Huh... Varoituksen sana, et koht on tulossa kuulkaas sellaista vuodatusta, että kannattais klikata ittensä jo suosiolla muille sivustoille...

Tympii. Kyllästyttää. Vituttaa. Täydellinen motivaationpula.

Kyse on siis työpaikastani. Teen kesätöitä kaupassa, joka on sinänsä mukava työpaikka, parempi palkka kuin kilpailijoilla, mukava porukka ja saa tehdä kaikkea, ainakin periaatteessa. Käytännössä kökötän aamusta iltaan kassalla, joka nyt olisi ehkä vielä siedettävää muuten, mutta meikäläinen on ollut firman palveluksessa jo pian kolme vuotta ja lisäksi ainiaasti vaivaavat rasitusvammat eivät auta asiaa kauheasti... Tosiaan, olen ollut kolme vuotta töissä firmassa ja vaihdoin vähän aikaa sitten myymälää. Tuolla sitten minua kohdellaan kuin aloitteljaa, vaikka olen sanonut useammankin kerran miten asiat on. Eihän siinä mitään, kyllähän kokeneen nyt erottaa, kun pääsee hommiin, mutta propleema vähän on siinä, että mun ei anneta oikein tehdä mitään vastuullista hommaa. Koko ajan ollaan komentamassa ja kyttäämässä. Mitään en osaa tehdä oikein, ihan sama mitä teen, aina menee väärin päin. Sitten kun kerrankin teen jotain oikein huolella, niin valitetaan, että olen liian hidas, pitäisi päästä joskus kotiinkin...

On se muuten kumma, miten asiat saavat aivan eri merkityksen tässä ajan saatteessa. Varsinkin nyt kevään viimeisellä kurssilla, kun puhuttiin eläinten hyvinvoinnista, alkoi tuntua siltä, että maailmassa on ehkä tärkeämpiäkin asioita kuin se, onko joku mehupurkki täysin suorassa hyllyssä vai onko kassan lattialista kiiltävän puhdas... Päivystykset varsojen kanssa hevossairaalassa on vielä vähän vahvistanut tätä näkemystä. Kun istuu koko illan verenmyrkytyksestä kärsivästä, kolmen päivän ikäisestä pikkuvarsasta, sillä on oikeasti merkitystä, miten päin sen varsan asettaa ja onko tippapullot täynnä ja kanyyli siellä missä kuuluukin, sillä kyse on pienen hevosen elämästä. Kaupan hyllyllä sillä ei ole mitään väliä, jos purkki on vähän vinossa tai pahvi vähän repeytynyt, sillä ei vaan ole mitään merkitystä!

Hygieniallakin on ihan eri merkitys esimerkiksi leikkaussalissa, missä oikeasti pitää olla steriiliä, muuten eläimelle voi tulla hengenvaarallinen infektio ja kyse voi olla jopa satojentuhansien eurojen menetyksestä, jos kyseessä on vaikkapa hyvä ravihevonen. Puhumattakaan eläimen kärsimyksistä. Siellä sillä on oikeasti jotain väliä, mitä tekee. Kaupassa se on ihan yksi ja hailee, jos jossain nyt sattuu olemaan paskapläntti. Tottakai myymälän tulee olla siisti ja asiakasystävällinen, mutta on vaan liioiteltua vetää siitä hirveät herneet nenään, ei siihen kukaan kuole. Mulle asioilla ei vaan enää ole sitä samaa merkitystä kuin ennen, oikeasti mua ei enää kiinnosta pätkääkään. Teen hommat kuten kuuluukin, se nyt on selvää, ja kun jotain teen, niin pyrin tekemään sen kunnolla ja ripeästi, ja tiedän että olen hyvä tuolla töissä. Olen mielestäni parempi ja nopeampi kuin moni muu, ihan objektiivisestikin tarkasteltuna. Silti mikään ei koskaan tunnu riittävän ja jotkut pikkujutut tuntuvat olevan vastaaville elintärkeitä. Ja se alkaa todella tympimään...

Puhumattakaan niistä asiakkaista. Päivä on täydellisen pilalla, jos pitää ostaa sinisen maidon tilalle vaaleansinistä, itkupotkuraivarit on lähellä, jos niitä pieniä, pyöreitä, rapeita keksejä ei saa nythetivälittömästi ja hengenmenetys uhkaa hetimmiten, jos nauta-sikajauhelihaa ei tänään olekaan hyllyssä. Hyvä ihmiset, jossain muualla taistellaan ihan oikeasti elämästä ja kuolemasta! Koittakaa suhteuttaa asiat jotenkin järkevällä tavalla, ei tehdä kärpäsestä härkästä tyhjän takia.

Joillakin asioilla on oikeasti merkitystä!!

Hah hah, eläinlääkärikö? Minusta?! Never!

En ole koskaan tainnut kertoa, miten oikeastaan päädyin tänne, tähän parhaaseen, hauskimpaan ja riehakkaimpaan opinahjoon, jonka kuvitella saattaa.

No, ei minusta koskaan pitänyt eläinlääkäriä tulla. Taidan olla sikäli erikoinen tapaus, että en ole haaveillut eläinlääkärin urasta pikkutytöstä asti, en ole viettänyt lapsuuttani ja nuoruuttani hevostyttönä tallissa, enkä varsinaisesti ole ollut eläinhullukaan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ala-asteella halusin opettajaksi. Ihailin kolmosluokan englanninopettajaa yli kaiken ja halusin olla isona samanlainen. Vähitellen sitten yläasteella tajusin, että koulun ulkopuolella on runsaasti muutakin elämää. Minua kiinnostivat luonnontieteet, olin hyvä matikassa ja erityisesti ihmisen fysiologia oli mielestäni hyvin kiehtovaa. Samaan aikaan kuitenkin kehitin lievän kammon neuloja kohtaan, en välittänyt verestä ja meinasin pyörtyä, kun tyttökissamme leikattiin. Päätin siis, että minusta tulisi fysioterapeutti. Tämä säilyi tulevaisuudenhaaveenani aina lukioon asti, aina abivuodelle asti. Sitten alkoi epäilys. Olisiko tämä sittenkin sitä mitä haluan?

Olin pihalla kuin lumiukko koko abivuoden. Ainoa mikä jokseenkin tuntui mielenkiintoiselta alalta, oli biologia ja kemia. Päätin siis, että minusta tulee joko kemisti tai biologi. Kumpaankin saisin opiskelupaikankin helposti. Vaan onko oikein valita se, mistä aita on matalin?

Idea eläinlääkiksestä sai alkunsa, kuten kaikki hyvät ideat, pelkästä vitsiksi tarkoitetussa huomautuksesta. Syyllinen oli äitini, joka totesi, että kyllä tällä eläinlaumalla (neljä koiraa, kissa, kaksi kania ja kuusi marsua) pitäisi jonkun lapsista opiskella eläinlääkäriksi. Ihan huvin vuoksi laitoin siis paperit sinne, mutta en hetkeäkään ajatellut, että siitä oikeasti tulisi mitään. En käynyt edes pääsykokeessa, puhumattakaan, että olisin edes tiennyt, mistään pääsykoekirjasta mitään.

Päätettyäni vakaasti, että minusta tulisi kemisti, olin kuitenkin sitä mieltä, että lukion jälkeen haluan pitää välivuoden, relata ja tienata vähän rahaa. Vuoden jälkeen laitoin jälleen paperit kemialle ja huvin vuoksi elukallekin jälleen.

Tajuamatta mitä olin tekemässä, löysin itseni eräänä päivänä tiedekunnan sivuilta selaamassa opinto-opasta. Se oli kiehtovaa ja päätin ottaa lisää selvää. Luin opiskelijoiden kommentteja, juttuja opiskelusta ja katselin kuvia iloisista naamoista, söpöistä varsoista ja pätevänoloisista lääkärinaluista. Hitaasti ja vähitellen minulle selkisi: hitto, tämähän on juuri sitä, mitä olen aina halunnut tehdä! Tässä ammatissa tiivistyy kaikki, mitä työltä toivon ja mikä minua kiinnostaa!

Oli huhtikuun puoliväli, kun vihdoin sain aikaiseksi ostaa Galenoksen. Meni vielä tovi, ennen kuin aloin lukemaan sitä. Aika ei riittänyt millään, kun piti niitä töitäkin lähes kokopäiväisesti paiskoa. Sain puolet Gallesta luettua pikalukuna, en ehtinyt sisäistää mitään, enkä laskenut paljon mitään laskuja. Pääsykokeeseen mennessä olin lähes varma, etten pääsisi. Olin kuitenkin löytänyt alani. Nyt minulla oli unelma.

Seuraavana vuonna aloitin elokuussa lukemisurakan. Se oli raakaa työtä seuraavat kymmenen kuukautta, mutta kuten tiedätte, se kannatti! Pääsykoeurakasta kuitenkin lisää myöhemmin :)

Suuri Kirja-arvostelu

Ihan näin huvikseni ja aikani kuluksi päätin koostaa tähän lyhyen selostuksen ensimmäisen vuoden kirjoista. On se kumma, kun pitkästä aikaa on vapaapäivä, niin sitä ei keksi mitään parempaa tekemistä, kun kirjoitella juttuja kouluelämästä... :D Mutta tällaista tää on, musta ainakin tuntuu, ettei mulla muuta elämä olekaan kuin koulu ja tarkoitan tätä ihan positiivisessa mielessä.

Jotenkin koulu ja vapaa-aika kietoutuu nykyisellään tosi voimakkaasti yhteen, meillä on esim. vuosikurssin oma hakuporukka, sitten me treenataan agilityä ja tokoa koulukavereiden kesken, ja kaiken maailman muitakin harrastuksia on koulun piikkiin. Mutta erästä kaveriani lainaten, on tämä eläinlääkis tosiaan vaan niin hieno paikka, ja vielä niin erityisen hienoilla ihmisillä! :D

Mutta asiaan...

... saanen esitellä: Suuri Kirja-arvostelu 2011: 

Ensin lyhyt katsaus kirjahyllyyn. Tällaiselta se näyttää ensimmäisen vuoden jälkeen. Kun kerrotte tämän kirjamäärän kuudella, voitte varmaan itsekin arvata, että kirjahyllyn tulisi olla suhteellisen kestävää tekoa...

Kirjoja! Paljon kirjoja! Kauniita kirjoja! 

 Arvaatte varmaan jo totuuden: Joo, myönnän, olen kirjafriikki. Pakko saada kaikki kirjat omiksi, jos ei muuten niin ainakin hyllyn täytteeksi...

Ensimmäinen kanditaatti olisi siis tässä:

Sjaastaad, Sand, Hove: Physiology of Domestic Animals

"pda" "sjaastaadi"

Rakas ja kuuluisa pda

Jos yksi ainoa kirja pitäisi ostaa koko vuoden aikana, se olisi tämä. Ainoa kirja, joka oikeasti luetaan kannesta kanteen. Teksti on hyvin selkeää, joskin välillä hieman turhan jaarittelevaa. Kappaleet alkavat usein aivan perusteista ja asioita toistellaan paljon. Englanti on kuitenkin helppoa ja tämä on niitä harvoja kirjoja, jota lukee jopa mielellään! Myös kuvat ovat hyviä, ne selventävät tekstiä erinomaisesti.

Päätekstin reunoilla on lyhyet tiivistelmät ja tärkeimmät asiasanat kappaleesta, joiden avulla on helppoa kerrata myöhemmin fysiologiaa. Lisäksi kappaleiden välissä on runsaasti kysymyksiä, jotka auttavat ymmärtämään tärkeimmät asiat ja kertaamaan tenttiä varten. Tämä kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen ykkösen kirjahyllylle!

Seuraavaksi esittelisin lyhyesti vaihteeksi suomenkielisen opuksen:

 Haug, Sjaastaad et al. Ihmisen Fysiologia

Pda:n kevytversio suomeksi 

Kyseessä on nk. kevytversio Pda:sta, eli fysiologian kirjan hieman tiivistetty, suomenkielinen versio. Jos englannin kieli tuottaa vaikeuksia tai muuten vaan tuntuu, ettei jaksa/ehdi/viitsi lukea koko paksua kirjaa, niin tämä on oiva valinta paksun englanninkielisen nivaskan rinnalle. Kirja on tehty siis ihmisen pohjalta, mutta teksi on pitkälti samaa kuin eläinkirjassakin, joskin tosiaan aika paljon tiivistettyä. Teos ei siis kuulu viralliseen kirjalistaan, enkä välttämättä ostaisi omaksi, riittää kun halutessaan lainaa jostain.

Ross, Pawlina: Histology, a text and atlas

"rossi" "histon kirja"

Histologian kirja

Tästä kirjasta on runsaasti hyötyä Solut ja kudokset -kurssilla sekä kevään mikroskopoinneissa, kun olisi tarkoitus etsiä näytteistä hienoja rakenteita mikroskoopin avulla ja piirtää niistä taiteellisia kuvia. Kirja on tehty ihmisen pohjalta, siitä pieni miinus, hyvät ja selkeät kuvat kuitenkin korvaavat tätä puutetta. Tekstiä en ole juurikaan lukenut, hankin kirjan lähinnä kuvien vuoksi.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut olla ostamattakin, sitä tarvitsi loppujen lopuksi aika vähän ja samoja kuvia löytyy myös netistä googlettamalla. Kirjan saa helposti lainaksi myös kirjastosta tai vanhemmilta opiskelijoilta.

Alberts et al. Essential Cell Biology

"Albertsi" "Solubilsan kirja"

Albertsi, eli solubilsan kirja

Ihan perushyvä solubilsan kirja. Teksti on selkeää ja ymmärrettävää, englantikin on suhteellisen helppolukuista. Kuvat ovat hyvin selkeitä ja kirjan lopussa on kätevät tiivistelmät kappaleen asioista. Kurssista selviää mainiosti ilman kirjaakin, mutta jos nyt ehdottomasti jonkun kirjan solubilsaan haluaa hankkia, niin ehdottomasti suosittelisin tätä Lehningerin tilalle...

Nelson & Cox: Lehninger Principles of Biochemistry

"Leeningeri" "Biokemian kirja"

Biokemistien raamattu

 Kamala kirja. Sinänsä hyvää tekstiä, mutta se menee aivan liian syvälle asioihin eläinlääkärin tarvittaviin tietoihin nähden. Itse jaksoin lukea yhden kappaleen, ennen kuin masennuin... Kuvat ovat hyviä ja selkeitä ja kappaleiden lopussa on hyvät tiivistelmät, mutta niiden takia tätä kirjaa ei kannata ostaa. Tämä on biokemistien raamattu, mutta eläinlääkikseen se on liian tarkka. Käyttömääräänsä nähden Leeningeri on aivan liian kallis, kadun, että ostin tämän ja suosittelisin milloin tahansa Albertsia tilalle.

Dyce, Sack & Wensing: Textbook of Veterinary Anatomy

"daissi" "anatomian kirja"

Virallinen anatomiankirja

Toinen inhokkini. Jotenkin masentava teos. Teksti on sinänsä hyvää, jos saa itseään niskasta kiinni, mutta se on kovin kuivaa ja vaikeaa englantia. Tosi raskas lukea ja toimiikin oivallisena unilääkkeenä. Kuvia on aivan liian vähän ja aina väärästä kulmasta. Lisäksi se on melko sekava, koska eri lajit ovat omina kappaleinaan, mikä vaikeuttaa todella paljon lajien vertaamista.

König & Liebich: Veterinary Anatomy of Domestic Mammals

"Köönikki"

Epävirallinen anatomiankirja, Köönikki <3

Itse tunnustaudun täydelliseksi Köönikki-faniksi. Mä yksinkertaisesti rakastan tätä kirjaa. Eniten arvostan sen hyvää kuvitusta, katsokaa vaikka itse:

Selkeät kuvat tehostavat oppimista kummasti!

 Usein on vierekkäin aito kuva ja piirroskuva, lisäksi monessa paikassa on myös röntgenkuvat. Näin on helppoa opetella erottamaan rakenteita.

Lisää köönikkiä...

Teksti on selkeää ja loogista, ja sitä täydentävät kuvat sopivasti. Usein tekstin seassa on myös kaavioita, joista näkee yhdellä silmäyksellä vaikkapa lihakset kiinnittymiskohtineen. 

Eri lajit on helppoa vertailla...

Vielä yksi erinomainen piirre Köönigissä on se, että eri lajit ovat usein vierekkäin. Näin on helppoa vertailla eri eläinrakenteiden rakenteet, mikä on tärkeää ja sitä kysytään usein tenteissä.

Valitettavasti König on aika kallis, mutta itse olisin milloin tahansa valmis suosittelemaan tätä ennemmin kuin Dyceä. Meidän vuosikurssilla König on myös saanut erinomaista palautetta. Pienenä vihjeenä vielä, että saksaksi Köönikki on melkein sata euroa halvempi kuin englanniksi, lisäksi siinä on kuvatekstit latinaksi, mikä helpottaa termien opettelua valtavasti. Englanninkielisessä versiossa kuvatekstit ovat lontooksi, kuten kaikissa sen kielisissä opuksissa. Kirjahan ei kuulu virallisiin kurssikirjoihin, todennäköisesti juurikin kalliin hintansa tähden.

Schaller: Illustrated Veterinary Anatomical Nomenclature

"Salleri" "värityskirja" 

Värityskirjan kansi

Värityskirja. Erinomainen hakuteos, josta löytää myöhemminkin helposti termit. Sen kuvatkin näyttävät ihan lasten värityskirjan kuvilta, niitä väritellessä rakenteet hahmottuvat kummasti. Kirja on erityisen hyvä luiden ja lihasten opettelussa, muilla kursseilla en ole kauheasti tarvinnut sitä. Jotkut kuvat ovat hieman epäselviä, esimerkiksi kallon luista ei saa mitään selvää. Sen sijaan esimerkiksi raajojen lihakset hahmottuvat selkeästi. 

Tässä on hieman maalailtu lihaksia ja luita

Evans & de Lahunta: Dissection of the Dog

"dissektiokirja" "koirakirja"

Koiran dissektiokirja

Tässä jälleen yksi kirja, josta tykkään kovasti. Kuvat ovat hyvin selkeitä ja jotkut todella yksinkertaistettuja, mikä tekee siitä juuri niin kätevän. Esimerkiksi lihasten origot ja insertiot (=alku ja loppukohdat) hahmottuvat hyvin selkeästi kuvien avulla.

Hyvin pelkistetty jalkojen lihaksisto

 Kaikki piirrokset ovat piirroskuvia, yhtään aitoa kuvaa ei tästä opuksesta löydy. Tekstiä en ole kauheasti lukenut, joka tapauksessa tämä ei missään nimessä kelpaa ainoaksi anatomiankirjaksi, jo ihan sen takia, että se käsittelee pelkästään koiraa.

Taidokkaita piirroskuvia on ilo katsella.

Jos jostain kirjasta täytyy tinkiä, se voisi ehkä olla tämä. Ainakin, jos omistaa Köönigin, tämä voi ehkä olla turha. Minä kuitenkin visuaalisena oppijana arvostin tätä pikkukirjaa kovasti. 

Done et al. Color Atlas of Veterinary Anatomy vol x

Anatomian kuva-atlas

Lopuksi vielä teos, joka ei kuulu varsinaisten kurssikirjojen listalle, mutta joka kuitenkin ansaitsee tulla mainituksi. Kyseessä on anatomian kuva-atlas. Se sisältää aitoja dissektiokuvia kerros kerrokselta, josta on todella kätevää opetella rakenteita. Usein dissektiokuvien vieressä on myös piirroskuvat ja muutama röngenkuvakin, mitkä helpottavat hahmottamista entisestään. Paljon on myös poikkileikkauksia esimerkiksi raajojen eri kohdista, tämä on hyvin tärkeää kun opetellaan esimerkiksi lihasten sijaintia toisiinsa nähden tai verisuonten kulkua lihasten välissä.

Valokuvat, piirrokset ja viipalekuvat vieri vieressä

Tällaisia kuvia löytyy tosi vähän muista anatomiankirjoista. Valitettavasti tämä opus on tosi vähän mainostettu, mielestäni se täydentää erinomaisesti muita kirjoja, erityisesti kuivaa Dyceä...

Röntgenkuvat auttavat hahmottamaan rakenteita

 Unohdin vielä pari kirjaa, joista mulla ei ole kuvaa ja joita en siis omista.

Ensimmäinen on kehitysbiologian kirja. Opettaja suositteli meille kolmea kirjaa, josta en muista yhtäkään. Kurssillahan ei ollut tenttiä, joten kirjaakaan ei tarvita. Ainakin yksi niistä oli suomeksi, mikä voi olla jollekin mieluisaa vaihtelua. Sen enempää en kuitenkaan osaa sanoa juuta eikä jaata, koska en ole ikinä nähnytkään moisia opuksia.

Toinen on itse asiassa kolme pikkukirjaa, joista ainakin yksi on Nautatilan olosuhdeopas, sitten oli joku kanalakirja ja vielä joku possuihin liittyvä. Olen joskus pikaisesti selaillut opuksia, ne vaikuttivat ihan nastoilta, mutta selvisin tähän päivään asti ilman näitä, joten tuskinpa sitä mitään menettää, vaikka jättääkin nämä ostoskärrystä pois. Tästäkään kurssista ei ollut tenttiä, joten senkään takia ei kannata stressata. Näitäkin löytyi sitä paitsi muutama kappale kirjastosta ja vanhemmilta opiskelijoilta voi luonnollisesti aina kysyä.

Huh, olipas rykäisy! En tiedä jaksaako kukaan lukea tätä koskaan, toivon että tästä on joskus vielä hyötyä jollekin tulevalle ykköselle, mene ja tiedä...

Mutta se siitä tällä kertaa, menen nyt treenaamaan tokoa koirani kanssa! :D

ps. Huijasin, kun totesin alussa, että kirjoitan tätä aikani kuluksi. Oikeasti mun pitäisi käydä mikroskopoimassa vielä pari seikkaa ja korjata viittä piirrustustani... :P

Ai niin mikä loma???

Loma? Sanoinko mä jossain vaiheessa et mulla on loma? Nyt on kyl pakko romuttaa teidän käsitykset, rakkaat lukijat ja todeta, et loma on opiskelijalle täysin tuntematon käsite. Tällä hetkellä tekemistä on suorastaan pinoksi asti ja lisäks täytys käydä töissäki ja heppasairaalalla päivystämässä varsojen ja kaikkee...

Mut heti perään on kyl pakko todeta et tää kaikki on hirmu kivaa, lukuunottamatta tuota työtä, joka on siis äärimmäisen masentava, mut siitä lisää myöhemmin. Nyt en ees jaksa avautuu koko aiheesta...

Varsaeppari - uuden opiskelijan tietopläjäys

Tuutorina kun ensi vuonna olen, niin täytyy kirjoitella tuleville opiskelijoille juttuja meidän kerholehteen, eppariin. Eka lupauduin kirjoittaa yhden jutun, sitten aattelin, että meneehän kaksi siinä missä yksikin ja nyt yhtäkkiä tajuan kirjoittavani miljoonaa eri asiaa. Mut eipä se mitään, tykkään kirjoitella juttuja :)

Sitten, ensi viikolla tiedekuntaamme tulee vieraita Puolasta, jee! Olen mukana järkkäämässä ohjelmaa ja opastamassa niitä. Siitä tulee varmasti kivaa, lupaan postailla jotain siihen liittyvää myöhemmin :D Puolalaiset tulevat siis viikoksi meille tutustumaan kouluun, Helsinkiin ja ylipäätään suomalaiseen kulttuuriin... Vaihtarit tulevat majoittumaan meille kotiin, mutta harmittaa kun mä asun täällä Vantaan korvessa, niin päätettiin majoittaa puolalaiset lähemmäs Viikkiä asuville...

Ja hah, sainpas hioa loistavia englannintaitojani, kun pääsin kääntämään vaihtoviikon ohjelmaa på engelska. Taitaa puolalaisille tulla hauskaa ohjelmaa lukiessa :D

Ai nii, ja olenko jo maininnut, että VIIMEINEN TENTTI MENI LÄPI!!!!! No, ei haittaa vaikka olenkin jo ilmoittanut, tuleepahan kertauksena vielä. Eli kyseessä on siis endokrinologia, lisääntyminen ja homeostaasi. Suomeksi sanottuna kaikki hormonit piti opetella, lisäksi mihin ne vaikuttaa, miten niitä säädellään, mistä ne tulee ja mihin menee ja kaikkee sellaista. Lisäksi kaikki lämmönsäätelymekanismit sekä lisääntymisbilsaa. Eli aikamoinen sekasotku kaikkee...

Tosin, olin lukenut tosi paljon, pänttäsin tosi huolella kirjan läpi, tein jopa omia muistiinpanoja, mitä en oo aikaisemmilla fysiologian kursseilla tehnyt. Tein jopa miellekarttoja ja ihan kaikkee ja kerrankin oli sellai fiilis, että osaan tämän. Noh, sain tentistä ykkösen, prosentit masentavat 51% ja nekin bonuspisteiden avulla... Ei voi muuta kuin huokaista. Miten voi olla niin vaikeeta?! Vaikka kuinka lukee ja yrittää parhaansa, niin tuntuu et menee vaan yhä huonommin, huoh...

Mulla ei oo mitään hajua, miten tuun ikinä selviimään ensi vuodesta, kun läpipääsyraja nousee 60%, kun se tänä vuonna oli 50%... Tuntuu, et mitä enemmän luen ja yritän ymmärtää, sitä huonommin menee tentit...

Mut ehkä se tämän kertaisesta vuodatuksesta. Mietitään niitä pirun tenttejä sitte ensi vuonna...

Mitä luennoilta oikeesti jää mieleen...

No niin, ystävät rakkaat! Se olis nyt sitten sellainen juttu, että tässä on jollain onnenkantamoisella tullut selvittyä kokonaisesta vuodesta enemmän tai vähemmän kunniakkaasti. Kaikki tentitkin ovat menneet läpi, tietenkään ei oteta huomioon, että kolme niistä olen läpäissyt bonuspisteiden armoilla.

Tässä koulun loppumisen kunniaksi olen päättänyt koota listan parhaimmista lausahduksista, joita on tässä vuoden mittaan kuulunut. Tässä siis totuus siitä, mitä luennoilta oikeesti on jäänyt mieleen:

"Asumption is the mother of all fuck ups!" - Jo melkein legendaarinen lausahdus. Aiheena taisi olla laboratorioturvallisuus.

"Y-kromosomeilla ei oikeastaan tee mitään." - Molekyylibiologian tunnilla, aiheena oli sukupuolen määräytyminen sikiöaikana.

"Jos nyt sattuisi saamaan käsiinsä tämänikäisen ihmisen sikiön... No, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saisikin!" - Niin, ei sitä koskaan tiedä. Kehitysbiologian satoa.

"Vakava aivojen puuttuminen saattaa aiheuttaa ongelmia" - Ihan harkitsemisen arvoinen näkökanta tietysti tuokin. Sama luento kuin äsken.

"Tästä saa sellaisen käsityksen, että miehet on pelkkiä käveleviä kiveksiä!" - Kurssikaverini tulkinta, luennona aiheena taisi olla sukupuolen kehitys sikiöllä. Sain sellaisen naurukohtauksen, ettei luennon lopusta jäänyt mitään mielikuvaa.

"Te näytätte nyt sen verran aivokuolleilta, että eiköhän pidetä tauko!" - Terävä huomio. Joku superantimielenkiintoinen solubiologian luento.

"Räkä on tarkoitettu nieltäväksi!" - Siinäs kuulitte!

"Valitettavasti keuhkonne eivät juurikaan eroa tupakoitsijan keuhkoista muutettuanne Helsinkiin." - Siinä meni sekin toivo...

"Olette kaikki kuolleita." - R.I.P. eläinlääkiksen ykköset. Menehtyivät solubiologiaan taisteltuaan urhoollisesti nälkää, väsymystä ja äärimmäistä tylsistymistä vastaan.

"Siat ovat kohteliaina kasvattaneet sidekudosta eläinlääkiksen opiskelijoita varten." - Olenkin aina ollut sitä mieltä, että siat ovat mukavia otuksia.

"Nää ei nyt oikein mene vielä kaaliin!" - No comment on this one. Hyvin kannustavaa.

"Sori, nyt iski dementia!" - Arvoisa professorimme, jolle dementia iskee tämän tästäkin...

"Naiset on jatkuvasti kiimassa." - Sieltä se totuus tuli. Lisääntymisbiologian elämää suurempia pohdintoja.

Sitten tää jaksaa aina hymyilyttää: Olimme leikkelemässä jo pari viikkoa kylmiössä maannutta vasikkaa. Kuten ehkä tiedätte, eläin ehtii pilaantua jo aika mukavasti siinä ajassa ja sen kudokset muuttuvat bakteerien vaikutuksesta vihertäviksi. Huolestuneena huikkasimme opettajaa avuksi todettuamme tämän. "Opettaja, mikä tätä vasikkaa vaivaa? Onko se kauankin ollut kylmiössä, kun se on ihan vihree?" Johon kuului iloinen vastaus: "Katsokaas, kun kevät on tulossa niin joka paikkaa vihertää!" Toteamus oli niin hauska, että unohdin ällötyksen ja jatkoin leikkelemistä tyytyväisenä...

Elukkalaiset @ Tartto

Vihdoin, kevään odotetuin reissu! Viime viikonloppuna parikymmentä elukkalaista pakkasi kimpsut, kampsut, laulukirjat ja putelit, sulloutui pieneen veneeseen ja aloitti matkansa kohti rakasta etelänaapuriamme.

Näkymiä Tallinnan satamasta

Laivamatka meni sutjakkasti ja iloisissa merkeissä. Laiva keinui kivasti, tuli vähän linnanmäkifiilis :) Mut oon tosi katkera, kun kukaan kavereista ei oo innostunut menee mun kaa sinne :( Käytiin tsekkaa ulkokansikin, mutta siellä tuuli niin paljon, että meinasi lähteä hiuksetkin päästä. Eli turha mainita, ettei kauaa viihdytty siellä. Onneksi en tupakoi! Häh häh, niille jotka sen tekee :P 

Päästyämme satamaan, siellä odottikin jo sopivasti tilausbussimme. Tunnelma bussissa oli erittäin iloinen, mistä piti huolen laivan pikkuputiikista haetut "eväät" sekä seurueemme uskollinen DJ ipodeineen ;)

Ohikiitäviä maisemia 

Matka kesti 2,5 tuntia, joten kello oli jo aika paljon päästyämme vihdoin perille hostelliimme.

Aurinko ehti jo laskea, ennen kuin pääsimme perille

Näkymiä huoneen ikkunasta...

Heitettyämme kamat poikkesimme vielä lähimpään grilliin, vaikkakin itse olin uhohtanut lompakon hotelliin. Tyydyin siis syömään kaveriltani hampparinjämät, hih! :) Sen jälkeen päätin vai päätettiin (?) lähteä takaisin hostelliin, joten löysin itteni pian taksosta, Viron taksit on muuten aika halvat! Neljän euron taksista tuli varmaan ikuinen legenda, eräät jaksoivat vaahdota siitä vielä koko seuraavankin päivän ja itse asiassa viel sitäkin seuraavan päivän :D

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli Tarton eläinlääkikseen tutustuminen. Joukko paikallisia suomalaisia opiskelijoita kierrättivät meitä ympäri sairaalaa ja saimme kuulla erään opettajan esittelyn opiskelusta. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, seuraavana onkin kunnon kuvapläjäys. Kerrankin, kun yleensä mun postaukset meinaa olla hieman turhan kuivaa ainesta ;)

Pieneläinklinikan sisäänkäynti

Sairaalan käytävä nyt on aika samannäköinen kuin meilläkin...

Toimenpidehuone, perällä taitaa olla heräämö

Lapra, jossa tutkitaan kaikkee jännää

Hevosten karsinat suureläinpuolella

Laatikot, joilla harjoitellaan synnytysavun antamista

Tällä otuksella harjoitellaan synnytysavun antamista

Kauniita lonkkaluita :)

Possut herättivät suurta ihastusta seurueessamme :)

Oli niillä omia lehmiäkin!

Ja hevosia oli aika monta myös.

 Possujen lisäksi hevosetkin herättivät ihastusta porukassa. Kaikki alkoivat paapoa niitä ja paparazzit asettuivat riviin räpsimään kuvia niistä, ihan kuin me ei oltais ikinä hevosta nähty :D

Leikkaussali

 Leikkaussalin hygienia on muuten vähän eri luokkaa kuin meillä. Kissakin pääsi vapaasti kulkemaan siinä edestakaisin (käytyään ensin moikkaamassa hevosia ja lehmiä...).

Tokso-kissa viihtyy leikkauspöydän takana

Hevosten toimepidehuone

Sen jälkeen lähdimme vielä kaupunkikierrokselle. Hieno kaupunki, se täytyy sanoa!

Torilla

Tartu

Kummitustalo

Silta

Vanha, rikkinäinen kirkko

The spooky house! Tästä ei kyllä pimeässä uskaltaisi kävellä ohi! :o

Kierroksen jälkeen lähti erittäin nälkäinen porukka syömään, kello oli jotain puoli neljä, joten aamiaisesta oli kulunut ihan hivenen aikaa :) Ravintolan kyltin nähtyämme juoksimme koko konkkaronkka pää kolmantena jalkana ja rynnistimme sellaisella ryminällä sisään, että ei oo varmaan virolaiset moista nähnyt. Mahtavat taas ihmetellä meitä hulluja suomalaisia...

Matkalla ravintolaa etsimässä

Huh, ei oo aikoihin limu maistunut niin hyvälle!

Hyvin ravittuina ohjelmassa oli seuraavaksi kreisishoppailu, eli kierros kauppakeskuksissa. Vaikka jalo tarkoitus olikin olla tuhlaamatta kauheasti rahaa, tulin kuitenkin loppujen lopuksi kotiin neljän kassillisen voimin. Eli oli ihan tuottoisa kauppareissu :) 

Illalla lähdimme puiston kautta vanhaan ruutikellariin, joka oli muutettu ravintolaksi. Tilat oli hienot ja ruoka hyvää. Vai miltä kuulostaa salaatti kengurunlihalla ja majavanlihamureke? Kuulostivat niin eksoottisilta, että oli pakko ottaa. Onkohan tää taas sitä eläinlääkishuumoria, kun kaikkia uusia elukoita on pakko maistaa? (kirjoitan tätä luennolla. Tässä vaiheessa luennoitsija kysyy, onko meillä lypsyrobotit menossa koneella. Juu, onhan meillä lypsyrobotit menossa. Ainakin melkein. En oo yhtään lusmu tai mitään...) Illalla lähdettiin vielä vähän rimpsalle, no further comment on that... :o)

Aamulla melko hiljainen porukka asteli aamiaisen kautta bussiin ja kotimatka alkoi. Oli kyllä tiivis viikonloppu, mutta aivan huippureissu oli! Jotain puhetta oli, että virolaiset tulisi meille jossain vaiheessa. Sitä odotellessa! :D