Myyjän unelma: lapsettomat ruokakaupat?

Huh, olipa taas työpäivä! :P

Tällä kertaa olin siis jälleen kaupassa ja pakko todeta, että tiedän taas miksi joskus päätin, ettei minusta ikinä tule myyjää... Se olisi ihan kiva homma muuten, jos ei olisi niitä pirun asiakkaita. Ne vaan tekevät asioista välillä niin vaikeita.

Tänään vedin kunnolla herneet nenään kolmen vanhemmat-lapsi yhdistelmän kanssa. Siis voi luoja, kun ihmiset eivät vaan osaa kasvattaa lapsiaan! Pistää niin vihaksi, vaikka samalla käy sääliksi niitä lapsia.

Ensimmäisen lapsi huusi kurkku suorana, kun äiti otti siltä suklaalevyn pois, jotta voisin skannata sen. Isi sitten otti lapsukaisen syliin ja hyssytteli ja leperteli sille typeriä. Toinen äijä myös otti lapselta suklaalevyn pois anteeksipyydellen, sitten kun lapsonen alkoi huutaa naama punaisena, antoi sen äkkiä takaisin ja hymyili jälleen lammasmaisesti pikkuiselle. Siis ihan aikuisten oikeesti! Jos tollainen kolmevuotias saa pompotella vanhempiaan miten lystää, mitä ihmettä tapahtuu sitten murrosiässä?! Ja millainen tyranni siitä tuleekaan aikuisena? En yhtään ihmettele, että kouluissa on lisääntynyt viime aikoina räjähdysmäisesti kaiken maailman ongelmalapset ja kurinpito-ongelmat... Puhumattakaan päivittäin lehdissä uutisoiduista ryöstöistä, raiskauksista ja murhista. Ei ole ihme tämä tällainen yhtään...

Ja sitten ne äidit, jotka kuvittelevat, että itkevä lapsi kuolee nälkään kahden minuutin sisällä, ellei saa ruokaa ihanhetivälittömästi. Äidin pikkukullannuppumussukka ei voi odottaa, että tavarat on maksettu ja pakattu, ja syödä sitten kassan jälkeen, niin kuin normaalit ihmiset tekevät. Ei, kyllä murukultavaltteripetterin täytyy saada se heti. Sitten ne tulee kassalle ja ojentaa minulle kuolaisen, räkäisen jäätelöpaperin silput sekä rytistyneen ja vielä kuolaisemman, räkäisemmän trippimehun. Olettavat vielä, että iloisesti hymyillen otan jämät vastaan ja skannaan ne aurinkoinen hymy huulillani. Murr!!! Siis oikeesti ihmiset, jotain järkeä! Vai aiotteko opettaa lapsillenne, ettei tavaroita tarvitse maksaa? Että niitä voidaan repiä hyllystä ja pistää suuhun miten lystää?

Olen muuten jo useammin kuin kerran löytänyt hyllystä puoliksi syödyn suklaalevyn, kerran löysin puolityhjän appelsiinimehun lavojen välistä ja avatut karkkipussit ovat lähes arkipäivää. Aina asialla eivät edes ole pikkulapset, välillä hommissa ovat olleet juuri ne murrosikäiset, joille ei ole asetettu minkään valtakunnan rajoja silloin pienenä...

Kaamein tapaus oli loppuillasta se yksi pikkutyttö, joka huusi kuin sireeni koko sen ajan, kun arvoisa perhe oli ostoksilla. En tiedä, mikä sitä riivas, mutta se siis ihan oikeasti huusi niin kovaa, että koko kauppa raikui. En ymmärrä, miten pienestä ihmisestä edes voi lähteä niin kova ääni, jouduin huutamaan kaikille muille asiakkaille, jotta nämä olisivat ymmärtäneet yhtään mitään. Sit se huusi vielä ihan taukoamatta, ihan kuin ei olisi hengittänyt ollenkaan. Vanhemmat vähän iloisesti hymyillen hyssyttelivät jotain ja antoivat sitten periksi. Yrittivät vielä antaa sille suklaatakin, vielä palkata moisesta käytöksestä ;( En millään muotoa kannata väkivaltaa missään muodossa, mutta välillä tuntuu, että vanha kunnon selkäsauna on oikeastaan aika hyvä keksintö...