Herran pieksut, se on hengissä!

Aurinkoisen syyspäivän kunniaksi, ja koska tänään oli kiva päivä koulussa, päätin herättää blogin jälleen henkiin. 

Nelosen keväällä tuntui, että koulussa ei tapahtunut yhtään mitään, paitsi luentoja, luentoja ja tenttiin lukemista. Yksityiselämä taas on mennyt mullinmallin, kevät on mennyt hyvin iloisissa ja ehkä jopa jonkun verran romanttisissa merkeissä ;) 

Kesä meni turhan nopeasti, samassa tutussa työpaikassa kuten viime vuonnakin. Vietin siis koko kesän Pohjanmaalla, tosin tällä kertaa kaverini ei ollut mukana. Aika paljon matkustelin viikonloppuisin eri puolille Suomea, tämä kesä on ollut kyllä kunnon kotimaamatkailukesä. Tuli käytyä Mikkelissä, Porissa, Tampereella, Vaasassa, Seinäjoella, Turussa ja ties missä. Seuraavaksi ollaan suunniteltu retki Porvooseen - pyörällä! 

Täytyy kyllä sanoa, että Suomessakin on ihan kivoja paikkoja! Porissa käytiin Yyterin koirarannalla, joka on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Itä-Suomessa en ole juurikaan matkustellut, siellä on kyllä upeita järvimaisemia. Juhannus meni mukavasti mökillä, jossa pääsin ekaa kertaa kalastamaan. Saalis oli huikea - pieni ahven ja pari särkeä, jotka saivat jatkaa matkaansa. Kerrassaan ihanan rentouttava viikonloppu! 

Mun eka kala! Näkyykö se sieltä kämmenen seasta ollenkaan? :D

Koiran kanssa treenailtiin ahkerasti ja vähemmän ahkerasti, helteillä se on yhtä aktiivinen kuin märkä tiskirätti, joten silloin treenit jäivät vähemmälle tai vaihtoehtoisesti kohdistuivat myöhään yöhön. Kisamenestystä ei kesällä kuitenkaan kauheasti tullut, joskaan en kauheasti kisoissa käynytkään. Pohjanmaalla niitä tuntuu järjestettävän aika vähän... Ennen koulun alkua toteutettiin kaverin kanssa pitkäaikainen haave, pakkasimme koirat autoon ja lähdimme Ruotsiin kilpailemaan tokossa. Mahtava viikko, joskin tämä loma olisi kyllä voinut olla pidempi ;)

Koulu alkoi tänä syksynä aikaisin - jo elokuun puolivälissä. Nyt viides vuosi on sikäli erilainen, että koko vuosi menee sairaalalla harjoitellessa. Tänä vuonna ei siis kuluteta turhan paljon luentosalia :) Vihdoin päästiin opiskeluissa siihen, mistä olen viimeiset neljä vuotta haaveillut! Käytännössä meidät on jaettu 6-7 hengen ryhmiin, joissa sitten koko vuoden vietämme. Olemme aina kolme viikkoa kerrallaan yhdessä paikassa, esimerkiksi hevossairaalassa, tuotantoeläinsairaalassa, pieneläinten kirurgialla jne.

Mä en tiennyt, että melontaa voi harrastaa myös seisten! 

Näitä kolmen viikon jaksoja on yhteensä kaksitoista. Toistaiseksi olen ollut tuotantoeläinsairaalassa ja hevossairaalassa. Tuotantoeläinsairaalahan sijaitsee Mäntsälässä, tutummin Saarella, keskellä maaseutua. Monet ajelivat edestakaisin, kimppakyydeillä se oli ihan mukavaa eikä tullut kovin kalliiksi. Siellä on myös asuntola, jossa osa voi majoittua. Itse asuin siellä pari viikkoa. Sinänsä ihan kivaa, kun voi keskittyä vain ja ainoastaan opiskeluun, eikä tarvitse käyttää turhaa aikaa matkoihin.

Koira sai kesätukan. Eka reaktio ajelun jälkeen oli huutonauru, joka ei meinannut ottaa loppuakseen...

Tuotantoeläimistä opin kyllä kolmen viikon aikana enemmän kuin koko nelosen syksyllä. Opettajat ovat todella mukavia, jaksavat selittää asiat juurta jaksaen ja me opiskelijat saamme itse tehdä hyvin paljon. Tykkäsin Saaren jaksosta todella paljon! Olen mm. päässyt osallistumaan leikkauksiin, tekemään lehmille tiineystarkastuksia, pistelemään vasikoita, nähnyt lehmien pedikyyriä, ottanut verinäytteitä sioista, uittanut kättä lehmien pyllyissä ja kaiken päätteeksi kirjaimellisesti saanut paskaa niskaan :D

Tulihan siellä rannallakin käytyä... 

Nyt viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet Viikissä hevossairaalassa. Koska en ymmärrä hevosista mitään, olen ajoittain tuntenut itseni aikamoiseksi pölkkypääksi. "Miten tän hevosen jalat saa nostettua kavioiden putsausta varten??" "Siis hä, pitääkö hevonen aina taluttaa vasemmalta puolelta?!" Kerran meinasin alkaa selittää hevosen pötsiäänistä, kunnes tajusin, että hevonen ei ole sama asia kuin lehmä... Kaikkea jännää olen kyllä päässyt todistamaan ja on kiva myös huomata, että itsevarmuus hevosten parissa kasvaa koko ajan. Vielä muutama viikko sitten en olisi uskaltanut ottaa verinäytettä hulluna riehuvasta varsasta tai mitata kuumetta villisti potkivalta tammalta...

Yritän muistaa pitää teidät ajan tasalla, ainakin kerrottavaa klinikkavuoden aikana varmasti riittää :)