Moi

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Että mitä tässä oikein onkaan vuoden aikana opittu??

Koska ensimmäinen vuosi alkaa olla viimeisillään, aloin miettiä, mitä tässä vuoden saatossa oikeastaan on tullut opittua. Kokosin tähän oleellisimmat asiat joka kurssilta.

Solut ja kudokset
- Mikroskooppiin tuijottelusta tulee merikipeäksi.
- Hain eläinlääkikseen, päädyinkin sen sijaan kuvataideakatemiaan

Piirtämistä yön pimenevinä tunteina ennen tenttiä...

Solun aineenvaihdunta
- Solut tarvitsevat energiaa toimiakseen ja siihen liittyy pitkä litannia erittäin sekavia aineenvaihduntakaavioita. Löytyy kirjasta tarvittaessa.
- LUOJAN KIITOS EN MENNYTKÄÄN OPISKELEMAAN BIOKEMIAA!!!

Luuoppi
- Onhan eläimissä jos jonkinlaista luuta (tässä kohtaa seuraa pitkä litannia latinankielisiä nimiä)
- Tarkemmin kun miettii, niin luita ei oikeastaan edes ole niin montaa, mutta niitä nystyjä, harjanteita, kuoppia, ... ..., röpelöitä sekä reikiä onkin sitten vähän enemmänkin.

Hevosen hieman kärsinyt luuranko...

Lihakset, jänteet ja nivelet
- Jee, raatoja, siistii!!! (paljon muuta ei sitten jäänyt mieleen, mitäs nyt muutama lihas kavereineen)

Verenkierto ja hengitys
- Verisuonten ja Lahden katuverkoston nimeämisissä on tiettyjä yhtäläisyyksiä: Molemmissa nimi vaihtuu lyhyen matkan aikana kolme kertaa ja ylipäätään niissä ei tunnu olevan mitään järkeä. Ne on kuitenkin nimetty vain meidän kiusaksi.

Neurobiologia
- Aivot ovat erittäin kiehtova ilmiö, varsinkin levitettynä ja leikeltynä dissektiosalin pöydällä! (ja tarkoitan tätä nyt ihan rehellisesti ilman sarkasmia!!)

Histologisten preparaattien mikroskopointi
- ks. kohta Solut ja kudokset
- Ai miten niin tiedekunnan vuosijuhlien jälkeinen sunnuntai ei ehkä ole paras mahdollinen päivä istua mikroskoopin edessä 5 ja puoli tuntia?!
- Mikroskopoinnista tulee oikeasti ihan törkeän paha olo!


Solu ja molekyylibiologia
- DNA ja RNA ovat näköjään eri asioita. Tämä johtopäätös on muutaman viikon kovan pänttäämisen ja yhden hylätyn tentin tulosta.

Kehitysbiologia
- Miehet ovat käveleviä kiveksiä, possun sikiöt näyttävät yllätysyllätys pienoiskokoiselta possulta ja oikeastaan olen tämän kurssin jälkeen sitä mieltä, että loppujen lopuksi koko sikiönkehitys on vähintäänkin yliluonnollista.

Ruuansulatus
- Lehmillä on kuin onkin neljä mahaa!
- Lehmien mahasta kuuluu ukkosen ääniä. Hyvin mystistä.

Endokrinologia, lisääntyminen ja homeostaasi
- Naiset ovat kovin monimutkaisia olentoja. Vaikka itse sanonkin.
- Hormonit ovat mystisiä viestiaineita, joita on paljon ja jotka vaikuttavat kaikkeen, toisiinsa ja säätyvät vähän kaikesta.
- Sanoinko että naiset ovat monimutkaisia?! Miehet ne vasta monimutkaisia ovatkin!

Vertaileva anatomia ja fysiologia
- Kalat ja linnut eivät ole nisäkkäitä! Tämä oli varsin paljastava ja tyhjentävä löydös.


Eläintenpito, etologia ja eläinsuojelu
- Paska haisee ja balalaikka soi, viimeksimainittu ei niinkään navetassa, ensimmäinen kylläkin.
- Vapaan kanan munat ja luomumaito eivät ole paljon sen parempia kuin normituotteetkaan, sen sijaan luomumunat ovat...

Kaikki tämä on hyvin mielenkiintoista ja ehkä joskus tulevaisuudessa vielä hyödyllistäkin. Päällimmäisenä ja tällä hetkellä oleellisimmat oppimani taidot ovat nämä:

- Opin pelaamaan biljardia. Bilispöydän ympärillä notkuessa menee yksi sun toinenkin ruokatunti, illanvietto, sunnuntaipäivä ja lukuloma.

- Opin käyttämään julkista liikennettä. Luitte joo oikein, selitykseksi riittänee, että olen maalta kotoisin.

- Opin muutaman uuden sanan: Spora. Tämä on mielestäni vieläkin ihan tajuttoman söpö sana.
Skulata. Jouduin lukemaan kaverini meilin ainakin kolme kertaa, ennen kuin tajusin, mitä hän yritti sanoa.
Busis. Saksankielisellä taustalla minulle tulee hieman tuhmia asianyhteyksiä mieleen tästä sanasta.

- Tajusin, että koskaan ei voi olla liian vanha pulkkamäkeen, lumisotaan tai lumienkeleihin.

- Mikään ei ole mahdotonta, vaikka kuinka joku yrittää niin väittää...

- Tenttiin lukemiseen käytetyt tunnit ovat kääntäen verrannolliset tenttimenestykseen. Olen kokeillut molempia versioita ja tutkimukseni tulos on varsin luotettava. 

Eräs viesti, jonka olen tämän vuoden aikana olen oppinut, on se, että kaikki ennakkoluulot voi kohdata, peloista voi päästä yli ja kaikki järjestyy aikanaan, kun vain siihen uskoo. Olen kohdannut piikkikammoni ja kävin luovuttamassa verta karkaamatta kesken ja pyörtymättä.


Olen nähnyt dissektiosalissa asioita, joista en aikaisemmin uskaltanut edes haaveilla. Jos olisin tiennyt, mitä kaikkea tulisimme siellä tekemään, voi olla, ettei minulla olisi ikinä riittänyt rohkeutta hakea tänne. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen tietämättömyydestä, sillä tämä koulu on ehdottomasti parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut.

Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä opin, että ystäviä on ihan oikeasti olemassa ja niitä voi tulla yllättävienkin yhteensattumien kautta. Tiedän, että tämä kuulostaa kovin kliseiseltä, mutta todelliset ystävät tunnistaa vasta kun on vaikeaa ja maailma tuntuu kääntäneen selkänsä. Jo pelkkä läsnäolo tekee ihmeitä ja saavat elämän tuntumaan huomattavasti kirkkaammalta. Yksikin pieni hymy ja ystävällinen sana voivat pelastaa päivän... 
Eli tulihan tässä opittua yhtä sun toistakin, ainakin meidän oletetaan tietävän jotain vielä ensi vuonnakin. Tämä saattaisi hyvällä onnenkantamoisella vielä onnistuakin, mutta neljän vuoden päästä klinikalla tilanne saattaa näyttää hieman toisenlaiselta. Mutta olkoon se sen ajan ongelma sitten. Tämä tyttö nauttii vielä hetken viattomasta varsanelämästä!

Kesäniityillä nähdään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti