Muutama sananen kipulääkkeistä

Farmiksen kurssin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen kipulääkkeistä. Ihmeellisen sitkeässä nimittäin tuntuu olevan jotkut uskomukset, jotka voivat olla kohtalokkaita. Ei kuitenkaan kannata uskoa ihan kaikkea mitä meikä kirjoittaa ja suuri osa on vain mun mielipiteitä...

Mitä kipulääkkeitä saa antaa? 

Olen jo monelta kuullut, että koirille voi tarvittaessa lasten kipulääkkeitä - lasten buranaa, lasten aspiriiniä tai mitä kukin suositteleekaan... Itse lähtökohtaisesti lähden siitä, että eläimille on omat valmisteet, eikä niille pidä antaa ihmisten lääkkeitä. Esimerkiksi parasetamoli on kissalle hyvin myrkyllistä. Myös koirille sitä ei saa antaa, ellei eläinlääkäri sitä ihan erikseen määrää. Pääsääntöisesti tämä on myrkyllistä. Ibuprofeiinia ei missään nimessä suositella myöskään, eli buranat voi suosiolla jättää kaappiin. Aspiriini on myös myrkyllistä. Eläimille on omat kipulääkkeensä, joita voi turvallisesti antaa, eläinlääkärin ohjeita noudattaen tietysti. Täytyy totta kai pitää mielessä, että mikä tahansa voi olla myrkky, jos sitä annostelee väärin. Mutta tämä menee jo toksikologian luennon puolelle :) Suosittelen aina ensin kääntymään eläinlääkärin puoleen, ennen kuin oma-aloitteisesti rupeaa lääkitsemään eläintään.

Löytyykö kipulääkkeitä apteekista? 

Ei löydy. Eläimille ei ole ainuttakaan kipulääkevalmistetta vapailla markkinoilla. En ihan tarkkaan tiedä miksi, mutta en usko, että tämä varsinaisesti on huono juttu. Jos eläin on kipeä ja tarvitsee kipulääkettä, se on muutenkin siinä kunnossa, että eläinlääkärikäynti voi olla hyvä idea...

Ei mun eläin ole kipeä, se on aina ollut tällainen

On suorastaan tyrmistyttävää, miten huonosti ihmiset havainnoivat eläimensä kipua. Omistajan pitäisi olla eläimensä asiantuntija, silti monet omistajat ovat ihan ällikällä lyötyjä, kun kipulääkekuurin aikana eläimen käytös muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Jos eläin käyttäytyy oudosti, on agressiivinen tai passiivinen, sen ruokahalu muuttuu, sen liike on erilainen, se ääntelee hassusti tai se nuolee jotain paikkaa, se voi olla kipeä. Erityisesti kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Jos kissa vaikuttaa kipeältä, se on todennäköisesti erittäin kipeä.

Ei ontuminen sitä haittaa, ei se ole kipeä. 

Tämäkin on ihan uskomatonta, mutta tosi moni oikeasti kuvittelee, että ontuva eläin ei ole kipeä. En ihan tiedä, miksi ihmiset uskovat eläimen ontuvan, kun koko jutun syynähän on raajan kipu. Sitten sitä ollaan äimän käkenä kipulääkekuurin jälkeen, kun lemmikki käyttää taas neljättä raajaansa. Ei me tiedetty! Joo'o.

Kipu on hyväksi eläimelle. 

Tästä aiheesta saatiinkin luennon jälkeen ihan mukavasti väittelyä aikaiseksi. Mun kaveriporukassa mielipiteet jakautui aikalailla kahtia. Luennolla tämä väite teilattiin täysillä. Kipu on eläimelle täysin turhaa ja sitä pitää hoitaa joka tilanteessa. Jos pelätään, että eläin käyttää vaikkapa kipeää raajaansa, on se muilla keinoin saatava liikkumattomaksi ja hoidettava kipu asianmukaisesti. Itse olen kuitenkin joissain tapauksissa hieman eri mieltä, mielestäni kivusta voi olla hyötyä joissain tilanteissa, enkä lähtisi tuputtamaan eläimille kipulääkkeitä aina samantien. Tiedän koiria, jotka ovat niin vilkkaita, että ne ovat kipsistä huolimatta juosseet iloisina ympyrää ja vaarantanut jalan parantamisen. Koiralle ei voi sanoa, älä käytä tota raajaa, niin se paranee. Omalla hauvallakin on ollut jalassa haavoja, joita ei kannata sitoa, koska paranataminen on tällöin hitaampaa. Vaikka jalka voikin olla tässä tilanteessa kipeä, tiedän, että oma adhd-tapaus olisi rikkonut itsensä paljon pahemmin, jos se olisi ollut kipulääkityksessä. Mitä myös huomasin omalla koiralla on se, että kipulääkkeet peittävät ontumisen ja voivat antaa väärän kuvan parantamisesta. Itselleni kävi juuri näin - tuloksena kahden kuukauden sairasloma, puolen vuoden kuntoutusprojekti ja satojen eurojen lovi kukkarossa. Totta kai tämä täytyy miettiä aina tapauskohtaisesti.

Eläimet eivät koe kipua samalla tavalla kuin ihmiset

En ymmärrä miksi näin olisi, mutta tietenkään asiaa ei voi tietää, kun kukaan ei ole eläimiltä koskaan kysynyt. Mielestäni on kuitenkin oikeus ja kohtuu olettaa, että eläin kokee kipua samalla tavalla kuin ihminen. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun päättää, antaako eläimelle kipulääkettä vai ei. Outo uskomus on myös se, että mitä pienempi eläin on, sitä huonommin se tuntee kipua. En keksi ainuttakaan syytä, miksi hiiri tuntisi kipua huonommin kuin koira, tai kala huonommin kuin hevonen. Varmasti on eläinlajikohtaisia eroja, mutta liikaa ei saisi olettaa...

Eivät pennut tunne kipua, vai mitä? 

Itse asiassa tieteellisesti on osoitettu, että vastasyntyneet ovat paljon herkempiä kivulle kuin aikuiset. Muistaakseni luennolla sanottiin myös, että jos kokee vastasyntyneenä suurta kipua, voi tämä aikuisena aiheuttaa matalampaa kipukynnystä. Nämä tutkimustulokset aiheuttavat häntien ja korvien typistykset aika huonoon valoon, mä sanoisin. Tämä antaa myös lisää näkökulmaa esimerkiksi possujen kastraatioon, josta olen ennenkin puhunut.

Kissa ei ole pieni koira

No tämä on aivan totta. Kissan lääkitsemisen tekee hankalaksi se, että monesta lääkeaineesta on hirmu vähän tutkimustietoa kissojen osalta. Erittäin monen lääkkeen kohdalla on kuitenkin huomattu, että koiran annostelu on kissalle vaarallinen, jopa hengenlähtö voi olla vaarana. Kissat ovat monessa asiassa huomattavasti koiria herkempiä, eikä niihin koskaan pidä soveltaa koirien ohjeita.
Tää ei muuten liity suoranaisesti tähän, mutta mielenkiintoinen seikka, joka kissaihmisten kannattaa pitää mielessä: Kissa ei juuri koskaan hengitä suun kautta. Jos kissa läähättää tai hengitys tuntuu hankalalta, tila voi olla kriittinen. Kissoille keuhkot ovat ns. stressielin, hyvin monet tilat oireilevat keuhkojen kautta.

Tämmöisiä mietteitä tänään. Tosiaan, osa on vaan mun mielipiteitä ja osa on kirjoitettu hieman sarkastiseen sävyyn. Ei kannata teilata mua, jos satunkin olemaan väärässä jossain asiassa :)