Varoitus: Lopussa härskiä kuvamateriaalia!
Olen usein pohtinut, mitähän ulkopuoliset ajattelee meidän pöytäkeskusteluista ja bussihöpinöistä. Vai miten härskiltä kuulostaa nämä jutut, jos ei tiedä mun opiskelualaa?
- ... ja sit näkyi sen suolet ja vatsapaita, se oli ihan uskomattoman kaunista!
- Kun mulla oli käsi sen kohdussa, ni tunsin jotain...
- Sitte se otti ison puukon ja leikkas siltä pään irti, oltiin ihan innosta soikeena!
- Joo, mä taas piikitin itteeni...
- Työnsin käden syvälle sen emättimeen.
- Yritimme asetella sen suolia pöydälle, mutta se oli hieman hankalaa.
- Oli muuten helpotus, kun vihdoin tapoin sen!
- Pöydälle levitetyt aivot oli ehkä hienointa ikinä!
Nyt jos keskusrikospoliisi sattus eksyy mun sivuille, ni vois tulla mukavia pieniä väärinkäsityksiä. No, jos luette iltalehdestä, että Vantaalla on pidätetty vaarallinen paloittelumurhaaja, niin tiedätte kuka oli asialla :P
Oon kyllä huomannut, että mulla saattaa olla vähän vääristynyt käsitys siitä, mikä on kaunista ja siistiä, mut kun näitä kattelee näin irrotettuna kontekstista, niin välillä kauhistun itekin moisesta barbaarisuudesta :) Mutta ihan oikeasti aivot on tosi upea rakenne ja elävällä eläimellä suolisto ja vatsapaita on ihan käsittämätön kaunis! :D
| Lampaan aivot täältä |
Jotenkin ei uskois, että vielä pari vuotta sitten en erikoisemmin pitänyt verestä, mulla oli piikkikammo ja meinasin pyörtyä nuorempana, kun meidän kissa leikattiin! Lisäksi oon joskus pyörtynyt sairaalaankin, kun vierailimme koulun kanssa kirurgialla ja dialyysiosastolla :) Pitkään ajattelin, ettei musta ikinä voi tulla mitään lääketieteeseen liittyvää, luulin, ettei tuollaisesta voi päästä yli.
Toisin kävi. Vertakin olen käynyt luovuttamassa kaksi kertaa ja kauhesti tahtoisin joskus ottaa ittestäni verinäytteen tai laittaa tiputus itelleni :)
Mutta näin härskein tunnelmin tänään. Huomaa, että mulla oli tentti aamulla, kun ajatuksenjuoksuni on taas kieroutunut tuhannen solmulle.
Näkemisiin ja ensi kertaan.
heippa, laitoin mun blogissa sulle haasteen, jos et ole sitä vielä saannut :)
VastaaPoistaHelpottavaa lukea piikkikammosta toipumisesta! Itse olen joutunut siedättämään itseäni pikkuhiljaa ensin ajattelemalla asiaa, myöhemmin katsomalla pistokuvia ja -videoita. Nyt minulta voi jo mitata hemoglobiinin, mutta laskimonäytteet ovat vielä aivan liikaa.
VastaaPoistaOsaisitko jakaa joitain siedätysvinkkejä?
Hmm, no mä en tiedä onko mun tapa kovin suotava kenellekään :) Mä noudatan vähän raakaa menetelmää... En siis oo vieläkään päässy siitä yli, edelleen tekee pahaa esim. verinäytteen otto ja verenluovutuskin, mutta ei enää tunnu niin pahalta kuin ennen...
VastaaPoistaMä vaan menin kavereiden mukana luovuttaa verta ja tuli ihan älyttömän hyvä fiilis, kun olin ylittänyt itseni, enkä edes pyörtynyt. Sittemmin on ollut pakko päästä uudelleen.
Nyt saatiin koulusta neuloja (koirien) verinäytteen ottoa varten. Otin niitä vähän enemmän ja olen ruvennut vaan piikittää itseäni, en oo vielä päässyt kovin pitkälle :) Tää on ehkä vähän radikaalimenetelmä, enkä tiedä saako tätä nyt suositella kenellekään. Ja tietysti on tärkeää huolehtia hygieniasta ja pitää järki mukana, kädessä on hermoja yms. joita on parasta olla tökkimättä neuloilla...
Mut mä aloitin vähitellen, en mä heti ekalla saanu pistettyy, ja tokallaki vaan vähän pistin ihon läpi. Menee varmaan viel hetki, ennen ku saan pistettyy kunnolla suoneen :P
Olen joskus myös miettinyt, voisiko päästä mukaan johonkin lääke- tai rokotetutkimukseen, huomasin viime vuonna, kun saatiin parin viikon välein ne rabiesrokotukset, niin ei tehnyt enää yhtään pahaa lopuksi, eli jos joutuisi jotenkin säännöllisesti piikiteltyä, niin helpottaisi paljon.
Ei näistä ehkä kauheesti apua ollut, mutta tässä, miten mä oon asian ratkaissut ;)
Täällä yks eläinlääkärin ammatista haaveileva lukee helpottuneena tätä tekstiä! Leikkelyt ja synnytyksen avustaminen puistattaa!!
VastaaPoista