Moi

tiistai 11. joulukuuta 2012

Tuhma blogaaja ilmoittautuu!

Tuhma blogaaja täällä hei! Muistatteko mut vielä?

Olen maailman kurjin ja mut aina pakotetaan kaikkeen ällöttävään! 

Vastahan mä kirjoitin siitä, et syksy on lähenyt käyntiin ja blaablaa. Nyt ollaan jo ihan loppusuoralla ja joulukin kilkattelee jo melkein ovella!

Perus kouluviikko näyttää tältä. 
Tää syksy on ollut ihan kauheeta rumbaa, koko ajan on ollut kauhea kiire ja välillä stressilukemat on kohonnut sietämättömiin sfääreihin. Jos en muuta ole oppinut tänä syksynä, niin ainakin stressinsietokykyni on parantunut huimasti ja oon entistä paremmin oppinut suunnittelemaan ajankäyttöni :) Kalenteri onkin nykyään mun elämän keskipiste, se kaikkein tärkein, joka ohjaa ja neuvoo mua joka tilanteessa. Mitä ei kalenterissa lue, sitä ei tule tapahtumaan, eheh.



Vaik eipä tää joululomakaan
paremmalta näytä... 
Sikäli syksy on ollut rento, että meillä oli vain yksi ainoa tentti, ja sekin aika helppo. Lisäksi kurssit eivät ole olleet siitä ihan tärkeimmästä päästä, vai miltä kuulostaa kahvinkeittokriisin ratkaiseminen, työpsykologian kirjoitelma, energiavirrat stressinhallinnassa (joo, luitte oikein!), lainsäädäntötehtävät ja käsittämättömät tietokoneharjoitukset? Kurssit ovat kuitenkin olleet tosi työllistävät ja koko ajan pukkasi jotain deadlinea, parityötä, seminaarityötä, ryhmätyötä, vertaisarviointia, tuntikausia kotitentin vääntämistä ja paljon muuta. Välillä näitä pakollisia
kotihommia on kertynyt niin valtavasti ja deadlinet on muodostanut niin kauhean päivämäärien salaatin, ettei sitä aina meinannut pysyä kärryillä ollenkaan.


Tuleville kolmosille voin sanoa vaan, että hankkikaa KALENTERI ja varatkaa luennoille paljon tekemistä, edelleen mainoistaisin niitä sukkienkutomistavaroita :) Myöskään suklaa ja termosmuki eivät ole huonoja ideoita. Kun kerran kolmosvuodelle ei tarvitse ostaa mitään kirjoja, voi huoletta panostaa hieman näihin "tärkeimpiin" opiskeluvälineisiin ;)

Olen masentunut ja väärinymmärretty bordercollie...
Tää syksy on kuitenkin kiireestä huolimatta ollut myös tosi antoisa. Olen ollut aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa, järjestänyt kaikkea kivaa ja tutustunut mahtaviin tyyppeihin. Olen myös oppinut paljon uutta ja hyödyllistä yhdistyksen pyörittämisestä noin yleisesti, asiat kun eivät aina ole ihan yksinkertaiset, sillä yhdistystoimintaakin sitoo kaikenlaiset lait ja säännöt. Välillä olenkin lukenut mm. kirjanpitolainsäädäntöä sen sijaan, että olisin päntännyt lihantarkastuksen asetuksia. Mutta on hauskaa huomata itsestään uusia kykyjä ja se tunne, kun saa asiat järjestettyä, se on vaan korvaamaton! Jaksan aina vaan muistuttaa erityisesti uusia opiskelijoita, että kannattaa rohkeasti lähteä mukaan yhdistyksiin, se on tosi hauskaa ja se on erinomainen tapa tutustua muihin opiskelijoihin.

Olen myös tehnyt uuden aluevaltauksen, arvaaks joku, mitä tää esittää? :)
Nyt loppuvuoden olemme ahkeroineet lihantarkastuksen parissa. Tämä ei ehkä ole ihan ensimmäinen ala, joka tulee mieleen, kun tänne eläinlääkikseen hakee, mutta mielestäni on hyvä, että eläinlääkärin tutkinto on näin laaja-alainen. Joku opettaja kertoi, että eläinlääketiede on ehkä ainoa tutkinto, jossa on näin laaja näkemys elintarvikkeiden koko elinkaaren läpi. Mehän hoidamme niitä sikoja, kun ne vielä ovat sikoja, me vastaamme eläinsuojelusta, tarkastuseläinlääkäri tarkkailee sikoja teurastamolla, huolehtii teurasprosessista ja elintarvikehygieniasta, eläinlääkärit myöskin voivat valvoa kylmäketjua tuotantopaikasta kauppaan ja onpa eläinlääkäreitä myös edustajistossa ja jopa EU-tasolla säätämässä lakeja ja säädöksiä.


Lihantarkastuksen kurssin aikana palattiin myös takaisin labraan. Viljelimme ruhojen pintapuhtausnäytteitä eli otimme selvää, kasvaako eläinten ruhojen pinnalla bakteereja, mikä on merkki huonosta teurashygieniasta. Tutkimme myös pintahygieniaa eli ihan tuotantotilojen, pöytien jne. puhtautta ja siivouksen onnistumista. Pääsimme myös työskentelemään ihan suht vaarallistenkin pöpöjen kanssa, saimme tehdä esimerkiksi pernaruttobakteereille kapselivärjäyksiä. Salmonellanäytteitäkin tutkimme tarkkaan.

Kuten olen saattanut jo mainitakin, lihantarkastuksen kurssiin kuuluu neljän viikon mittainen teurastamoharjoittelu. Suomessa on aika vähän teurastamoita ja kaikki sijaitsevat jossain hevonkuusessa, joten harjoittelu vaatii aika paljon järjestelyitä itse kultakin. Meidät on jaettu kolmeen ryhmään, itse teen harjoittelun keväällä tai kesällä. Kaikesta huolimatta musta on ihan jännää nähdä omin silmin, miten mun pippuripihvit tuotetaan, joten ihan uteliaasti odotan tulevaa harjoittelua, kunhan vaan saan sen jotenkin järjestettyä. Meidänhän pitää itse järjestää majoitus, matkat ja kaikki käytännön järjestelyt, koululta on turha odottaa minkään sortin apua asian suhteen...

... mut kostoksi mä käytän mamman saappaita tyynynä! 

Eilen palautin vielä viimeiset lainsäädäntötehtävät ja nyt mulla on virallisesti alkanut loma. Tai siis "loma", joka koostuu töistä ja navettaharjoittelusta, joka on syystä ja toisesta jäänyt roikkumaan. On mulla kuitenkin kolme päivää vapaata jouluna, siitä aion kyllä ottaa kaiken ilon irti :)

Oih, säästänpä kaikkein parhaimman uutisen viimeiseksi. Vihjailin jo aikaisemmint tästä ns. projektista, joka merkitsee pitkäaikaisen haaveen täyttymistä. Tämän takia olenkin raatanut kahden työpaikan välillä koko kesän, syönyt puuroa ja nuudeleita syksyn ja säästänyt viimeisenkin lantin viime tammikuusta asti:


Meikä lähtee tammikuussa Etelä-Afrikkaan melkein kolmeksi viikoksi! Kyseessä on sama symposium, jossa olin viime joulukuussa Serbiassa. Ohjelma kuulostaa huippuhauskalta, en malttaisi odottaa. Kuulemma siellä on tällä hetkellä yli 30 asteen helle <3

Yritän nyt olla hieman ahkerampi postauksien suhteen, kun ei ole enää tekosyitäkään, miksi siirtäisin postaamista :) Mulla on myös mietittynä jo monta aihetta, josta haluisin kirjoittaa. Mut palataan asiaan. Hyvää joulunodotusta kaikille!





14 kommenttia:

  1. vautsi toi etelä-afrikan matka kuulostaa iha sika siistiltä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Ja se ohjelma vasta siistiltä kuulostaakin, norsusafareita, geparditarhoja, vierailuja, luentoja mielenkiintoisista aiheista, surffausta, benjihyppyä jne jne jne. Arvaa, kuka odottaa sitä kuin kuuta nousevaa!

      Poista
  2. Oisko toi "mysteerikuva", jostain akvaariosta? Onko tulossa fisuja tai muita vedessä eläviä :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oikein arvasit :) Kaloja mä olen suunnitellut, mutta ennen reissua en sinne voi ottaa mitään elävää, koska epäilen, ettei ne ehkä selviäisi hengissä kolmea viikkoa. Lisäksi ajattelin hankkia petokotiloita. Mä myös tykkäisin pienistä ravuista, mut ne ei ehkä sovellu kalojen kanssa samaan akvaan... :P

      Poista
  3. Hohoo, siul on kamalan isoa hiekkaa sun akvaariossa! :D T. vanha akvaariohörhö

    Aaaah, mä olen jo aloittanut uudelleen pänttäämiset, jotta ensi vuoden pääsykokeissa sanoisin vaan "viuh viuh!" ja ovet avautuisivat kauniisti mulle syksyksi :P Jostain syystä kamala motivaatiopula lukemisen suhteen, kiinnostaa koirankoulutushommat paljon enemmän.. Kyllä tää tästä taas :)

    Saanko muuten udella, treenaatko koirasi kanssa jossain seurassa vai onko teillä vaan kaveriporukka? Yritän tässä justiinsa etsiä vähän lähempää seuraa itselleni, ettei tarvitsisi aina Nummelaan asti ajella.. :P

    Vähän siisti homma tuo E-Afrikka! Siellä näkee ja kokee varmasti tosi paljon uutta, oon ihan kade :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin on. Voi olla, et se on vähän turhankin isoa....

      Tsemppiä vaan sulle urakkaan! Kyllä se kova työ palkitaan lopuksi. Ja tiedän kyllä ton motivaatiopulahomelin liiankin hyvin...

      Enimmäkseen treenaan kaveriporukalla, meillä on oma hakuporukka, vepeporukka ja muutakin treenataa paljon yhdessä. Kuulun myös Hskh:n riveihin, mutta vaan sen takia, että pääsisin kentälle ja että saisin edullisesti avaimen halliin. (ja seuran, jota edustaa kisoissa...)

      Meillähän on eläinlääkisläisten koirakerho, joka järjestää esim. agility- ja tokokoulutusta. Muutakin järkätään aina kiinnostuksen mukaan :) Hskh on siitä kiva seura kans, et niillä on melkein joka lajin koulutusta, tosi hyvät ja isot treenikentät sekä vuokkoset areena, joka on ihan luksusta. Jäsenmaksu ja liittyminen on kallista, mut ite oon kyl valmis maksamaan sen noin hyvistä treenimahdollisuuksista...

      Jep, mä luulen et siitä tulee mahtava reissu :)

      Poista
  4. Aevan mahtavalta kuulostaapi tuo Etelä-Afrikan matka, varmasti on pitempi aikaisen rahan säästämisen arvoinen kokemus! :) Nauti siitä siis (sillä välin kun eltdk:n pääsykokeeseen lukijat minä mukaan lukien hikoilevat lukiokirjojen parissa)! Enkä edes mainitse, kuka odottaa jo reissukertomusta... :--D

    (matenploki.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niin mäkin ajattelin ja tällä hetkellä lähinnä yritän olla ajattelematta sitä, miten paljon rahaa siihen on jo mennyt :D

      Paljon tsemppiä pääsykoeurakkaan!

      Poista
  5. "Lisäksi kurssit eivät ole olleet siitä ihan tärkeimmästä päästä, vai miltä kuulostaa kahvinkeittokriisin ratkaiseminen, työpsykologian kirjoitelma, energiavirrat stressinhallinnassa (joo, luitte oikein!), lainsäädäntötehtävät ja käsittämättömät tietokoneharjoitukset?"

    Mikä kellekin on tärkeää, se vaihtelee. Jos ei itselle tunnu mielenkiintoiselta, ei tarkoita ettei sillä olisi merkitystä työelämässä yllättävänkin monelle.

    VastaaPoista
  6. Tietysti se vaihtelee, mutta ihan oikeasti, kahvinkeittokriisi?! Alaistaidot?? Tai kuinkakohan moni valmis eläinlääkäri osaa käyttää SPSS-ohjelmaa sen perusteella, mitä koulussa opetettiin?

    Samoin jos miettii vaikkapa sitä, kuinka suuri osa eläinlääkäreistä on töissä teurastamoissa ja oikeasti tarvitsee jotain EU:n hygieniapakettia päivittäin töissä, nii uskaltaisin väittää, että ehdoton vähemmistö. En tietenkään väitä, että tää olisi täysin turhaa, kyllä jokaisen eläinlääkärin on osattava perusteet esimerkiksi lainsäädännöstä, epidemiologiasta jne. mutta mielestäni näitä asioita on käsitelty aivan liian laajasti ja yksityiskohtaisesti, kun vertaa hyötyyn, jonka näistä aineista saa tulevaisuudessa.

    Sen sijaan meiltä on vähennetty rajusti vaikkapa obduktioita, mikä mielestäni on huomattavasti tärkeämpää niin tautien ymmärtämisen kuin käytännön työnkin kannalta, kuin vaikkapa se, mikä tekee ihmisestä hyvän johtajan, tai mikä tarkoittaa auditointi. Mustakin on tärkeää, että eläinlääkärit tietävät hieman kaikesta jotain, mutta asioita käsitellään aivan liian tarkasti näissä kursseissa, esimerkiksi vaikkapa NPE ja epidemiologia. Huomattavasti pinnallisempi kurssi olisi riittänyt mainiosti ja jotain olisi oikeastikin voinut jäädä mieleen. Ihan sama, mille alalla työllistyy, tää olisi paljon parempi kokonaisuutta ajatellen, kun se, että päntätään jotain laskukaavoja, joita kukaan ei tajua eikä edes vaivaudu opettelemaan...

    Mun mielestä ongelma meidän koulussa on se, että meille tungetaan ihan sikana tietoa, joka opettaijen mielestä on ihan äärimmäisen tärkeää, vaaditaan ihan sikana ja käydään asioita hirmu tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Lopputulos on se, että opiskelijoita ahdistaa, kukaan ei tajua mitään eikä varsinkaan muista mitään. Sitten kun seuraa käytännössä eläinlääkärien työtä, monet näistä asioista on täysin merkityksettömiä. Olisi paljon parempi priorisoida asioita niin, että keskitytään oikeasti tärkeisiin asioihin. Vai mitä ihmettä mä teen jollain mehiläisten esikotelomädällä, jos mä en muista edes tärkeimpiä mastiitin aiheuttaijia? Muistan, että sen aiheutti Penibacillus larvae, mutta en todellakaan osaa nimetä, mikä sen mastiitin aiheuttaa. Joku streptokokki?

    Mun mielestä on petrattavaa, nyt tuntuu, että meidät jatkuvasti viedään keskelle metsää, mutta kukaan ei näytä meille puita sieltä... Ei nähdä puita metsästä, kun sitä metsää on liikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tulipas pitkä viesti..

      tuo bakteerijuttu nyt oli vaan esimerkki ja totta kai se riippuu paljon myös itsestä, miten hyvin osaa erottaa ne tärkeät asiat ja miten hyvin tieto jää päähän. Tarkoitan lähinnä, että tämä koko syksy on ollut äärimmäisen turhauttavaa ja tässä vaiheessa suurin osa asioista tuntuu täysin turhilta, kun ei ole sellaista kosketusta vielä käytännön työhön, niin ei sitä tietoa osaa sillä tavalla arvostaa. Mua ei esimerkiksi lainsäädäntö voisi vähempää kiinnostaa, vaikka varmasti sitä kunnaneläinlääkärikin tarvitsee. Tässä vaiheessa sitä ei vaan osaa ajatella siltä kannalta, että hitsit, mun pitää muuten osata tää eläinsuojelulaki jne... Jotenkin sitä ei osaa suodattaa sitä tietoa vielä niin, että osaisi nähdä ne oikeasti tärkeät asiat.

      Poista
  7. Oletko ajatellut asiaa siltä kannalta, miten paljon näitä tulevia tarkastuseläinlääkäreitä ja valtion virkamiehiä puolestaan ärsyttää lukea epäolennaisuuksia kissojen sydänongelmista tai mastiitin aiheuttajabakteereista? Kuinka paljon tulevaa elintarvikepuolen tutkijaa ärsyttää ensimmäiset 5 vuotta koulusta "typerine sairauksineen ja obduktioineen"? Eivätkö nekin silloin ole hyödyttömiä? Toivoisin, että antaisit edes vähän tilaa myös niille, jotka eivät aio tehdä valmistumisen jälkeen samaa työtä kuin sinä. Yleislaillistuminen on oikeasti uskomaton mahdollisuus, ja valitettavasti/onneksi siihen nyt kuuluu koko eläinlääketieteen kentästä perusvalmiudet. Koulutuksen ei ole tarkoituskaan tehdä meistä joka alan asiantuntijaa, vaan antaa maistiaiset koko laajasta kentästä, jolla voimme toimia. Kansainvälisesti on kyllä tarjolla jos jonkinlaista varhaista suuntautumista eläinlääketieteen opinnoissa, mutta veikkaampa ettei niissäkään ole jokainen kurssi taivaallisen ihanaa ja mielenkiintoista opiskeltavaa täynnä. Mikä on sitä aitoa eläinlääketiedettä? Voidaanko ne tosiaan arvottaa hyödyllisyysjärjestykseen? Mistä sen voi tietää nyt, mikä tulevaisuudessa onkin jokapäiväisessä työssä tärkeää?

    Toimiva työyhteisö on kaiken a ja o, ellei nyt lähde tekemään kuntapraktiikkaa jonnekin äärimmäiseen periferiaan, missä saa kunnian toimia yksin tilanteessa kuin tilanteessa. Kahvinkeittokriisi voi tällaiselle ihmiselle tuntua turhalta harjoituksella, veikkaan kuitenkin että tekee työkseen mitä tahansa, missä joutuu/saa tehdä töitä muiden ihmisten kanssa, hyvät kommunikointitaidot tulevat tarpeeseen - viimeistään asiakkaiden kanssa kommunikoidessa. Aina ei työyhteisön kommunikoinnin suurimmat ongelmat koske lomautuksia ja määrärahoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kyllä samaa mieltä siinä, että yleislaillistuminen on hyvä juttu, ehdottomasti en kannata varhaista erikoistumista, kuten esimerkiksi Saksassa on tapana. Mielestäni eläinlääkärin kuuluu tietää hieman kaikesta jotain ja harva oikeasti edes tietää tarkasti, mihin aikoo työllistyä isona. Enkä nyt varsinaisesti tarkoita, että joku ala on ehdottomasti tärkeämpi kuin toinen ja joku täysin turha, vaan mua häiritsee enemmän se, että meille tarjottavaa tietoa ei suodateta tarpeeksi. Tai kysytään vaik näin: Jos sun tenttialue on 500 sivua paton kirjasta, miten sä luet tenttiin? Mä ainakin mietin, mikä on tärkeintä tässä, mitkä on yleisimmät taudit ja mitä mä haluan muistaa obduktiossa. En esimerkiksi näe tärkeäksi muistaa kaikkien anomalioiden nimet ulkoa, vaan pidän ne vaan mielessä.

      Samoin mun mielestä sopii eri aineitakin jonkun verran laittaa tärkeysjärjestykseen huolimatta siitä, mitä aikoo isona tehdä. Tarkastuseläinlääkärin tulee tietää perusteet taudeista, elintarvikehygienistin pitää tuntea tuotteen koko elinkaaren ymmärtääkseen työnsä kunnolla, kunnaneläinlääkärin pitää tietää perusteet laista ja epidemiologiasta jne. Ei ole kuitenkaan kenenkään edun mukaista, että opetellaan kaiken maailman nippelitieto ulkoa kyllästymiseen asti, koska kukaan ei voi muistaa sitä kaikkea, olisi paljon tärkeämpää ymmärtää ja hahmottaa kokonaisuus.

      On varmasti totta, mitä puhut, tulevia elintarvikeihmisiä voi varmasti ärsyttää lukea ekat viisi vuotta sairauksista ja tarkkareitakin varmaan ärsyttää tehdä kaikkea typerää kliinistä juttua, mutta - mä uskon että nämä ihmiset on iso vähemmistö, koska on huomattavasti helpompiakin tapoja ryhtyä esimerkiksi elintarvikealalle. Ja uskon vilpittömästi, et ihmiset hakeutuu eläinlääkikseen kiinnostuksesta eläimiin ja lääketieteeseen, mä kyl luulen, et jos sairaudet, eläinten hoitaminen ja sellainen tympii pahasti, niin on kyllä väärällä alalla... En tietenkään väitä, ettei opiskelun aikana voi tulla motivaation puutetta tai etteikö mieli muuttuisi, mutta silti...

      Mut oikeassa kyl oot siinä, et on ehkä kuitenkin vaikeeta laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, enkä väitä, etteikö tutkimustyö, elintarvikehygienia ja sellaiset olisi huonompia tai jotain. Lähinnä vaan tympii se, että aikaa käytetään niin eri tavalla eri kurssien kesken. Montakohan kymmeniä kertoja epi:n kurssin aikana kerrattiin ilmoitusketju? Sen sijaan vaikkapa parasitologiassa madot käytiin tasan kerran. Obduktiotekniikkakin pitää oppia 9 kerran aikana. Lihantarkastuksen labroissa pintapuhtausnäytteitä otettiin tasan kerran, salmonellaviljelyäkin tehtiin tasan kerran.

      Mistä sen voi tietää nyt, mikä tulevaisuudessa onkin jokapäiväisessä työssä tärkeää? Niinpä, tää se just onkin. Tää olisi juuri opettaijen homma tehdä tämä meille selväksi. Oon saanut iänikuiset traumat SPSS-ohjelmasta, vihaan jo sanaa epidemiologia ja jos en olisi nähnyt miten mielenkiintoista tutkimustyö oikeasti voi olla, saisin tästäkin traumat npe-kurssin jälkeen. Patossakin olisi enemmän vielä voinut painottaa, mitkä muutokse ovat yleisimpiä löydäksiä, jotta saisi paremman yleiskäsityksen asoista. Liian usein kursseilla tuntuu, että opettajat eivät osaa eläytyä meidän tilanteeseen. Olisi hyvä, jos enemmän puhuttaisi käytännön työstä, esimerkiksi mihin sitä SPSS-ohjelmaa tarvitaan, käyttääkö tutkijat sitä oikeasti? Mitä asioita sillä tehdään? Mitkä on sen tärkeimmät ominaisuudet, jotka kannattaa osata? - Joo, ei mua oikeasti kiinnosta tuon käyttäminen, mut noin esimerkiksi, olisi vaan parempi keskittyä siihen käytännön tilanteeseen, kuin se, et tehdään asioita, joista ei kunnolla opi.

      Poista
    2. Ja siitä viestinnästä. Sen parhaiten oppii käytännön töistä. Kaupan kassalla oppii tuhat kertaa enemmän kuin lavastetusta kahvinkeittokriisistä, asiakkaan kanssa väitellessä viestintätaidot kehittyy miljoona kertaa tehokkaammin kuin kurssisalissa kaverin kanssa lavastetussa tilanteessa ja johtajuustaidot kehittyy paljon paremmin vaikkapa järjestötoiminnassa kuin paperilta lukiessa... Kommunikaatiota ei opi luokassa istumalla, sen oppii käytännön työtä tekemällä.

      Mut voi olla, et mä ehkä ilmaisin itseni hieman epäselvästi. Musta on hyvä, et meille opetetaan laajasti asioista ja on hyvä, et eläinlääkärillä on monipuolinen näkemys. Kuitenkin ajankäyttöä, kurssien vaativuutta ja arvostelua voisi jotenkin suhteuttaa toisiinsa nykyistä paremmin. Koska nyt nimenomaan käy niin, kuten mä jo vähän valitin et "tää kurssi on täysin turha", "tää on ihan typerä aine" ja "ei tällä kurssilla tee yhtään mitään".

      Poista