On omituista, kun on niin tottunut heräämään aikaisin joka päivä kouluun ja koko ajan pitäisi tehdä kauheasti kouluhommia. Yhtäkkiä ei ole mitään pakollista, ei tenttiä tulossa, ei oppimispäiväkirjaa, ei labratyöselostusta, ei mikroskopointeja, ei yhtään mitään. Kaikki kaveritkin ovat jossain, monet ovat menneet kotinurkilleen. On ihan tyhjää vaan.
Kaikkialta hehkutetaan kesäää ja lomaa, hyvää kesää sulle ja nauttikaa lomasta, rentoutukaa lomalla... Minussa on varmaan jotain vikaa, kun en koe tätä yhtään rentouttavana. Mua ressaa tämä tekemättömyys. Kaipaisin toimintaa, äksöniä, vähän haastetta. Edes työ ei tyydytä tuota kaipuuta, kun se on niin aivotonta puuhaa...
Minua on ennenkin sanottu työnarkomaaniksi ja tunnustaudun nyt lisäksi koulunarkomaaniksi. Minulla on kauhean ikävä koulua. Loma on vasta alkanut ja se jatkuu vasta syyskuussa. I might have a little problem over here! :(
Ensi viikonloppuna on kuitenkin jotain, mitä olen odottanut jo kauan. Olen jo kuukausitolkulla treenannut tätä varten ja kuluttanut tuntikausia kentällä hien, kuolan, hiekan, lihapullan ja välillä jopa veren peitossa. Usein eteneminen on ollut kuin suossa kävelisi, mutta pikkuhiljaa vähin askelin on edistystä alkanut näkyä ja vihdoin alan olla valmis. Nimittäin
Tokon joukkue-SM -kisat!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti