AASIakkaiden parhaimmistoa...

Suolattua, savustettua sillifileetä

- Missä teillä on sitä suolattua, savustettua sillifileetä?
- Tuota, (asiakas keskeyttää)
- Niin, ne sellaisessa muovikelmussa!
- Tuota, katsotaanpa tuosta tuorealtaasta. 
- Ei, ei ei nämä. Savustettu sillifilee!
- Tässä on kyllä kaikki tuorekalat, mitä... (asiakas puuttuu jälleen puheeseen)
- Ei nämä ole savustettu (vilkaisen huvittuneena savustettuja lohifileitä), sillifilee! Muovikelmussa! Tällainen! (huitoo käsillä epämääräisesti)
- Siis, onko se pakaste? 
- No se on suolattu sillifilee sellaisessa muovikelmussa!
- Niin, siis onko se pakaste? (asiakas toistaa äskeisen vastauksensa sanasta sanaan)
- Okei, ei pakaste. No olisko se mahdollisesti joku säilyke tai jotain, onhan meillä noita sillejä lasipurkissakin? 
- Ei, kun sillifilee! (tässä vaiheessa alkaa jo savu nousta korvistani.)
- NO SE ON LOPUSSA! (otan pahoittelevan ilmeen ja käännän nopeasti selkäni)

Myyjä, joka ei usko mitään... 

Asiakas kassalla. Hihnalla on pussi jotain tuoresämpylöitä, jotka lyödään kassaan numerokoodin avulla. Otan sen käteeni, jolloin asiakas ilmoittaa tomerasti: "Kuusi sämpylää!". Hyvä, mutta sämpylöitä on aika monta laatua, joten tarkistelen niitä lähemmin. "Etkö nyt usko?! Kuusi kappaletta!" Okei, okei, selväksi tuli. Osaan minäkin laskea kuuteen. En muista jokaikistä sämpyläkoodia ulkoa, joten tarkistan listalta. "Siis mikä nyt ongelma?! Kuusi sämpylää!!!" Kerron ystävällisesti että tarvitsen koodin niille. Asiakas tuhisee vihaisena ja ilmoittaa niiden hinnan. Jatkan listan selaamista, koska hukkasin juuri oikean kohdan asiakkaan keskeytettyä. "Siis xx senttiä kappale! Mikä on, ettet usko?!" Kerron taas kohteliaasti, että hinta ei riitä, tarvitsen koodin. Asiakas tuhisee jälleen vihaisena ja päivittelee, miten typerä kauppa, kun kassaneidit ei usko mitään. Löydän koodin ja isken sen kassaan. Asiakas maksaa ja lähtee tuohtuneena.

Kolikkoja kiitos! Ja heti! 

Mies kassalla. Juuri sain edellisen asiakkaan laskutettua ja iskettyä lippaan kiinni, kun äijä jo ojentaa kaksikymppistä. "Anna loput kolikkoina!" "Siis haluatko vaihtaa pienemmäksi?" "Ei kun nää tavarat on mun. Anna kolikkoja!" Mies tyrkyttää seteliä naamaani. Siis miehen ostokset on hihnalla, en ole edes koskenut vielä niihin ja se jo ojentaa rahojaan. Kauhea kiire. "Joo siis, mun täytyy vetää nää ensin tästä kassan läpi..." Mies taas heiluttaa seteliä, nyt jo erittäin kärsimättömän näköisenä ja selittää hermostuneena taas kolikoista. "Älä nyt hidastele siinä, anna loput kolikkoina, tarvitsen kolikoita!" se toteaa samalla kun vedän ne yksitellen skannerin ohi. "Se tekisi..." Mies keskeyttää ja heiluttaa jälleen seteliä nenäni edestä. Väistän liioitellusti, otan setelin ja lasken vaihtorahat. "Ei nyt tarvi olla noin hidas!" Tuijotan ukkoa hetken kulmakarvat koholla, mitähän se meinaa, miten lasken rahat, koneeksiko se mua luulee?! Jälleen mies selittää jotain hyvin kärsimättömänä ja jatkan laskemista. En ehdi edes sanoa summaa, kun äijä tempaisee rahat käsistäni. Sen jälkeen hän lähtee hakemaan ostoksiaan ja hidastetun leffan vauhdilla pakkaa kamansa. Senkin jälkeen äijä seisoo vielä pitkään pakkauspöydän päässä järjestelemässä kukkaroaan ja ostoksiaan. Lopulta hän astelee kaikessa rauhassa kaupasta ulos... En voi muuta kun ravistaa päätäni hieman epäuskoisena.

Väärinkäsitys

Mies kysyy vahvalla afrikkalaismurteella: "Where do you have p-----" En ymmärrä sanaa, joten pyydän toistamaan. En edelleenkään tajua, kuulosti ihan pikkelsi tai jotain. "You mean to put on the bread?" "Yes, yes! Like majonese, but no majonese!" No sehän selvensi paljon. Epäröiden vien hänet majoneesin ja pikkelsien luo, mutta mies ravistaa päätään. Selitän, ettei sellaista todennäköisesti ole valikoimassa. Ystävällinen mies hymyilee ja toteaa, ettei haittaa. Menee kymmenisen minuuttia. Menen sillä välin kassalle, koska on jonoa. Hetken päästä mies tulee kassalleni kädessään kaksi purkkia maapähkinävoita. Tuijotan purkkia hetken hölmönä, katson miestä ja purskahdamme molemmat nauruun. Peanut butter, sehän se oli! :D