Maanantaina siis järjestimme
fuksisitsit!
Kyseessä on siis akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään hyvin, juodaan sitäkin paremmin ja lauletaan paljon.
Sitä varten on koostettu oma laulukirja, johon on koottu vuosisadan juomalaulut.
 |
| Mitä enemmän ihmiset on kirjoittanut laulukirjaan, sitä parempi |
Yleensä sitseille pukeudutaan ja laittaudutaan hyvin, mutta on teemasitsejäkin, esimerkiksi junttisitseillä pukeuduttiin mahdollisimman junttimaisesti.
Lokakuisena iltapäivänä marssimme siis tuutorit ja muutama muu vuosikurssin vahvistus keskustaan Alina-salille suoraan koulusta. Josta tosin allekirjoittanut lintsasi, hyihyi Aloitimme pystyttämällä pöydät ja laittamalla sali koreaksi.
Sen jälkeen piti tietenkin valmistella itse ateriatkin. Alkuruuaksi tarjoilimme fetajuustosalaattia.
Ennen kuin vallattomat varsat päästettiin pöytiin, pidettiin tapakoulutus. Valitettavasti täytyy nyt tunnustaa, etten muista kovin tarkkaan viime vuoden tapakoulutusta. Lähinnä jäi mieleen, että naisilla kuuluu olla pitkä hame, koska itse omistan ainoastaan polvenpituisen ylppärimekon. Lisäksi ruokaillessa ei saa olkapäät näkyä ja jälleen meikäläinen omistaa ainoastaan sen hyvin paljastavan ylppärimekon :P Täytyypi ottaa muista ohjeista selvää joku kerta.
Pääruuaksi oli tarjolla tuorejuustolla päällystettyä kanafileetä, uuniperunoita ja ratatouillea. Njam, sanon minä. Jouduin yllättymään myös kasvisruuasta, olen aina vannonut lihan nimeen, mutta tällä kertaa kasviskeittäjämme oli ylittänyt itsensä :) Mustakin tulee kohta osa-aikaiskasvissyöjä.
Ruuanlaittamisen ohella piipahdimme seuraamaan tapakoulutusta ja muuten vaan menoa salin puolella.
Pienten säätämisten ja sählinkien jälkeen pääsimme vihdoin ja lopultakin tarjoilemaan ruuat. Ja lähes kaikki jopa saivat oikean ruokansa, hih :)
Mutta ykkösillä näytti olevan hauskaa ja varsinkin loppuillasta monella oli jo melkoisen kova meno päällä.
Pakko tosin myöntää, että olin ihan tyytyväinen, kun lähdin ajoissa kotiin juotuani ainoastaan lasillisen viiniä ja siinäkin kesti ikuisuus. Kiva lähteä kotiin kun on vielä hauskaa ja on hauskaa vielä seuraavanakin päivänä :D
Laulunjohtajamme hoiti osuutensa hyvin ja luulen että ykköset oli samaa mieltä :)
Jälkiruuaksi tarjoilimme aivan iki-ihanaa, suussasulavaa suklaamoussea, jonka kaksi ihanaa vuosikurssilaistamme oli tehnyt. Sitä jäi reilusti yli, joten me järkkärit saimme iskeä siihen kiinni tarjoiltuamme viimeisetkin lautaset. Kävimmekin kiinni kuin tiikerihait saaliiseensa, eikä jäljelle jäänyt pisaraakaan. Meikäläinen tosin olisi voinut jättää santsikupinsantsin ottamatta, olo oli sen mukainen o.O
Mutta tähän taitaa loppua tuutorointi. Urakka oli kiva ja opetti aika paljon, tekisin milloin vaan uudelleen :) Nyt olisi kiva päästä itsekin sitsaamaan, hih...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti