Moi

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Muutama sananen kipulääkkeistä

Farmiksen kurssin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen kipulääkkeistä. Ihmeellisen sitkeässä nimittäin tuntuu olevan jotkut uskomukset, jotka voivat olla kohtalokkaita. Ei kuitenkaan kannata uskoa ihan kaikkea mitä meikä kirjoittaa ja suuri osa on vain mun mielipiteitä...

Mitä kipulääkkeitä saa antaa? 

Olen jo monelta kuullut, että koirille voi tarvittaessa lasten kipulääkkeitä - lasten buranaa, lasten aspiriiniä tai mitä kukin suositteleekaan... Itse lähtökohtaisesti lähden siitä, että eläimille on omat valmisteet, eikä niille pidä antaa ihmisten lääkkeitä. Esimerkiksi parasetamoli on kissalle hyvin myrkyllistä. Myös koirille sitä ei saa antaa, ellei eläinlääkäri sitä ihan erikseen määrää. Pääsääntöisesti tämä on myrkyllistä. Ibuprofeiinia ei missään nimessä suositella myöskään, eli buranat voi suosiolla jättää kaappiin. Aspiriini on myös myrkyllistä. Eläimille on omat kipulääkkeensä, joita voi turvallisesti antaa, eläinlääkärin ohjeita noudattaen tietysti. Täytyy totta kai pitää mielessä, että mikä tahansa voi olla myrkky, jos sitä annostelee väärin. Mutta tämä menee jo toksikologian luennon puolelle :) Suosittelen aina ensin kääntymään eläinlääkärin puoleen, ennen kuin oma-aloitteisesti rupeaa lääkitsemään eläintään.

Löytyykö kipulääkkeitä apteekista? 

Ei löydy. Eläimille ei ole ainuttakaan kipulääkevalmistetta vapailla markkinoilla. En ihan tarkkaan tiedä miksi, mutta en usko, että tämä varsinaisesti on huono juttu. Jos eläin on kipeä ja tarvitsee kipulääkettä, se on muutenkin siinä kunnossa, että eläinlääkärikäynti voi olla hyvä idea...

Ei mun eläin ole kipeä, se on aina ollut tällainen

On suorastaan tyrmistyttävää, miten huonosti ihmiset havainnoivat eläimensä kipua. Omistajan pitäisi olla eläimensä asiantuntija, silti monet omistajat ovat ihan ällikällä lyötyjä, kun kipulääkekuurin aikana eläimen käytös muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Jos eläin käyttäytyy oudosti, on agressiivinen tai passiivinen, sen ruokahalu muuttuu, sen liike on erilainen, se ääntelee hassusti tai se nuolee jotain paikkaa, se voi olla kipeä. Erityisesti kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Jos kissa vaikuttaa kipeältä, se on todennäköisesti erittäin kipeä.

Ei ontuminen sitä haittaa, ei se ole kipeä. 

Tämäkin on ihan uskomatonta, mutta tosi moni oikeasti kuvittelee, että ontuva eläin ei ole kipeä. En ihan tiedä, miksi ihmiset uskovat eläimen ontuvan, kun koko jutun syynähän on raajan kipu. Sitten sitä ollaan äimän käkenä kipulääkekuurin jälkeen, kun lemmikki käyttää taas neljättä raajaansa. Ei me tiedetty! Joo'o.

Kipu on hyväksi eläimelle. 

Tästä aiheesta saatiinkin luennon jälkeen ihan mukavasti väittelyä aikaiseksi. Mun kaveriporukassa mielipiteet jakautui aikalailla kahtia. Luennolla tämä väite teilattiin täysillä. Kipu on eläimelle täysin turhaa ja sitä pitää hoitaa joka tilanteessa. Jos pelätään, että eläin käyttää vaikkapa kipeää raajaansa, on se muilla keinoin saatava liikkumattomaksi ja hoidettava kipu asianmukaisesti. Itse olen kuitenkin joissain tapauksissa hieman eri mieltä, mielestäni kivusta voi olla hyötyä joissain tilanteissa, enkä lähtisi tuputtamaan eläimille kipulääkkeitä aina samantien. Tiedän koiria, jotka ovat niin vilkkaita, että ne ovat kipsistä huolimatta juosseet iloisina ympyrää ja vaarantanut jalan parantamisen. Koiralle ei voi sanoa, älä käytä tota raajaa, niin se paranee. Omalla hauvallakin on ollut jalassa haavoja, joita ei kannata sitoa, koska paranataminen on tällöin hitaampaa. Vaikka jalka voikin olla tässä tilanteessa kipeä, tiedän, että oma adhd-tapaus olisi rikkonut itsensä paljon pahemmin, jos se olisi ollut kipulääkityksessä. Mitä myös huomasin omalla koiralla on se, että kipulääkkeet peittävät ontumisen ja voivat antaa väärän kuvan parantamisesta. Itselleni kävi juuri näin - tuloksena kahden kuukauden sairasloma, puolen vuoden kuntoutusprojekti ja satojen eurojen lovi kukkarossa. Totta kai tämä täytyy miettiä aina tapauskohtaisesti.

Eläimet eivät koe kipua samalla tavalla kuin ihmiset

En ymmärrä miksi näin olisi, mutta tietenkään asiaa ei voi tietää, kun kukaan ei ole eläimiltä koskaan kysynyt. Mielestäni on kuitenkin oikeus ja kohtuu olettaa, että eläin kokee kipua samalla tavalla kuin ihminen. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun päättää, antaako eläimelle kipulääkettä vai ei. Outo uskomus on myös se, että mitä pienempi eläin on, sitä huonommin se tuntee kipua. En keksi ainuttakaan syytä, miksi hiiri tuntisi kipua huonommin kuin koira, tai kala huonommin kuin hevonen. Varmasti on eläinlajikohtaisia eroja, mutta liikaa ei saisi olettaa...

Eivät pennut tunne kipua, vai mitä? 

Itse asiassa tieteellisesti on osoitettu, että vastasyntyneet ovat paljon herkempiä kivulle kuin aikuiset. Muistaakseni luennolla sanottiin myös, että jos kokee vastasyntyneenä suurta kipua, voi tämä aikuisena aiheuttaa matalampaa kipukynnystä. Nämä tutkimustulokset aiheuttavat häntien ja korvien typistykset aika huonoon valoon, mä sanoisin. Tämä antaa myös lisää näkökulmaa esimerkiksi possujen kastraatioon, josta olen ennenkin puhunut.

Kissa ei ole pieni koira

No tämä on aivan totta. Kissan lääkitsemisen tekee hankalaksi se, että monesta lääkeaineesta on hirmu vähän tutkimustietoa kissojen osalta. Erittäin monen lääkkeen kohdalla on kuitenkin huomattu, että koiran annostelu on kissalle vaarallinen, jopa hengenlähtö voi olla vaarana. Kissat ovat monessa asiassa huomattavasti koiria herkempiä, eikä niihin koskaan pidä soveltaa koirien ohjeita.
Tää ei muuten liity suoranaisesti tähän, mutta mielenkiintoinen seikka, joka kissaihmisten kannattaa pitää mielessä: Kissa ei juuri koskaan hengitä suun kautta. Jos kissa läähättää tai hengitys tuntuu hankalalta, tila voi olla kriittinen. Kissoille keuhkot ovat ns. stressielin, hyvin monet tilat oireilevat keuhkojen kautta.

Tämmöisiä mietteitä tänään. Tosiaan, osa on vaan mun mielipiteitä ja osa on kirjoitettu hieman sarkastiseen sävyyn. Ei kannata teilata mua, jos satunkin olemaan väärässä jossain asiassa :)

14 kommenttia:

  1. Hei, Olen tässä parin päivän aikana lukenut blogisi läpi. Sulla on kiva blogi, ja kirjoitat hyvin. Tietty mua on alkanut kiinnostaa eläinlääketiede ja on siistiä lukea jonkun kokemusta elävästä elämästä.
    Itse opiskelen viimeistä vuotta elintarvikeinsinööriksi. Eläinlääkis kiinnostaa varman työpaikan vuoksi ja toisaalta kiinnostaa paljon elintarvikehygienia puoli, mitä tietty nytkin voin harjoittaa mm. terveystarkastajan ammatissa..
    Haittaakohan jos ei ole oikeastaan kiinnostusta praktiikan pitämiseen? En kyllä tiedä riittäisivätkö mulla rahkeet opiskeluun eläinlääkiksessä, kun sisään pääseminenkin vaikuttaa niin hankalalta.. :)
    Tsemppiä kevääseen!
    p.s. saako kysyä millaisia töitä olet tehnyt nyt kesäisin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, hauskaa että tykkäät :)
      Tuo on mielenkiintoista, että sua kiinnostaa nimenomaan elintarvikehygienia eikä praktiikka! Mä oon joskus pohtinut, kuinkakohan monet mahtaa hakea tänne kouluun just sen takia. Kieltämättä voi tuntua hieman turhauttavalta lukea ekat viisi vuotta anatomiaa, fysiologiaa, patologiaa, tauteja, hoitoja, kirurgiaa ja sit viel olla koko viitosvuosi klinikalla. Kuitenkin eläinlääkiksen tutkinto on ainutlaatuinen siinä mielessä, että millään muulla koulutuksella ei saa yhtä syvällistä näkemystä koko tuotantoketjuun jne. Näin on joku opettajakin meille todennut. Meistä siis tulee todellisia asiantuntijoita :) Tää voi antaa ihan erilaisen näkökulman elintarvikehygienistin ammattiin.
      Sisäänpääsyä nyt ei kannata stressata kauheasti! Jos sisään päätät mennä ja oot valmis tekemään sen eteen töitä, mikään ei ole mahdotonta!

      Kesätöistä en mielelläni näin julkisesti puhu, mut voin sanoa sen verran, että meitä eläinlääkisläisiä on ollut hyvin monella alalla. Ykkösen jälkeen on mahdollista päästä keinosiementäjäksi, kakkosen jälkeen voi mennä vaikkapa lihantarkistajaksi teurastamoon ja hyvin monet on ollut ihan pieneläinklinikalla eläinhoitajana.

      Yliopistollinen pieneläinsairaala palkkaa joka kesä muutaman opiskelijan vastaanottoon, lisäksi hevossairaalassa on ollut useampi opiskelija eläintenhoitajana. Osa mun kavereista on ollut lomittamassa (nautatiloilla). Tiedän myös monia, jotka ovat työskennelleet koe-eläinkeskuksessa eläintenhoitajina. Myös korkeasaaren eläintarha työllistää opiskelijoita. Muita alaan liittymättömiä töitä ovat olleet posti, ruokakaupat, eläinkaupat (jos haluaa edes jotain eläimiin liittyvää), leipomo, vaatekauppa, huvipuistot, ravintolat, en edes muista kaikkea... Ite oon tehnyt töitä sekä kaupan kassalla että ihan alaan liittyvääkin työtä.

      Poista
  2. Mä olen kyllä täysin samaa mieltä sun kanssasi, että pieni kipu on hyväksi. Kun koiran jalka on leikattu kahdesti, niin kyllä näin jälkeen päin olisin luultavasti antanut paljon vähemmän lääkkeitä. Lääkkeiden kanssa koira sekoili ihan kamalasti. Pieni apina kun pisteli menemään lääkehuuruissa miten sattui.. :|

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä tietopläjäyksestä! Lainasin omaan blogiini merkaten lähteen, toivottavasti on ok... Jos ei ole, niin ilmoitathan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei haittaa :) Kunhan pidät mielessä, että en vielä ole valmis eläinlääkäri, joten aina toisinaan saatan laukoa omianikin.

      Poista
  4. Tämä oli hyvä tietoisku ja olen aikalailla samaa mieltä kanssasi monesta asiasta. Vaikka minun pitäisi olla oman koirani paras asiantuntija, niin muutaman kerran en ole heti huomannut, kun sillä oli polkuanturoiden välissä tulehdusta. Tätä tulehdusta onkin sitten hoidettu ainakin neljä tai viisi kertaa lääkärillä ja eläinlääkärin tuomio: ruoka-aineallergiasta johtuvaa. Nyt tulehdukset ovat olleet pitkään poissa, kylvetän tassuja vähintään kerran kahdessa viikossa lääkeshampoolla. Hulluna hain kerran tietoa, mitä ihmisen särkylääkettä voisi antaa eläimelle ja löysin oheisen linkin:
    http://www.mesy.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=33&Itemid=36

    Siinä on kyllä ihan ihmisten särkylääkkeitä annosteltuna koiralle ja toivottavasti kirjoittajana oikea eläinlääkäri. Aina, kun ei saa koiraa sitä hoitaneelle eläinlääkärille samana päivänä. Toki, jos hengenlähdöstä on kyse tai tosi vakavasta asiasta, niin silloin menen tietysti Espoon eläinsairaalaan tai ajan vaikka Viikkiin. Olen lukenut blogiasi aina silloin sun tällöin, mutta taitaa olla eka kommentointikerta. Afrikan kuvaus oli ihana. Itsekin olen kerran päässyt käymään Namibiassa.

    Eläinlääkärin ammatti oli muuten unelmani 30 vuotta sitten, mutta lopulta minusta tuli numeroiden pyörittäjä ja nyt olenkin valitettavasti eläkkeellä, ennenaikaisesti. Terveisin M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) No näin kyllä on, joskus eläimen kipu on tosi hankala huomata, varsinkin kissat piilottavat kipunsa tosi hyvin. Samoin jos eläimen käytös muuttuu vähitellen, sitä on hankala huomata, jos on joka päivä eläimen kanssa. On kuitenkin välillä ihan uskomatonta, miten ihmiset ovat sokeita eläimensä kärsimykselle, tosi paljon on just niitä, joiden eläin ontuu ja ne ei tajua, että jalka on kipeä, ihmiset oikeesti kuvittelee, että ontuminen ei mitenkään liity kipuun. Huoh...

      Joo, tuon on näköjään kirjoittanut eläinlääkäri, tosin sekin on päivitetty viimeksi neljä vuotta sitten, joten suositukset on voineet muuttua. Aspiriinia on aikaisemmin käytetty eläimille, nykyään on kuitenkin turvallisempia lääkkeitä. En nyt tähän hätään muista miksi, mutta tätä ei enää suositella. Tuo annostus pitää kuitenkin paikkaansa.

      Ketoprofeenia käytetään nykyään enää lähinnä tuotantoeläimille. Se ei ole erityisen spesifi, on huomattavan paljon tehokkaampia lääkkeitä, kuten karprofeeni tai meloksikaami. (esim. Metacam tai Rimadyl). Tuokin annostus pitää paikkaansa, mitä tossa tekstissä lukee, mutta tosiaan, Suomessa sitä käytetään pieneläimillä aniharvoin.

      Edelleenkään en suosittelisi käyttämään ihmislääkkeitä. On olemassa tehokkaampia ja turvallisempia valmisteita eläimille. Joka tapauksessa täytyy muistaa kaksi hyvin tärkeää asiaa, joita jo mainitsin tekstissäni. Kissa EI ole pieni koira. Esim. aspiriini poistuu kissan elimistöstä hyvin, hyvin hitaasti verrattuna koiraan. Käyttämällä kissaan pienen koiran annostusta, kissan voi tappaa aika tehokkaasti.

      Toisekseen ihmislääkkeiden vahvuudet voi olla hyvin erilaiset. Esimerkkinä Ketorin (ketoprofeeni). Koiran suositusannos on 1-2 mg/kg. Ketorin on ihmisvalmiste, jonka heikoin tabletti on 25 mg. Jos sulla on vaikka 5 kg painava kissa, saat olla ensinnäkin aika guru, jotta saat pilkottua tabletin tarpeeksi pieneksi ja toisekseen lääkeaineen imeytyminen voi muuttua, jos tabletin laittaa kovin moneen osaan. Lääkeaine voi esim. imeytyä liian nopeasti, mikä voi olla vaarallista.

      Kolmas syy, miksi en suosittele ihmisvalmisteita on ihan yksinkertaisesti se, että jos eläin on kipeä, siihen on lähes aina selkeä syy. Ja tää syy joka tapauksessa pitää hoitaa. Tuo on tietysti totta, ettei eläinlääkärille aina heti pääse, mutta ei eläimelle kovin nopeasti niitä (ihmisten) kipulääkkeitä kannata silti tyrkätä. Mä oon melkeinpä sitä mieltä, et jos eläin vaatii kipulääkettä, on sen tila jo sen verran vakava, että päivystykseen on joka tapauksessa mentävä.

      Jännä juttu muuten, että nuo koirien ruoka-allergiat tuntuvat olevan todella yleisiä! Mua vähän jopa huolestuttaa, kun oikeasti niitä on ihan sikana, ja silti tuntuu, ettei niitä oteta kovin vakavasti esim. jalostusvalintoja tehdessä. Olen vaan itsekseni ihmetellyt asiaa. Samoin vehnättömiä ja viljattomia ruokia kysellään todella paljon nykyään... Mutta hyvä, jos lääkeshampoo on ollut hyödyllinen :)

      No mutta hyvää kevättä =)

      Poista
    2. Äh, puhuin itteni pussiin: "Koiran suositusannos on 1-2 mg/kg. Ketorin on ihmisvalmiste, jonka heikoin tabletti on 25 mg. Jos sulla on vaikka 5 kg painava kissa..." - huoh... no mut tajusit varmaan pointin....

      Taidan tästä painua pehkuihin, ennen kuin latelen lisää totuuksia tänne :)
      - Danielle

      Poista
    3. Olet ihana, kun jaksat vastata noin perusteellisesti. Tosiaankin olen ihan samaa mieltä kanssasi, mutta 25 mg ketorinia minulla on "hätätapausta" varten, esim. jos tassutulehdus pääsee iskemään pitkälle, niin etten sitä huomaa eikä samalle päivälle saa tuttua ELLiä. Nyt olen älynnyt useamman tassutulehduksen jälkeen, että Ossin vierystila muuttuu ja siitä tulee paljon väsyneempi. Yritän tutkia tassuja säännöllisesti, mutta sepä ei ole niin helppoa. Siinä saa suikauttaa ensin kuonokopan mäyriksen päähän eikä Ossi kuitenkaan ole mikään vihainen koira.

      Menestystä opintoihin. Käyn aina välillä katsomassa, mistä mielenkiintoisesta asiasta kirjoittelet. Entisenä aktiivisena hevosharrastajana sanoisin, että hevosiin varmastikin kannattaa panostaa ja jopa erikoistua. Pääkaupunkiseudulla ja muuallakin tarvitaan ehdottomasti lisää hevosiin erikoistuneita eläinlääkäreitä. Pieneläimet menevät siinä sivussa.. Terveisin M-L ja Ossi

      Poista
  5. Meillä koiran tassunvälitulehdukse loppui, kun siirryttiin perunattomaan ja viljattomaan hypo-allergeeni ruokaan. Monille koirille ei viljat sovi ja itse kyllä kokeilisin ruokavalio muutosta jos joutuu noin usein tassuja pesemään. Meillä on myös muihin suolistovaivoihin auttanut tosi hyvin siirtyminen osittaiseen raakaruualla ruokintaan. Nykyään saa jo tosi hyvin koirille tarkoitettuja pakasteita kaupoista ja meillä syödään nykyään puolet nappulaa ja puolet raakaruokaa. Ei ole yhtään kalliimpaa kuin ennen ja koirat tykkää hirveästi järsiä kanankauloja ja siipiä :)

    VastaaPoista
  6. nyyyyyh mikset päivitä ikinä :((

    VastaaPoista
  7. Mä kans itken, kun oot hävinnyt ;) Jeejee mää pääsin sisään elukalle tänä vuonna!! :))

    VastaaPoista
  8. Moi; ihana blogi sulla! Mua rupes mietityttää yks juttu(aiheesta poiketen). Luin yhtä artikkelia missä nainen kerto ottaneensa koiranpentunsa kouluun mukaan (opiskeli eläinlääkäriks), onko oikeesti mahollista? Miten oma koiras pärjää päivät pitkät? Onko sillä joku paikka tehä tarpeita vai kuka sitä käyttää ulkona? En ainakaan usko et se niin pitkään piättelis..... Ja mitä ruokaa sä sille syötät? Merkki ja hinta?
    Toivottavasti päivität pian.
    T: pitkäaikanen lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,
      nyt vasta huomasin sun viestin, sori kun en aiemmin vastannut :)
      Meillä ei saa ottaa koiria mukaan luennoille, eikä niitä saa säilyttää kerhohuoneessakaan. Kuitenkin ekat kolme vuotta on sellaisia, että ihan hyvin voi ottaa pennun, päivät loppuvat usein aikaisin ja aikaa on tarpeeksi harrastamiseen ja koirailuun.
      Mun koira pärjäsi oikein hyvin ja mä treenasin vaikka mitä eri lajeja. Ekat kolme vuotta on harvoin niin pitkiä päiviä, etteikö koira pärjäisi. Sitten kun on illalla bileet tms. niin toki sit pyydän kaveria ulkoiluttamaan tai hoitamaan.
      Nelosella alkavat päivystykset, suurin osa heittää koiran hoitoon kaverille. Mä nykyään asun kaverini kanssa, jolla on myös koiria, joten ongelma on sillä ratkaistu, että olemme eri vuoroissa päivystyksissä.
      Loppujen lopuksi me olemme kaikki samassa kelkassa, meillä yli puolella on koira, hoitaija löytyy kyllä aina.
      Ruokaa mä syötän sille vähän mitä sattuu, parhaimmaksi olen todennut Faunattaresta saatavaa Cibau adultia. Koulusta saadaan edullisesti Royal Caninia ja Hillsiä, joista en pidä, mutta niitäkin syötän lähinnä halvan hinnan vuoksi. Cibaun säkki kuitenkin maksaa sen 40-50€/15kg, niin se tuntuu opiskelijan kukkarossa.

      Poista