Moi

lauantai 17. tammikuuta 2015

Saunan keksijälle Nobelin palkinto!

Sauna. Mikä loistava keksintö. Mä en ymmärrä, miksi se ei ole täällä suosittu. En ole eläissäni ikävöinyt saunaa niin paljon kuin tällä viikolla. Hieman liioitellusti voi sanoa, että elämä on ollut ihan nonstop jäätymistä.

Nestonin keskusta

Paikalliset ovat hieman naureskellen ihmetelleet, miten brittiläinen sää voi nujertaa suomalaisen, jossa sentään on talvisin miinusta! Ongelma täällä ei olekaan lämpötila vaan se tuuli. Paukkupakkasella voi sentään pukea monta kerrosta vaatetta päälle, täällä kerrospukeutumisesta ei ole mitään hyötyä, koska tuuli tulee läpi mistä tahansa, myös mun muka-tuulenkestävästä takista. Myöskään talot eivät ole lämmöneristävyydeltään arkkitehtuurin huippua, mm. ikkunoista suorastaan tuulee sisään. Olen pari kertaa herännytkin säpsähtäen siihen, että verho heiluu aavemaisesti edestakaisin.

Jäätymiskuolemasta huolimatta löysin pihalta tällaisia! 

Siispä viikonlopun teemana on ollut löytää oikein ruma vanha villapaita, jonka voisin pukea navettakäynneille tähän takin alle. Yllätyksekseni pikkuruisessa Nestonissa on peräti kolme kirpputoria, joita sitten tänään kiertelin. Löytyi parit mustat farkut, kiva paita, suklaata, ystävänpäiväkortti... ja se ruma, vanha villapaitakin lopulta :) Hämmentää kyllä näiden kokomerkinnät, piti useampaa vaatetta kokeilla, ennen kuin selvisi mun vaatekoko.



Toinen viikonlopun projekti on ollut löytää ruisjauhoja. Täällä myydään pelkää vaaleaa höttöleipää ja paljon erilaisia pullantyyppisiä leivonnaisia. Eilen sitä paitsi rupesi tekemään ihan älyttömästi mieli karjalanpiirakoita. Niinpä kolusin tänään kaikki ruokakaupat, jotka täällä löytyy - todetakseni, että Englannissa ei syödä ruista. Niinpä päädyin ostamaan jauhosekoituksen, jossa on homeopaattinen osa ruista. Puuroriisikin tuotti ongelmia, pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan risotto-riisiä.

Korvike-feikkikarjalanpiirakat osoittautuivat oikein hyviksi, näitä voisi kyllä tehdä useamminkin. Vaikka kyllä se ruis vähän kuuluu siihen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Myöskin ajatus oman ruisleivän leipomisesta on jäänyt kummittelemaan, pitänee tilata jauhoja Suomesta asti :)


Koulussa ollaan käyty ahkerasti tilakäynneillä hoitamassa sairaita lehmiä, lisäksi sairaalassa on ollut pari ripulivasikkaa tehohoidossa sekä jalkansa telonut karju.

Tilat ovat täällä hyvin lähellä toisiaan, joten matka sinne on paljon lyhyempi kuin meillä Suomessa. Niinpä päivän aikana ehtii tehdä paljon enemmän tilakäyntejä. Lisäksi näiden systeemi on sikäli erilainen, että tilalliset voivat soittaa eläinlääkärille pitkin päivää, kun taas Suomessa soittoaika on aamulla 8-9 välillä. Meidän systeemi mahdollistaa päivän paremman suunnittelun, toisaalta tämä Englannin systeemi on varmasti tilallisille mukavempi, kun ei tarvitse vielä heti aamukahdeksalta tietää, tarvitseeko lehmä hoitoa vai ei.

Paria vasikkaa ollaan hoidettu ihan yötämyöten täällä eläinsairaalalla. Molemmat olivat tiputuksessa ja vaativat tarkkailua neljän tunnin välein. Oli kyllä ihme, miten nopeasti ne toipuivat! Nuorempi niistä oli vasta kahden päivän ikäinen, se oli mennyt tosi lyhyessä ajassa tosi huonoon kuntoon. Kun se tuli, niin mä olin ihan varma, että tuo ei tule selviämään. Sen silmät olivat aivan kuopalla, pikkuinen oli aivan jalaton, sen veriarvot eivät olisi huonommat voineet olla, eikä reagoinut millään tavalla ympäristöön. Niin se vaan parin päivän päästä nousi seisomaan ja muuasi meille, kun tulimme tekemään aamutarkastusta <3

Täältä siirrytään Nestonista viereiseen kylään, Little-Nestoniin

Nämä on niitä hetkiä, kun tuntuu, että työllä on oikeasti jotain merkitystä. Samalla tulee taas uskoa siihen, että vaikka tilanne näyttää aluksi kuinka huonolta tahansa, niin toivoa ei kannata heti menettää.

Karju oli myös hauska potilas. Sillä oli yhtäkkiä alkanut ontua takajalkaansa, epäiltiin mm. murtumaa. Siispä lastasimme possun traileriin - voin muuten sanoa, että jos hevosen lastaamisen sanotaan olevan vaikeaa, niin karjun lastaaminen se vasta vaikeaa onkin :D Veimme sian hevossairaalan puolelle ja röntgenkuvasimme sen jalan siellä. Taisi olla röntgenhoitajalle ihan hauskaa vaihtelua ilmeestä päätellen.
Juna-aseman alikulkusilta

Mielenkiintoisinta taisi kuitenkin olla nautojen kastraatio. Se tehtiin hyvin nopeasti ja näppärästi, eikä tarvittu mitään lankoja tms, pelkkä paikallispuudutus. Hieman kyllä säälitti poikaparat, sillä menetelmä ei ollut kyllä ihan kivuton. Pieneläinpuolella on monen monta kertaa painotettu verisuonten sitomisen tärkeyttä, joten itseäni kyllä eläinlääkärinä hirvittäisi jättää ne auki. Ilmeisesti menetelmä kuitenkin toimii, koska se on laajasti käytössä.

Noh, sellaista tänään. Ruisjauhojen metsästys jatkuu, paleleminen toivottavasti ei jatku.
Cheers ja ensi kertaan!

Näkymä koti-ovelta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti