Moi

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

MUUan harjoittelu


On kyllä ollut antoisa harjoittelu! En ole aikaisemmin erityisen paljon lehmistä ymmärtänyt, mutta koen tulevani tämän pariviikkoisen jälkeen niiden kanssa oikein hyvin juttuun, eikä ajatus kunnaneläinlääkäristä ole oikeastaan niin kauhean vieras ollenkaan. Yks mitä huomasin, on se, että en jostain syystä osaa oikein pelätä mitään eläimiä. Kuitenkin kokemuksen myötä olen oppinut myös kunnioittamaan ja varomaan näitä isoja otuksia. On myös kiva huomata, miten nopeasti sitä oppii tulkitsemaan lehmien mielialat ja miten äkkiä niiden käsittelyyn tulee varmuutta.

Vika päivä oli ikimuistoinen, kun aamulypsyn jälkeen yksi lehmistä alkoi poikia. Helposti ja nopeasti se vauva sieltä tuli, plop vaan. Ja kauniin vauvan se pyöräyttikin <3

Uusi lehmänalku. On tämä aina yhtä ihmeellistä :)

Tässä muutama asia, jonka opin harjoittelun aikana:

- Vasikoiden mielestä kaikkien aikojen siistein juttu ikinä on avonainen lantaluukku. Sinne voi kätevästi tunkea pään, sorkan tai vaikka koko takapuolen. Hoitaja tulee kyllä nostamaan pois.


- Lehmät ja kissat ovat lähisukulaisia. Molemmat osoittavat kiintymystään puskemalla. Ero on lähinnä koossa ja voiman määrässä. 

- Turvakärkikengät on ihan jees. Välillä kuitenkin kokolyijysaappaat olis huomattavasti kätevämmät. Älä aseta ittes pillastuneen lehmän eteen.



- Säilörehu tuntuu aika vinhalta joutuessaan haalarien sisään, kaula-aukkoon ja varsinkin rintsikoihin. Myös nenässä ja keuhkoissa se aiheuttaa ihan metkaa tunnetta. 

- Lehmä ei todellakaan ole kömpelö eläin. Halutessaan se juoksee merkittävästi nopeammin kuin epätoivoinen harjoittelija. 


- Lehmä painaa aika paljon. Älä testaa sitä asettamalla jalkojasi sen alle. 

- Navetanhajuun tottuu. Oikeastaan se tuntuu jopa varsin kotoisalta, etkä pian enää edes huomaa eteisessä löyhkäävää takkia. 


- Jos olet heinälle lievästi allerginen, on hengityssuojaimet ihan hieno keksintö heinävarastossa heilutessa. Niiden teho ei kuitenkaan ole parhaimmillaan, jos ne roikkuvat seinässä koko toimituksen ajan. 


- Vastasyntynyt vasikka muistuttaa aika paljon bambia jäällä, kun se ekan kerran yrittää ylös <3

Yllättävän vaikeaa tämä seisominen. Hetkinen, miten päin näiden jalkojen kuuluu olla?  

 - Jos lehmät voisivat opiskella, ne löytyisivät ammattikoulusta sisustusarkkitehti-linjalta. Purupaalit pitää puskea ympräri karsinaa, puruja potkitaan iloisesti ympäri navettaa ja heinätkin voi ripotella eri nurkkiin. Tässä kaikessa on hieno, moderni design, joka ylittää allekirjoittaneen ymmärryksen. 


Mihin se tissi oikein katosi? 

- Voit pelastaa odottavan lehmä-äidin päivän antamalla sille kokonaisen purupaalin. Siihen tuleva äiti purkaa kaiken raivonsa, sisustushalunsa, ilonsa, kiintymyksensä tai mitä nyt odottavan äidin tunneskaalaan ikinä kuuluukaan...

- Muista: Älä aseta päätäsi paalin ja lehmän väliin. Se voi sattua ja silmälasisi eivät välttämättä arvosta sitä. Älä aseta itsesi purupaalin ja lehmän väliin. Sekin voi sattua. Älä myöskään aseta itsesi purupaalin ja kalterin väliin. Se voi sattua vielä enemmän. 

Hei, mitä sä syötät mun lapselle? Annas kun mä vähän maistan kans! 

- Älä suunnittele bikini-kauneuskisoja navettaharjoittelun jälkeen, ellet halua joutua lööppeihin perheväkivallan uhrina. Sen laatuiset ovat nimittäin reisien mustelmat ja otsakuhmut ainakin ekan viikon jälkeen. Jos kuitenkin päätät osallistua moiseen, kannattaa ottaa vaarin ed. kohdassa mainituista ohjeista. 

- Kolme asiaa, jotka lehmät vihaavat: liukastumista, porrasaskelmia ja lantaraappaa. 

- Lehmät ja koirat ovat lähisukulaisia. Molemmat rakastavat rapsutuksia ja tulevat kerjäämään niitä joka kerta, kun astut niiden lähelle. 

Se on iso ja märkä, vähän niinku jättikokoinen koiran kirsu :)
 - Lehmät ovat pääsääntöisesti mukavaa ja hyväntahtoista porukkaa. Ne tykkäävät siitä, kun niille höpisee päivän kuulumisia ja osa myös tietää nimensä ja tulee kutsusta luokse. 

- Jos navetassa on koneita ja hienoja härveleitä, etkä ole varma, mitä nappuloita painaa, älä paina mitään. Ellet halua aiheuttaa hälytystä ja/tai isäntää resetoimaan koko laitetta. 


- Käsin lypsäminen ei ole voimalaji, ennemmin se vaatii hienostuneen tekniikan. 


- Lypsykone imee paitsi maitoa myös ilmaa, purua ja ihan sitä itseäänkin. Jos mahdollista, kolmea viimeksimainittua kannattaa vältää, ellet sitten satu tykkäämään hienostuneista aromeista maidossa. 


- Harjoittelun ajaksi kannattaa suosiolla unohtaa kynsilakat, tekokynnet ja meikit. Lehmät pitävät kyllä huolen siitä, että nämä asiat eivät pysy päälläsi kauaa ;) 


- Jos menet siivoamaan vasikoiden karsinaa, laita pitkät hiukset piiloon. Pikkuvasikat tykkäävät leikkiä kampaajaa. 



- Navettaharjoittelun aikana ruoka-annokset ainakin triplaantuvat, mulla ainakin on nälkä koko ajan :) Ei myöskään ole erityisempää tarvetta käydä puntilla tällä hetkellä... 

- Vaikka lehmällä ei olekaan ylähampaita, ei kannata silti työntää kätensä sen suuhun testatakseen niiden suukalustoa. Tätä tuskin tarvitsee kommentoida enempää :D

- Pötsifistelit eivät tunnu juurikaan haittaavan lehmiä, sen sijaan kylkeä pitkin valuva vesi harmittaa joitakin yksilöitä ihan tavattomasti, kun fisteleitä pestään.



- Lehmät sontii. Paljon. Nyt ymmärrän jälleen kerran, miksi kaikki maajussit näyttää bodareilta. 

- Jos astut lehmän taakse, tarkista sen - no just sitä. Muussa tapauksessa niskaasi voi lentää epämiellyttävä yllätys. 


- Älä hipelöi lehmän vetimiä, vaan käytä varmoja otteita. Ethän itsekään tykkää siitä, kun tissejä kutitellaan. 



Harjoittelu konkretisoi paljon koulun teoriaopintoja. Eri rehutyypit, ruokinnan muutokset, eri lypsyvaiheet, navettatyypit, tietyt sairaudet, toimenpiteet jne. tulevat ihan eri tavalla tutuiksi, kun saa itse nähdä ja kokea nämä asiat. Oikeasti tämä kaksi viikkoinen on tosi lyhyt aika tällä kaikelle, musta ainakin tuntui, että harjoittelu meni kuin siivillä, en edes tajunnut, että aika meni jo ja paljon olisi vielä jäänyt opittavaa. Tää on kyllä ihan loistava mahdollisuus, josta kannattaa ottaa kaikki hyöty irti. Mielestäni on myös todella hyvä, että eläinlääkäri pääsee näkemään ihan tätä käytännön työtä, jotenkin se antaa ihan erilaisen näkökulman asioihin, kun sitten myöhemmin joutuu tekemään päätöksiä jne. 

Katson ihan erilaisin silmin maitolasiani nykyään. Miten paljon työtä tähän sisältyykään! Harvoin sitä tulee ajatelleeksi, että nämä ihmiset oikeasti tekevät tätä vuodesta toiseen, vuoden jokaisena päivänä, aamusta iltaan. Lehmille ei voi sanoa perjantai-illalla, että heippa ja näkemiin. Lehmät eivät tiedä, mikä on jouluaatto eivätkä ne lypsä itse itseään, sillä aikaa, kun isäntäväki on juhannuksena mökillä. Vaikka minussa onkin välillä työnarkomaanin vikaa, en tiedä, olisko minusta maatilan emännäksi. Tällainen vaatii todella paljon sitoutumista, joten hatunnosto niille, jotka tätä tekevät.


Mutta hiphei, nyt mullakin alkoi joululoma, mulla on kolme päivää kokonaan vapaata, mä en edes keksi, mitä mä niin kauan tekisin :) Haikein mielin jätän ihanaiset lemmut taakse ja suuntaan kotopuoleen muutamaksi päiväksi. En aio edes ajatella mitään koulujuttuja, joulu on aika rentoutua ja olla rakkaiden kanssa. Toivotan siis kaikille lukijoille oikein hyvää joulua!

Joyeux Noël tout le Monde! :) 

3 kommenttia:

  1. Ansaittua ja muutenkin hyvää joulua toivotellen! Ihanasti kirjoitit lehmistä. Minua kaupunkilaisena ihmetyttää aina se, miksi vasikka eristetään emostaan olemaan yksin pikkukarsinassa. Eikö se, kuten muutkin eläinlapset, tarvitse emoaan ja luulisi emollakin olevan tarvetta hoitaa jälkeläistään. Sinulla on varmaan järkevä vastaus tähän...

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Mietin kyl ihan samaa ja musta tuntuu kauhean julmalta erottaa vasikka jo niin pienenä emostaan. Kuitenkin ero taitaa olla emälle raskaampi kuin vasikalle. Vasikat kiintyy emäänsä vasta noin 4-5 päivän ikäisenä, sen takia ne otetaankin niin aikaisin pois, ettei ne ehtisi kiintyä liikaa. Sen jälkeen vieroitus on monin verran hankalampaa ja tuskaisampaa molemmille. Mitä mä katoin noita lehmiä, niin ne on vähän aikaa hämillään, et mihin lapsi meni, mut aika pian ne näyttäis unohtavan sen ja varsinkin vanhat lehmät näyttää olevan jo tottuneita tähän rumbaan. Tärkeintä vasikan kannalta on se, että se saa ternimaitoa mahdollisimman pian syntymän jälkeen, tätä tarkkaillaankin ja tarvittaessa annetaan pakastemaitoa, jotta vassu saisi tarvittavat vasta-aineet elimistöönsä.

    Yksilökarsinaan ne laitetaan kai lähinnä sen takia, koska muut vasikat on niin paljon isompia, että pikkuvasikka voisi vahingoittua niiden seassa. Lisäksi vastasyntynyt vasikka on herkkä infektioille, joten tämänkin takia on kai turvallisempi pitää ne vähän aikaa yksinään. Usein niillä näyttäiskin menevän maha sekaisin vähäksi aikaa, kun ne sit siirretään isojen joukkoon... Ei niitä kuitenkaan kauhean kauaa niissä yksiöissä pidetä, joskus viikon päästä ne pääsee muiden vassujen kaa isoon karsinaan temmeltämään.

    Mut hyvää joulua sullekin :)

    VastaaPoista
  3. Mitään purua, kakkaa tai muutakaan ei missään nimessä saisi päätyä lypsimeen! Maidon laatu kärsii pahasti ja sitä kakkaa voi myös mennä lehmän vetimen sisään, avonainen kun on.

    Minua varmasti auttaa tulevaisuudessa tuossa harjoittelu jaksossa se, että olen ollut paljon noiden ihanaisten eläimien kanssa <3

    VastaaPoista