Nautojen ja hevosten ruokinta on vielä aika selvää ja yksioikoista. Eläin tarvitsee noin ja noin paljon tätä ainetta ja noin paljon toista ainetta, lisäksi se tarvitsee sitä, tätä ja tuota. Jos eläin painaa X kg ja tuottaa Y litraa maitoa tms. niin päästään jo hyvin pitkälle ruokinnan suunnittelussa. Tuotantoeläinten ja hevosten kanssa ei myöskään pyöri samanlaista bisnestä kuin kissojen ja koirien ruuissa.
Tänään puhuttiin kuitenkin kuusi tuntia kissojen ja koirien ruokinnasta ja voi luoja, sanon minä. Eilen käsiteltiin ylipäätään lemmikkien ruokinnallisia tarpeita ja vaatimuksia. So far so good. Aamulla sitten puhuttiin raakaruokinnasta. Kissahan tunnetusti on lihansyöjä ja koira myös, vaikka koira pystyy tarvittaessa käyttämään hiilihydraatteja ravintonaan.
Se niistäkin koiranruuista. Tässä täytyy kohta oikeasti ruveta elintapabarffaajaksi. Tietääpähän, mitä koirallensa syöttää. En muuten tiennyt, että jenkkiläinen liha on niin pahasti kontaminoitua, että ihmistenkään ei pitäisi syödä sitä, siis huh. Ja minä syötin koiralleni pentuna amerikkalaista "huippu"ruokamerkkiä o.O
Jotenkin tämän päiväisen jälkeen meni kyllä pahasti usko noihin koiranappuloihin, vaikka ne niin kovasti aina väittää, että eläinlääkäreiden suosittelema ja yhteistyössä kehitelty eläinlääkäreiden kanssa. Totuus on vaan se, että eläinlääkäreitäkin on laidasta laitaan, toinen tyrmistyy täysin, kun kuuleekin sanan barf, toinen taas tuomitsee teolliset ruuat alimpaan helvettiin. Huh, yritä siinä löytää koirallesi se oikea vaihtoehto...
Tiedon tuskaa... Lemmikkien ruuasta on tullut hirveetä bisnestä, jossa kysymys on vain ja ainoastaan rahasta. Hankitaan halvat raaka-aineet ja markkinoidaan niitä mahdollisimman agressiivisesti. Ihmiset menevät halpaan, sillä täytyyhän eläinkaupasta ostettu 80 euron ruuan olla ainakin sata kertaa laadukkaampi kuin mikään muu. Joopa joo.
Mutta ehkä lopetan paasaamisen nyt tähän. Yksi syy hieman sarkastiseen sävyyn saattaa olla se, että tulin juuri hakutreeneistä likomärkänä, viluisena ja nälkäisenä. Sade pääsi vähän yllättämään ja olin tietenkin jättänyt sadevaatteet kotiin. Siinä sitten rämmin kaksi tuntia metsässä ja makoilin likomärässä maassa vielä märemmän verkon alla kaatosateen ropistellessa verkon reijistä sisään. Kaupassakin hieman katsoivat pitään, kun marssin sisään ihoon asti märkänä, sormet kohmeessa, kylmästä vapisten, yltäpäältä mullan ja sammaleen peitossa, päällä kaiken komistuksena likainen, haiseva, kuolainen treeniliivi. Jotkut vielä sanovat tätä harrastukseksi :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti