There we go again!

Jee, kohta se alkaa! Kohta pääsen takaisin koulun penkille! :)

Kävin eilen Viikissä hakemassa opiskelijakorttiin uuden tarran ja sain samalla kalenterin ja opinto-oppaan.

Kampus oli vielä pystyssä ja samannäköinen kuin ennenkin, tai melkein ainakin, mitäs nyt jossain hieman remontoitiin :) On se uskomatonta, että vielä kolmantenakin syksynä tuntuu ihan yhtä mukavalta palata kouluun kuin ennenkin. Tää kertoo ehkä jotain siitä, että olen ihan oikeassa paikassa opiskelemassa...

Otin vahingossa ruotsinkielisen kalenterin, huomasin sen vasta kotona :( Ei toisaalta haittaa, osaan muutenkin kuukaudet ehkä jopa paremmin ruotsiksi kuin suomeksi, jostain syystä...

Kävin hieman pyörähtämässä tutussa EE-talossa ja tapasin ekaa kertaa uudet ykköset, kun esittelin meidän opiskelijayhdistystä. Tuntui oikein mukavalta porukalta ja kiinnostusta löytyi vaikka kuinka paljon. Hienoa, jos saadaan aktiivista porukkaa mukaan yhdistystoimintaan! Nyt salattu identiteettini varmaan paljastui kaikille ykkösille, jotka tätä lukee, mutta paljastukoon :) 

Muistan kyllä orientoivan viikon kuin eilisen päivän. Samaa taisin todeta viimekin vuonna :D 

Meidän varsajaiset - Oi, oi niitä muistoja, pääsisinpä edes hetkeksi takaisin viattoman varsan elämään :)

Olin koko viikon ihan pyörällä päästäni, mutta samalla niin onnessani, kuin pieni ihminen voi olla. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, enkä millään malttanut että päästäis jo tositoimiin. Tietoa tuli ihan hurjasti ja olin unohtanut suurimman osan jo perjantaihin mennessä. Pakkaa sekoitti vielä muutto maaseudulta kaupunkiin; muutos oli todella tyrmäävä maalaistytölle, joka ei ollut koskaan istunut ratikassa tai leimannut bussilippua. En tiennyt mikä on spora ja olin ihan pihalla, kun joku puhui dösästä tai steissistä. 

Koulumaailmakin oli yhtä sekasotkua. Miten niille kursseille ilmoittauduttiinkaan? Mikä ihme olikaan Alma? Mikä ihmeen Weboodi? Ja mitä ihmettä YTHS:llä tehdään? Pikkuhiljaa kuviot kuitenkin selkiintyivät, kunhan ei stressaa liikaa. Pian jo huomasin opiskelevani täyttä höyryä ja aika pian koitti jo eka tenttikin. Nyt yhtäkkiä, kaksi vuotta myöhemmin huomaan olevani jo hyvää matkaa kohti opiskelun puoliväliä ja tuntuu, että olen ollut täällä aina. En edes muista elämää ennen eläinlääkistä. Oliko sellaista edes? 

Elämä ennen eläinlääkistä = Galenos

Saimme eilen vihdoin ja viimein kurssiaikataulutkin. Kouluintoa hieman kyllä laimentaa 9-sivuinen aikataulu ja useita kymmeniä sivuja pitkä "ohjeistus", jossa puhutaan mm. pelisäännöistä ja ryhmätöitä valvovista mentoreista. Kauheeta, kun meitä holhotaan kuin ala-asteikäisiä! Paitsi et meitä ei kohdeltu näin edes silloin. Aihe vaikuttaa muutenkin supertylsältä, vai miltä kuulostaa lakipykälät, tietokoneharjoitukset ja todennäköisyysjutut?! Täytyy siis varustautua kunnolla luennoille. Kauppalistalla olisi ainakin uusi termari ja sukkalankaa. Tai lapaslankaa. Mä tarviin uudet rukkaset.

Tänään olisi ohjelmassa Kalliokierros ykkösille, kauheasti tekisi kyllä mieli liittyä seuraan. Toisaalta kämppä on kaatopaikka, koira hyperaktiivinen ja kandikin huutelee tuolta nurkasta, pöh. Taidan sittenkin vain leikkiä kotihiirtä ja olla tunnollinen koiranomistaja. Eiköhän tuokin joudu olemaan yksin vielä ihan tarpeeksi syksyn aikana...

Siispä, hyvää alkanutta syksyä vaan kaikille! :)