Ensivaikutelmat pieneläinklinikalta

On pakko, kerrassaan pakko tulla tänne päivittää blogia. Koin tänään jotain aivan mahtavaa, joka vaan vahvisti ennestään käsitystä, että olen aivan täsmälleen oikealla alalla!!

Kävin viime viikolla työhaastattelussa eräällä pieneläinkliniikalla, jotka tarvitsevat pieneläinhoitajaa syksyksi. Siinä sitten oli vähän puhetta, että jospa tulisin vähän tutustumaan joku päivä toimintaan. Siispä olin siellä tänään.

Mun on vaikea hillitä innostustani, ilmiliekeissä on aivan liian laimeasti sanottu. Olen niin tohkeissani!! Mulle näytettiin ihan kaikki, sain tehdäkin aika paljon ja kaikki neuvottiin tarkasti alusta pitäen. Ensin tietysti esiteltiin paikat, on muuten hienot oltavat, isot ja valoisat tilat sekä monipuoliset ja modernit laitteistot.

Ensin minulle näytettiin, miten potilaita otetaan vastaan ja kirjataan heidän tietonsa, sen jälkeen opin laskuttamaan ja kotiuttamaan potilaita. Sitten sain olla avustamassa verinäytteen ottamisessa eli käytännössä pidin koiraa kiinni :) ja ottaa näytteistä veriarvot laboratoriossa. Sitten piti vielä kirjata kaikki arvot tietokoneelle.

Myöhemmin sain olla mukana, kun kissasta otettiin röntgenkuvia ja loppuillasta sain ihan itse ottaa yhdestä koirasta kuvat!

Muutamaan otteeseen piti nesteyttää potilaita, annoin suosiolla kokeneemman hoitaa pistäminen. Sain kuitenkin vaihtaa tippapullot kisulle itse, sehän ei muuta tarvi kuin irrottaa letku kanyystä ja laittaa siihen uusi pullo letkuineen :) Tietysti täytyy tarkistaa, ettei mene ilmaa eläimeen...

Tosi mahtava kokemus oli myös kissan leikkaus, jossa olin avustamassa. Käytännössä en paljon muuta tehnyt, kun seisoin vierellä ja tarkkailin sen elintoimintoja ja happimaskia. Kisulia ei saatu intuboitua, joten piti käyttää ihan vaan maskia. Jos joku ei tiedä, niin intubointi tarkoittaa siis sitä, että eläimen henkitorveen laitetaan letku, jonka kautta eläin saa ilmaa ja yleensä myös anesteettiä eli nukutusainetta. Normaalisti eläimet intuboidaan aina, kun ne nukutetaan.

Intuboitu kissa

Meidän kissa näytti kuitenkin maskineen suunnilleen tältä:

Kissa happinaamarilla

Täytyy muuten huomauttaa tähän väliin, että tuolla ei käytetä teräksisiä leikkauspöytiä. Teräksessä on nimittäin se vika, että se johtaa erinomaisesti lämpöä, joten varsinkin pitkissä leikkauksissa eläin menettää paljon lämpöä ja vaarana voi olla hypotermia. Tämä on vaarallista erityisesti vielä anestesiassa, kun eläimen elintoiminnot ovat muutenkin alhaalla. Tuolla käytetään siis ihan patjaa ja sellaisia erityisiä alustoja, jotka eivät johda lämpöä pois eläimestä. Ihan tällainen sivuhuomautus, tuli mieleen tuosta kissakuvasta :)

Raatoja olen kyllä leikannut paljonkin ja nähnyt sisäelimiä paljonkin, mutta tuo elävä eläin oli silti aivan omaa luokkaansa. Esimerkiksi vatsapaita, ohutsuoli ja suoliliepeet ovat aivan eri näköisiä elävällä, ne ovat kauniin vaaleanpunaiset ja jossain kohdissa näkyy jopa suonten sykkeen! Eläinlääkärin tonkiessa sisäelimiä totesin hyvin tietäväisenä, että kas, tuossahan on kaunis maksa. Eläinlääkäri totesi sitten siihen hieman huvittuneena, että kato kun se on perna, maksa on tuolla aivan toisessa nurkassa. Olin vaan, että ai jaa, hups... :) Joku on taas ollut tarkkana anatomian tunnilla :D

Myös tuohon vähän surullisempaan puoleen, eläinten lopetuksiin täytyy varmaan tässä lähitulevaisuudessa tottua. On aina ikävää, kun nuori eläin joudutaan lopettamaan :(

Hyvin tärkeä osa on tietysti myös välinehuolto. Leikkauksessa käytetyt välineet täytyy sterilisoida hyvin tarkkaan ja siihen on ihan omat laitteensa. Minut perehdytettiin tarkasti, miten se kuuluu tehdä ja opinkin sen mielestäni aika hyvin.

En olisi millään malttanut lähteä kotiin ja muutaman tunnin tutustumiskäynnistä venähti kunnon 10 tunnin työpäivä. Lisäksi olin ottanut aivan liian vähän evästä, koska kotona oli jääkaappi typötyhjä, mutta mitäpä siinä, kukapa nyt ei yhdellä sämpylällä ja kahdella myslipatukalla päivän verran selviäisi ;)

Lähtiessäni vihdoin kotiin, minua koko päivän opastanut eläintenhoitaja sanoi, että aikoo ilmoittaa pomolle, että minusta tulee hyvä. :D Voitte vain kuvitella, miten paljon se lämmitti mieltä! Hymyilin suu korvissa koko kotimatkan...  :D

Pöllin nyt taas vaihteeksi kuvat netistä, toivotaan, ettei tule sanomista :P Pahoittelut, ettei ole omia kuvia, ei sattunut kameraa mukaan, eikä muutenkaan potilaista saa ottaa kuvia...