Tympii. Kyllästyttää. Vituttaa. Täydellinen motivaationpula.
Kyse on siis työpaikastani. Teen kesätöitä kaupassa, joka on sinänsä mukava työpaikka, parempi palkka kuin kilpailijoilla, mukava porukka ja saa tehdä kaikkea, ainakin periaatteessa. Käytännössä kökötän aamusta iltaan kassalla, joka nyt olisi ehkä vielä siedettävää muuten, mutta meikäläinen on ollut firman palveluksessa jo pian kolme vuotta ja lisäksi ainiaasti vaivaavat rasitusvammat eivät auta asiaa kauheasti... Tosiaan, olen ollut kolme vuotta töissä firmassa ja vaihdoin vähän aikaa sitten myymälää. Tuolla sitten minua kohdellaan kuin aloitteljaa, vaikka olen sanonut useammankin kerran miten asiat on. Eihän siinä mitään, kyllähän kokeneen nyt erottaa, kun pääsee hommiin, mutta propleema vähän on siinä, että mun ei anneta oikein tehdä mitään vastuullista hommaa. Koko ajan ollaan komentamassa ja kyttäämässä. Mitään en osaa tehdä oikein, ihan sama mitä teen, aina menee väärin päin. Sitten kun kerrankin teen jotain oikein huolella, niin valitetaan, että olen liian hidas, pitäisi päästä joskus kotiinkin...
On se muuten kumma, miten asiat saavat aivan eri merkityksen tässä ajan saatteessa. Varsinkin nyt kevään viimeisellä kurssilla, kun puhuttiin eläinten hyvinvoinnista, alkoi tuntua siltä, että maailmassa on ehkä tärkeämpiäkin asioita kuin se, onko joku mehupurkki täysin suorassa hyllyssä vai onko kassan lattialista kiiltävän puhdas... Päivystykset varsojen kanssa hevossairaalassa on vielä vähän vahvistanut tätä näkemystä. Kun istuu koko illan verenmyrkytyksestä kärsivästä, kolmen päivän ikäisestä pikkuvarsasta, sillä on oikeasti merkitystä, miten päin sen varsan asettaa ja onko tippapullot täynnä ja kanyyli siellä missä kuuluukin, sillä kyse on pienen hevosen elämästä. Kaupan hyllyllä sillä ei ole mitään väliä, jos purkki on vähän vinossa tai pahvi vähän repeytynyt, sillä ei vaan ole mitään merkitystä!
Hygieniallakin on ihan eri merkitys esimerkiksi leikkaussalissa, missä oikeasti pitää olla steriiliä, muuten eläimelle voi tulla hengenvaarallinen infektio ja kyse voi olla jopa satojentuhansien eurojen menetyksestä, jos kyseessä on vaikkapa hyvä ravihevonen. Puhumattakaan eläimen kärsimyksistä. Siellä sillä on oikeasti jotain väliä, mitä tekee. Kaupassa se on ihan yksi ja hailee, jos jossain nyt sattuu olemaan paskapläntti. Tottakai myymälän tulee olla siisti ja asiakasystävällinen, mutta on vaan liioiteltua vetää siitä hirveät herneet nenään, ei siihen kukaan kuole. Mulle asioilla ei vaan enää ole sitä samaa merkitystä kuin ennen, oikeasti mua ei enää kiinnosta pätkääkään. Teen hommat kuten kuuluukin, se nyt on selvää, ja kun jotain teen, niin pyrin tekemään sen kunnolla ja ripeästi, ja tiedän että olen hyvä tuolla töissä. Olen mielestäni parempi ja nopeampi kuin moni muu, ihan objektiivisestikin tarkasteltuna. Silti mikään ei koskaan tunnu riittävän ja jotkut pikkujutut tuntuvat olevan vastaaville elintärkeitä. Ja se alkaa todella tympimään...
Puhumattakaan niistä asiakkaista. Päivä on täydellisen pilalla, jos pitää ostaa sinisen maidon tilalle vaaleansinistä, itkupotkuraivarit on lähellä, jos niitä pieniä, pyöreitä, rapeita keksejä ei saa nythetivälittömästi ja hengenmenetys uhkaa hetimmiten, jos nauta-sikajauhelihaa ei tänään olekaan hyllyssä. Hyvä ihmiset, jossain muualla taistellaan ihan oikeasti elämästä ja kuolemasta! Koittakaa suhteuttaa asiat jotenkin järkevällä tavalla, ei tehdä kärpäsestä härkästä tyhjän takia.
Joillakin asioilla on oikeasti merkitystä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti