kertaan! Syökää paljon suklaata ja juokaa teetä! 

5 kommenttia:

  1. Tää on tosi hyvä blogi ! Ite haluisik eläinlääkäriks mut en tiiä riiittääkö älyä sinne asti :D Tätä blogia on kiva lukee ku saa vähän tietää millasta eläinlääkiksessä on. :)

    VastaaPoista
  2. Lueskelin tän sun blogin kokonaisuudessaan läpi, ja toivoisin, että löytäisit taas kirjotushalun ja alkaisit postailemaan! Samastuin suhun kovasti, ja tekstejä oli ihana lukea. Nauraa sai kyllä! :D
    Välivuoden jälkeen haaveilen eläinlääkäriurasta ja nyt suunnitelmissa Tartto. Sain järjetöntä motivaatiota ja tsemppausta tästä blogista! Kiitos! :)
    -K

    VastaaPoista
  3. Täällä ilmoittautuu myös yksi lukija, joka kahlasi koko blogin läpi elukan pääsykokeisiin lukemisen ohessa (taktiikalla kpl-bilsaa-ja-pari-blogitekstiä-palkinnoksi). Toivottavasti kirjoittelet pian lisää sieltä kaiken kiireen keskeltä, sillä kuten K tuossa yllä sanoi, tämä on niin hyvä motivaattori!

    VastaaPoista
  4. Oon alkanut pikkuhiljaa kiinnostua yhä enemmän ja enemmän tosta elukasta, mutta noi enkun kieliset kirjat hiukan arveluttaa. En koskaa oo ollu hyvä enkussa, mutta en nyt aivan surkeakaan. Lukion keskiarvo oli 6 ja kirjotuksista sain C:n. Miten sulla on sujunu ton enkun kanssa ja millasia arvosanoja sait siitä lukiossa? Kiva, jos vastaat! :)

    VastaaPoista
  5. Moikka kaikille ja pahoittelut, että vastaaminen kesti näin kauan!

    Kiitos Milla, ja muista: "Mä pystyn ihan mihin vaan, jos vaan haluan"

    K: Mä yritän tsempata postausten suhteen :) Tsemppiä hei sulle hakemiseen! Tartto onkin lähestulkoon Suomen toinen tiedekunta ;)

    Anonyymi 2: No sitten mun täytyy kirjoitella ahkerammin, niin saat lisää motivaatiota lukemiseen ;) Tsempppiä pääsykoeurakkaan!

    Anonyymi 3: Suurin osa luennoistahan on suomeksi, samoin luentomateriaalit. Voin rehellisesti sanoa, että itselläni ei tasan kyllä aika edes riitä kirjojen lukemiseen, viime kesänä ostamani "Small animal internal medicine" on edelleen muoveissaan koskemattomana hyllyssä :D

    Itse olen aina ollut hyvä kielissä, myönnettäköön. Taisin saada enkusta E:n (?) tai M:n, en mä enää muista, kun olen niin vanhus jo... Mutta tohon kieleen tottuu mielestäni aika nopeasti, aluksi tää koko eläinlääketieteellinen kieli tuntui vaikealta. Toki voisin suositella, että lukisit esim romaaneja englanniksi, itse luen oikeastaan kaiken englanniksi (tai saksaksi), niin saa hyvin kehitettyä kielitaitoaan, lisäksi mä vihaan kaikkia käännöksiä...

    VastaaPoista