Kun sanotaan, että matkailu avartaa, niin se on vain puoli totuutta. Ei tarvitse edes matkustaa kauas, riittää, kun jakaa kokemuksia ulkomaalaisten kanssa.
Viime viikolla meille tuli kummenkunta puolalaista vaihtaria tutustumaan Suomeen ja eläinlääkikseemme. Esittelimme tiedekunnan, koulurakennuksen, kampuksen, eläinsairaalan ja vähän Helsinkiäkin. Iltaisin järjestimme jos jonkinlaista illanviettoa.
Maanantaina meitä oli iloinen joukko suomalaisia vastassa rautatieasemalla kuten sovittua.
Junasta purkautui kaiken sortin matkustajaa, mutta ei yhtään suurempaa porukkaa. Juna tyhjeni, me odotimme ja lopulta seisoimme tyhminä tyhjällä laiturilla. Mitäs nyt?
Pienen häsläämisen ja soittelun jälkeen selvisi, että he olivat menneet tuntia myöhempään junaan. Puolalaisille aikataulut taitaa olla aika häilyvä käsite ;) Menimme siis porukalla lähimpään ravintolaan lasilliselle tappamaan aikaa.
Tunti kului äkkiä rupatellessa ja pian pitikin mennä ottamaan vieraat vastaan. Nälkäinen porukka suuntasi alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti ensimmäiseen mäkkäriin syömään. Muutimme siis suunnitelmia ja lähdimme sinne. Lyhyen ohjeistuksen ja esittelyn jälkeen kukin hajaantui kotiinsa.
Illalla oli vuorossa näinkin herkullinen grilli-ilta:
Seuraavat päivät kuluivat nopeasti ja illat rattoisissa merkeissä. Mieleen jäi erityisesti ilta toisessa kerhotilassamme Sellissä, jossa puolalaiset halusivat esitellä meille laulujaan. Istuimme ison pöydän ääressä, tunnelma oli mukavan kotoisa ja vieraamme lauloivat puolaksi toisen pojista säestäessä kitaralla. Erityisesti se hieman surumielinen melodia oli mielestäni kaunis, sitä olisi voinut kuunnella koko päivän. Mekin esittelimme heille jotain omia hittejämme, joista he taisivat tykätä kovasti ;)
Kävimme myös korkeasaaressa ja suomenlinnassa, tosin allekirjoittanut toteutti samaan aikaan velvollisuuksiaan koulun penkillä... Myös luonnontieteellinen museo, Helsingin nähtävyydet, patologian osasto, poliisitallit sekä monet jäätelökioskit, ravintolat ja kuppilatkin tuli nähtyä ja koettua.
Vaihdoimme myös paljon kokemuksia koulusta ja opiskelusta yleensä.
Kaiken kaikkiaan he ihailivat kouluamme suuresti. Erityisesti modernit ja hienot tilat sekä huippuvarusteltu laboratorio tekivät vaikutuksen. Myös dekaanin esittelystä he taisivat tykätä ja he olivat yllättyneitä, miten professorien kanssa voi jutella noinkin rennosti, heilläpäin monet proffat täytyy puhutella hyvin kunnioittavasti, ei kaverinomaista juttelua, kuten meilläpäin on usein tapana.
Opinnot kestävät Puolassa yhtä kauan ja he käyvät myös asioita aikalailla samassa järjestyksessä kuin me. Hieman outoa on mielestäni se, että he eivät ensimmäisen vuoden aikana juurikaan leikkele eläimiä. Mehän ollaan leikelty kaikkea kanin ja hevosen välillä kyllästymiseen (?) asti, heillä on ainoastaan demoja, joissa opettaja leikkaa ja selittää samalla mikä rakenne missäkin näkyy. Olimme yhtä mieltä siitä, että meidän tapa helpottaa oppimista todella paljon, koska saa itse tehdä ja etsiä omaan tahtiin.
Eniten minua mietitytti kuitenkin tuo rahapolitiikka. Minäkin olen niin usein valittanut, että opintotuki on liian pieni, asumistuessa ei ole mitään järkeä, kun se on niin pieni ja typerää, kun on pakko käydä töissä opiskelun ohella. Noh, puolalaisilla ei ole mitään opintotukea alkuunkaan. Tapoja opiskelun rahoittamiseen on kolme:
1. Vanhemmat maksaa. Monella vanhemmat tukevat, mutta harvalla on niin rikkaat vanhemmat, että voisivat elää sen turvin.
2. Stipendi. Joka vuosi kurssinsa (vai oliko se koulun?) parhaimmille tarjotaan stipendi, jolla eletään seuraava vuosi. Käytännössä kuitenkin hankalaa saada, kun täytyy olla huippuarvosanat.
3. Pitää käydä töissä ja rahoittaa koko opiskelu sillä tavalla. En voi edes kuvitella, miten paljon joutuisin tekemään töitä, jos en saisi lainkaan opintotukea ja lainaa.Yhtälö on muutenkin hankala, sillä saadakseen stipendin, pitää olla tosi hyvät arvosanat, samaan aikaan pitää kuitenkin käydä töissä elättääkseen sillä hetkellä itsensä, mikä taas syö aikaa opiskelulta.
Kaiken tämän jälkeen, on pakko vähän nöyryä ja myöntää, että meillä on asiat täällä suomessa oikeastaan aika h****tin hyvin.
Toki siellä menee elämiseen huomattavasti vähemmän kuin meillä, opiskelijakämpän vuokra on alle 100€ kuukaudessa ja kaiken kaikkiaan kuukaudessa riittää 250€ mainiosti. Tämän kuullessani oli pakko niellä pari kertaa tyhjää. He olivat hyvin tyrmistyneitä, kun sanoin, että itelläni tekee tiukkaa pärjätä 800 eurolla. Tosin palkatkin ovat huomattavasti matalemmat kuin mihin me olemme tottuneita. Kaupan kassalla tuntipalkka on tyypillisesti noin 2,5 euroa.
Viikon opetus taisikin olla se, että ruoho ei aina olekaan vihreämpää aidan toisella puolella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti