I'm back again!!

Tämäkin tyttö on palannut kesälomilta ja kaivanut bloginsa naftaliinista. Oon äärimmäisen pahoillani, että olette saaneet odottaa päivitystä näin pitkään :P

Kesälaitumilla

Saksan reissun jälkeen ei ole tapahtunut mitään kovin merkittävää. Olen paiskinut töitä hamaan loppuun asti, eli ihan koulun alkuun. Töitä en kuitenkaan voi täällä foorumilla kommentoida sen enempää, sanottakoon vain sen verran, että irtisanouduin edellisestä työpaikasta ja sain uuden jobin... :) Sen lisäksi lähinnä treenasin koiraa, kävin muutamissa kisoissa ja tietenkin relasin oikein kunnolla!

Loma (tai siis "loma") meni nopeasti, varsinkin viimeiset kuusi viikkoa siitä hujahtivat ihan huomaamatta. Kohta jo huomasin tilanneeni kaikki koulukirjatkin valmiiksi, vaikka kuinka neuvoin aloittavia ykkösluokkalaisia malttamaan mielensä ja olemaan ressaamatta turhia. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon! ;) Ja tajusin myös ostaneeni lähes koko kirjalistan, vaikka keväällä vielä uhosin, että otan vain ne kaksi tarpeellista. Ja edelleen saarnaan ykkösille, että älkää missään nimessä erehtykö tilaamaan kaikkia, ostakaa vain tarpeelliset ja lainatkaa muut kirjastosta tai vanhemmilta opiskelijoilta. Taidan olla toivoton kirjafriikki!

4,2 kiloa kivenkovaa tietoa!

Matokirja

Parasiittikirja on täynnä söpöjä otuksia ja herkullisia kuvia: 

Hey there! I'm mr. parasite!

Hungry for some spagetti? 

Lisäksi löysin saksasta kivan mikrobilsan kirjan, ihan kun mua muka kiinnostais joku mikrobilsa. Mut kirjahan piti vaan saada. muut saan sitten koulun alettua.

Jos joku ykkönen nyt sattuu lukemaan tätä, niin mainostan vielä kirja-arvostelua, jonka laadin joskus keväällä.

Maanantaina otin varaslähdön kouluun, sillä alkoi orientoiva viikko part II. Tällä kertaa hieman eri näkökulmasta, nimittäin tuutorina. Minulla ei ole mitään kokemusta tällaisesta, enkä ole ikinä vetänyt mitään ryhmää tai muuta vastaavaa. Hieman etukäteen jänskättikin, miten käy ja montako varsaa onnistun hukkaamaan matkan varrelle. Kovasti olimme suunnitelleet viikkoa etukäteen keväällä ja myös kesällä ystävämme netin välityksellä.

Ryhmäni osoittautui varsin mukavaksi, huolenaiheeni olivat olleet turhia. Osalla oli jo aikaisempia opintoja Viikissä, joten ei tarvinnut ihan pitää kädestä kiinni :D

Hieman lisäväriä viikkoon antoi vielä ikivanha - toisin sanoen kaksivuotias, soluttautujan perinne. Olimme ujuttaneet uusien ykkösten sekaan yhden vanhemman opiskelijan tekaistulla nimellä ja väärennetyillä taustatietoilla varustettuna. Halusimme näin luoda yhteisen puheenaiheen ja herättää vähän keskustelua ykkösten keskuudessa. Itselläni teki tosi tiukkaa pitää pokka, varsinkin, kun soluttautujamme kyseli ilmettäkään värähtämättä mitä hölmömpiä kysymyksiä ja oli ihan pihalla kaikesta. Jos ei ykkösillä ole ollut hauskaa, niin ainakin meillä oli sitä! Kyseessä oli vielä oma tuutorini vuoden takaa, mikä vielä vaikeutti pokan pitämistä.

Viikko oli hyvin antoisa ja kaikesta sähläämisestä huolimatta selvisimme mielestäni ihan hyvin. Tuutoroinnista sain arvokasta kokemusta ryhmän vetämisestä ja organisoimisesta. Myös itseluottamus taisi kasvaa hivenen siinä sivussa, nyt olisi kauhea into tehdä lisää tällaista. On kivaa olla mukana suunnittelemassa ja vaikuttamassa asioihin. Kun saa vastuuta, on niin helppoa tuntea itsensä tärkeäksi :) Suosittelen ehdottomasti tuutorihommia kaikille!

Loppuun vielä muutamia asioita, joita tuli esille viikon aikana:

• Olisi hyvä käydä itsekseen läpi koko viikko kohta kohdalta ja miettiä jo valmiiksi, milloin tavataan missäkin, jotta on helpompi informoida porukkaa ajoissa. 

• Selkeät muistiinpanot, mitä aikoo kertoa ja kysyä ryhmältä ensitapaamisen yhteydessä helpottaa kummasti. Viisi minuuttia aikaisemmin paperilapulle sutaistut ranskalaiset viivat eivät ole selkeitä muistiinpanoja. 

• Maanantain jälkeen en tainnut kertaakaan tavata koko ryhmää kerralla, esim. sairaalakierroksella liikuttiin suuremmassa porukassa, osa ryhmäläisistä jätti jotain ohjelmaa väliin tai tuli oma-aloitteisesti paikalle. Tämä hieman vaikeutti ryhmän tiedottamista, olisin halunnut esimerkiksi iltaohjelmista kertoa joka päivä ryhmälle ja selittää, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Onneksi on puhelimet keksitty, puhelinlaskuni taisi nousta tämän viikon aikana noin kuusinkertaiseksi :) Olisi ehkä ollut hyvä sopia ainakin joku päivä selkeästi treffit vain oman ryhmän kanssa aamulla. Olisi myös ollut kiva kuulla vähän, miten viikko on mennyt ja mitkä ovat tunnelmat tällä hetkellä...

• Heti ensimmäisellä tapaamisella täytyy varmistaa, että kaikki ovat tallentaneet tuutorinsa puhelinnumeron! Tämä voi tulla todella tarpeeseen, kun vastaleivotut Helsinkiläiset hortoilevat yksinään suuressa maailmassa, niin kuin eräs nimeltämainitsematon tyyppi teki viime vuonna :D

• Bussiaikataulut. Onneksi olin älynnyt katsoa tarkasti valmiiksi kaikki reitit, jotka viikon aikana tulisimme kulkemaan. Olin myös tulostanut aikataulut, jotta ei tarvitsisi arpoa illalla, miten mahdan päästä kotiin. On tässä vuoden aikana jotain sentään tullut opittua. Aikaisemmin lampsin lähimmälle bussipysäkille ja kirosin, kun jouduin odottamaan seuraavaa bussia puoli tuntia pakkasessa. Tai parhaimmassa tapauksessa kyselin kaikki kaverit läpi nettipuhelimen toivossa. Päästessäni lopulta bussipysäkille asti olin yleensä autuaasti unohtanut bussini numeron, jonka kaveri oli kohteliaasti selvittänyt. 

• Sosiaalinen puoli on myös hankalampi kuin mitä kuvittelin. Kauhean helposti kerääntyimme omaksi tuutoriporukaksi jutellen niitä näitä, kun olisi ollut tarkoitus tutustua uusiin opiskelijoihin. On tosi vaikeaa olla menemättä tuttuun porukkaan, varsinkin kun ei ole nähnyt kavereita koko kesänä. Hyvä idea olisi ollut järjestää ainoastaan tuutorien kesken jotkut illanistujaiset ennen orientoivan alkua, jotta voidaan vaihtaa kuulumisia ja jutella omat asiat pois alta. 

Huomenna ois tarkoitus vielä käydä avajaisissa, sen jälkeen päästään vihdoin taas asiaan! Näkemisiin siis!