Missä kulkee kovan koulutuksen ja pahoinpitelyn raja? Vai olenko pehmo, kun en kestä katsella toisen koulutustapoja? Olenko nössö, kun en uskalla puuttua asiaan vai omistanko liikaa itsesuojeluvaistoa?? En haluaisi jatkuvasti olla todistamassa tällaista, en kohta kestä enää!!
Treenaan koirani kanssa säännöllisesti yhteisporukassa, mutta tuntuu yhä kurjemmalta mennä treeneihin. Koirani vuoksi olen käynyt siellä, sillä se nauttii treenaamisesta ja aivotoiminnasta. Joka kerta joudun kuitenkin katselemaan, miten eräs toinen ryhmän jäsenistä kohtelee omaa koiraansa. En ole uskaltanut puuttua asiaan, olenko ihan raukka? Tullessani tänään kotiin treeneistä päässä vaan vilisi itsesyytöksiä. Opiskelen saakeli eläinlääkäriksi, minun pitäisi olla eläinten hyvinvoinnin asiantuntija! Minun pitäsi puuttua asiaan, jos näen epäkohtia eläinten kohtelussa, eikä raukkamaisesti katsoa poispäin!
Toisaalta tiedän, että kyseinen tapaus on suhteellisen kovapäinen, tähän asti ei ole näyttänyt siltä että se olisi mennyt rikki, mutta silti... Onko esimerkiksi oikein antaa koiralle pallo, työntää sormet suuhun ja sen jälkeen lyödä koiraa hihnalla, kun se vahingossa puraisee sormeen? Tai millainen palkka se muka on olevinaan, että leikkii koiran kanssa vetolelulla ja huutaa sille sitten naama punaisena, jos se hetkeksi irrottaa otteensa? Ei myöskään tulisi ihan heti mieleen talloa tarkoituksella koiran tassuja, jos se istuu hieman vinoon sivulla. Tuollaista se on jatkuvasti, joka treeneissä. Lyömistä, potkimista, huutamista ja kiroilemista. Joskus kymmenen vuotta sitten koiria ehkä vielä koulutettiin tuolla tavalla, mutta tietääkseni on jo ajat sitten luovuttu moisista koulutusmenetelmistä. Muistaakseni on huomattu, että positiivisella vahvistamisella pääsee huomattavasti parempiin tuloksiin.
Aaah, en tiedä kauan jaksan vielä tuota menoa...
Ja kiitos kun jaksoitte lukea loppuun asti. Ehkä teistä vielä tulee parempia eläinlääkäreitä kuin minusta. Ehkä te puututte epäkohtiin hanakasti, kun toiset sulkee silmänsä niiltä...
Itse en ymmärrä täysin tuota positiivari meininkiä, toimii tietysti toisilla koirilla, mutta mutta.. Itse käytän toki positiivista vahvistamista paljon, mutta käytän myös fyysisiä pakotteita kuten keholla paineistamista, saatan nyppästä hihnasta yms. Koirani on kuitenkin luonteeltaan kovan puoleinen, pehmeät koirat on asia erikseen. Sellaista en edes halua.
VastaaPoistaMutta kysymykseni olisikin käytkö ohjatuissa treeneissä? kuulostaa kummalliselta, että tuollaista käytöstä saisi harrastaa ryhmän kouluttajan nähden..? Minkä rotuinen koira kyseessä?
En tiedä, olisiko puuttumisestasi mitään hyötyä. Toisaalta saattaisi olla, ehkä se avaisi tämän ohjaajan silmät. Tässä tapauksessa sinun pitäisi pystyä perustelemaan puuttumisesi. Esimerkiksi pallon pitäminen, tietääkö koira mitä siltä vaadit? yms.. Tsemppiä treeneihin, urpojen takia ei kannata luovuttaa! :)
Ymmärrän pointtisi, itsekään en ole mikään idealistinen positiivisuuskouluttaja ja munkin otteet voi näyttää jonkun mielestä pahoilta, mutta käytän niitä vain, jos koira oikeasti tekee jotain kiellettyä. Jossain tilanteissa se voi olla koiralle parempikin. Esim. autojen paimentamista en todellakaan siedä, silloin se on kyllä niska-persote, se on vaan sellainen asia, jonka kanssa ei voi pelleillä ja koiran pitää ymmärtää se kerralla.
VastaaPoistaTreeneissä se on kuitenkin mielestäni aika eri asia ja edelleen fyysiset pakotteet ja varsinainen kurittaminen on mun mielestä aivan eri asia. Ja vielä pahempi on, jos koiraa kohtelee epäreilusti, niin kuin tuossa pallojutussa. Se, miten niitä pakotteita käyttää, on se pointti. Esim. seuraamisen opettelu hihnassa voi olla ok, jos esim. yrittää saada koiran kävelemään suorassa tai olla edistymättä. Mutta jos rupeaa lyömään koiraa hihnassa joka kerta, kun se tekee väärin, se ei oo enää oikeutettua.
Mut kysymykseesi, me treenataan periaatteessa ohjatuissa treeneissä seuran nimissä, mutta ohjaaja on ko. ihmisen avokki. Se on yrittänyt puuttua asiaan ja kysynyt, ootko ihan varma, että koira tietää mitä haluat, mutta aika kuuroille korville menee... Tiedän, että muitakin ryhmän jäseniä vaivaa sen ohjaajan käytös koiraansa kohtaan, koska kyseessä on paljon enemmän, kun vaan pakotteet.
Kyseessä on saksanpaimenkoira, tiedän, että niitä koulutettiin ennen kovalla linjalla, mutta silti en hyväksy tuollaista, se ei musta oo mikään perustelu se, että niitä vaan kuuluu kouluttaa niin, kuten jotkut sakemanni-ihmiset väittää... Toki koiraa saa ja pitääkin komentaa ja tarpeen tullessa ojentaa, jos se possuilee, mutta lyömiset ja potkimiset menee jo turhan pitkälle, varsinkin kun tilanne on koiralle niin epäreilu. Ja tuo ohjaaja tekee sitä tosi usein niin, että koiralla ei ole aavistustakaan, mistä on kyse. Jotain voi kertoa se, että se teki alussa kolme superhyvää pistoa, ihan kisanomaiset. Vikalla se irtosi viisi metriä ja pystähtyi...
Juu nuo ei kyllä kuulosta mukavilta.. En itsekään haluaisi tuollaista olla todistamassa. Toisaalta PK-ihmisiä paljon nähneenä, minulla saattaa olla oma koulutusnäkemys hieman muuttunut.
VastaaPoistaOlin apuohjaajana arkitottis kurssilla, johon osallistujista 70% oli sakemanni-ihmisiä.. Olisin toivonut, ettei niillä ihmisillä niitä koiria olisi ollut.. Pff. YKsi 2-vuotias uros oli niin paha remmirähisijä, ettei se aluksi voinut treenata ryhmässä, vaan sille pyydettiin oma ohjaaja ja se koira sai aika kovia otteita, koska ilmeni sen olevan kova ja melko luupää. Kurssilla oli myös vuotias narttusaku, joka saatiin positiivisemmilla keinoilla paremmaksi. Toisaalta omistaja oli niin hidas reagoimaan ja lukemaan koiraansa, että toivottavasti eivät ota takapakkia..
Mulla on itsellä kohta 4-vuotias kova sakunarttu, haastavin koirani ikinä. Ja vaikka enemmän kuin muutaman kerran on "hieman" ollu pinna tiukilla, mä en käyttäisi missään nimessä tuollaisia Daniellen kuvaamia pakotteita. Kovankin koiran kanssa lujalla määrätietoisuudella pääsee NIIIIN paljon pidemmälle kuin sillä että omistaja on koiran silmissä niin arvaamaton että koira tottelee kyllä, mutta luottamus on ihan nolla.Ja kyllä, meilläkin käytetään pakoitteita: lyhyttä terävää hallittua nykäisyä remmissä ja lisäksi kädellä tai polvella "tönäisen" kevyesti että saan koiran täyden huomion/perseilyn loppumaan. Kolinapurkki oli käytössä murkkuikäisenä, nyt se kerää pölyä tossa hyllyssä. Pakoitteilla pitäisi aina olla tavoite: Millä mä nyt JA pitkällä tähtäimellä pyrin tällä pakotteella? Koiralle pitää olla johtaja joo, mutta turvallinen johtaja. Mulla on tuttavapiirissä ollut ihan liian monta väärin ymmärrettyjä bullmastiffeja ja rotikoita, joiden omistajat on käsittäneet että "kova koiraa kohtaan" tarkoittaa sitä että ollaan helvetin aggressiivisia ja epäreiluja koiraa kohtaan jatkuvasti..Tän nykyisen sakun kanssa on oppinut tosi hyvin sen, että mun oma aggressio nostaa myös ton koiran aggressiota. Ei mua kohtaan, mutta sellaista levotonta mielen muutosta vaikka se hetkellisesti tottelisikin päätöntä ärjymistä. Me harrastettiin/harrastetaan sitä että me molemmat rauhotutaan :D Pysähdyttiin ja molemmat laski kymmeneen :D Jos koiralta jotain vaatii, se tulee vaatia selkeästi. Ja jos vaatii selkeästi ja reilusti, silloin voi ja pitääkin vaatia tottelemista.
VastaaPoistaNo juuri näin, oon aika samoilla linjoilla sun kanssa. En tosiaan tuomitse pakoitteita mitenkään periaatteesta, välillä ne ovat jopa toimivampia kuin positiivarikoulutus. Ajattelen niinkin, että tietyssä tilanteessa on jopa oikeudenmukaisempaa koiraa kohti sanoa sille suoraan, että tuo ei hei muuten käy noin, kuin se, että yrittää vaan välttää sanoa puhkahtamasta koiralle mitään...
VastaaPoistaTärkeintä kovankin koiran kanssa on juurikin tuo määrätietoisuus ja johdonmukaisuus. Voin ihan suoraan myöntää, että ainakaan viimeksimainittu ei aina toteudu kyllä minulla ja sitten ihmettelen, miksi koira ei edelleenkään osaa kulkea hihnassa kiskomatta tai miksi se taas yrittää väkisin änkeä auton takakontista ilman lupaa tms :P
Ja tuo mitä sanoit agressiivisuudesta on ihan totta, olen sen itsekin huomannut. Vanhempi koira oli tosi paha rähisemään muille uroksille, kokeilin sen kanssa hieman kaikkia keinoja ja mikään ei tuntunut toimivan. Pahinta ehkä oli, kun lopulta menetin itse hermot ja kokeilin kovempia keinoja, joka kerta rähinä vaan pahentui. Siitä sitten kantapään kautta opin, että ikinä, milloinkaan ei pidä itse alentua sellaiseen. Nykyinen koirani alkaa rähistä muille koirille vain, jos se kokee ne uhkana, käytännössä silloin, kun pidän sitä kauhean lyhyessä hihnassa esim. kapealla polulla tai jos olen jostain syystä kovin kiukkuinen. Jännä, miten ne vaan huomaa tuollaiset...
Saattaa tietysti olla niinkin, että otteet näyttävät ulkopuolisen silmin kovemmilta, kuin mitä ohjaaja/ koira kokee ne, en tiedä. Miltähän minun otteet näyttää ulkopuolisen silmin, jos nyppäsen sitä niskavilloista, jos se on tehnyt jotain kiellettyä? Eikä koira toisaalta ymmärrä puhettakaan, jos kutsuu koiraansa v*tun h*moksi samalla äänenpainolla kuin sanoisi hyvä moppe, se ainakin minuun korvaan kalahtaa tosi pahalle, mutta koira tuskin tajuaa eroa...