Oon ollut superkiireinen viimeiset viikot, toistaiseksi en oo vielä huomannut, että tää kolmosen syksy olisi erityisen rento :) Toki meillä ei ole kovin tärkeitä aineita eikä koko syksynä ole kun yksi tentti, mutta sen sijaan on tosi työllistävä ryhmätyö, laaja parityö ja vielä artikkeliarviointi, johon kuuluu viitisen artikkelia. Mun neljää kandiartikkelia en ole vieläkään vuoden aikana lukenut ja nyt pitäisi lukea viisi (huomattavasti tylsempää) kappaletta muutamassa viikossa? Huokaus.
Lisäksi mua on työllistänyt yhdistyshommat, mä olen tällainen yleinen nakkikone :) (Ja aina välillä tällainen nakkien delegointikone :D )
Ihan huomaamatta on syksy hiipinyt kotiovellekin ja aamulla huomaa, että on jo tosi kylmää. Olen yrittänyt olla sitkeä ja pyöräillä, mutta olen jo pariin otteeseen lipsunut ja turvautunut autokyytiin. Hyi mua.
Tällä hetkellä opiskellaan epidemiologiaa ja NPE:tä eli näyttöön perustuvaa eläinlääketiedettä. Luulen, että epidemiologia voisi oikeasti olla hyvin mielenkiintoista, mutta jostain syystä luennot on tehty ihan äärimmäisen kuiviksi ja tylsiksi. Lisäksi aiheeseen kuuluu lakitieto, jo pelkkä sanakin saa hiukset nousemaan pystyyn. Ei ole salaisuus, että minusta ei olisi ikinä tullut asianajajaa! :) Viimeiset päivät on siis mennyt selatessa lakipykäliä ja tulkitessa hankalia asetuksia.
Näyttöön perustuva eläinlääketiede on juuri niin epämääräistä kuin miltä se kuulostaakin. Tämäkin aihe voi olla ihan käyttökelpoinen sitten, kun tekee tutkimustyötä ja pitää analysoida tutkimustuloksia, mutta tässäkin aineessa on harvinaisen hyvin onnistuttu kitkemään opiskelijoista viimeinenkin motivaation rippeet äärimmäisen tylsien luentojen ja aivan kauheiden tietokoneharjoitusten avulla. Harjoitukset oli niin epämääräiset, etten koko kolmetuntisen session aikana tajunnut kertaakaan, mitä oikeastaan ollaan tekemässä, seurasin vaan ohjeita ja tein kuten käskettiin... Hauskaksi asian tekee vielä se, että kaverini on käynyt kokoinaisen kurssin kyseisestä tietokoneohjelmasta eikä osaa käyttää sitä vielkään, miten meidän kuuluisi oppia tämä yhdellä kerralla?
Lievän motivaation puutteen korvaa onneksi kaikenlaiset kivat jutut. Pienet arjen ilot, kuten hyvä leffa, hyvää ruokaa, itsepoimitut sienet ja onnistuneet koiratreenit tekevät päivistä merkitykselliset. Lisäksi pääsen järjestämään kaikkea kivaa toimintaa ja ohjelmaa. Erityisesti odotan erästä isoa, sanoisinko Projektia. Siitä lisää myöhemmiin. Eilen oli varsajaiset eli meidän versio fuksijaisista. Saatan laittaa siitä lisää ensi kerralla :)
Tää on vähän tällainen sekamelska-postaus kukkaruukusta muurahaiseen, mutta ei kai varsajaisten jälkeisessä tilassa muuta voi olettaakaan :D
Heissan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti