Hannoverissa on omat klinikat lehmille ja pienille märehtijöille. Pienten osastolla oli lampaita, vuohia ja sikoja.
Kipeitä lampaita oli monta.
Opiskelijat tekemässä sorkkahoitoa lampaalle:
Tällainen pieni söpöliini kiinnitti huomiotamme:
Näitä kuulemma tulee aina välillä. Joku pohti ryhtyvänsä isona alpakkalääkäriksi, tämän nähtyäni ymmärrän syynkin :)
Ulkona oli hienot tarhat potilaille:
Sairaalalla oli myös omia lampaita opiskelijoita varten. Sairaalalla harrastetaan myös pienimuotoista kasvatustoimintaa ja lammaslapsia oli aika monta tälläkin kertaa. Lisäksi taustalla on pari harvinaista saksalaista possua, joita pidetään rodun säilymistä ajatellen.
Lampaiden seasta löytyi Dumbo, joka kuulemma toimii lammaslapsivahtina, kaikki lammasäidit antavat tälle hauskalle kaverille vauvansa hoitoon:
 |
| Dumbo-alpakka |
Valitettavasti näkyi tällaistakin:
Hännänpurenta on porsastiloilla vakava ongelma, joka viestii virikkeiden ja tilan puutteesta. En tiedä onko ko. possun häntä purtu vai leikattu tarkoituksella. Tätäkin harrastetaan hännänpurennan välttämiseksi. Te saatte kertoa minulle, miten tämä ratkaisee alkuperäisen ongelman, hyvinvoinnin puutteen. Minä en ole vielä vastausta keksinyt :(
Possuostastolla on omat röntgenlaitteet:
Sitten siirryimme vähän suurempiin märehtijöihin:
Suomeksi nautojen klinikka
Lehmien tutkimusosasto:
Vasikoille oli ulkona omat tilansa, jotka oli katettu ja jokaisella oli oma iglunsa:
Lehmäambulanssi:
Klinikalla on tapana hakea sairaat lehmät tilalta ja myös tuoda se takaisin omistajalleen. Tällä tavalla saadaan huomattavasti enemmän potilaita sairaalaan, mikä on tietenkin hyvää sekä taloudellisesti että opiskelijoiden kannalta. Sairaalassa on myös omia lehmiä, joilla opiskelijat enimmäkseen harjoittelevat. Harvoin opiskelijat pääsevät tekemään toimenpiteitä potilaille.
Päivän huipentuma oli ehkä kuitenkin leikkaus jota päästiin seuraamaan.
Kyseessä oli juoksutusmahan leikkaus. Normaalisti juoksutusmaha sijaitsee aika alhaalla, keskellä. Joskus kuitenkin sattuu, että se luiskahtaa vasemmalle tai oikealle puolelle.
Suomessa tätä korjataan yleensä avoleikkauksella. Lääkäri tekee viillon kylkeen, työntää kätensä lehmän sisuksiin ja vetää juoksutusmahan käsin takaisin paikoilleen. Sitten se kiinnitetään muistaakseni vatsaontelon seinämään. Toimenpite kestää pari tuntia ja on hyvin hankala ja sotkuinen.
Täällä käytettiin aivan erilaista tekniikkaa:
Lehmän kylkeen tehtiin kaksi pikkuruista reikää, josta toiseen työnnettiin endoskooppi, eli jonkinnäköinen kamera ja toiseen reikään letkun päässä olevat työkalut. Lanka kiinnitettiin juoksutusmahaan. Jotta se saatiin kiinnitettyä, piti lehmä kääntää ympäri:
Lopulta lehmä oli kokonaan ylösalaisin. Lehmä oli kovin kauhistunut, muttei vaikuttanut erityisesti tuskaiselta tai mitään. Sitä ei tarvinnut edes rauhoittaa toimenpiteen ajaksi.
Koko toimenpite kesti ehkä puolisen tuntia ja aiheutti lehmälle pientä shokkia lukuunottamatta minimaalista kipua. Leikkaushaavat olivat niin pieniä, ettei niitä tarvinnut edes ommella, riiti, kun laittoi sideharsot päälle. Luonnollisesti myös tulehdusvaara on näin huomattavasti pienempi kuin perinteisellä menetelmällä.
Iltapäivällä oli vuorossa Cityralli, jossa kierrettiin ryhmässä määrättyjä paikkoja kartan avulla ja vastailimme annettuihin kysymyksiin.
Kiersimme nähtävyyksiä rauhassa ja eksyimme milloin mihinkin kahvilaan ja kauppaan.
Lopulta emme ehtineet vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta löysimme kuitenkin tiemme maaliin asti. Paljosta kävelystä uupuneina suuntasimme vielä illalla läheiselle lammelle piknikille.
Saksalaiset olivat taas kerran järjestäneet kunnon buffetin perunasalaatista braatwurstien kautta piirakoihin ja viihdyimme pitkään rantaruohikossa syöden ja rupatellen.
Myöhemmin lähdimme yhden kaverini kanssa kiertämään lampea ja löysimme näin veikeän kyltin erään puun kyljestä:
Kaiken toiminnan ja äksönin jälkeen oli erityisen ihanaa kävellä hiljalleen viileässä ruohikossa, kuunnella tuulen suhinaa ja veden loiskintaa rantaa vasten ja rupatella niitä näitä hyvässä seurassa ;) Kuulostanpa taas runolliselta! :P
Auringon alettua matkansa horisontin tasolle alkoi itse kullekin tulla kylmä. Ilta oli kuitenkin vielä nuori ja olimme yksimielisesti sitä mieltä, että iltaa pitää päästä istumaan vielä vähäksi aikaa. Niinpä menimme erääseen pieneen, viihyisään paikkaan juomaan coctailit. Tilasin itselleni ihanan pirteän Sex on the beach, kyllä maistui!
Seuraavasta päivästä on niin valtavasti kuvia ja kerrottavaa, että taidanpa taas jättään tämän tarinan tähän. Tiistaina vuorossa olivat nimittäin vierailut sekä pieneläin- että hevossairaaloissa, joista erityisesti viimeksimainittu oli ihan mieletön. Iltapäivällä kävimme kauniissa Cellen kaupungissa hevossiittolassa ja illalla kävimme syömässä kerrostalon katolle rakennettuun Roof Gardeniin. Mutta siitä lisää siis ensi kerralla!
Tästä taitaakin muuten tulla aika moniosainen juttu, kerrottavaa riittää vielä enemmänkin kuin mitä olin ajatellut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti