Muutama sananen kipulääkkeistä

Farmiksen kurssin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen kipulääkkeistä. Ihmeellisen sitkeässä nimittäin tuntuu olevan jotkut uskomukset, jotka voivat olla kohtalokkaita. Ei kuitenkaan kannata uskoa ihan kaikkea mitä meikä kirjoittaa ja suuri osa on vain mun mielipiteitä...

Mitä kipulääkkeitä saa antaa? 

Olen jo monelta kuullut, että koirille voi tarvittaessa lasten kipulääkkeitä - lasten buranaa, lasten aspiriiniä tai mitä kukin suositteleekaan... Itse lähtökohtaisesti lähden siitä, että eläimille on omat valmisteet, eikä niille pidä antaa ihmisten lääkkeitä. Esimerkiksi parasetamoli on kissalle hyvin myrkyllistä. Myös koirille sitä ei saa antaa, ellei eläinlääkäri sitä ihan erikseen määrää. Pääsääntöisesti tämä on myrkyllistä. Ibuprofeiinia ei missään nimessä suositella myöskään, eli buranat voi suosiolla jättää kaappiin. Aspiriini on myös myrkyllistä. Eläimille on omat kipulääkkeensä, joita voi turvallisesti antaa, eläinlääkärin ohjeita noudattaen tietysti. Täytyy totta kai pitää mielessä, että mikä tahansa voi olla myrkky, jos sitä annostelee väärin. Mutta tämä menee jo toksikologian luennon puolelle :) Suosittelen aina ensin kääntymään eläinlääkärin puoleen, ennen kuin oma-aloitteisesti rupeaa lääkitsemään eläintään.

Löytyykö kipulääkkeitä apteekista? 

Ei löydy. Eläimille ei ole ainuttakaan kipulääkevalmistetta vapailla markkinoilla. En ihan tarkkaan tiedä miksi, mutta en usko, että tämä varsinaisesti on huono juttu. Jos eläin on kipeä ja tarvitsee kipulääkettä, se on muutenkin siinä kunnossa, että eläinlääkärikäynti voi olla hyvä idea...

Ei mun eläin ole kipeä, se on aina ollut tällainen

On suorastaan tyrmistyttävää, miten huonosti ihmiset havainnoivat eläimensä kipua. Omistajan pitäisi olla eläimensä asiantuntija, silti monet omistajat ovat ihan ällikällä lyötyjä, kun kipulääkekuurin aikana eläimen käytös muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Jos eläin käyttäytyy oudosti, on agressiivinen tai passiivinen, sen ruokahalu muuttuu, sen liike on erilainen, se ääntelee hassusti tai se nuolee jotain paikkaa, se voi olla kipeä. Erityisesti kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Jos kissa vaikuttaa kipeältä, se on todennäköisesti erittäin kipeä.

Ei ontuminen sitä haittaa, ei se ole kipeä. 

Tämäkin on ihan uskomatonta, mutta tosi moni oikeasti kuvittelee, että ontuva eläin ei ole kipeä. En ihan tiedä, miksi ihmiset uskovat eläimen ontuvan, kun koko jutun syynähän on raajan kipu. Sitten sitä ollaan äimän käkenä kipulääkekuurin jälkeen, kun lemmikki käyttää taas neljättä raajaansa. Ei me tiedetty! Joo'o.

Kipu on hyväksi eläimelle. 

Tästä aiheesta saatiinkin luennon jälkeen ihan mukavasti väittelyä aikaiseksi. Mun kaveriporukassa mielipiteet jakautui aikalailla kahtia. Luennolla tämä väite teilattiin täysillä. Kipu on eläimelle täysin turhaa ja sitä pitää hoitaa joka tilanteessa. Jos pelätään, että eläin käyttää vaikkapa kipeää raajaansa, on se muilla keinoin saatava liikkumattomaksi ja hoidettava kipu asianmukaisesti. Itse olen kuitenkin joissain tapauksissa hieman eri mieltä, mielestäni kivusta voi olla hyötyä joissain tilanteissa, enkä lähtisi tuputtamaan eläimille kipulääkkeitä aina samantien. Tiedän koiria, jotka ovat niin vilkkaita, että ne ovat kipsistä huolimatta juosseet iloisina ympyrää ja vaarantanut jalan parantamisen. Koiralle ei voi sanoa, älä käytä tota raajaa, niin se paranee. Omalla hauvallakin on ollut jalassa haavoja, joita ei kannata sitoa, koska paranataminen on tällöin hitaampaa. Vaikka jalka voikin olla tässä tilanteessa kipeä, tiedän, että oma adhd-tapaus olisi rikkonut itsensä paljon pahemmin, jos se olisi ollut kipulääkityksessä. Mitä myös huomasin omalla koiralla on se, että kipulääkkeet peittävät ontumisen ja voivat antaa väärän kuvan parantamisesta. Itselleni kävi juuri näin - tuloksena kahden kuukauden sairasloma, puolen vuoden kuntoutusprojekti ja satojen eurojen lovi kukkarossa. Totta kai tämä täytyy miettiä aina tapauskohtaisesti.

Eläimet eivät koe kipua samalla tavalla kuin ihmiset

En ymmärrä miksi näin olisi, mutta tietenkään asiaa ei voi tietää, kun kukaan ei ole eläimiltä koskaan kysynyt. Mielestäni on kuitenkin oikeus ja kohtuu olettaa, että eläin kokee kipua samalla tavalla kuin ihminen. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun päättää, antaako eläimelle kipulääkettä vai ei. Outo uskomus on myös se, että mitä pienempi eläin on, sitä huonommin se tuntee kipua. En keksi ainuttakaan syytä, miksi hiiri tuntisi kipua huonommin kuin koira, tai kala huonommin kuin hevonen. Varmasti on eläinlajikohtaisia eroja, mutta liikaa ei saisi olettaa...

Eivät pennut tunne kipua, vai mitä? 

Itse asiassa tieteellisesti on osoitettu, että vastasyntyneet ovat paljon herkempiä kivulle kuin aikuiset. Muistaakseni luennolla sanottiin myös, että jos kokee vastasyntyneenä suurta kipua, voi tämä aikuisena aiheuttaa matalampaa kipukynnystä. Nämä tutkimustulokset aiheuttavat häntien ja korvien typistykset aika huonoon valoon, mä sanoisin. Tämä antaa myös lisää näkökulmaa esimerkiksi possujen kastraatioon, josta olen ennenkin puhunut.

Kissa ei ole pieni koira

No tämä on aivan totta. Kissan lääkitsemisen tekee hankalaksi se, että monesta lääkeaineesta on hirmu vähän tutkimustietoa kissojen osalta. Erittäin monen lääkkeen kohdalla on kuitenkin huomattu, että koiran annostelu on kissalle vaarallinen, jopa hengenlähtö voi olla vaarana. Kissat ovat monessa asiassa huomattavasti koiria herkempiä, eikä niihin koskaan pidä soveltaa koirien ohjeita.
Tää ei muuten liity suoranaisesti tähän, mutta mielenkiintoinen seikka, joka kissaihmisten kannattaa pitää mielessä: Kissa ei juuri koskaan hengitä suun kautta. Jos kissa läähättää tai hengitys tuntuu hankalalta, tila voi olla kriittinen. Kissoille keuhkot ovat ns. stressielin, hyvin monet tilat oireilevat keuhkojen kautta.

Tämmöisiä mietteitä tänään. Tosiaan, osa on vaan mun mielipiteitä ja osa on kirjoitettu hieman sarkastiseen sävyyn. Ei kannata teilata mua, jos satunkin olemaan väärässä jossain asiassa :)

I am your first love

Näin se aika hurisee ja ennen kuin huomaakaan, on kevät jo kohta puolivälissä. Ja ennen pitkää huomaankin olevani jo puolivalmis eläinlääkäri. Jokseenkin pelottava ajatus, miten nopeasti aika onkaan mennyt. No mutta, en tullut tänne päivittelemään ajan rientämistä, vaan aattelin vähän tiivistää menneiden viikkojen ajatuksia ja tapahtumia... 

Koko helmikuu on mennyt farmakologian parissa. Olemme ahkerasti opiskelleet lääkeaineiden vaikutuksia, lääkkeiden yhteisvaikutuksia, lääkkeiden antotavat ja vaikutuskohdat, eläinlajien välisiä eroja ja vähäsen jo itse lääkkeitäkin. Asia on ihan mielenkiintoista, vihdoin olemme pääsemässä asiaan! Aina välillä kuitenkin meinaa tuskanhiki nousta näiden kanssa. Niitä lääkkeitä on vaan niin hurjan paljon, samaan vaivaankin on lukuisia eri lääkkeitä, jossa on sama vaikuttava ainekin, millä ihmeen perusteella se lääke pitäisi osata valita? Myös eri eläinlajien ja jopa rotujen välillä täytyy olla tosi huolellinen. Jo useampaan kertaan meille on tolkutettu, että kissa ei ole pieni koira - missään nimessä kissaan ei saa soveltaa koiran ohjeita. Onnekseni biokemia on kuitenkin tällä kertaa pysynyt aika hyvin aisoissa, asia on sellaista jota jopa minäkin ymmärrän hyvin, eikä mene liian yksityiskohtaiseksi. 

Päivät ovat olleet aika rentoja. Kolmosen kevät onkin tunnettu siitä, että se on melko rentoa aikaa. Yleensä meillä on luentoja 8-12, jonka jälkeen voi olla harkkoja. Käytännössä tässä tammi-helmikuun aikana mulla on ollut kaksi atk-harkkaa, joissa on mennyt parisen tuntia. Lisäksi on ollut kolmena iltapäivänä patologian leikkelyitä. On ollut myös useampi viikko, kun on ollut koulua vain neljänä tai jopa kolmena päivänä. On kiva kun on myös omaa aikaa, vaikkakin käyn töissä melko ahkerasti. On tosi hyvä, että on tarpeeksi aikaa sisäistää opetetut asiat. Mulle ei vaan toimi sellainen parin viikon pikapaahto, jonka aikana olisi tarkoitus oppia pikakelauksella kaikki tärkeät asiat. Ensi vuodesta tulee kyllä rankka pala...

Olen tällä kurssilla testannut mun uutta lelua. Sain sen lahjaksi, tai pikemminkin, mä voitin sen arpajaisissa, voitteko uskoa?! Mä en ikinä voita mitään! Tämä tulikin tarpeeseen, olen jo pitkään katsonut hieman kateellisena kavereideni iPadeja ja olin jo pariin otteeseen todennut, että haluan myös tällaisen. Olen vieläkin aivan rakastunut tähän ja se kulkee mulla mukana joka päivä <3

Tämä on kyllä tosi oiva apuväline opiskeluun. Mä vihaan lukea koneelta koulujuttuja, koska päätä rupeaa särkemään, jos tuijotan ruutua liian pitkään. Lisäksi mä opin paljon paremmin niin, että mä saan itse piirtää papereihin, tehdä muistiinpanoja reunoihin ja alleviivata juttuja. iPadin näyttö on todella terävä, sitä voi tuijottaa vaikka tuntikausia ilman ongelmia. Olen ladannut siihen ohjelman, jolla voi tehdä muistiinpanoja ja alleviivauksia samalla tavalla kuin paperille. Tämä on ihan sikakätevä, kun nyt mun ei tarvitse enää raahata painavia kansioita kouluun, vaan voin pakata laukkuun tämän pienen, kevyen A5-kokoisen laitteen! Ainoa negatiivinen puoli tässä on se, että kosketusnäytöllä on tosi ärsyttävää kirjoittaa. Typoja tulee tosi paljon, kun en tunne näppäimiä sormilla ollenkaan. Kirjoitus on sen takia tosi hidasta ja joudun myös tuijottamaan näppäimistöä, mitä mun ei läppärillä kirjoitettaessa tarvitse tehdä lainkaan. Pädille saa kuitenkin kaupasta irtonäppäimistöjä, joka onkin mulla hankinnassa heti kun löydän laadukkaan sellaisen :)

Farmiksen kurssin tentti on jaettu kahteen osaan. Eka osa oli jo pari viikkoa sitten, toinen osa on ensi viikolla. Tämä on kyllä tosi hyvä järjestely, koska näin ei tule kerralla niin hurjasti opeteltavaa. Eka tentti menikin tosi hyvin ja sain tosi hyvän arvosanankin. Luinkin siihen aika paljon ja kerrankin onnistuin lukemaan täsmälleen oikeat asiat. Muutenkin lukumotivaatio nousee sitä mukaa, kun auringonvaloa tulee lisää ja mieliala kohoaa kevättä kohti.

Mulla on myös toinen lelu - löysin sen alennusmyynnistä puoleen hintaan ja kävin hakemassa sen oitis. Entinen tosiaan jäi Afrikan reissulle, saatoin siitä jo mainitakin. I am your first love - tää on kyl ihan kiva laite ja niin paljon näppärämpi kuin iso järkkäri. Totta puhuen odotin kuitenkin vielä vähän enemmän, ihan hyviä kuviahan tämä ottaa, mutta olin odottanut vielä hieman parempia. Voi kuitenkin olla, että mulla on järkkäri-ihmisenä vaatimukset hieman turhan korkealla kameroiden suhteen. Ja huomattavasti laadukkaampi tuo on kuin mun vanha rakas mini R.I.P 

Ihan parasta on kuitenkin se, että tämä viikko on väliviikko! Tällaista luksusta ei olekaan kauheasti aikaisemmin ollut, eikä todennäköisesti tule olemaankaan tulevina vuosina :)