Helsinki to Hannover osa IV

Tiistain ohjelmassa oli vierailu pieneläinsairaalassa. Siitä minulla ei valitettavasti ole paljon kuvia. Se nyt oli aika samantyyppinen kuin meillä Helsingissäkin, paitsi että se oli huomattavasti isompi. Eri osastoja oli paljon ja käytävätkin oli vastaavasti pidempiä, saksalaisopiskelijoilta ei pääse ainakaan kunto rapistumaan! ;) 

Muutama asia joka jäi mieleen: Odotustila oli useita pieniä, näin esim. uroskoirat voivat mennä eri tilaan odottamaan. Kissoille oli kokonaan eri odotustilat, lisäksi niiden teho-osasto oli myös eristetty koirista. Hygieniassa tunnuttiin olevan tarkepia kuin Helsingissä. Lisäksi lääkäri esitteli ylpeänä hienoa magneettikuvauslaitetta, joka on kai maailman suurimpia ja jossa voidaan kuvata myös hevosia.

Sitten oli vuorossa hevossairaala. Ja se vasta upea olikin.

Hevosilla oli yksittäisten karsinoiden jatkeena ulkotilat. Jos hevosta ei voinut päästää ulos, niillä oli kuitenkin ikkunat, joista oli näköyhteys muihin hevosiin. Näin niillä on virikkeitä ja ovat rauhallisempia, kun näkevät lajitovereitaan.

Hoitotilat olivat tosi hienot ja tilavat. Joissain tiloissa oli tilaa kahdelle hevoselle, sillä toisen hevosen läsnäolo usein rauhoittaa vauhkoa hevosta. Lattiamateriaalit olivat hyvät, pitävät kumimatot. Hygienia oli jälleen toteutettu hyvin - itse sairaalassa oli "puhdas puoli", jossa henkilökunta valmistautui esim. leikkaukseen, sitten oli erillinen sisäänkäynti hevoselle. Hevoset siis tuotiin ulkoa suoraan hoitotiloihin. Näin taudit eivät pääse leviämään itse sairaalassa ja paikat pysyy siistinä.

Sitten oli hieno ulkokenttä:

Pohjakin oli hyvin näppärä: alhaalta se voitiin täyttää vedellä, jotta pohjalla säilyisi aina optimaalinen kosteus. Alustana oli joku, mikä on kai paras mahdollinen hevoselle, en ole hevosihmisiä, niin en ole varma, mikä se oli. Joku hiekantuntuinen.

Ja sitten oli vielä valtava maneesi, jossa voitiin tehdä esimerkiksi ontumatutkimuksia ja erityisesti tutkimuksia ratsastaja selässä. Tämä on erityisen tärkeää, kun etsitään syytä ontumiseen, sillä ratsastaja vaikuttaa hyvin paljon hevosen liikkeisiin.

Lopuksi saimme aivan ainutlaatuisen tilaisuuden päästä seuraamaan endoskopiatutkimuksen ratsuhevoselle. Kyseessä on yleinen vaiva hevosilla, kurkunpään toispuoleinen halvaus. Normihevosen elämään se ei yleensä vaikuta, mutta kilpailuhevosella se vähentää suorituskykyä. Tätä tutkitaan työntämällä hevosen nieluun kamera, josta nähdään kukunpään liikkeet.

Tähän asti laitteet ovat olleet kiinteitä, joten käytännössä tutkimus voidaan tehdä vain juoksumatolla. Luonnollisesti juoksumatolla ei voi olla ratsastajaa selässä. Nyt on kuitenkin kehitetty aivan uusi metodi, jolla saadaan laite kiinnitettyä satulaan ja voidaan kuvata hevosta oikeasti liikkeestä.

Ongelma nimittäin usein on, että kun ratsastaja pyytää hevosta kokoamaan itsensä, tämä laskee päätä alas, tavalla jota se ei juoksumatolla tee. Tällöin ongelma ei oikein ilmene perinteisessä tutkimuksessa.

Tällaisia liikkuvia endoskooppeja on koko maailmassa hyvin vähän, joten pääsimme seuraamaan todella ainutlaatuista potilastapausta!

Valitettavasti opiskelijat eivät pääse kliniikkavuonna tekemään tarpeeksi käytännön harjoituksia, koska opiskelijoita on todella paljon, n. 250 yhdellä vuosikurssilla, kun meillä Helsingissä on n. 70. Toki tällaisessa paikassa näkee todella paljon, mutta usein juuri ne hands on -kokemukset jäävät liian vähäisiksi. Lisäksi hevosten kanssa kun työskennellään, niin opiskelijat harvoin pääsevät tekemään mitään muutenkaan, paitsi katselemaan kun kokenut eläinlääkäri suorittaa toimenpidettä. Valmistuneena onkin sitten hieman jännittävää mennä ensimmäistä kertaa tallikäynnillä ja tehdä yksin jotain, mitä olet kerran nähnyt jonkun tekevän...

Klinikkavuosi muutenkin eroaa meidän sellaisesta huomattavasti. Kun meillä on klinikkakierrot joka osastolla määrätyn ajan, saksalaiset joutuvat valitsemaan. Meikäläiset siis käyvät läpi sekä pieneläimet, hevoset että tuotantoeläimet. Saksassa opiskelija joutuu päättämään yhden alan, joka kiinnostaa ja sitä tehdään koko vuosi.

Pieneläinten kanssa pääsee tekemään paljon enemmän käytännön juttuja, joista on hyötyä myös hevosihmisille, esimerkiksi perusleikkaustekniikat ovat periaatteessa samanlaisia eläimestä toiseen. Hevosihmisille tuleekin vaikeaa saksassa, kun ei oikein saa kokemusta mistään tuollaisesta, kun ollaan koko vuosi hevososastolla....

Lounaan jälkeen suuntasimme läheiseen pikkukaupunkiin Celleen hevossiittolaan. Ensin kävimme oriosastolla.

Talleja oli monta ja tilat olivat hienot ja tilavat. Oriita ostetaan nuorina ympäri maailmaa. Sitten niitä aletaan treenata muistaakseni puoli vuotta. Ohjelmaan kuuluu monipuolisesti niin koulu-, este- kuin maastoratsastustakin. Ne käyvät läpi hyvin kovan koulun, jonka aikana erottuvat jyvät akanoista. Koulutuksen jälkeen ne suorittavat tasokokeen.

Edessä estekenttä, oikealla alkaa maastorata. 

Riippuen, miten lupaavalta ori näyttää koulutusjakson jälkeen se joko pidetään, laitetaan sijoitukseen tai myydään pois.

Käsittelyboksit

Hevosten suihku

Sitten lähdimme vähän matkan päähän tammojen talleille.

Tammojen "kylä" oli vielä himpun verran hienompi kuin oreilla. Rakennukset olivat hyvin vanhoja ja arvokkaita.

Edessä näkyy yksi tallirakennuksista, oikealla sivulla oleva valkoinen tönö on maneesi:

Maneesi oli iso ja tilava. Vanha perintörakennus sekin. Välillä täällä kuulemma järjestetään juhliakin. Pohja on hevosille paras mahdollinen.

Hevosten kävelytyslaitteita oli useampi, myös oriiden osastolla niitä näkyi pihalla aika monta. Joku omituinen politiikka näyttää vallitsevan hevosmaailmassa, että arvokkaat hevoset eivät pääse lainkaan laitumelle. Onpahan edes vähän liikuntaa näin, vaikka hieman epäilenkin tuon mielekkyyttä.

Myös tällaisia ulospäin avautuvia karsinoita oli monta. Onpahan hevoselle jotain virikettä, kun se voi tuijotella ympäristöön, vaikkei laitumelle pääsisikään.

Yksi talleista sisältä. Erityisen arvokkaat hevoset olivat omassa tallissaan ja löytyi sieltä muutama julkkiskin!

Jostain vajasta löytyi monta vanhaa kärryä: 

Nämä saa ministeri käyttöönsä, kun tulee vierailulle seudulle: 

Pitäisiköhän ruveta ministeriksi?

Kierroksen jälkeen olimme kaikki väsyneitä ja kiireisesti kahvijäätelöhoidon tarpeessa. Allekirjoittanut ainakin oli niin uupunut, että ei kauheasti riittänyt juttua automatkalla.

Ajoimme Cellen keskustaan etsimään jäätelöä/kahvia/molempia edellisiä. Keskustan nähdessäni virkistyin hieman, kylä näytti ihan joltain lastenkirjan kylältä.

Vanhoja rakennuksia, tiet eivät ole asfalttia nähneetkään, betonia ei mailla halmein... Tällaiseksi kuvittelen oikean kylän!

Suklaapähkinäjäätelön ja cappucinon jälkeen maailmakin näytti taas huomattavasti paremmalta paikalta elää ja seikkailimme vielä tovin pitkin katuja. Lopulta käännyimme takaisin kohti tuttua ja turvallista Hannoveria.

Illalla kävimme vielä syömässä. Paikka oli hauskasti suunniteltu uimarannan tyyliseksi ja sijaitsi korkealla kerrostalon katolla! Näkymät olivat varsin hienot ja, mitä parasta, ruoka erinomaista.

Omalla lautasellani oli vuohenjuusto-saksanpähkinäpastaa. Se oli taivaallista ja kruunasi kyllä päivän :) Saksalaiset ne osaavat sitten tehdä ruokaa <3

No, siinäpä se ilta sitten menikin :D

Seuraavassa ja todennäköisesti viimeisessä osassa vuorossa ovat Hannover Zoo, Clinic for rodents, reptiles and birds, German Primate Center sekä kuvankaunis Göttingen. Näkemisiin siis! 

Helsinki to Hannover osa III

Maanantaina päästiin siis itse asiaan, eli askeletta lähemmäs eläinlääketiedettä. Eilinen päivä oli keskittynyt lähinnä paistettujen elukoiden syömiseen :)

Hannoverissa on omat klinikat lehmille ja pienille märehtijöille. Pienten osastolla oli lampaita, vuohia ja sikoja.

Kipeitä lampaita oli monta.

Opiskelijat tekemässä sorkkahoitoa lampaalle: 

Tällainen pieni söpöliini kiinnitti huomiotamme: 

Näitä kuulemma tulee aina välillä. Joku pohti ryhtyvänsä isona alpakkalääkäriksi, tämän nähtyäni ymmärrän syynkin :) 

Ulkona oli hienot tarhat potilaille: 

Sairaalalla oli myös omia lampaita opiskelijoita varten. Sairaalalla harrastetaan myös pienimuotoista kasvatustoimintaa ja lammaslapsia oli aika monta tälläkin kertaa. Lisäksi taustalla on pari harvinaista saksalaista possua, joita pidetään rodun säilymistä ajatellen.

Lampaiden seasta löytyi Dumbo, joka kuulemma toimii lammaslapsivahtina, kaikki lammasäidit antavat tälle hauskalle kaverille vauvansa hoitoon:

Dumbo-alpakka

Valitettavasti näkyi tällaistakin:  

Hännänpurenta on porsastiloilla vakava ongelma, joka viestii virikkeiden ja tilan puutteesta. En tiedä onko ko. possun häntä purtu vai leikattu tarkoituksella. Tätäkin harrastetaan hännänpurennan välttämiseksi. Te saatte kertoa minulle, miten tämä ratkaisee alkuperäisen ongelman, hyvinvoinnin puutteen. Minä en ole vielä vastausta keksinyt :(

Possuostastolla on omat röntgenlaitteet: 

Sitten siirryimme vähän suurempiin märehtijöihin: 

Suomeksi nautojen klinikka

Lehmien tutkimusosasto:

Vasikoille oli ulkona omat tilansa, jotka oli katettu ja jokaisella oli oma iglunsa: 

Lehmäambulanssi: 

Klinikalla on tapana hakea sairaat lehmät tilalta ja myös tuoda se takaisin omistajalleen. Tällä tavalla saadaan huomattavasti enemmän potilaita sairaalaan, mikä on tietenkin hyvää sekä taloudellisesti että opiskelijoiden kannalta. Sairaalassa on myös omia lehmiä, joilla opiskelijat enimmäkseen harjoittelevat. Harvoin opiskelijat pääsevät tekemään toimenpiteitä potilaille. 

Hurjannäköistä touhua, mutta kyseessä on hyvin viaton toimenpite, muistaakseni tässä lyhennetään sorkkia. Vasikka otti tilanteen itse asiassa hyvinkin rauhallisesti.

Päivän huipentuma oli ehkä kuitenkin leikkaus jota päästiin seuraamaan.

Kyseessä oli juoksutusmahan leikkaus. Normaalisti juoksutusmaha sijaitsee aika alhaalla, keskellä. Joskus kuitenkin sattuu, että se luiskahtaa vasemmalle tai oikealle puolelle.

Suomessa tätä korjataan yleensä avoleikkauksella. Lääkäri tekee viillon kylkeen, työntää kätensä lehmän sisuksiin ja vetää juoksutusmahan käsin takaisin paikoilleen. Sitten se kiinnitetään muistaakseni vatsaontelon seinämään. Toimenpite kestää pari tuntia ja on hyvin hankala ja sotkuinen.

Täällä käytettiin aivan erilaista tekniikkaa:

Lehmän kylkeen tehtiin kaksi pikkuruista reikää, josta toiseen työnnettiin endoskooppi, eli jonkinnäköinen kamera ja toiseen reikään letkun päässä olevat työkalut. Lanka kiinnitettiin juoksutusmahaan. Jotta se saatiin kiinnitettyä, piti lehmä kääntää ympäri:

Lopulta lehmä oli kokonaan ylösalaisin. Lehmä oli kovin kauhistunut, muttei vaikuttanut erityisesti tuskaiselta tai mitään. Sitä ei tarvinnut edes rauhoittaa toimenpiteen ajaksi.

Koko toimenpite kesti ehkä puolisen tuntia ja aiheutti lehmälle pientä shokkia lukuunottamatta minimaalista kipua. Leikkaushaavat olivat niin pieniä, ettei niitä tarvinnut edes ommella, riiti, kun laittoi sideharsot päälle. Luonnollisesti myös tulehdusvaara on näin huomattavasti pienempi kuin perinteisellä menetelmällä.

Iltapäivällä oli vuorossa Cityralli, jossa kierrettiin ryhmässä määrättyjä paikkoja kartan avulla ja vastailimme annettuihin kysymyksiin.

Kiersimme nähtävyyksiä rauhassa ja eksyimme milloin mihinkin kahvilaan ja kauppaan.

Lopulta emme ehtineet vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta löysimme kuitenkin tiemme maaliin asti. Paljosta kävelystä uupuneina suuntasimme vielä illalla läheiselle lammelle piknikille.

Saksalaiset olivat taas kerran järjestäneet kunnon buffetin perunasalaatista braatwurstien kautta piirakoihin ja viihdyimme pitkään rantaruohikossa syöden ja rupatellen.

Myöhemmin lähdimme yhden kaverini kanssa kiertämään lampea ja löysimme näin veikeän kyltin erään puun kyljestä:

Kaiken toiminnan ja äksönin jälkeen oli erityisen ihanaa kävellä hiljalleen viileässä ruohikossa, kuunnella tuulen suhinaa ja veden loiskintaa rantaa vasten ja rupatella niitä näitä hyvässä seurassa ;) Kuulostanpa taas runolliselta! :P

Auringon alettua matkansa horisontin tasolle alkoi itse kullekin tulla kylmä. Ilta oli kuitenkin vielä nuori ja olimme yksimielisesti sitä mieltä, että iltaa pitää päästä istumaan vielä vähäksi aikaa. Niinpä menimme erääseen pieneen, viihyisään paikkaan juomaan coctailit. Tilasin itselleni ihanan pirteän Sex on the beach, kyllä maistui!

Seuraavasta päivästä on niin valtavasti kuvia ja kerrottavaa, että taidanpa taas jättään tämän tarinan tähän. Tiistaina vuorossa olivat nimittäin vierailut sekä pieneläin- että hevossairaaloissa, joista erityisesti viimeksimainittu oli ihan mieletön. Iltapäivällä kävimme kauniissa Cellen kaupungissa hevossiittolassa ja illalla kävimme syömässä kerrostalon katolle rakennettuun Roof Gardeniin. Mutta siitä lisää siis ensi kerralla!

Tästä taitaakin muuten tulla aika moniosainen juttu, kerrottavaa riittää vielä enemmänkin kuin mitä olin ajatellut :)