tosi kiireiset kaksi viikkoa takana - ai mitä, olenko todennut saman ennenkin?! Viimeiset kaksi viikkoa olen hoitanut koiria, kissoja, pupuja, marsuja ja rottia pieneläinklinikalla Liverpoolissa. Tämä on ns. 1st opinion clinic, en oikein tiedä, miten tämän suomentaisi. Käytännössä tämä on ihan perus pieneläinklinikka, jossa ei ole mitään hienoa erityisvarustelua, kuten yliopistollisella opetussairaalalla. Tarvittaessa tältä klinikalta lähetetään potilaita sitten eteenpäin sairaalalle tutkittavaksi, jos tulee kinkkinen tapaus vastaan. Klinikka on kuitenkin osa yliopistoa, joten kaikki opiskelijat viettävät täällä viikon kerrallaan. Matkoihin kuitenkin on kulunut kiitettäväsiti aikaa, koska klinikka sijaitsee 22 kilometrin päässä.
En ole itse ikinä ollut pieneläinklinikalla töissä, joten tämä pariviikkoinen jakso tarjosi hieman näkemystä siihen, millaista on työ ihan perus pieneläinpraktiikassa. Eläinsairaalalla saa helposti väärän käsityksen, koska siellä hoidetaan niin paljon monimutkaisempia tapauksia ja mahdollisuuksia on paljon enemmän. Tosi suuri osa on ihan rokotuskäyntejä, joissa täällä on yleensä tapana tehdä perusteellinen terveystarkastus samalla sekä jutella omistajan kanssa madotuksista, kirppuhoidoista sekä mahdollisesti kastraatiosta/sterilaatiosta.
 |
| Liverpool by night |
Kirput ovat täällä iso ongelma, joten eläimet hoidetaan täällä säännöllisesti paikallisvaleluliuoksella tai kirppupannalla. Rokotuskäytännöt eroavat myös hieman Suomesta, täällä pennut rokotetaan paljon aikaisemmin. Ihmettelin tätä hieman, koska kovin pieni pentu ei välttämättä pysty muodostamaan vastustuskykyä normaalisti rokotettavia tauteja vastaan, joten voi olla, että rokotuksen teho jää vajaaksi. Sain Suomestakin turhankin tutun vastauksen: näin nyt on tapana tehdä täällä...
Edelliseen on pakko tosin kommentoida, että täällä eläinlääkärit todella paljon painottavat sitä, miksi asioita tehdään. Suomessa saa yleensä kaikkeen vastauksen, että no näin nyt on ollut tapana tehdä tai että no mä nyt oon todennut tämän toimivaksi. Täällä mulle on monta kertaa sanottu, että mikään tollainen ei kelpaa selitykseksi. Opiskelijoiden pitää ajatella itse ja osata soveltaa tietoa, eikä vaan opetella valmiita protokollia ulkoa. Tämä ajattelutapa on ollut kyllä todella hyödyllinen, olen oppinut hurjasti ja myös oppinut kyseenalaistamaan asioita, joita ennen en tullut edes ajatelleeksikaan.
Klinikalla oli joka päivä leikkauksia, joihin opiskelijat pääsivät itse osallistumaan. Suurin osa on ns. elektiivisiä leikkauksia, eli sterilaatioita ja kastraatioita. Lisäksi on ollut hammashoitoa, patinpoistoa jne. Pääsin itse tekemään kaksi kissan kastraatiota, ne tehtiin jännästi ilman mitään lankoja tms. Kätevää oppia tuollainen menettelmä kuntapraktiikka varten. Muuten lähinnä katselin. Brittiopiskelijat olisivat mieluiten tehneet kaikki leikkaukset itse, koska sitten taas sairaalalla kirurgian viikoilla he eivät kuulemma pääse tekemään kovin paljon. No ei sillä, että mä olisin yhtään etulyöntiasemassa. Me kyllä periaatteessa Suomessa päästäis tekemään, jos olisi potilaita :P
 |
| Turistikierroksella |
Jos me opiskelijat emme olleet leikkauksessa, olimme seuraamassa vastaanottoja. Pienessä huoneessa oli siis eläinlääkäri ja vaihdellen 2-5 opiskelijaa rivissä. Yksi opiskelija kyseli omistajalta esitiedot ja teki eläimelle yleistutkimuksen, sen jälkeen eläinlääkäri hoiti loput. Opiskelija osallistui hoitoon sen verran, että saattoi tähystää korvia, tutkia silmiä ja antaa rokotuksia eläimelle. Vastaanotto kesti aina 15 minuuttia, joten siinä ei juurikaan ehtinyt itse miettiä ja keskustella eläinlääkärin kanssa tapauksesta.
Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä erilaisia tapauksia ja saada kuva siitä, millaisia tapauksia tulee vastaan todennäköisimmin ensimmäisenä kesänä. Esimerkiksi ihotaudit ja korvavaivat olivat rokotusten ohella ehkä eniten edustettuina. Hah, yhtä marsupotilasta hoidettaessa tajusin myös vihdoin ja viimein, mitä mun ensimmäistä marsua aikoinaan vaivasi. Sain ensimmäisen marsuni synttärilahjaksi, kun täytin 7 vuotta. Melkein samantien marsun ihoon ilmestyi vaaleita, karvattomia laikkuja ensin päähän ja sitten muuhun kroppaan. Marsu kutisi, vinkui ja pomppi häkissään hassusti. Veimme sen sitten takaisin eläinkauppaan, ne teki sille jotain ja tadaa, marsuni oli taas kunnossa. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin tajusin siis vihdoin, että marsun vaivana oli ringworm (sienisairaus, suomeksi ilmeisesti dermatofytoosi) ja hoidoksi ivermektiinipistos tai paikallisvaleluliuos/shampoopesu.
Nyt viikonloppuna on ollut melko vetämätön olo, onhan tässä ollut aika pitkiä päiviä. Auto lähti joka aamu puoli kahdeksan aikaan (pari kertaa menin junalla, jolloin piti lähteä jo aikaisemmin) ja kotiin tultiin noin seitsemän aikaan illalla. Lauantaina oli onneksi lyhyempi päivä, klinikka oli silloin auki vain nelisen tuntia. Viime viikonloppu tuli taas leikittyä turistia urakalla, kun koulun jälkeen seikkailtiin taas vaihtarikavereiden kanssa Liverpoolin satamalla, kävimme maailmanpyörässä, syötiin hyvin ja käytiin leffassa.
 |
| Parkgate - pieni satamakylä pari mailia mun asuinpaikasta |
Seuraavaksi heppasairaalaan, o'ouu! Vaihto on jo lähes puolivälissä, aika hurjaa! Pahoittelen surkeaakin surkeampia kuvia. Kamera unohtui kotiin! Kuvien laaduntarkkailu on myöskin kovin vaikeaa, koska tietokoneen rikkinäiseltä näytöltä ei oikein näe, onko kuva terävä vai ei :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti