Hannover, part V

Keskiviikkona seurasi siis odotettu reissu Hannoverin eläintarhaan. Heti ulko-ovella marsu-ystävän sydäntä pehmensi näin söpö näky: 

Schloss neuschweinstein

 Zoon keskeltä virtasi joki, jota pitkin pääsi veneellä kulkemaan ympäri tarhaa. Vesiltä sai katsella eläimiä aivan eri perspektiivistä, kun vene hiljalleen soljui vettä pitkin.

Eläinten hyvinvoinnista huolehdittiin hyvin, tästä kertoi lukuisat eläinvauvat. Todella harvassa eläintarhassa eläimet lisääntyvät niin hyvin kuin täällä. En ole ikinä nähnyt niin paljon eläinlapsia kerralla! Eläinten aitaukset olivat kookkaita ja täynnä virikkeitä. 

We have to know all the asses... But whose is whose?

Eläinten ruokinnat olivat avoimia yleisölle, joka häkin kohdalla luki ajankohta.

Yksi neljästä Zoo-eläinlääkäreistä kierrätti meitä tarhassa ja näytti meille paljon myös backstagea. Heillä oli oma pieni klinikka, jossa hoidettiin osa tapauksista.

Eläinlääkäri opetti meille, miten tehdään tainnutusnuolia. Villien eläinten tainnutus ei luonnollisestikaan toimi ihan samoilla menetelmillä kuin kotieläimillä. Niin kauan, kun eläin on hereillä, eläinlääkärit ja hoitajat pysyvät kaukana niistä.

Tainnutusnuolet ammutaan puhallusputkella eläimen kankkuseen. Me saimme kokeilla puhaltamista, uhriksi joutui pahvilaatikko.

Pahvilaatikko nukutettu onnistuneesti!

Pääsimme käymään merileijonien takatiloissa juuri ennen näytöstä. Meille esiteltiin, miten eläimiä koulutetaan ja saimme silittää sitä! Kaikki koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen, eläimen annetaan tarjota mahdollisia temppuja ja kouluttaja palkitsee toivotusta käyttäytymisestä. Ei-toivottu käytös ei oteta huomioon.

Eläinten miellyttämishalu ja työmotivaatio oli suorastaan liikuttavaa katsella. Väittäisin jopa, että nuo ovat paljon innokkaampia tekemään töitä kuin moni koira! Kouluttaja myös kehui niiden oppimiskykyä. Ne voivat oivaltaa uuden tempun vain yhden treenikerran jälkeen. Erikoista näissä eläimissä on lisäksi niiden halu näyttää uudet temppunsa. Ne kuulemma tulevat innosta puhkuen esittämään temppunsa ihmisille, kun ovat oivaltaneet uuden jutun.

Norsut esittivät äiti-lapsi -aerobicia. Äitinorsut esittivät temppuja vauvojen hyöriessä tyytyväisinä ympärillä. Valitettavasti en saanut kunnon kuvaa lapsosista :(

Erittäin antoisan päivän jälkeen menimme illalla vielä syömään. Yllätys yllätys. Jälkiruoka vei suorastaan kielen suusta. Illan kruunasi vielä koko Hannoverin laajuinen sähkökatkos. Oli aika spookyä kulkea pitkin pilkkopimeitä katuja. Erityisen aavemainen oli kuitenkin metroasema, kaikki oli nimittäin pimeänä paitsi se. Olo oli kuin skifi-leffassa, kun käveltiin jähmettyneitä liukuportaita alas kohti kirkkaasti valaistua tunnelia. Missään ei näkynyt ristinsieluakaan ja ääntäkään ei kuulunut mistään. Melkein odotin Zombien hyökkäävän hetkellä minä hyvänsä kimppuumme. En ole ikinä kokenut mitään niin outoa :P Onneksi seurueessa oli raavas mies mukana :)

Seuraavana päivänä kävimme vierailemassa eksoottisten eläinten klinikalla, tämä on ainutlaatuinen koko maailmassa. Kliniikka tarjosi upeat puitteet niin luonnonvaraisille pikkulinnuille, petolinnuille, siileille kuin lemmikeillekin.

Kani hammaslääkärissä: 

Linnuille oli eritysen hienot häkit. Vesilintujakaan ei unohdettu, niille oli uima-altaat ja kaikki. Esimerkiksi siipirikkoiselle sorsalle tämä on erinomaista fysioterapiaa.

Laumaeläimille oli kehitetty aivan uusi terapiamuoto: Sosiaaliterapia. Kun lemmikkilinnun kaveri kuolee, yksinäinen lintu voi kuihtua silmissä. Monet eläimet ovat myös hyvin valikoivia partnerinsa suhteen. Niinpä tällaiset linnut tuodaan sairaalaan, jossa on valtava häkki täynnä samaa lajia. Lintua tarkkaillaan muutaman päivän ajan ja katsotaan, kenet se valitsee kaverinkseen. Tämän se saa sitten viedä kotiinsa uudeksi kumppanikseen. 

Matelijoille oli tietysti omat huoneensa ja häkkinsä: 

Terraariot: 

Loukkaantuneita petolintuja tuotiin klinikalle paljon, kuten tämä siipirikko pöllöparka: 

Linnuille oli omat ortopedinsä. Tässä paikataan kanahaukan murtunutta siipeä kirurgisesti:

Perjantain vierailua olin (kaikkien muiden muassa) odottanut eritysesti. Kävimme kädellisten tutkimuskeskuksessa Göttingenissä. Näin suuria keskuksia on vain muutama maailmassa.

Apinoida kasvatetaan täällä tutkimustarkoituksiin ja tutkijat voivat joko tilata kokeet tehtäväksi täällä tai ostaa eläimiä käyttöönsä. Saimme kuulla yksityiskohtaisesti tutkimusmenetelmistä ja kokeista, mikä oli mielestäni erittäin mielenkiintoista. Tähän asti tiedän aiheesta vain sen verran, mitä netissä on levitetty propagandaa. Oli tosi hyvä nähdä omin silmin, miten asiat oikeasti ovat ja millaisia asioita täällä oikeasti tehdään.

Eläinten hyvinvointiin oli kiinnitetty erityistä huomiota kokeen joka vaiheessa. Ehkä yllättävintä oli se, että monet kohututkin kokeet perustuvat pitkälti eläinten oma-aloitteisuuteen. Eläimet opetetaan positiivisella vahvistamisella esim. istumaan paikallaan toimepiteen aikana ja saavat aina palkan toimenpiteen jälkeen. Eläimen tarpeet pyritään myös ottamaan huomioon yksilökohtaisesti. Eläimiä tarkkaillaan jatkuvasti ja esimerkiksi niiden kipukäyttäytymisestä on hyvin tarkkaa tietoa. Suurin osa kokeista vaivaa niitä paljon vähemmän kuin mitä usein paisutellaan.

Kävimme vielä tutustumaan kuvankauniiseen Göttingenin kylään. Hauskaa oli autoton keskusta, siellä jalankulkijat saattoivat huoletta valtaa koko kadun! :)

Ja lopuksi vielä: that's what I call Heaven!!!

Sen pituinen oli siis se reissu. En voi edes sanoin kuvailla, miten mahtava viikko on ollut. Niin paljon saatiin nähdä ja kokea, niin paljon mukavia ihmisiä, niin paljon uutta ja jännittävää... Saksalaiset todella tekivät parhaansa ja onnistuivat järjestämään meille ikimuistoisen vaihdon. 

So, a thousand thanks to IVSA Hannover for an unforgetable week! Hope we'll see again!!