Vähiin käy viikot...

Heipähei,

matka kohti uusia seikkailuja jatkuu vaan! Tällä kertaa matka käy kohti Seinäjokea, jossa odottaa viikko sikaeläinlääkärin matkassa. Odotan viikkoa innolla, koska meillä etelässä ei kauheasti sikatiloja ole, eikä näinollen opetusta niistä kauheasti saada. Sitä paitsi tykkään possuista :)

Englannista kotiuduin tosiaan pääsiäisen jälkeen hirveän tavarakuorman kanssa monella, monella eri kulkuneuvolla. Lisäjännitystä toi rautatietyöt, jotka hidastivat raideliikennettä ja sen takia meinasin myöhästyä lentokentälle menevästä jatkojunasta, joka kulki vain kerran tunnissa - tämänkin tajusin vasta paikanpäällä. Täällä junat eivät olleet ikinä muuten myöhässä, joten en osannut aavistaa, että pyhäpäivänä korjattaisiin raiteita ja sen takia ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen olisi juna myöhässä...

Suomessa oli vajaa viikko hengähdysaikaa, se tosin meni nopeasti erinäisiä asioita hoidettaessa ja edestakaisin juostessa. Lisäksi piti lukea tulevaan farmakologian lopputenttiin. Pari viikkoa sen jälkeen meni pieneläinten sisätautien parissa. Mielenkiintoista, mutta aivan liian lyhyt aika, tuntuu edelleen, että en tiedä tarpeksi sisätaudeista. Outoa on päästä koulusta jo neljältä, päivät tuntuvat kovin lyhyiltä :) Tosin illat ovat olleet täynnä ohjelmaa, joten aika on mennyt vaudilla ja vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Koiralle on onneksi kiinteä tukiverkosto, joka hoitaa sitä ilomielin, kun itse olen 14 tuntia vuorokaudessa menossa. Ihan näin vinkkinä tuleville vitosille: hankkikaa muutama vakiohoitaja eläimillenne, ne tulevat erittäin tarpeeseen! ;)


Meitä vitosia lahjotaan nyt kaikista suunnista, kun eri lääkefirmat järjestävät meille kutsuja, tarjoavat meille ruokaa, antavat lahjoja ja keksivät ties mitä mainospuheita, että heidän tuotteet ovat ehdottomasti markkinoiden parhaat. En valita, ruoka on ollut hyvää ja osa lahjoista erittäinkin hyödyllisiä. Saimme esimerkiksi kätevän hakuteoksen kaikista eri taudeista ja niiden hoidosta, eläinlääkäriohjelmiston ilmaiseksi käyttöön vuodeksi, paljon eri tuotenäytteitä, erinomaisen hyvää ruokaa ja paljon rahanarvoisia etuuksia kesää varten.

Hieman alkaa jo tuleva kandikesä aiheuttaa perhosia vatsassa, onhan koula jäljellä enää vaivaiset neljä viikkoa! Hieman olen jo selannut lääkeluetteloita ja tarvikelistoja miettien, mitä kaikkea joudun ostamaan kesäksi töitä varten. Oman toiminimen perustamista varten on jo lähetetty paperit vetämään. Kunnaneläinlääkärithän ostavat itse tarvikkeensa ja lääkkeensä toimien osittain omana yrittäjänä. Samalla saamme kuitenkin palkkaa kunnalta, joten kunta tarjoaa esimerkiksi toimitilat, päivystysasunnon ja määrittelee toimialueen ja päivystykset.


Silläaikaa, kun edelleen yritän sisäistää, että se kuuluisa ja pelätty klinikkavuosi on lähestymässä loppuaan, lähestyvät lopputentit uhkaavaa vauhtia. Meillä on siis vitosen lopussa kaksi käytännön tenttiä, joissa mitataan praktiikassa tarvittavia perustaitoja. Toinen tentti koskee tuotantoeläimiä ja toinen hevosia&pieneläimiä. Tentissä on eri rasteja, joissa on töissä vastaantulevia tapauksia. Pitää esimerkiksi tehdä yleistutkimus lampaalle, koota anestesiakone käyttövalmiiksi, kytkeä koira leikkauspöydällä monitoreihin ja selostaa tärkeimmät elinarvot, hoitaa ripulista kärsiviä possuja jne. Yleensä ihmisillä on tentit noin kuukauden välein, mutta mulla on vaihdon takia vain neljä päivää väliä. Parasta siis alkaa lukea jo ajoissa, sillä tenteistä on pakko päästä läpi, jotta saa väliaikaiset oikeudet.

No mutta oikein hyvää kevään alkua kaikille! Toivottavasti oli mukava vappu, joitte paljon simaa ja mussutitte munkkeja! ;)

A hundred shades of grey

Sata erilaista harmaasävyä tuijottaa minua tuimasti valotaululta. Ota noista sitten selvää. Huoneessa on täysin pimeää, ainoastaan valotaulu valaisee aavemaisesti opiskelijoiden kasvoja. On täysin hiljaista, kuuluu vain vaimea, tasainen hengitys. Kaikki odottavat, että joku sanoisi jotain. 

Pikkuhiljaa harmaansävyt alkavat erottua toisistaan ja muuttuvat erilaisiksi rakenteiksi. Kaksi viikkoa kuluu äkkiä ja toisen viikon päätteeksl voin sanoa lukevani jo melko sujuvasti röntgenkuvia. Olin siis diagnostisen kuvantamisen osastolla, jossa tehdään röntgen-, ultraääni, tietokonetomografia- sekä magneettitutkimuksia. 

Joka päivä ryhmämme sai tulkittavaksi kuusi röntgenkuvaa, joista piti laatia raportti seuraavalle päivälle.  Seuraavana aamuna tapauksista keskusteltiin ryhmässä radiologin eli kuvantamiseen erikoistuneen eläinlääkärin kanssa. Joka päivälle oli eri teema, joten kävimme kaikki osa-alueet läpi viikon aikana. Huomasin selkeästi, miten huimasti silmä kehittyi kahden viikon aikana. Hyvä, koska Suomessa opetetaan kuvien tulkitsemista selkeästi vähemmän kuin täällä, joten se on hieman ollut hukassa vielä. 

Osallistuimme tietysti myös itse potilastyöhön, jossa meidät opetettiin ottamaan niitä kuvia ihan itse. Potilaan asettaminen oikeaan asentoon eri kuvia varten on yllättävän vaikeaa. Eläimen pitää olla täsmälleen oikeassa asennossa, jotta kuvasta tulee laadukas. Kun pääsen kesällä oikeisiin töihin, niin voisi hieman harjoitella oman koiran kanssa tuota läpivalaisua, se kun täytyisi joka tapauksessa kuvauttaa uudestaan :) 

Harmillista kyllä emme päässeet seuraamaan ultraäänitutkimuksia kovin montaa. Olen siinä nimittäin vielä huomattavasti huonompi kuin röntgenkuvien tulkinnassa. Onneksi ultraamista voi kuitenkin kesällä töissä harjoitella mielin määrin, koska siitähän ei aiheudu röntgenin tavoin säteilyvaaraa. 

Tuntuu hienolta puhua ensi kesästä.  Tähän asti olen aina ajatellut, että sitten joskus tulevaisuudessa, kun saan oikeudet niin sitä ja tätä. Nyt tämä tulevaisuus onkin jo ihan käsillä ja kesällä pääsen oikeasti töihin. Työpaikka on jo valmiina, joten kyse on enää parista kuukaudesta ja muutamasta lopputentistä. Aika hullua. Toistaiseksi suhtaudun asiaan lähinnä lapsenomaisella innolla, saas nähdä muuttuuko innostus vielä kauhunsekaiseksi paniikiksi, mitä lähemmäs ensimmäistä työpäivää päästään :) 

Mutta ennen sitä täytyy keskittyä tähän hetkeen. Vielä viikko vaihtoa jäljellä, täytyy nauttia vielä tästä loppuajasta. Tuliaiset on jo shoppailtu, valitettavasti matkalaukkuun ei mahdu kovin paljon tavaraa. Ensi viikonloppuna on tiedossa retki Walesiin toisen vaihtarin kanssa. Lontoossakin tuli piipahdettua viikonlopun verran, kun poikaystävä tuli käymään. 

Ensi viikolla on tiedossa ihotaudit, sitä odotankin mielenkiinnolla. See ya! 

Pieneläinklinikalla turistina

Hiya,

tosi kiireiset kaksi viikkoa takana - ai mitä, olenko todennut saman ennenkin?! Viimeiset kaksi viikkoa olen hoitanut koiria, kissoja, pupuja, marsuja ja rottia pieneläinklinikalla Liverpoolissa. Tämä on ns. 1st opinion clinic, en oikein tiedä, miten tämän suomentaisi. Käytännössä tämä on ihan perus pieneläinklinikka, jossa ei ole mitään hienoa erityisvarustelua, kuten yliopistollisella opetussairaalalla. Tarvittaessa tältä klinikalta lähetetään potilaita sitten eteenpäin sairaalalle tutkittavaksi, jos tulee kinkkinen tapaus vastaan. Klinikka on kuitenkin osa yliopistoa, joten kaikki opiskelijat viettävät täällä viikon kerrallaan. Matkoihin kuitenkin on kulunut kiitettäväsiti aikaa, koska klinikka sijaitsee 22 kilometrin päässä.

En ole itse ikinä ollut pieneläinklinikalla töissä, joten tämä pariviikkoinen jakso tarjosi hieman näkemystä siihen, millaista on työ ihan perus pieneläinpraktiikassa. Eläinsairaalalla saa helposti väärän käsityksen, koska siellä hoidetaan niin paljon monimutkaisempia tapauksia ja mahdollisuuksia on paljon enemmän. Tosi suuri osa on ihan rokotuskäyntejä, joissa täällä on yleensä tapana tehdä perusteellinen terveystarkastus samalla sekä jutella omistajan kanssa madotuksista, kirppuhoidoista sekä mahdollisesti kastraatiosta/sterilaatiosta.

Liverpool by night

Kirput ovat täällä iso ongelma, joten eläimet hoidetaan täällä säännöllisesti paikallisvaleluliuoksella tai kirppupannalla. Rokotuskäytännöt eroavat myös hieman Suomesta, täällä pennut rokotetaan paljon aikaisemmin. Ihmettelin tätä hieman, koska kovin pieni pentu ei välttämättä pysty muodostamaan vastustuskykyä normaalisti rokotettavia tauteja vastaan, joten voi olla, että rokotuksen teho jää vajaaksi. Sain Suomestakin turhankin tutun vastauksen: näin nyt on tapana tehdä täällä...

Edelliseen on pakko tosin kommentoida, että täällä eläinlääkärit todella paljon painottavat sitä, miksi asioita tehdään. Suomessa saa yleensä kaikkeen vastauksen, että no näin nyt on ollut tapana tehdä tai että no mä nyt oon todennut tämän toimivaksi. Täällä mulle on monta kertaa sanottu, että mikään tollainen ei kelpaa selitykseksi. Opiskelijoiden pitää ajatella itse ja osata soveltaa tietoa, eikä vaan opetella valmiita protokollia ulkoa. Tämä ajattelutapa on ollut kyllä todella hyödyllinen, olen oppinut hurjasti ja myös oppinut kyseenalaistamaan asioita, joita ennen en tullut edes ajatelleeksikaan.

Klinikalla oli joka päivä leikkauksia, joihin opiskelijat pääsivät itse osallistumaan. Suurin osa on ns. elektiivisiä leikkauksia, eli sterilaatioita ja kastraatioita. Lisäksi on ollut hammashoitoa, patinpoistoa jne. Pääsin itse tekemään kaksi kissan kastraatiota, ne tehtiin jännästi ilman mitään lankoja tms. Kätevää oppia tuollainen menettelmä kuntapraktiikka varten. Muuten lähinnä katselin. Brittiopiskelijat olisivat mieluiten tehneet kaikki leikkaukset itse, koska sitten taas sairaalalla kirurgian viikoilla he eivät kuulemma pääse tekemään kovin paljon. No ei sillä, että mä olisin yhtään etulyöntiasemassa. Me kyllä periaatteessa Suomessa päästäis tekemään, jos olisi potilaita :P

Turistikierroksella

Jos me opiskelijat emme olleet leikkauksessa, olimme seuraamassa vastaanottoja. Pienessä huoneessa oli siis eläinlääkäri ja vaihdellen 2-5 opiskelijaa rivissä. Yksi opiskelija kyseli omistajalta esitiedot ja teki eläimelle yleistutkimuksen, sen jälkeen eläinlääkäri hoiti loput. Opiskelija osallistui hoitoon sen verran, että saattoi tähystää korvia, tutkia silmiä ja antaa rokotuksia eläimelle. Vastaanotto kesti aina 15 minuuttia, joten siinä ei juurikaan ehtinyt itse miettiä ja keskustella eläinlääkärin kanssa tapauksesta.

Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä erilaisia tapauksia ja saada kuva siitä, millaisia tapauksia tulee vastaan todennäköisimmin ensimmäisenä kesänä. Esimerkiksi ihotaudit ja korvavaivat olivat rokotusten ohella ehkä eniten edustettuina. Hah, yhtä marsupotilasta hoidettaessa tajusin myös vihdoin ja viimein, mitä mun ensimmäistä marsua aikoinaan vaivasi. Sain ensimmäisen marsuni synttärilahjaksi, kun täytin 7 vuotta. Melkein samantien marsun ihoon ilmestyi vaaleita, karvattomia laikkuja ensin päähän ja sitten muuhun kroppaan. Marsu kutisi, vinkui ja pomppi häkissään hassusti. Veimme sen sitten takaisin eläinkauppaan, ne teki sille jotain ja tadaa, marsuni oli taas kunnossa. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin tajusin siis vihdoin, että marsun vaivana oli ringworm (sienisairaus, suomeksi ilmeisesti dermatofytoosi) ja hoidoksi ivermektiinipistos tai paikallisvaleluliuos/shampoopesu.

Nyt viikonloppuna on ollut melko vetämätön olo, onhan tässä ollut aika pitkiä päiviä. Auto lähti joka aamu puoli kahdeksan aikaan (pari kertaa menin junalla, jolloin piti lähteä jo aikaisemmin) ja kotiin tultiin noin seitsemän aikaan illalla. Lauantaina oli onneksi lyhyempi päivä, klinikka oli silloin auki vain nelisen tuntia. Viime viikonloppu tuli taas leikittyä turistia urakalla, kun koulun jälkeen seikkailtiin taas vaihtarikavereiden kanssa Liverpoolin satamalla, kävimme maailmanpyörässä, syötiin hyvin ja käytiin leffassa.

Parkgate - pieni satamakylä pari mailia mun asuinpaikasta

Just nyt toivoisin, että mun riisipuuro suostuisi valmistumaan, jotta pääsen taittelemaan karjalanpiirakoita. Opin tässä keittiössä puuhaillessani, että rice pudding vastaa käytännössä meidän riisipuuroa, mutta täällä sitä syödään muskottipähkinän kanssa! Kerrassaan järkyttävää :O Eilen taas puuhastellessani emäntä ihmetteli silmät pyöreinä, kun selitin tekeväni makaroneja, että mihin sä oikein sokeria ja valkuaista tarvitset. Vasta ihan lopussa pääsimme yhteisymmärrykseen, että kyseessä on macron, en osannut lausua sitä englanniksi oikein :D

Seuraavaksi heppasairaalaan, o'ouu! Vaihto on jo lähes puolivälissä, aika hurjaa! Pahoittelen surkeaakin surkeampia kuvia. Kamera unohtui kotiin! Kuvien laaduntarkkailu on myöskin kovin vaikeaa, koska tietokoneen rikkinäiseltä näytöltä ei oikein näe, onko kuva terävä vai ei :P

Sweet dreams, my little friends!

Johan nyt aika on taas rientänyt. Multa kysyttiin jo, onko blogi rikki, kun ei uusia päivityksiä ilmesty :)
Takana on kiireinen viikko anestesialla, nyt mä osaan siis suunnitella koirille, kissoille ja pupuille nukutuksen leikkausta varten ja valvomaan sitä. Meille opetettiin myös, miten sairaat eläimet nukutetaan ja miten erikoistilanteessa pitää menetellä. Jos lemmikin tila yhtäkkiä kesken leikkauksen romahtaa, osaan nyt siis toivon mukaan pitää sen hengissä ja tarvittaessa myös elvyttää sen ;)

Nestonin puisto

Joka päivänä oli seurattavana 2-3 leikkausta tai magneettikuvaa (eläimet nukutetaan sitäkin varten, koska on tärkeää, että eläin on ehdottomasti paikallaan koko kuvauksen aikana, joka kestää puolesta tunnista tuntiin). Päivät ovat paljon pidempiä kuin mihin ollaan Suomessa totuttu. Koulu loppuu vasta viiden-kuuden aikaan ja illalla täytyi vielä suunitella seuraavan päivän anestesiat. Minulta siihen meni 2-3 tuntia vielä koulun jälkeen. Suunnitelmat piti tehdä hyvin tarkasti ja perustella kaikki käyttämänsä lääkkeet. Tämä oli hyvin opettavaista, tulipa samalla oikein huolella kerrattua kolmosvuoden farmakologian opitkin.

Viikolla ei siis ole oikein energia ja aika ole riittänyt muuhun kuin kouluun, sen sijaan viikonloput olen käyttänyt tehokkaasti hyödykseni ja leikkinyt turistia. Viime viikonloppuna kävin Liverpoolissa, sinne täytyy kyllä eksyä toisenkin kerran. Menetin mm. sydämeni sisustusliikkeisiin, täällä on paljon enemmän mun tyylisiä sisustusjuttuja kuin Suomessa. Aika inconvenient, sanoisin. Kukapa nyt haluis raahata täältä Suomeen esimerkiksi, kröhöm, isoa, puista pöllökelloa johon rakastui silmänräpäyksessä. En missään nimessä tunnusta, että minulle olisi käynyt niin! :D Illalla kävimme muiden vaihtareiden kanssa vielä leffassa katsomassa "The theory of everyhing" - voin suositella!

Täältä näkee Walesiin asti! 

Eilispäivä meni kokonaan muutossa, muutin lähemmäs koulua, koska edellisessä en voinut olla kuin tammikuun loppuun asti. Nykyisessä asunnossa mulla on paljon isompi huone ja jopa oma vessa ja suihku! Ystävällinen eläkeläispariskunta on jo luvannut viedä mut pikkuautollansa joka paikkaan tutustumaan, lupasivat jopa hoitaa minut takaisin lentokentälle pääsiäisenä!

Tänään kävin siis pariskunnan kanssa Chesterissä, ja oi, millaista arkkitehtuuria siellä olikaan! Aivan ihana paikka. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että kaupat eivät olleet vielä auki, joten säästyin uusilta hetken mielijohteesta -shoppailuilta... Sen sijaan löysin vihdoin ja viimein niin hartaasti etsimäni ruisjauhon! Laitoin samantien ruisleivän juuren tekeytymään :)

Chesterin arkkitehtuuria

Saunan keksijälle Nobelin palkinto!

Sauna. Mikä loistava keksintö. Mä en ymmärrä, miksi se ei ole täällä suosittu. En ole eläissäni ikävöinyt saunaa niin paljon kuin tällä viikolla. Hieman liioitellusti voi sanoa, että elämä on ollut ihan nonstop jäätymistä.

Nestonin keskusta

Paikalliset ovat hieman naureskellen ihmetelleet, miten brittiläinen sää voi nujertaa suomalaisen, jossa sentään on talvisin miinusta! Ongelma täällä ei olekaan lämpötila vaan se tuuli. Paukkupakkasella voi sentään pukea monta kerrosta vaatetta päälle, täällä kerrospukeutumisesta ei ole mitään hyötyä, koska tuuli tulee läpi mistä tahansa, myös mun muka-tuulenkestävästä takista. Myöskään talot eivät ole lämmöneristävyydeltään arkkitehtuurin huippua, mm. ikkunoista suorastaan tuulee sisään. Olen pari kertaa herännytkin säpsähtäen siihen, että verho heiluu aavemaisesti edestakaisin.

Jäätymiskuolemasta huolimatta löysin pihalta tällaisia! 

Siispä viikonlopun teemana on ollut löytää oikein ruma vanha villapaita, jonka voisin pukea navettakäynneille tähän takin alle. Yllätyksekseni pikkuruisessa Nestonissa on peräti kolme kirpputoria, joita sitten tänään kiertelin. Löytyi parit mustat farkut, kiva paita, suklaata, ystävänpäiväkortti... ja se ruma, vanha villapaitakin lopulta :) Hämmentää kyllä näiden kokomerkinnät, piti useampaa vaatetta kokeilla, ennen kuin selvisi mun vaatekoko.

Toinen viikonlopun projekti on ollut löytää ruisjauhoja. Täällä myydään pelkää vaaleaa höttöleipää ja paljon erilaisia pullantyyppisiä leivonnaisia. Eilen sitä paitsi rupesi tekemään ihan älyttömästi mieli karjalanpiirakoita. Niinpä kolusin tänään kaikki ruokakaupat, jotka täällä löytyy - todetakseni, että Englannissa ei syödä ruista. Niinpä päädyin ostamaan jauhosekoituksen, jossa on homeopaattinen osa ruista. Puuroriisikin tuotti ongelmia, pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan risotto-riisiä.

Korvike-feikkikarjalanpiirakat osoittautuivat oikein hyviksi, näitä voisi kyllä tehdä useamminkin. Vaikka kyllä se ruis vähän kuuluu siihen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Myöskin ajatus oman ruisleivän leipomisesta on jäänyt kummittelemaan, pitänee tilata jauhoja Suomesta asti :)

Koulussa ollaan käyty ahkerasti tilakäynneillä hoitamassa sairaita lehmiä, lisäksi sairaalassa on ollut pari ripulivasikkaa tehohoidossa sekä jalkansa telonut karju.

Tilat ovat täällä hyvin lähellä toisiaan, joten matka sinne on paljon lyhyempi kuin meillä Suomessa. Niinpä päivän aikana ehtii tehdä paljon enemmän tilakäyntejä. Lisäksi näiden systeemi on sikäli erilainen, että tilalliset voivat soittaa eläinlääkärille pitkin päivää, kun taas Suomessa soittoaika on aamulla 8-9 välillä. Meidän systeemi mahdollistaa päivän paremman suunnittelun, toisaalta tämä Englannin systeemi on varmasti tilallisille mukavempi, kun ei tarvitse vielä heti aamukahdeksalta tietää, tarvitseeko lehmä hoitoa vai ei.

Paria vasikkaa ollaan hoidettu ihan yötämyöten täällä eläinsairaalalla. Molemmat olivat tiputuksessa ja vaativat tarkkailua neljän tunnin välein. Oli kyllä ihme, miten nopeasti ne toipuivat! Nuorempi niistä oli vasta kahden päivän ikäinen, se oli mennyt tosi lyhyessä ajassa tosi huonoon kuntoon. Kun se tuli, niin mä olin ihan varma, että tuo ei tule selviämään. Sen silmät olivat aivan kuopalla, pikkuinen oli aivan jalaton, sen veriarvot eivät olisi huonommat voineet olla, eikä reagoinut millään tavalla ympäristöön. Niin se vaan parin päivän päästä nousi seisomaan ja muuasi meille, kun tulimme tekemään aamutarkastusta <3

Täältä siirrytään Nestonista viereiseen kylään, Little-Nestoniin

Nämä on niitä hetkiä, kun tuntuu, että työllä on oikeasti jotain merkitystä. Samalla tulee taas uskoa siihen, että vaikka tilanne näyttää aluksi kuinka huonolta tahansa, niin toivoa ei kannata heti menettää.

Karju oli myös hauska potilas. Sillä oli yhtäkkiä alkanut ontua takajalkaansa, epäiltiin mm. murtumaa. Siispä lastasimme possun traileriin - voin muuten sanoa, että jos hevosen lastaamisen sanotaan olevan vaikeaa, niin karjun lastaaminen se vasta vaikeaa onkin :D Veimme sian hevossairaalan puolelle ja röntgenkuvasimme sen jalan siellä. Taisi olla röntgenhoitajalle ihan hauskaa vaihtelua ilmeestä päätellen.

Juna-aseman alikulkusilta

Mielenkiintoisinta taisi kuitenkin olla nautojen kastraatio. Se tehtiin hyvin nopeasti ja näppärästi, eikä tarvittu mitään lankoja tms, pelkkä paikallispuudutus. Hieman kyllä säälitti poikaparat, sillä menetelmä ei ollut kyllä ihan kivuton. Pieneläinpuolella on monen monta kertaa painotettu verisuonten sitomisen tärkeyttä, joten itseäni kyllä eläinlääkärinä hirvittäisi jättää ne auki. Ilmeisesti menetelmä kuitenkin toimii, koska se on laajasti käytössä.

Noh, sellaista tänään. Ruisjauhojen metsästys jatkuu, paleleminen toivottavasti ei jatku.
Cheers ja ensi kertaan!

Näkymä koti-ovelta

Vaihdon tuulia

Ensimmäinen viikko koulua selvitty ja hengissä edelleen!

Päällimmäisenä tuntona juuri nyt on valtava väsymys kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Kaiken lisäksi Brittiläiset pöpöt ovat päättäneet kokeilla kasvamista suomalaisessa kurkussa, joten hieman yskähdellen ja kuumeillen on tämä viikonloppu mennyt. Mutta eiköhän se siitä, kaappi on täynnä teetä, c-vitamiinia ja flunssalääkettä :)

Päivät ovat huomattavasti pidempiä kuin mihin olen Suomessa tottunut. Suomessa tuotantoeläinjaksolla päivät alkavat puoli yhdeksältä ja kotiin päästään kahden ja neljän välillä yleensä. Täällä päivä alkaa tosin vasta yhdeksältä, mutta kotiin päästäänkin sitten aikaisintaan viideltä, päästiinpä parina päivänä peräti kahdeksalta. Ymmärrettävästi ei ole jäänyt kauheasti aikaa ja energiaa seurusteluun tai turisteeraamiseen. Arjet menevät pitkälti kaupassa käymiseen, ruuanlaittoon ja sen sellaiseen.

Tämän viikon vietin tosiaan lehmien parissa opiskellen lisääntymistiedettä. Täällä on joka viikolle oma teema, mikä on ihan hauska järjestely - näin pystyy aika hyvin perehtymään tiettyyn aihepiiriin ja saa paljon rutiinia esimerkiksi tiineystarkastuksista. Tuntuukin, että olen tehnyt tiineystarkastuksia ja sen sellaisia tällä viikolla enemmän kuin Suomessa kolmen viikon aikana...

Klinikkaryhmät täällä ovat paljon pienempiä, täällä on joka ryhmässä neljä (nyt viisi kun mä olen mukana), kun esim. mun Suomi-ryhmässä on seitsemän. Neljä on aika hyvä määrä, tekemistä riittää sopivasti kaikille. Seitemän on kyllä ihan ehdottomasti liikaa mun mielestä ja opettajatkin ovat jatkuvasti tyrmistyneitä kuinka paljon meitä onkaan...

Aamuisin ollaan menty tilakäynnille kahdessa ryhmässä, eli kaksi tai kolme ihmistä yhteen paikkaan. Tilalla sitten pyydystetään lehmät pakkopilttuisiin ja kokeillaan perän kautta ovatko ne esimerkiksi tiineenä, ovatko ne palautuneet tiineyden jälkeen tai miksi kiimaa ei ole näkynyt. Olen saanut hirveästi itsevarmuutta rektalisointiin ja tuntuu että löydän jo varsin sujuvasti eri rakenteet ja määritellä eri tiineyden vaiheet.

Brittien systeemi on huomattavasti hankalampi kuin Suomessa - näillä saattaa olla pahimmillaan yksi tai kaksi pakkopilttuuta ja neljäkymmentä lehmää. Siinä menee hetki kun niitä kaikkia tutkitaan. Suomessa on useimmissa paikoissa ruokintapöydässä sellaiset kalterit, jotka saa lukkoon. Niiden avulla lehmät saadaan sievään riviin parikymmentä kappaletta kerrallaan ja tutkiminen sujuu kuin liukuhihnalla. Myöskään hygienian kanssa täällä ei olla kovin tarkkoja. Saappaat pestään vähän sinnepäin ja vaatteissa voi hyvin olla kuraa vielä edellisen käynnin jälkeen, ei se ole kovin vakavaa. Suomessa ollaan tosi tarkkoja tässä ja monella tilalla on omat saappaat ja haalaritkin tarjolla, etteivät pöpöt tarttuisi paikasta toiseen. Täällä on ihan ennenkuulumatonta, että joku tarjoaisi vaatteet.

Sen sijaan eläinten hyvinvointiin täällä on kiinnitetty huomiota. Koulukaverini olivat suorastaan järkyttyneitä, että meillä pidetään parsinavetoissa lehmät kytkettyinä, täällä Englannissa kuulemma ihmiset nousisivat vastarintaan, jos kuulisivat tällaisesta toiminnasta. Suurin osa navetoista on isoja, tilavia kylmäpihattoja. Niissä on siis katto ja seinät, mutta ei lämmitystä. Yleensä niissä on myös isot kävelytarhat.

No, sellaista täällä tänään. Terveisiä hyisen tuulisesta Englannista!

Edit. Oli osa facebook-keskustelusta päätynyt tänne tekstin sekaan. ÄLKÄÄ kysykö miten se on mahdollista. Olen joo kovasti haaveilemassa uudesta tietokoneesta :) 

Muutoksia ja hämmennystä ilmassa

Ihan ensimmäiseksi, myöhästyneet mutta sitäki sydämellisemmät uudenvuodentoivotukset kaikille lukijoille! Itselläni oli paras uusivuosi ikinä, mennyt vuosi on ollut paras ikinä, enkä usko, että ensi vuosikaan tulee olemaan pettymys :) Kun sydän on rakkautta täynnä, on helppo sanoa näin ;) 

En ole aikaisemmin täällä blogissa maininnut eräästä suuresta projektista, asia, josta olen haaveillut jo lukioajoista lähtien... Mä nimittäin vietän seuraavat kolme kuukautta hieman erilaisissa maisemissa:

Manchesterissa turisteeraamassa - paikallinen pubi

Teen kolmen kuukauden erasmus-vaihtoa Liverpoolissa, tai oikeastaan Leahurstin kampuksella, joka sijaitsee noin 22 kilometriä kaupungista. Kampuksella sijaitsevat kaikki kolme sairaalaa sekä isohko opetusnavetta. Kampus on keskellä maaseutua, ympärillä on vain muutama pikkukylä. Itse asun Nestonissa noin 3 km päässä koulusta. Mitään isoja ostoskeskuksia täällä ei ole, joten vaateshoppailut taitaa kyllä jäädä toiseen kertaan.

Nähtävyys - paitsi et oikeesti tää on kyl ihan pystysuora, en osaa kääntää :D

Täällä, vääränpuoleisen liikenteen ja höttöleivän valtakunnassa siis asustelen pääsiäiseen asti ja yritän imeä itseeni mahdollisimman paljon tietoa ja taitoa. Jo nyt huomasin, että käytännöissä on suuriakin eroja, on kyllä jännittävää nähdä, miten muualla maailmalla hoidetaan eläimiä! Lehmillä esimerkiksi käytetään enemmän ja huolettomammin antibioottia, kuin mitä kotimaassa ollaan totuttu.

Junamatka Manchesterista Nestoniin meni leppoisasti :) 

Toistaiseksi mun oleilua täällä voi kuvailla sanalla hämmentävä.

Autot. Ne ajaa väärällä puolella, eivät käytä ajovaloja, eikä vilkkua kääntyessä. Ruoka. Kaupat ovat täynnä sokeroituja muroja, vaaleaa höttöleipää, muffinsia, suklaata, sokerijogurtteja ja ranskalaisia. Ruisleipää, kunnon mysliä, pakastemarjoja tai terveysjogurttia täällä ei ole nähtykään. Vesihanat. Näillä on lavuaarissa kaksi hanaa, toisesta tulee kuuma vesi, toisesta kylmä. En vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa.

Kotiovet. Ulos ei pääse ilman avainta, yritän vaan kauhulla ajatella, miten vaikka tulipalossa käy. Ovet ei lukkiudu itsestään, vaan avainta täytyy pyöritellä mielivaltaisesti edestakaisin, ennen kuin se menee lukkoon. Leivinuunit. Näillä on kaksi uunia päällekäin: Ylempi on grilli, joka lämpenee vain hyvin vähän. Luulin aluksi alinta tarvikelaatikoksi, kuten on kaikissa suomalaisissa uuneissa ja kirosin, miksei ruoka valmistu grillissä :)

Sushi on ollut mun suuri suosikki viime keväästä asti, kun sitä ekan kerran maistoin 

Pääkampus sijaitsee Liverpoolin keskustassa, täällä maaseudulla suoritetaan vain neljännen ja viidennen vuoden kliiniset opinnot. Sen takia täällä ei juuri olekaan mitään opiskelijatapahtumia, asuntoloita tai yliopistoliikuntaa tms. Toisaalta koulupäivät ovat toistaiseksi olleet sen verran pitkiä ja uuvuttavia, ettei kauheasti olisi kyennytkään osallistumaan tapahtumiin. Asun ihan liikuntahallin vieressä, mutta en vieläkään ole ehtinyt käymään siellä. Koulu alkaa normaalisti 7.30-8 (paitsi tuotantoeläinjaksolla vasta yhdeksältä, luksusta) ja loppuvat joskus viiden-kuuden aikaan. Sen jälkeen päivä meneeki lähinnä arkisiin juttuihin, kuten ruokaostoksiin, ruuanlaittoon ja tietysti skypettelyyn... :)

No mutta, yritän pysyä kanavalla, uskoisin, että kerrottavaa ainakin riittää!

Lisää ruokakuvia, jee