Saunan keksijälle Nobelin palkinto!

Sauna. Mikä loistava keksintö. Mä en ymmärrä, miksi se ei ole täällä suosittu. En ole eläissäni ikävöinyt saunaa niin paljon kuin tällä viikolla. Hieman liioitellusti voi sanoa, että elämä on ollut ihan nonstop jäätymistä.

Nestonin keskusta

Paikalliset ovat hieman naureskellen ihmetelleet, miten brittiläinen sää voi nujertaa suomalaisen, jossa sentään on talvisin miinusta! Ongelma täällä ei olekaan lämpötila vaan se tuuli. Paukkupakkasella voi sentään pukea monta kerrosta vaatetta päälle, täällä kerrospukeutumisesta ei ole mitään hyötyä, koska tuuli tulee läpi mistä tahansa, myös mun muka-tuulenkestävästä takista. Myöskään talot eivät ole lämmöneristävyydeltään arkkitehtuurin huippua, mm. ikkunoista suorastaan tuulee sisään. Olen pari kertaa herännytkin säpsähtäen siihen, että verho heiluu aavemaisesti edestakaisin.

Jäätymiskuolemasta huolimatta löysin pihalta tällaisia! 

Siispä viikonlopun teemana on ollut löytää oikein ruma vanha villapaita, jonka voisin pukea navettakäynneille tähän takin alle. Yllätyksekseni pikkuruisessa Nestonissa on peräti kolme kirpputoria, joita sitten tänään kiertelin. Löytyi parit mustat farkut, kiva paita, suklaata, ystävänpäiväkortti... ja se ruma, vanha villapaitakin lopulta :) Hämmentää kyllä näiden kokomerkinnät, piti useampaa vaatetta kokeilla, ennen kuin selvisi mun vaatekoko.

Toinen viikonlopun projekti on ollut löytää ruisjauhoja. Täällä myydään pelkää vaaleaa höttöleipää ja paljon erilaisia pullantyyppisiä leivonnaisia. Eilen sitä paitsi rupesi tekemään ihan älyttömästi mieli karjalanpiirakoita. Niinpä kolusin tänään kaikki ruokakaupat, jotka täällä löytyy - todetakseni, että Englannissa ei syödä ruista. Niinpä päädyin ostamaan jauhosekoituksen, jossa on homeopaattinen osa ruista. Puuroriisikin tuotti ongelmia, pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan risotto-riisiä.

Korvike-feikkikarjalanpiirakat osoittautuivat oikein hyviksi, näitä voisi kyllä tehdä useamminkin. Vaikka kyllä se ruis vähän kuuluu siihen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Myöskin ajatus oman ruisleivän leipomisesta on jäänyt kummittelemaan, pitänee tilata jauhoja Suomesta asti :)

Koulussa ollaan käyty ahkerasti tilakäynneillä hoitamassa sairaita lehmiä, lisäksi sairaalassa on ollut pari ripulivasikkaa tehohoidossa sekä jalkansa telonut karju.

Tilat ovat täällä hyvin lähellä toisiaan, joten matka sinne on paljon lyhyempi kuin meillä Suomessa. Niinpä päivän aikana ehtii tehdä paljon enemmän tilakäyntejä. Lisäksi näiden systeemi on sikäli erilainen, että tilalliset voivat soittaa eläinlääkärille pitkin päivää, kun taas Suomessa soittoaika on aamulla 8-9 välillä. Meidän systeemi mahdollistaa päivän paremman suunnittelun, toisaalta tämä Englannin systeemi on varmasti tilallisille mukavempi, kun ei tarvitse vielä heti aamukahdeksalta tietää, tarvitseeko lehmä hoitoa vai ei.

Paria vasikkaa ollaan hoidettu ihan yötämyöten täällä eläinsairaalalla. Molemmat olivat tiputuksessa ja vaativat tarkkailua neljän tunnin välein. Oli kyllä ihme, miten nopeasti ne toipuivat! Nuorempi niistä oli vasta kahden päivän ikäinen, se oli mennyt tosi lyhyessä ajassa tosi huonoon kuntoon. Kun se tuli, niin mä olin ihan varma, että tuo ei tule selviämään. Sen silmät olivat aivan kuopalla, pikkuinen oli aivan jalaton, sen veriarvot eivät olisi huonommat voineet olla, eikä reagoinut millään tavalla ympäristöön. Niin se vaan parin päivän päästä nousi seisomaan ja muuasi meille, kun tulimme tekemään aamutarkastusta <3

Täältä siirrytään Nestonista viereiseen kylään, Little-Nestoniin

Nämä on niitä hetkiä, kun tuntuu, että työllä on oikeasti jotain merkitystä. Samalla tulee taas uskoa siihen, että vaikka tilanne näyttää aluksi kuinka huonolta tahansa, niin toivoa ei kannata heti menettää.

Karju oli myös hauska potilas. Sillä oli yhtäkkiä alkanut ontua takajalkaansa, epäiltiin mm. murtumaa. Siispä lastasimme possun traileriin - voin muuten sanoa, että jos hevosen lastaamisen sanotaan olevan vaikeaa, niin karjun lastaaminen se vasta vaikeaa onkin :D Veimme sian hevossairaalan puolelle ja röntgenkuvasimme sen jalan siellä. Taisi olla röntgenhoitajalle ihan hauskaa vaihtelua ilmeestä päätellen.

Juna-aseman alikulkusilta

Mielenkiintoisinta taisi kuitenkin olla nautojen kastraatio. Se tehtiin hyvin nopeasti ja näppärästi, eikä tarvittu mitään lankoja tms, pelkkä paikallispuudutus. Hieman kyllä säälitti poikaparat, sillä menetelmä ei ollut kyllä ihan kivuton. Pieneläinpuolella on monen monta kertaa painotettu verisuonten sitomisen tärkeyttä, joten itseäni kyllä eläinlääkärinä hirvittäisi jättää ne auki. Ilmeisesti menetelmä kuitenkin toimii, koska se on laajasti käytössä.

Noh, sellaista tänään. Ruisjauhojen metsästys jatkuu, paleleminen toivottavasti ei jatku.
Cheers ja ensi kertaan!

Näkymä koti-ovelta

Vaihdon tuulia

Ensimmäinen viikko koulua selvitty ja hengissä edelleen!

Päällimmäisenä tuntona juuri nyt on valtava väsymys kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Kaiken lisäksi Brittiläiset pöpöt ovat päättäneet kokeilla kasvamista suomalaisessa kurkussa, joten hieman yskähdellen ja kuumeillen on tämä viikonloppu mennyt. Mutta eiköhän se siitä, kaappi on täynnä teetä, c-vitamiinia ja flunssalääkettä :)

Päivät ovat huomattavasti pidempiä kuin mihin olen Suomessa tottunut. Suomessa tuotantoeläinjaksolla päivät alkavat puoli yhdeksältä ja kotiin päästään kahden ja neljän välillä yleensä. Täällä päivä alkaa tosin vasta yhdeksältä, mutta kotiin päästäänkin sitten aikaisintaan viideltä, päästiinpä parina päivänä peräti kahdeksalta. Ymmärrettävästi ei ole jäänyt kauheasti aikaa ja energiaa seurusteluun tai turisteeraamiseen. Arjet menevät pitkälti kaupassa käymiseen, ruuanlaittoon ja sen sellaiseen.

Tämän viikon vietin tosiaan lehmien parissa opiskellen lisääntymistiedettä. Täällä on joka viikolle oma teema, mikä on ihan hauska järjestely - näin pystyy aika hyvin perehtymään tiettyyn aihepiiriin ja saa paljon rutiinia esimerkiksi tiineystarkastuksista. Tuntuukin, että olen tehnyt tiineystarkastuksia ja sen sellaisia tällä viikolla enemmän kuin Suomessa kolmen viikon aikana...

Klinikkaryhmät täällä ovat paljon pienempiä, täällä on joka ryhmässä neljä (nyt viisi kun mä olen mukana), kun esim. mun Suomi-ryhmässä on seitsemän. Neljä on aika hyvä määrä, tekemistä riittää sopivasti kaikille. Seitemän on kyllä ihan ehdottomasti liikaa mun mielestä ja opettajatkin ovat jatkuvasti tyrmistyneitä kuinka paljon meitä onkaan...

Aamuisin ollaan menty tilakäynnille kahdessa ryhmässä, eli kaksi tai kolme ihmistä yhteen paikkaan. Tilalla sitten pyydystetään lehmät pakkopilttuisiin ja kokeillaan perän kautta ovatko ne esimerkiksi tiineenä, ovatko ne palautuneet tiineyden jälkeen tai miksi kiimaa ei ole näkynyt. Olen saanut hirveästi itsevarmuutta rektalisointiin ja tuntuu että löydän jo varsin sujuvasti eri rakenteet ja määritellä eri tiineyden vaiheet.

Brittien systeemi on huomattavasti hankalampi kuin Suomessa - näillä saattaa olla pahimmillaan yksi tai kaksi pakkopilttuuta ja neljäkymmentä lehmää. Siinä menee hetki kun niitä kaikkia tutkitaan. Suomessa on useimmissa paikoissa ruokintapöydässä sellaiset kalterit, jotka saa lukkoon. Niiden avulla lehmät saadaan sievään riviin parikymmentä kappaletta kerrallaan ja tutkiminen sujuu kuin liukuhihnalla. Myöskään hygienian kanssa täällä ei olla kovin tarkkoja. Saappaat pestään vähän sinnepäin ja vaatteissa voi hyvin olla kuraa vielä edellisen käynnin jälkeen, ei se ole kovin vakavaa. Suomessa ollaan tosi tarkkoja tässä ja monella tilalla on omat saappaat ja haalaritkin tarjolla, etteivät pöpöt tarttuisi paikasta toiseen. Täällä on ihan ennenkuulumatonta, että joku tarjoaisi vaatteet.

Sen sijaan eläinten hyvinvointiin täällä on kiinnitetty huomiota. Koulukaverini olivat suorastaan järkyttyneitä, että meillä pidetään parsinavetoissa lehmät kytkettyinä, täällä Englannissa kuulemma ihmiset nousisivat vastarintaan, jos kuulisivat tällaisesta toiminnasta. Suurin osa navetoista on isoja, tilavia kylmäpihattoja. Niissä on siis katto ja seinät, mutta ei lämmitystä. Yleensä niissä on myös isot kävelytarhat.

No, sellaista täällä tänään. Terveisiä hyisen tuulisesta Englannista!

Edit. Oli osa facebook-keskustelusta päätynyt tänne tekstin sekaan. ÄLKÄÄ kysykö miten se on mahdollista. Olen joo kovasti haaveilemassa uudesta tietokoneesta :) 

Muutoksia ja hämmennystä ilmassa

Ihan ensimmäiseksi, myöhästyneet mutta sitäki sydämellisemmät uudenvuodentoivotukset kaikille lukijoille! Itselläni oli paras uusivuosi ikinä, mennyt vuosi on ollut paras ikinä, enkä usko, että ensi vuosikaan tulee olemaan pettymys :) Kun sydän on rakkautta täynnä, on helppo sanoa näin ;) 

En ole aikaisemmin täällä blogissa maininnut eräästä suuresta projektista, asia, josta olen haaveillut jo lukioajoista lähtien... Mä nimittäin vietän seuraavat kolme kuukautta hieman erilaisissa maisemissa:

Manchesterissa turisteeraamassa - paikallinen pubi

Teen kolmen kuukauden erasmus-vaihtoa Liverpoolissa, tai oikeastaan Leahurstin kampuksella, joka sijaitsee noin 22 kilometriä kaupungista. Kampuksella sijaitsevat kaikki kolme sairaalaa sekä isohko opetusnavetta. Kampus on keskellä maaseutua, ympärillä on vain muutama pikkukylä. Itse asun Nestonissa noin 3 km päässä koulusta. Mitään isoja ostoskeskuksia täällä ei ole, joten vaateshoppailut taitaa kyllä jäädä toiseen kertaan.

Nähtävyys - paitsi et oikeesti tää on kyl ihan pystysuora, en osaa kääntää :D

Täällä, vääränpuoleisen liikenteen ja höttöleivän valtakunnassa siis asustelen pääsiäiseen asti ja yritän imeä itseeni mahdollisimman paljon tietoa ja taitoa. Jo nyt huomasin, että käytännöissä on suuriakin eroja, on kyllä jännittävää nähdä, miten muualla maailmalla hoidetaan eläimiä! Lehmillä esimerkiksi käytetään enemmän ja huolettomammin antibioottia, kuin mitä kotimaassa ollaan totuttu.

Junamatka Manchesterista Nestoniin meni leppoisasti :) 

Toistaiseksi mun oleilua täällä voi kuvailla sanalla hämmentävä.

Autot. Ne ajaa väärällä puolella, eivät käytä ajovaloja, eikä vilkkua kääntyessä. Ruoka. Kaupat ovat täynnä sokeroituja muroja, vaaleaa höttöleipää, muffinsia, suklaata, sokerijogurtteja ja ranskalaisia. Ruisleipää, kunnon mysliä, pakastemarjoja tai terveysjogurttia täällä ei ole nähtykään. Vesihanat. Näillä on lavuaarissa kaksi hanaa, toisesta tulee kuuma vesi, toisesta kylmä. En vieläkään ymmärrä tätä logiikkaa.

Kotiovet. Ulos ei pääse ilman avainta, yritän vaan kauhulla ajatella, miten vaikka tulipalossa käy. Ovet ei lukkiudu itsestään, vaan avainta täytyy pyöritellä mielivaltaisesti edestakaisin, ennen kuin se menee lukkoon. Leivinuunit. Näillä on kaksi uunia päällekäin: Ylempi on grilli, joka lämpenee vain hyvin vähän. Luulin aluksi alinta tarvikelaatikoksi, kuten on kaikissa suomalaisissa uuneissa ja kirosin, miksei ruoka valmistu grillissä :)

Sushi on ollut mun suuri suosikki viime keväästä asti, kun sitä ekan kerran maistoin 

Pääkampus sijaitsee Liverpoolin keskustassa, täällä maaseudulla suoritetaan vain neljännen ja viidennen vuoden kliiniset opinnot. Sen takia täällä ei juuri olekaan mitään opiskelijatapahtumia, asuntoloita tai yliopistoliikuntaa tms. Toisaalta koulupäivät ovat toistaiseksi olleet sen verran pitkiä ja uuvuttavia, ettei kauheasti olisi kyennytkään osallistumaan tapahtumiin. Asun ihan liikuntahallin vieressä, mutta en vieläkään ole ehtinyt käymään siellä. Koulu alkaa normaalisti 7.30-8 (paitsi tuotantoeläinjaksolla vasta yhdeksältä, luksusta) ja loppuvat joskus viiden-kuuden aikaan. Sen jälkeen päivä meneeki lähinnä arkisiin juttuihin, kuten ruokaostoksiin, ruuanlaittoon ja tietysti skypettelyyn... :)

No mutta, yritän pysyä kanavalla, uskoisin, että kerrottavaa ainakin riittää!

Lisää ruokakuvia, jee