syksy on edennyt vauhdilla, enkä vieläkään tajua, missä vaiheessa kalenterista olisi muka pitänyt kääntää joulukuulle. Mun joulukalenterista on vieläkin eka luukku avaamatta, kun olen kieltäytynyt uskomasta, että syksy on jo niin pitkällä :D
Syksy on ollut aika rentoa, mulla ei ole ikinä tainnut olla näin rentoa aikaa sinä aikana kun olen täällä opiskellut. Koulua on melko vähän ja pakollista vielä vähemmän. Ensimmäisen kerran ikinä olen antanut itselleni luvan ottaa kunnolla rennosti, enkä ole juurikaan ollut luennoilla. Kyseiset tentit onkin mennyt harvinaisen hyvin, ehkä mun kannattaisi enemmän lintsata koulusta ja opiskella asiat kotona sohvalla omaan tahtiin ;)
Alkusyksystä opiskeltiin elintarvikehygieniaa, eli mitä kaikkia riskejä ruokaan voi liittyä, miten sitä pitää säilyttää, mitä pitää ottaa huomioon elintarvikkeiden pakkauksissa, miksi lisäaineita lisätään jne. Laboratoriossa viljeltiin kauniita pöpöjä viikkokausia kyllästymiseen saakka. Tenttialue oli erittäin laaja ja puutteellinen motivaatio teki sen omaksumisen vieläkin vaikeammaksi.
Seuraavaksi ohjelmassa oli ilma- ja vesihygienia. Vierailimme mm. jätevesipuhdistamolla ja vedenkäsittelylaitoksella. Molemmat olivat ihan avartavia kokemuksia sinänsä, vaikken ihan käsitäkään, miten tuo auttaa minua hoitamaan lehmät ja kissat paremmin... Jännittävintä kurssilla oli omat vesi- ja ilmanäytteet, joita tutkittiin labrassa. Otimme omista kaivoista vettä ja kotoa homenäytteitä viljeltäväksi.
Tällä hetkellä meneillään on toksikologian kurssi, josta en ole vielä oikein päässyt jyvälle, mitä kurssi käsittelee. Tämä ehkä kertoo kaiken mun motivaation tasosta :D Lisensiaatin työ sen sijaan on saanut tuulta siipiensä alla ja koneella on jo monta sivua tekstiä. Saattaa siis olla, että mä valmistun sittenkin vielä joskus. Tähän asti on tuntunut, että lisurista tää valmistuminen tulee jäämään kiinni. Lisurihan siis vastaa muiden alojen gradua, tosin se taitaa meillä olla hieman suppeampi työ, 30-50 sivua tieteellistä tekstiä, johon voi liittyä tutkimusosa. Harmillista kyllä meille ei ole varattu ollenkaan aikaa sen tekemiseen ja sen pitää olla jo valmis muutaman kuukauden päästä, joten hieman kiirepaniikki tulee tän suhteen.
Koulun ohella olen tehnyt töitä eläinlääkärinä ja kivaa on ollut vieläkin. Yhä enemmän tulee niitä onnistumisen tunteita, että oikeasti osaan jo hoitaa potilaita ja auttaa niitä hädässä. Päivystäminen on varsin avartavaa, vastaan voi tulla ihan mitä vaan ihan mihin kellonaikaan tahansa. Pitkät työvuorot vaativat toki myös veronsa - viikonlopun 64-tunnin vuoroa seuraa yleensä kahden päivän krapulainen olo, jolloin tekisi mieli kaivutua luolaan nukkumaan kahdeksi vuorokaudeksi. Mutta kaipa tämä vaan kuuluu asiaan ja ehkä tähän tottuu vielä joskus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti