Rakkaudesta ne hevosetkin potkii - vai miten se menikään...

Se, joka sanoi, että viitosvuonna saa unohtaa kaiken sosiaalisen elämän - kyllä siinä jotain perää on. Sinänsä mulla olisi kyllä aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ei yksinkertaisesti jaksa. Bileisiin ei väsymykseltään jaksa raahautua ja tieto aamulla häämöttävästä kuuden herätyksestä ei sekään edesauta asiaa. Koiran kanssa treenaamisesta ei tule mitään, kun aivot käyvät tyhjäkäyntiä, eikä opiskeluunkaan oikein enää jaksaisi keskittyä iltaisin.

Toisaalta nyt on ollut taas rentoa, kun on oikein luvalla voinut istua sohvalla tekemättä mitään, eikä ole pakko opiskella mitään mikä ei kiinnosta. On kivaa, kun kerrankin voi lukea sitä, mitä itse haluaa - kerrata päivän aikana esiintulleita asioita, pohtia askarruttamaan jääneitä potilastapauksia tai ihan vaikka kurkistaa ykkösvuoden anatomiankirjoihin. Huolestuttavasti ovat päässeet unohtumaan lihakset, jänteet ja luunystyt...

Viimeiset kolme viikkoa tallusteltiin tosiaan hevossairaalan käytäviä. Itseä eivät hevoset niin paljon kiinnosta, joten luin aika vähän hevosjuttuja. Lähinnä pientä kertailua esimerkiksi siihen anatomiaan liittyen. Nelosvuoden opit konkretisoituivat monella tavalla ja tajusin monet asiat vasta nyt. Hoitoihin tuli myös paljon selvyyttä, kun sai itse nähdä miten jokin sairaus diagnosoidaan ja hoidetaan. Pieni muistivihko täyttyi mukavasti kolmen viikon aikana :)

Päivä hevossairaalassa alkaa 7.30-7.45 statusten otolla. Kaikki sairaalassa olevat hevoset tutkitaan ja tulokset kirjataan koneelle. Niiltä otetaan syke, lämpö, kuunnellaan suolistoäänet, tunnustellaan kaviot jne. Meitä on hevossairaalassa kaksi ryhmää, eli noin 13 opiskelijaa, joten tässä ei kauaa nokka tuhise. Kauemmin menee jonottaessa muutamalle tietokoneelle, kun kaikki yhtaikaa haluavat kirjata potilaansa tiedot ohjelmaan :)

Sen jälkeen laadimme listan polipotilaista eli päivän aikana sairaalaan tulevista päiväpotilaista. Jokaiselle potilaalle nimetään kaksi vastuuopiskelijaa. Polipotilaat on jaettu kirurgiaan ja sisätauteihin. Esimerkiksi ontumat, hampaat ja silmät kuuluvat kirurgialle, sen sijaan ähkyt, hengitystieongelmat sekä neurologiset tapaukset kuuluvat sitätaudeille. Olemme jo etukäteen päättäneet, mikä ryhmä on milläkin osastolla ja vaihdamme aina viikon jälkeen.

8.30 alkaa aamukierros. Meidän mukana tulee yleensä pari eläinlääkäriä, jotka vetävät kierroksen. Kierrämme läpi kaikki sairaalassa majoittuvat hevoset - tai niin monta kuin ehditään, ja jokaisen hevosen vastuuopiskelija kertoo lyhyesti hevosen tarinan - miksi se on sairaalassa, mitä sille on tehty, miten se on lähtenyt parantumaan ja mitä sille on suunniteltu tehtävän. Aamukierrolla usein puhutaan tarkemmin jostain tietystä aihepiiristä ja siitä oppii aika paljon. Muistivihko tuli kovaan tarpeeseen täällä.

Yhdeksältä tulevat ensimmäiset potilaat ja sen jälkeen riittääkin hulinaa ainakin puoleen päivään asti. Sisään tulevien potilaiden vastuuopiskelijat selvittävät jo etukäteen hevosen tulosyyn ja mahdolliset edellisten käyntien tiedot, kyselevät omistajalta esitietoja ja sairauden kulkua sekä tutkivat hevosen ym. Sen jälkeen eläinlääkäri tulee tarkistamaan hevosen ja tarvittaessa tekee tarkentavia kysymyksiä. Hevossairaalassa opiskelijat eivät pääse osallistumaan ihan niin paljon kuin esimerkiksi tuotantoeläinsairaalassa, vaan olemme enemmän apuna ja katselemme vierestä, mutta toki saamme tarvittaessa ottaa verinäytteitä, viedä hevoset röntgeniin, lääkitä niitä ja muuta sellaista.

Aamulla on usein monta potilasta yhtaikaa ja usein olisi useita mielenkiintoisia tapauksia päällekkäin. Silloin täytyy hoitaa omat hevoset ensin ja kysellä sen jälkeen muilta opiskelijoilta, mitä toiselle hevoselle oli tehty. Tietokoneelta lisäksi lukee tarkasti jokaisen hevosen kohdalla tehdyt toimenpiteet, joten sieltä voi aina lukaista kiinnostavista tapauksista. Syömään pääsee usein hyvin myöhään, joten omat eväät tulevat todella tarpeeseen, jos on yhtä herkkä verensokerin vaihteluille kuin minä.

Iltapäivällä on usein hiljaista, silloin on aikaa opiskella, kirjoittaa omia potilastapauksia ja on meillä ollut joitakin ohjattujakin harjoituksia. Kahdelta otetaan taas kaikilta hevosilta status, samalla tavalla kuin aamulla. Kotiin päästään yleensä 15.30-16.00.

Päivystykset suoritetaan normaalien koulupäivien ohella, tosin sinä päivänä kun päivystää, ei tarvitse aamulla tulla kouluun. Viitosella päivystykset kestävät 16.30-23.30, koko yötä ei siis tarvitse sairaalalla kukkua :) Päivystyskin tosin saattaa iloisesti venyä, kuten allekirjoittaneella, jonka ensimmäinen potilas koko iltana saapui 23.20... Olin kotona kahdelta yöllä, joten voitte kuvitella että aamukuuden herätys tuntui melko ikävältä :D

Vaikka opiskelu viekin paljon voimia, niin onneksi on niin paljon muuta, joka pitää pienen kandin järjissään. Koiran kanssa tulee liikuttua pakostakin joka päivä, eikä mikään ole niin hyvää terapiaa kuin pitkä metsälenkki aurinkoisessa syysmetsässä. Kavereiden seurassa on kiva viettää iltaa, märehtiä viikon asioista ja vertailla kokemuksia sairaalalta. Ja onnea on se oma ihminen, jonka kainaloon voi käpertyä pimeänä iltana <3

Nyt sitten jätin jo hevoset taakse ja siirryin pieneläinsairaalan puolelle - tätä onkin odotettu! Nyt minulla on päivystysviikko, josta lisää ensi kerralla.
Aurinkoista syksyä!