Miksi, MIKSI ihmiset eivät ymmärrä päästää lemmikkinsä pois, kun aika koittaa? Miksi he yrittävät väkisin pitää eläimen hengissä, vaikka se tuskissaan hädin tuskin pystyy seisomaan? Miksi viimeistä päätöstä yritetään aina pitkittää viimeiseen asti, kunnes eläin on aivan lopussa kivusta ja sairaudesta?
Minun Mustini on ollut minulla jo 15 vuotta ja se on uskollisin ystäväni, jonka eteen teen kaikkeni.
Hienoa, jos todella rakastat koiraasi ja olet valmis tekemään kaikkesi sen hyvinvoinnin eteen, tee sille myös viimeinen palvelus ja päätä, milloin on aikaa päästä se pois. Asiaa ei kannata pitkittää. Jos koira on parantumattomasti sairas, sen ennuste on huono ja se on selvästi tuskissaan, aika on koittanut.
Haluan tietää tehneeni kaiken sen hyväksi.
Hetkinen, kenestä tässä olikaan kyse, sinusta vai koirastasi? Haluatko itsellesi hyvän mielen ja puhtaan omatunnon, koska sisimmissäsi tiedät, että se olisi pitänyt lopettaa jo ajat sitten? Jos haluat oikeasti tehdä kaikkesi, täytyy myös tunnistaa, milloin hoitoa ei kannata enää jatkaa. Joskus luopuminen on kaikkein paras ratkaisu, vaikka se itsestä tuntuisikin raskaalta.
En pysty tekemään sitä päätöstä.
Senkin itsekäs ihmiskuvatus! Lopeta hetkeksi itsesäälissä rypeminen ja ajattele ihan pikkuisen eläintäsi. Olet vuosikausia huolehtinut siitä, ruokkinut ja ulkoiluttanut sitä, osoittanut sille hellyyttä ja rakkautta, nyt kun se sitä eniten tarvitsee, omat tunteesi ovatkin etusijalla? Tälläkö tavalla haluat pettää ystäväsi luottamuksen?
Eikö varmasti ole mitään hoitoa, joka tehoaisi tähän?
Kuinka monta kertaa se pitää selittää? Jos ennuste on hyvin heikko, eläin huonossa kunnossa ja kivulias, voidaan hoitoa toki yrittää. Varmasti löytyy myös eläinlääkäri joka sen suostuu jopa tekemäänkin. Ja varmasti löytyy eläinlääkäri, joka tietää myös sen toisen hoitokeinon, joka ehkä jopa saattaisi tehotakin. Todennäköisyys sille on kuitenkin erittäin pieni ja siitä maksettava hinta äärimmäisen kallis. Eläimen kärsimykset pitkittyvät turhaan ja se joutuu pitkille ja rasittaville hoidoille alttiiksi.
Jos saan sille muutamankin kuukauden lisäaikaa, niin se on iso palvelus Mirrilleni.
Jos, huom jos hoito todellakin tehoaa, Mirrille saadaan tällä tavalla vähäsen lisäaikaa, mutta jos se oikeasti on kuolemansairas, ne kaksi kuukautta lisäelämää eivät ole lemmikillesi palvelus. Päinvastoin, se joutuu kitumaan vielä kaksi kuukautta enemmän sen sijaan että vihdoin ja viimein ymmärrät päästää sen pois.
Tämän päivän postaus on hiema synkemmästä aiheesta, mutta tähän törmää jatkuvasti eläinlääkärinä. Monet nuoret eläinlääkärin ammatista haaveilevat tuntuvat pelkäävän, etteivät pysty tekemään lopetuksia ja itsekin olen miettinyt, miten siitä selviän. Kuitenkin kun olen muutaman tapauksen nähnyt, jotka kaiken järjen vastaisesti yritettiin väkisin hoitaa ja pitää hengissä, olen iloinen, että on vielä ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä sen päätöksen ajoissa ja antaa eläimellensä viimeisen matkan kohti vihreämpiä laitumia ennen kuin tilanne etenee liian pitkälle.
Pitäkää huolta lemmikeistänne, myös silloin, kun sen aika on koittanut! Etenkin silloin se kaipaa rakkauttanne ja sen tärkeän päätöksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti