Tuhmat bakteerit

Huh, onpa ollut masentava päivä. Ei taas suju lukemiset yhtään ja labrassa bakteerit eivät yhtään käyttäydy niin kuin mä haluaisin :P 

Kaikki kuvat on otettu täältä (paitsi se alin)

Kuva

Mutta odottakaa vaan bakut, kyllä mä teidät vielä päihitän!! 

Kuva

Bakteriologian labrat huipentuvat nyt tällä viikolla pidettävään käytännön tenttiin. Meille annetaan jokin näyte X, josta pitää itse osata eristää bakteeri, viljellä se ja tehdä sille erinäisiä testejä. Tarkoitus olisi, että neljäntenä päivänä tiedetään, mistä tyypistä on kyse. 

Kuva

Tällainen omatoiminen työskentely on hurjan hauskaa, tunnen itseni ihan salapoliisiksi, kun saan tutkia näitä :) 

Kuva

Harmi vaan, että meidän lupaava teoriamme osoittautui tänään täysin vääräksi, kyse on jostain aivan muusta. Parin testin jälkeen, totesimme, että kaikki muutkin kanditaatimme ovat vääriä. Ollaan siis aivan hakoteillä, eikä enää yhtään tiedetä, mistä voisi olla kyse. Hmph, nää bakteerit haluaa kuitenkin vaan kiusata meitä opiskelijaparkoja... :)

Nyt pitäisi vielä lukea lisää, mutta tieto ei enää tartu päähän. Argh. Eilen olin sen sijaan tosi tehokas, luin eka koululla neljä tuntia, sitten tulin kotiin ja treenien jälkeen luin vielä pari tuntia lisää. Mä oon varmaan tehnyt liikaa hommia, näin viime yönä jotain tosi levotonta untakin bakteeriviljelmistä :D 

No, mutta nyt pitää mennä tonnne ulos kamalaan viimaan ja illalla olis vielä ompeluilta, jee! Päästään kuulemma kattoo joitain kirurgian videoitakin, jännää! 

Minustako eläinlääkäri?

Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin tuhannet arpovat hakupapereiden kanssa ja aprikoivat eri vaihtoehtoja. Vuosittain noin 700 laittavat paperit eläinlääkikseen. 

Senpä kunniaksi kirjoitan tällä kertaa yleisesti hakuprosessista, pääsykokeesta ja opiskelusta elukassa. Inspiraation tähän sain varsinaisesti lukiovierailusta viime maanantaina. Kierrätimme joukon lukiolaisia kampuksella, omassa talossamme ja kävimme eläinsairaalallakin. Oli tosi hauskaa ja kysymyksiä sateli runsaasti :) Osa tästä postauksesta pihistin power-point-esitelmästä...

Miksi opiskelemaan eläinlääketiedettä?

Kliseinen kysymys, joka kummittelee jokaikisessä opiskelijaesitteessä ja esittelyssä, pahoittelen :) Mun on turha edes miettiä mitää syitä, tämä on vaan niin parasta! No mutta käytännössä:

• Kiinnostavat ja motivoivat opinnot - toki joskus on motivaation pulaa, kun on kauhea tenttiputki päällä, mutta enimmäkseen opiskelu on hyvin mielenkiintoista ja suurin osa on myös tosi oleellista tulevan työn kannalta. 

• Tiivis porukka ja hyvä yhteishenki - Tää opiskelu on hyvin koulumaista, koska voimme hyvin vähän vaikuttaa lukujärjestykseen. Meille annetaan valmis lukkari ja kaikki vuosikurssin opiskelijat käyvät saman kurssit samaan aikaan. Tämän takia syntyy hyvin tiivis porukka ja kaverisuhteet. 

• Todella monipuolinen ammatti - eläinlääkärillä on lähes rajattomat työllisyysmahdollisuudet

• Varma työpaikka - tällä hetkellä eläinlääkäreistä on pulaa

• Hyvä palkka - nälässä ei tarvi elää ja opintolainan takaisinmaksustakaan ei tarvii myöhemmin erityisemmin huolehtia :)

• Parhaat bileet - rankka opiskelu vaatii rankat huvit. Elukkalaiset tunnetusti tykkäävät bilettää kunnolla :o)

Mitä siellä opiskellaan?

Ekat kaksi vuotta opiskellaan, miten terve kotieläin toimii. Ohjelmaan kuuluu mm. fysiologiaa, anatomiaa, mikrobiologiaa, genetiikkaa, käytännön harjoituksia, labtatyöskentelyä ja leikkeyitä. 

Kolmosvuonna alkaa matka kohti sairasta eläintä. Osittain tämä alkaa jo kakkosvuonna. Opinto-ohjelmaan kuuluu mm. patologiaa, lääkeaineita ja lihantarkastusta. 

Neljäntenä vuonna opiskellaan teoriassa kaikki taudit, lääkeaineet, hoitomenetelmät, kirurgia, lisääntymisoppi ja kaikki mitä tulevan eläinlääkärin tulee osata. 

Viides vuosi vietetään sitten kokonaan klinikalla. Opiskelijat viettävät vuorotellen muutaman viikon jokaisella osastolla pieneläin-, tuotantoeläin- ja hevossairaalassa. 

Kuudentena vuonna palataan käytännön hommista takaisin koulupenkille opiskelemaan elintarvikehygieniaa. 

Mitä minusta isona tulee?

Kuten jo sanoin, eläinlääkärillä on lähes rajattomat mahdollisuudet. Eläinlääkäreitä työllistyy mm. näille aloille: 

• Pieneläinlääkäri
• Kunnan- tai kaupungineläinlääkäri
• Hevospraktikko
• Tarkastuseläinlääkäri (esim. teurastamolla)
• Opetus- ja tutkimustyö - monet meidän opettajistakin on eläinlääkäreitä
• Valtion virkamies - sinnehän me kaikki halutaan, eiks niin?
• Eläinten terveydenhuolto ja eläinsuojelu
• Terveydenhuolto ja ympäristöterveydenhuolto - esim. vesistöjen ja rantojen puhtaus ym. 
• Asiantuntijatehtävät lääke-, eläinrehu- ja elintarvikealalla

Perinteinen työnkuva eläinlääkäristä on pieneläinklinikalla tai kunnaneläinlääkäri. Näiden lisäksi on myös paljon työpaikkoja, joita ei silloin hakiessa tule ajatelleeksi. Kuka esimerkiksi uskoisi, että jokaikinen ateria, joka tulee syödyksi, on eläinlääkärien tarkistama? Teurastamo tai maitolaboratorio eivät ehkä ole niitä unelma-ammatteja, joita silloin hakuvaiheessa ajattelee ensimmäisinä. Myös koe-eläinkeskus tai EU-komissio eivät ehkä ole niitä ensisijaisia syitä hakea elukalle. 

Paljon opiskeluun menee aikaa? 

Tuo riippuu paljon vuosikurssista. Ykkösvuoden syksyllä tulee paljon uutta asiaa, mutta kevät on suht rento. Kakkosen kevät on melko rankka, kun taas koko kolmosvuosi on aika iisibiisi. Nelosella ja vitosella koulua paljon ja opiskeltavaa runsaasti. 

On myös hyvin yksilöllistä, miten paljon aikaa haluaa opiskeluun käyttää. On niitä, jotka opiskelevat nenä kiinni kirjassa lähes kaiken vapaa-ajan ja sosiaalinen elämä on nolla. On myös niitä, jotka juhlivat päivät pitkät ja ovat aktiivisina joka tapahtumassa mukana ja opiskelevat kun ehtivät. Sitten on niitä, jotka juhlivat silloin tällöin, harrastavat välillä ja opiskelevat ennen tenttiä. Näitä kaikkia yhdistää kuitenkin se, että (lähes) kaikki valmistuvat aikanaan. Valmistumisprosentti elukalla on erittäin suuri, muistaakseni yli 95%. 

Missään tapauksessa opiskelu ei ole sellaista 8-16 koulunkäyntiä, kuten itsekin aikoinaan luulin, ainakaan alemmilla vuosikursseilla. Itse aloitin kolme uutta harrastusta ykkösen syksyllä ja silti läpäisin kaikki tentit vuoden aikana :) 

Paljonko pitää lukea pääsykokeeseen? 

Tämäkin on tosi yksilöllistä. Itse luin kymmenen kuukautta, mutta monet aloittivat vasta tammikuussa ja monet tulivat myös suoraan lukiosta. Tärkeintä on rautainen laskurutiini, tätä ei voi tarpeeksi korostaa. Uskon myös, että tulevaisuudessa korostuu aineiston käyttö, kuten viimeisessä kahdessa kokeessa on ollut tapana. Monet eivät käy keväällä töissä, vaan opiskelevat päätoimisesti. Itse kuitenkin olin koko vuoden töissä, keskimäärin 25-30 tuntia viikossa, sekin ei siis ole mahdottomuus. Neuvoisin tekemään lukusuunnitelman ja pitäytymään siinä. Myös opiskelun laadulla on väliä, lukeeko aineiston läpi "haukionkala"-menetelmällä vai pyrkiikö oikeasti ymmärtämään asiat? 

R.I.P Galenos olit minulle rakas vihasin sinua koko sydämestäni. 

Olenko liian vanha, jos en pääse ekalla? 

No et todellakaan. Meidän vuosikurssin keski-ikä taisi olla siinä 22 vuoden paikkeilla kun tulokset tuli. Tosi monet hakee monta kertaa, itse asiassa varmaan enemmistö hakee enemmän kuin kerran. Meidän porukassa on oma tätiryhmä ja vanhimmat opiskelijat ovat yli neljäkymppisiä. Se onkin täällä kauhean kiva, kun on eri-ikäistä porukkaa ja tuntuu, että aina löytyy joku samanhenkinen :) 

Mistä saan motivaatiota luku-urakkaan? 

No vaikkapa täältä :) Lisää aiheeseen liittyviä blogeja löytyy linkkiluettelosta tuossa vieressä. Myös valmennuskeskusten keskustelupalstoilta saa vertaistukea ja motivaatiota, lisäksi siellä voi yhteisesti pohtia eteen tulevia ongelmia. Itse kävin aikoinaan älyvuodossa. Myös lukupiirit ovat tosi hyvä keino opiskella, jos vaan suinkin alueelta on muita hakioita. 

Lisää myöhemmin. Mun karvaturre on jo vähän aikaa yrittänyt pyytää mua ulos, täyty varmaan suoda sillekin hetki :) Näkemiin ja tsemppiä kaikille hakijoille!

Eteenpäin, sano koira lumessa...

Huh, kauhee kiire koko ajan. Tuntuuko musta vaa siltä, vai toistanko itseäni?

En edes muista, mitä kaikkea viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut, niin vauhdilla on taas nää päivät hurahtanut. Nyt on siis kaksi tenttiä lusittu ja kaksi olisi vielä edessä.

Koulun puolesta on kuitenkin helpottanut jonkun verran, nyt meillä on paljon labroja. Viljellään bakteereja ja tehdään kivoja testejä, on ollut kivaa! En ole onnistunut salakuljettaa kameraani labraan, joten joudun taas turvautuu "lainattuun" kuvamateriaaliin.

Kuva:flicr

Päästiin myös leikkimään tällaisten värikkäiden juttujen kanssa: 

suite101.com

Yks päivä saatiin tuoda kouluun oman koiran pissaa, jota sitten viljelimme mahdollisen infektion takia. Mitään ei onneksi löytynyt karvaturrestani :) Löysin aiheeseen liittyen näin hauskan kuvan: 

Kuva

Tenttipapereiden seassa on tosin kulunut melkoisesti aikaa viime aikoina. Tiiättekö sen tunteen, kun lukee ja lukee ja päntää lukemasta päästyäänkin, eikä oppi silti tunnu tarttuvan? Ja sitten kun menee tenttiin, tuntuu kaikki tieto hävinneen kuin tuhka tuuleen? Ja vierustoveri, joka on kerran selaillut paperit läpi, pääsee läpi heittämällä ja itse löydät itsesi uusinnasta jälleen kerran? 

Tällaista tää opiskelu on välillä, mutta en silti antaisi tätä pois mistään hinnasta. Enkä missään nimessä aio antaa periksi tän asian suhteen. Ikinä, koskaan ei saa heittää pyyhettä kehään. Kyllä mä ajattelin ryhtyä isona ihan hyväksi eläinlääkäriksi, vaikka kulutankin tenttisalin penkkiä hieman tavallista useammin. Välillä mennään eteenpäin motolla nokka pystyyn ja eteenpäin, sano mummo lumessa. 

Vai pitääkö sanoa et eteenpäin, sano koira lumessa?

Viime maanantaina meille tuli lukiolaisia tutustumaan opinahjoomme. Oli kauhean kivaa esitellä heille kouluamme ja opiskelua täällä. Kuulostin varmaan ihan yli-innostuneelta pikkulapselta, mut ihan oikeasti, on tämä vaan parasta mitä mulle on tapahtunut! :) Paljon tuli myös kysymyksiä hakuprosessista ja hakemisesta yleensä, mun täytyy varmaan tehdä joku päivä postaus ihan aiheeseen liittyen. Tiedä sitten, vaikka tänne joku hakija eksyisikin ;) 

Mitä enemmän mä luen, sitä suurempi ruokahalu mulle tulee ja sitä enemmän mä mässään kaikkee hyvää. Vuohenjuusto-possufilee-pähkinä-pinjansiemensalaatti on aika namia. Samoin hasselpähkinäsämpylät. 

Puhumattakaan näistä: 

Sokeri-kaakao-kuorrutteiset pähkinät. Niin hyyyyyvääää! 

Mutta palataan asiaan. Ja jouduin muute syömään sanani. Kirjoitan niistä lupaamistani espanjalaisista tuontikoirista joku toinen kerta. Mut paljon on niistäki sanottavaa. Mut ens kertaan siis :) 

Sniffsniff - viikko

Huh, onpa taas ollut turhista turhin viikko :P Se on kulunut pitkälti näissä merkeissä: 

Tätä tietenkään unohtamatta: 

Sitä oonkin vetänyt kiitettävät määrät, jospa tää vielä tästä. Opiskelumotivaatio on ollut vähän vähissä, en ole kauheasti lukenut tällä viikolla. Olen pahasti jäljessä, mikä matojen ja bakteereiden opettelemiseen tulee. Patologiassakin oon lepsunut pahemman kerran. Luennoillakin keskittyminen on mennyt nenäliinan kaivamiseen, niiskuttamiseen, teen juomiseen ja itseni säälimiseen.

Maanantaina kolkuttelee immunologian uusinta, joten viikonloppu menee iloisesti sen merkeissä. Tänään olen ollut tosi ahkera, luin jo 2/3 tenttialueesta, vieläpä huolella ja ajatuksella. Oon aika tyytyväinen itseeni :)

 Oon yrittäny kysellä kauheasti tärppejä kavereilta, meikäläinenhän ei ollut varsinaisessa tentissä, vaan otin ja karkasin Serbiaan päivää ennen :D

Viime viikonloppuna oltiin koulukavereiden kanssa Tahkolla laskettelureissulla: 

Kuva

Kuvamateriaalia mulla ei oo, tää blogaaja on taas ilkeästi laiminlyönyt velvollisuuksiaan :( 

Olimme vuokranneet kaksi mökkiä muutaman kilometrin päässä rinteiltä. 

Kuva

Sääolosuhteet eivät erityisesti suosineet meitä, koko ajan lämpötilat olivat -30° C kieppeillä. Eka yö oli jopa -38,5°C, tuntui kieltämättä pikkasen viileältä, kun kävelin ilman pipoa ja hanskoja omaan mökkiimme :)

Joku päivä käytiin ylellisesti ravintolassa syömässä ja mä kokeilin ekaa kertaa elämässäni etanoita! Ne olivat älyttömän hyviä, otin niitä valkosipulietanoita aurajuustolla päällystettynä. Nam!! Pitänee itsekin kokeilla joskus.

Kuva

Oikeesti ne näytti paljon paremmalta, uskokaa mua! Kuva ei anna niille oikeutta! Slurps. 

*kuolaa nälkäisenä* 

Sunnuntaina keksittiin oheisojelmaa pakkasen takia ja mentiin hohtokeilaamaan, se oli kivaa! Vaikka pallot tuntuivatkin menevän johdonmukaisesti ränniin, sama mitä tein :)

Mun saksalainen kaverikin oli käymässä, olipa ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Saunakin pääsi lämpenemään useaan otteeseen, siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen saunonut <3

Noniin, nyt menen laittamaan ruokaa ja sitten palkitsen itteni shoppailukierroksella. Nää on ekspertissä tarjouksessa vielä viikonlopun:

Kuva

Aah, mun niin tekee mieli smoothieta! Ja kesällä mä sekoitan kaikkii drinksuja! :)

Ens kerralla mun on pakko avautua espanjalaisista tuontikoirista! :P Pysykee siis kanavalla ;)

Uudet tuulet matolääkityksissä!

Noniin, ystävät! Matolääkityksissä puhaltaa nyt uudet tuulet!

Meillä oli toissapäivänä tosi kiehtova luento suolinkaisista ja matolääkkeistä. Yleensä olen 13-15 luennoilla aivan unten mailla, mutta tällä kertaa olin täysin hereillä koko ajan ja aika meni ainakin tuplavauhdilla.

Opittiin, että sen sijaan, että työntää koirallensa pillerit suuhun pari kertaa vuodessa, olisi parempi tehdä ulostetutkimukset säännöllisesti. Tämän jo tiesinkin ja voin myöntää, että mun karvakorvat on madotettu viimeksi ainakin kaksi vuotta sitten.

Joku virallinen taho suosittelee, että koirat pitäisi madottaa neljä kertaa vuodessa ja lapsiperheissä jopa kuukauden välein. Tämä on ihan sairasta, jos minulta kysytään. Resistenssi on vakava ongelma esimerkiksi hevosilla ja lampailla, ja varoittava esimerkki, siitä, mitä voi seurata, jos lääkkeitä tuputetaan koiriin yltiömäärät. Matojen kestävyys lääkkeitä kohtaan lisääntyy vähitellen ja matokannoista tulee yhä vastustuskykyisempiä. Kohta mikään lääke ei enää tehoa ja sitten olemme pulassa. Kuten hevosihmiset osittain jo ovat.

Sen sijaan, että tyrkyttää koiralle lääkettä joka kuukausi, olisi parempi tutkia sen kakkoja usein ja hoitaa, jos matosia sattuu löytymään. Kakat pitää siis tutkia laboratoriossa, silmin matosia (tai siis matosten munia) ei näy. Hintaa saattaa tulla enemmän, kuin suoraan lääkettä ostaessa, mutta hei, eihän antibioottejakaan anneta lemmikeille noin vaan, nekin pitää ensin tutkia, ennen kuin saa reseptin!

Toinen virhe, jonka lemmikinomistajat usein tekee, on se, että annetaan koiralle mahdollisimman laajakirjoinen lääke. Nämä kuitenkin tehoavat yksittäiseen lajiin huonommin. Jos koiralla siis diagnosoidaan tietty mato, pitäisi ostaa kapeakirjoista, vain kyseiselle otukselle suunnattua lääkettä. Mun pitää itekin tunnustaa, että ostin aikoinaan Virosta jotain superlaajakirjoista lääkettä, koska sehän tehoaa aivan kaikkeen... Vaan taitaapa tää lääke jäädä kaappiin toistaiseksi :P

Ja tärkein kaikista: lääkekuuri pitää antaa loppuun asti ja aliannostusta on ehdottomasti vältettävä!!! Liian alhainen annostus on kaikkein tehokkain menetelmä saada aikaan resistenttejä kantoja! Tällöin mikään lääke ei enää tehoa jonkun ajan kuluttua, tätä emme halua.

Nii, ja siitä ei muuten ole mitään tieteellistä perustaa, miksi koira pitäisi madottaa ennen rokotuksia. Ihmisillä on kai joskus huomattu, että tietyt rokotteet vaikuttaa huonommin, jos on jotain sisäloisia, mutta koirilla tällaista ei ole huomattu.

Sitä en tiennyt, että käytännössä lähes jokaisella koiralla on suolinkaisinfektio. Suolinkaiset jäävät piileskelemään eläimen kudoksissa lepotilassa aiheuttamatta koskaan minkäänlaista haittaa. Madot heräävät kuitenkin lepotilasta esimerkiksi kun narttu on kantavana. Tällöin ne lähtevät liikkeelle ja mönkivät kohtuun tartuttamaan pienet koiranalut. Tosi suuri osa pennuista saa tartunnan tätä kautta jo ennen syntymää. Nekin jotka säästyvät tältä, voivat saada tartunnan myöhemmin maidon kautta. Nartulle ei kuitenkaan tule välttämättä mitään oireita, vaikka pennuilla on kaikilla tartunta.

Kuva

Näitä lepotilassa olevia suolinkaisia ei voi matolääkityksillä häätää. Lääkkeet eivät tehoa niihin, joten käytännössä on melko turhaa madottaa tiine narttukoira 42 vuorokaudella, kuten suositukset kuuluvat. Lääke tappaa suolistossa mönkivät madot, mutta ei piileskeleviä matosia. Pennut siis saavat loishäädöstä huolimatta tartunnan emältään. Aika synkkää, jos minulta kysytään :(

Pennuille loistartunta on kuitenkin vaarallinen ja madot voivat johtaa jopa kuolemaan, ennen kuin kakassa voidaan nähdä ensimmäistäkään madon munaa. Pennuilla on siis äärimmäisen tärkeää hoitaa säännöllinen matolääkitys, parasta olisi kahden viikon välein 10 viikkoon asti.

Muuten ei mitään uutta ja ihmeellistä auringon alla... 

... paitsi että opiskelen ahkerasti, kuten kuvista näkyy :) Nuo hyönteiset ja punkit nyt menee vielä, mutta niiden matojen kanssa menee todella pää pyörälle! 

Mulla hajoo pää ihan just. Ei jaksa keskittyä enää opiskelemiseen tähän aikaan päivästä. Harmittavaa sinänsä, koska olisi luettavana vielä kymmeniä bakteereja, satoja parasiitteja sekä paksu nivaska patologiaa :P

Mut se siitä. Nähdään.